Kumpi pääsee kokeeseen

Tein eilen Jojolle noin 450-500 metrin verijäljen ja Papulle noin 300 metriä. Papulle lyhempi, koska sen kanssa en ole "oikeaa jälkeä" tehnyt pitkään aikaan. Vanhenivat kokolailla 12 tuntia. Molemmat kokeen omaisessa muodossa eli kaksi kulmaa. Käytin verettämisessä pitkästä aikaa sientä ja sen kanssa meinasi olla ongelmia, tai siis lähinnä narun, joka tarttui joka risuun ja melkein purkaantui matkalla. Sienenkäyttökin oli vähän outoa enkä meinannut luottaa siihen, että sitä verta oikeasti jää perääni.

Metsässä liikkuu jonkin verran hirviä ja useaan kertaan näinkin jälkiä sammalikossa. Myös joku ihminen oli liikkunut metsässä.

Viedessäni palkan rasiassa maaliin, haistatin sisältöä molemmille. Tällä halusin nostattaa intoa suorittaa jälki.

Jojo ensin: Lähti taas hyvin, mutta sitten alkoi nenä pystyssä pyrkiä ihan eri suuntaan. Tiedän Jojon häiriintyvän helposti hirvenhajuista, joten arvelen tästä olleen kyse. Palautin jäljelle ja lähti seuraamaan taas hyvin. Alussa tuli hukkia yllättävän paljon, mutta korjasi itse, kerran taisin minä auttaa lähtemällä liikkumaan kohtisuoraan jälkeä kohti ja kun pääsimme jäljelle, Jojo jatkoi jäljestämistä - oikeaan suuntaankin vielä.

Ensimmäisen kulman merkkasi oikein. Teki kulmasta tarkistuspistot eri suuntiin ennen kuin valitsi oikean suunnan. Harhaili jäljeltä, mutta hakeutui sille koko ajan itsenäisesti takaisin. Takasuoralla oli vastatuuli ja Jojo käytti melkein koko matkan ilmavainua. Luulin jo, että ollaan jäljestä kaukanakin, joskin mentiin seuraavaa kulmaa kohti, mutta siellä täällä näin merkkejä siitä, että kyllä se pirulainen tietääkin, mitä tekee ja mihin menee! Se vain seilasi jäljen päällä edestakaisin, joten touhu näytti siltä, että ollaan retkellä.

Toiselle kulmalle päästiin siis kuitenkin. Jälleen erinomainen merkkaus. Taas sama homma, että se tarkisti suunnat ja päätyi oikeaan suuntaan. Loppujälki meni hienosti, vaikka luulinkin melkein koko matkan, ettei olla lähelläkään jälkeä. Mun pitää oppia luottamaan Jojoon!

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen, vaikka kovin tarkkaahan tuo Jojon jäljestäminen ei ole. Selkeästi, kun olen tehnyt noita yli 12 tunnin jälkiä, Jojolta on jäänyt semmonen sille tyypillinen rallattelu pois. Se myös osasi korjata erehdyksensä ja pyrki koko ajan takaisin jäljelle.

Sitten Papu: Papu jäljesti varmaan koko kävelymatkan mökiltä metsän reunaan. Se nyt vaan on semmonen... Mentiin lähtöön ja Papu lähti samantien matkaan :) Työskenteli tarkasti nenä maassa ja eteni nopeasti. Yhtäkkiä sille kuitenkin tuli hukka. Jälki meni vieressä, mutta se ei vain nostanut sitä. Palasin vähän matkaa takaisin ja mentiin jälkeä kohti. Papu nappasi jäljen uudestaan ja hieman epäröiden suoriutui hukkakohdasta. Sitten mentiin taas! Sain olla kaukana liinan päässä, koska Papu ei kaivannut minulta mitään apuja. Se toimi täysin itsenäisesti! Vauhti kiihtyi välillä kohtalaisen kovaksikin :)

Tultiin ensimmäiseen kulmaan. Ei juurikaan merkannut, kunhan vähän nuuhkaisi (hivenen pitempään kuin jäljellä?), otti samantien oikean suunnan. Sitten mentiin taas! Papu ilmaisi kanttarelliryppään, josta kehuin ja jatkoi hienosti jäljestämistä. Ennen toista kulmaa olimme ajautuneet jäljen sivuun niin, että olimme oikaisemassa kulman. Huomasin tämän hieman ennen ja korjasin meidät oikealle jäljelle kohti kulmaa.

Toisen kulman Papu merkkasi hienosti! Se halusi selvästi levätä hetken, joten sallin sen sille. Eli se katseli ympärilleen eikä liikkunut eikä etsinyt jälkeä. Odotin vain hiljaa paikallani, kunnes se oli jälleen valmis ja lähti oikeaan suuntaan. Sitten mentiinkin taas. En tiedä, olimmeko jäljellä, mutta ainakin päästiin maaliin!

Papun suorituksesta olen tosi yllättynyt ja siihen tyytyväinen. Se teki tarkkaa työtä ja eteni reippaasti ja itsenäisesti.

Pitäisikö mun nyt sitten ilmoittaakin Papu mejä-kokeeseen? Tekisi kyllä mieli kokeilla.

Jälkien jälkeen kävin poimimassa Papun kanssa kanttarellit. Löysimme hirveän kokoisia sieniä, ilmeisesti tuolla metsässä ei käy kukaan niitä poimimassa. Pitääpä käydä tarkistamassa paikat joka viikonloppu, kun ollaan mökillä.