Loppuvuonna emme enää kisanneet. Lähinnä lenkkeilimme, kuljimme metsässä, treenailimme ja haimme mukavaa fiilistä kehään.
Saavutuksiamme vuonna 2019 olivat Munkin RTK1, RTK2 ja tokon alon I tulos sekä Sutin RTK3 ja rm2. Munkki pääsi mukaan Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin. Munkki myös kuvattiin terveeksi rakenteeltaan (VA0, LTV0, kyynärät 0/0, lonkat A/A ja olat puhtaat).
Munkki on tainnut alkaa aikuistua. Treenit isossakin häiriössä ovat alkaneet yllättäen sujua.
Suti on ihanan innokas tekemään hommia. Olenkin ilmoittanut sen tammikuussa rallytokokisoihin.
Munkin kanssa pääsimme mukaan Keski-Suomen palveluskoirayhdistyksen haku-ryhmään. Ensimmäinen treenikerta on takana ja se oli mukavaa hommaa! Porukka oli myös mukava.
Munkin kanssa vahvistamme isossa häiriössä istumista ja paikkamakuuta. Tämän vuoden tavoitteena sen kanssa on suorittaa käyttäytymiskoe ja keskittyä pk-lajeihin. Toivoisin meidän saavuttavan myös TK2:n.
Sutin kanssa tavoitteena on saavuttaa jossakin vaiheessa RTK4. Unelmana minulla on RTVA, mutta mahdollista on, ettei meillä siihen aika ja taito riitä.
Luottavaisesti kohti uutta vuotta!
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suti. Näytä kaikki tekstit
perjantai 3. tammikuuta 2020
sunnuntai 10. marraskuuta 2019
Syksyn kuulumisia
Ihan hävettää, miten harvoin on tullut päivitettyä kuulumisia, vaikka tämän blogin oli tarkoitus toimia treenipäiväkirjana. Pidän kuitenkin päivittäisistä treeneistä päiväkirjaa ihan kynällä, jotta pysyn jotenkin kartalla siitä, mitä tehdään ja mitä pitäisi tehdä. Treenaamme viikkosuunnitelmieni mukaan lähes päivittäin jotain. Lepopäiviäkin toki väliin mahtuu.
Kesäkuussa Munkin kanssa ekassa tokokokeessa Muuramessa. Oli kyllä ihan liian jännää ja pelottavaa. Paikkamakuuvieruskaveri haastoi kehän ulkopuolella kaikkien kanssa riitaa. Onneksi se oli paikkamakuussa rauhallinen. Munkki yritti katsoa vain poispäin siitä :) Jos Munkki ei olisi kiertänyt hyppyä, olisimme saaneet ykköstuloksen.
Kesäkuun lopussa kävin vielä Munkin kanssa yksin Mikkelissä rallytokokisoissa. Siellä oli ihan hyvä fiilis ja saimme RTK1:n.
Heinäkuussa osallistuimme Hankasalmen Kennelkerhon joukkueessa Keski-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuskisoihin. Munkki teki ihan ok suorituksen ekassa avon kisassaan ja Sutikin sai tasan 70p voittajassa!
Elokuussa pääsimme Hankasalmen Kennelkerhon joukkueessa osallistumaan rallytokon SM-kisoihin Kuopiossa. Kyllä oli jännä paikka osallistua molempien kanssa! Suti meni ihan kivasti, mutta tarkkuusongelmia oli, eikä saatu tulosta. Munkki sen sijaan oli kyllä täpäkkä, mutta jännitin sen kanssa ihan hirveästi ympäristön hälinän takia. Silti hieman yli 70p. Pitkä ja raskas päivä, mutta erittäin opettavainen.
Syyskuussa Sutin kanssa saimme rämmittyä itsemme voittajasta mestariin rallyssa. Viimeinen kisa voittajassa oli tunnelmaltaan sellainen kuin haluaisin meidän aina kokevan, kun olemme yhdessä kehässä. Olimme molemmat rentoja ja pidettiin hauskaa. Munkin kanssa nuo samaiset kisat Hyvinkäällä sen sijaan olivat ihan järkyttävää tasapainoilua karkaamisen ja hallinnan välillä. Hyvältä se ilmeisesti kuitenkin näytti, koska saimme yli 90 pistettä, mutta minulla ei ollut rentoudesta tietoakaan. Tätä yritän nyt saada Munkin kanssa kehitettyä, että voisimme mekin nauttia yhdessätekemisestä. Suti tuli noissa samaisissa kisoissa kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoissa toiseksi! Ensi vuonna sitten tähdätään rotumestaruusvoittoon :)
Munkin kanssa olemme kuuluneet keväästä asti Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin, mutta emme oikein ole löytäneet siitä paikkaamme. Jokainen tiimi on yksilöidensä summa. Ehkä tämä tiimi ei vain ole minua varten. Olen ollut lähtökuopissa jo pitkään. Uskon meidän pääsevän eteenpäin ilman tuota ryhmääkin, joka tuntuu tuottavan itselleni vain pahaa mieltä. Katselen vielä talven yli, muuttuvatko tunnelmat.
Munkin kanssa olemme osallistuneet Sporttirakin voi/evl-verkkokurssille. Siellä on ryhmäni kouluttajana ollut Carita Kuparinen. Olemme oppineet kurssilla tosi paljon ja tällainen tapa kouluttautua tuntuu itselleni tällä hetkellä toimivimmalta. Olen oppinut, mistä voittajan ja evl:n liikkeet koostuvat ja saanut opetettua niitä jo Munkille ainakin perusteiltaan, jolloin jatkossa niiden opettaminen tullee olemaan helpompaa.
Lisäksi olemme osallistuneet ACE Agilityn ACE Super -valmennukseen, jota on kerran kuussa Kuopiossa. Halusin valmennukseen, jotta saisin opetettua Munkille perusteet hyvin ja tehokkaasti. Katsotaan, mihin tämä kurssi etenee. Vaikeaa siellä meillä on ollut, mutta ehkä se tästä alkaa helpottaa.
Suti siis sai RTK3:n Hyvinkään kisoissa ja Munkki RTK2:n samoissa kisoissa.
Munkin kanssa osallistuimme eilen Pieksämäellä tokon alokasluokkaan. Saimme 180p, KP:n ja tulimme toiseksi. Jäi älyttömän hyvä fiilis jatkaa eteenpäin. Munkki halusi tehdä kanssani töitä, vaikka ottikin vielä paljon häiriötä kehän ja hallin ulkopuolisista äänistä. Se ei kuitenkaan häirinnyt sitä niin paljoa, etteikö olisi voinut suorittaa annettuja tehtäviä. Loi uskoa, että kyllä se tästä vielä alkaa helpottaa! Siirrymme suoraan avoon. Avon liikkeet ovat jo lähes koevalmiit, pientä hiomista vaatii toki. Teimme niitä tänään pihassa ja kyllä Munkki on innoissaan, kun on niin paljon juoksuliikkeitä. Avossa voisimme viipyä hankkimassa kokemusta TK2:n verran. Seuraava koe voisi olla Kuopiossa joulukuun lopussa, jos vain mahdumme mukaan. Vahvistettava paikkaistumista ja liikkeestä istumista.
Munkin kanssa on ollut haasteita siinä, että se kiihtyy kovin helposti muiden tekemisestä. Olen yrittänyt siihen hakea meille apuja. Vaikuttaisi siltä, että olemme päässeet eteenpäin, mutta vielä on paljon tehtävää.
Kesäkuussa Munkin kanssa ekassa tokokokeessa Muuramessa. Oli kyllä ihan liian jännää ja pelottavaa. Paikkamakuuvieruskaveri haastoi kehän ulkopuolella kaikkien kanssa riitaa. Onneksi se oli paikkamakuussa rauhallinen. Munkki yritti katsoa vain poispäin siitä :) Jos Munkki ei olisi kiertänyt hyppyä, olisimme saaneet ykköstuloksen.
Kesäkuun lopussa kävin vielä Munkin kanssa yksin Mikkelissä rallytokokisoissa. Siellä oli ihan hyvä fiilis ja saimme RTK1:n.
Heinäkuussa osallistuimme Hankasalmen Kennelkerhon joukkueessa Keski-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuskisoihin. Munkki teki ihan ok suorituksen ekassa avon kisassaan ja Sutikin sai tasan 70p voittajassa!
Elokuussa pääsimme Hankasalmen Kennelkerhon joukkueessa osallistumaan rallytokon SM-kisoihin Kuopiossa. Kyllä oli jännä paikka osallistua molempien kanssa! Suti meni ihan kivasti, mutta tarkkuusongelmia oli, eikä saatu tulosta. Munkki sen sijaan oli kyllä täpäkkä, mutta jännitin sen kanssa ihan hirveästi ympäristön hälinän takia. Silti hieman yli 70p. Pitkä ja raskas päivä, mutta erittäin opettavainen.
Syyskuussa Sutin kanssa saimme rämmittyä itsemme voittajasta mestariin rallyssa. Viimeinen kisa voittajassa oli tunnelmaltaan sellainen kuin haluaisin meidän aina kokevan, kun olemme yhdessä kehässä. Olimme molemmat rentoja ja pidettiin hauskaa. Munkin kanssa nuo samaiset kisat Hyvinkäällä sen sijaan olivat ihan järkyttävää tasapainoilua karkaamisen ja hallinnan välillä. Hyvältä se ilmeisesti kuitenkin näytti, koska saimme yli 90 pistettä, mutta minulla ei ollut rentoudesta tietoakaan. Tätä yritän nyt saada Munkin kanssa kehitettyä, että voisimme mekin nauttia yhdessätekemisestä. Suti tuli noissa samaisissa kisoissa kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoissa toiseksi! Ensi vuonna sitten tähdätään rotumestaruusvoittoon :)
Munkin kanssa olemme kuuluneet keväästä asti Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin, mutta emme oikein ole löytäneet siitä paikkaamme. Jokainen tiimi on yksilöidensä summa. Ehkä tämä tiimi ei vain ole minua varten. Olen ollut lähtökuopissa jo pitkään. Uskon meidän pääsevän eteenpäin ilman tuota ryhmääkin, joka tuntuu tuottavan itselleni vain pahaa mieltä. Katselen vielä talven yli, muuttuvatko tunnelmat.
Munkin kanssa olemme osallistuneet Sporttirakin voi/evl-verkkokurssille. Siellä on ryhmäni kouluttajana ollut Carita Kuparinen. Olemme oppineet kurssilla tosi paljon ja tällainen tapa kouluttautua tuntuu itselleni tällä hetkellä toimivimmalta. Olen oppinut, mistä voittajan ja evl:n liikkeet koostuvat ja saanut opetettua niitä jo Munkille ainakin perusteiltaan, jolloin jatkossa niiden opettaminen tullee olemaan helpompaa.
Lisäksi olemme osallistuneet ACE Agilityn ACE Super -valmennukseen, jota on kerran kuussa Kuopiossa. Halusin valmennukseen, jotta saisin opetettua Munkille perusteet hyvin ja tehokkaasti. Katsotaan, mihin tämä kurssi etenee. Vaikeaa siellä meillä on ollut, mutta ehkä se tästä alkaa helpottaa.
Suti siis sai RTK3:n Hyvinkään kisoissa ja Munkki RTK2:n samoissa kisoissa.
Munkin kanssa osallistuimme eilen Pieksämäellä tokon alokasluokkaan. Saimme 180p, KP:n ja tulimme toiseksi. Jäi älyttömän hyvä fiilis jatkaa eteenpäin. Munkki halusi tehdä kanssani töitä, vaikka ottikin vielä paljon häiriötä kehän ja hallin ulkopuolisista äänistä. Se ei kuitenkaan häirinnyt sitä niin paljoa, etteikö olisi voinut suorittaa annettuja tehtäviä. Loi uskoa, että kyllä se tästä vielä alkaa helpottaa! Siirrymme suoraan avoon. Avon liikkeet ovat jo lähes koevalmiit, pientä hiomista vaatii toki. Teimme niitä tänään pihassa ja kyllä Munkki on innoissaan, kun on niin paljon juoksuliikkeitä. Avossa voisimme viipyä hankkimassa kokemusta TK2:n verran. Seuraava koe voisi olla Kuopiossa joulukuun lopussa, jos vain mahdumme mukaan. Vahvistettava paikkaistumista ja liikkeestä istumista.
Munkin kanssa on ollut haasteita siinä, että se kiihtyy kovin helposti muiden tekemisestä. Olen yrittänyt siihen hakea meille apuja. Vaikuttaisi siltä, että olemme päässeet eteenpäin, mutta vielä on paljon tehtävää.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2019
Kevät mennyt ihan hujauksessa
Onpa mennyt kevät nopeasti! Munkin kanssa on treenattu ahkerasti yhteistyötä. Olemme kierrelleet eri paikoissa, tapahtumissa ja treeneissä saamassa kokemuksia. Olen oppinut, että Munkin kanssa pitää mennä paikalla hyvissä ajoin ja ottaa sen kanssa vain paikalla makaamista niin kauan, että on ehtinyt ns. tottua ja on valmis töihin.
Osallistuin Munkin kanssa maaliskuussa rallytoko-kisoihin Haukkuvaarassa. Saimme tulokseksi 97 pistettä ja tulimme kolmansiksi. Paikka oli haastava, mutta Munkki teki töitä hyvin ja keskittyneesti.
Sutin kanssa olemme käyneet silloin tällöin rallykisoissa ilman tuloksia. Vaikeaa on.
Munkin rakenne tutkittiin huhtikuussa. A/A-lonkat sekä olat, kyynärät ja selkä puhtaat. Ihanaa, nyt oikeastaan vasta uskalla alkaa suunnitella harrastamista. Ja häämöttäähän se agilitykin jossain haaveissa.
Hain Munkin kanssa Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin ja pääsimme mukaan. Munkki oli pääsykokeissa jälleen keskittynyt ja teki töitä erinomaisesti. Itse mokasin kapulan pidon kun toimin siinä erilailla kuin harjoituksissa ja Munkki pudotti kapulan. Sekä en kuunnellut omavalintaisessa liikkeessä (avon liikkeestä maahan meno) liikkuria ja kun reagoin siihen, Munkkikin liikahti. Tästä huolimatta saimme paljon kehuja ja kannustavaa palautetta jatkoon.
Munkin kanssa käytiin toukokuussa parissa mätsärissä. Munkki esiintyi sillä lailla hyvin, ettei riehunut eikä pelännyt. Vaikka eihän me tietenkään osattu näyttelymäisesti olla. Paikan päällä tajusin, etteihän se osaa näyttelyseisomista, joten hyödynsin käsikosketusta :D Oikeita näyttelyitäkin olen katsellut, sillä 15kk:n ikä alkaa häämöttää. Pitäisi vain sitä ennen harjoitella ahkerasti näyttelyjuoksua ja -seisomista. Tuskinpa sekään mikään ylitsepääsemätön tehtävä Munkin kanssa olisi, mutta itsellä saattaa olla huono motivaatio harjoitella :/ Toisaalta, ehkäpä se motivoi, jos haluan sen H:n ensimmäisellä kerralla, ettei tarvitsisi kovin montaa käydä.
Osallistuin Sutin kanssa Hankasalmen kennelkerhon joukkueeseen tokon piirinmestaruuskisoihin avoimessa luokassa. Suti teki jotkin liikkeet ihan hyvin, mutta tuli liikaa nollia, joten ei saatu tulosta. Meidän joukkueen muut osallistujat olivat niin erinomaisia, että saatiin hopeaa!
Eilen käytiin Pieksämäellä rallytokokisoissa. Hirveä helle ja painostava ilma. Ukkosta oli luvattu, mutta päälle se ei tullut, eikä näin ollen laukaissut painetta. Laitoin Sutin kevythäkkiin märkä mantteli päällään ja viilennysalusta allaan, jotta se virkistäisi. Otin sen kuitenkin ulos odottamaan vuoroaan liian aikaisin. Suti oli jälleen innokas kun odoteltiin vuoroa, mutta en halunnut sitä kovasti väsyttää ja palkata ennen kehään menoa, jotta se arvostaisi enemmän saamansa palkkaa kehän jälkeen. Tämä ei tainnut toimia, sillä Suti halusi vain pois kehästä. Sitä ei kiinnostanut oikeastaan yhtään. Ei siis tulosta.
Munkki oli mukana jo Sutin vuorolla. Ajelimme välillä kotiin syömään ja jätettiin Suti sinne. Sitten takaisin Pieksämäelle alokasluokkaan. Nyt vasta kuuma olikin, kun aurinkokin paistoi täydeltä taivaalta, eikä varjopaikkakaan auttanut viilentämään, kun ei ollut juurikaan tuulta. Onneksi hallin vierellä oli varjoisa paikka odotella vuoroa. Munkki makasi vain maassa, johon sitä välillä palkkasin. Se oli rauhallinen ja keskittynyt minuun. Kehään mennessämme oli täysi arvoitus, miten tällainen valmistautuminen mahtaa toimia. Munkki on kuitenkin työkoira, joka on helppo saada tekemään töitä. Niinpä se seurasi mallikkaasti ja suoritti tehtävät tarkasti. Pieni kontaktin katoaminen tapahtui ennen viimeistä tehtävää, kun rata kääntyi kohti ulko-ovea. Munkki kuitenkin korjasi tilanteen ja jatkoi hienosti pujottelun loppuun. Upea koira! Ei tullut yhtään pistemenetystä, eli 100/100 ja 3. sija aikavertailun jälkeen. Tuomarin kommenttina oli: Upeaa ja tarkkaa työskentelyä erinomaisessa yhteistyössä. :)
Kaikesta tästä huolimatta Sutia ja minua on pyydetty osallistumaan Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen rallytokon SM-joukkueeseen. Munkkikin saa osallistua, jos ehtii saada avosta tuloksen ennen heinäkuun loppua.
Osallistuin Munkin kanssa maaliskuussa rallytoko-kisoihin Haukkuvaarassa. Saimme tulokseksi 97 pistettä ja tulimme kolmansiksi. Paikka oli haastava, mutta Munkki teki töitä hyvin ja keskittyneesti.
Sutin kanssa olemme käyneet silloin tällöin rallykisoissa ilman tuloksia. Vaikeaa on.
Munkin rakenne tutkittiin huhtikuussa. A/A-lonkat sekä olat, kyynärät ja selkä puhtaat. Ihanaa, nyt oikeastaan vasta uskalla alkaa suunnitella harrastamista. Ja häämöttäähän se agilitykin jossain haaveissa.
Hain Munkin kanssa Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin ja pääsimme mukaan. Munkki oli pääsykokeissa jälleen keskittynyt ja teki töitä erinomaisesti. Itse mokasin kapulan pidon kun toimin siinä erilailla kuin harjoituksissa ja Munkki pudotti kapulan. Sekä en kuunnellut omavalintaisessa liikkeessä (avon liikkeestä maahan meno) liikkuria ja kun reagoin siihen, Munkkikin liikahti. Tästä huolimatta saimme paljon kehuja ja kannustavaa palautetta jatkoon.
Munkin kanssa käytiin toukokuussa parissa mätsärissä. Munkki esiintyi sillä lailla hyvin, ettei riehunut eikä pelännyt. Vaikka eihän me tietenkään osattu näyttelymäisesti olla. Paikan päällä tajusin, etteihän se osaa näyttelyseisomista, joten hyödynsin käsikosketusta :D Oikeita näyttelyitäkin olen katsellut, sillä 15kk:n ikä alkaa häämöttää. Pitäisi vain sitä ennen harjoitella ahkerasti näyttelyjuoksua ja -seisomista. Tuskinpa sekään mikään ylitsepääsemätön tehtävä Munkin kanssa olisi, mutta itsellä saattaa olla huono motivaatio harjoitella :/ Toisaalta, ehkäpä se motivoi, jos haluan sen H:n ensimmäisellä kerralla, ettei tarvitsisi kovin montaa käydä.
Osallistuin Sutin kanssa Hankasalmen kennelkerhon joukkueeseen tokon piirinmestaruuskisoihin avoimessa luokassa. Suti teki jotkin liikkeet ihan hyvin, mutta tuli liikaa nollia, joten ei saatu tulosta. Meidän joukkueen muut osallistujat olivat niin erinomaisia, että saatiin hopeaa!
Eilen käytiin Pieksämäellä rallytokokisoissa. Hirveä helle ja painostava ilma. Ukkosta oli luvattu, mutta päälle se ei tullut, eikä näin ollen laukaissut painetta. Laitoin Sutin kevythäkkiin märkä mantteli päällään ja viilennysalusta allaan, jotta se virkistäisi. Otin sen kuitenkin ulos odottamaan vuoroaan liian aikaisin. Suti oli jälleen innokas kun odoteltiin vuoroa, mutta en halunnut sitä kovasti väsyttää ja palkata ennen kehään menoa, jotta se arvostaisi enemmän saamansa palkkaa kehän jälkeen. Tämä ei tainnut toimia, sillä Suti halusi vain pois kehästä. Sitä ei kiinnostanut oikeastaan yhtään. Ei siis tulosta.
Munkki oli mukana jo Sutin vuorolla. Ajelimme välillä kotiin syömään ja jätettiin Suti sinne. Sitten takaisin Pieksämäelle alokasluokkaan. Nyt vasta kuuma olikin, kun aurinkokin paistoi täydeltä taivaalta, eikä varjopaikkakaan auttanut viilentämään, kun ei ollut juurikaan tuulta. Onneksi hallin vierellä oli varjoisa paikka odotella vuoroa. Munkki makasi vain maassa, johon sitä välillä palkkasin. Se oli rauhallinen ja keskittynyt minuun. Kehään mennessämme oli täysi arvoitus, miten tällainen valmistautuminen mahtaa toimia. Munkki on kuitenkin työkoira, joka on helppo saada tekemään töitä. Niinpä se seurasi mallikkaasti ja suoritti tehtävät tarkasti. Pieni kontaktin katoaminen tapahtui ennen viimeistä tehtävää, kun rata kääntyi kohti ulko-ovea. Munkki kuitenkin korjasi tilanteen ja jatkoi hienosti pujottelun loppuun. Upea koira! Ei tullut yhtään pistemenetystä, eli 100/100 ja 3. sija aikavertailun jälkeen. Tuomarin kommenttina oli: Upeaa ja tarkkaa työskentelyä erinomaisessa yhteistyössä. :)
Kaikesta tästä huolimatta Sutia ja minua on pyydetty osallistumaan Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen rallytokon SM-joukkueeseen. Munkkikin saa osallistua, jos ehtii saada avosta tuloksen ennen heinäkuun loppua.
keskiviikko 27. helmikuuta 2019
Rallattelua molempien kanssa
Kävimme pari viikkoa sitten Sutin kanssa Kuopiossa rallytoko-kisoissa. Suti oli verkatessamme innokas, mutta kun menimme kehään, se oli ihan muissa maailmoissa. Ekalla radalla meni oikeastaan melkein kaikki pieleen. Toiselle radalle pääsyä jouduimme odottamaan liian pitkään ja Sutin vire ehti laskea. Tuomari kuitenkin sanoi, että hylätystä tuloksesta huolimatta reipasta menoa. Olipa kiva kuulla, kun itsestä tuntui niin pahalta.
Olen näiden kisojen jälkeen miettinyt, miksi olemme kadottaneet taas sen ilon, mikä meillä oli viime syksynä. Tajusin, ettemme oikeastaan treenanneet ollenkaan, kävimme vain kisoissa. Niinpä päätin, että harjoittelemme nyt meille vaikeat liikkeet kuntoon ja lähdemme sitten kisaamaan samalla ajatuksella, eli ei treenata ahkerasti välillä ollenkaan :D
Sain peruutuspaikan Haukkuvaaran kisoihin ja koska Sutilla ei ole intoa, päätin ottaa sinne Munkin. Viimeisissä hallitreeneissä ilmeni sellainen, että Munkki huusi hallissa, koska halusi niin kovasti kentälle. Niinpä päätin valmistautua tähän sillä, että menimme paikalle hyvissä ajoin, jotta Munkki ehtii rauhoittua. Muuta ongelmaa kisapaikalla ei juurikaan ollut, paitsi, jos joku leikki äänekkäästi koiransa kanssa tai kehui sitä isoon ääneen. Silloin Munkki sekosi täysin. Rauhoittelin sitä ottamalla kontaktiin ja syöttämällä nameja niin pitkään että rauhoittui. Kentällä Munkki meni lähes kuin ajatus, tai ainakin ikäisekseen varsin mallikkaasti. Parista kontaktin putoamisesta huolimatta, varsin mallikasta seuraamista ja tehtävien suorittamista. Saimme 97 pistettä ja tulimme kolmansiksi! Ihan hyvin tuollaiselta pikkupennulta ekoista kisoistaan! :) Uskon, että riekkuminenkin tasoittuu, kun ikää ja kokemusta tulee lisää.
Sunnuntaina alkoi toko-kurssi. Sama riekkuminen jatkui sielläkin, kun samaan aikaan toisella kentällä treenasi agilityryhmä. Oli kova häiriö, mutta kykeni kuitenkin työskentelemään, joskin kerran halusi itse lähteä ulos rauhoittumaan.
Olen näiden kisojen jälkeen miettinyt, miksi olemme kadottaneet taas sen ilon, mikä meillä oli viime syksynä. Tajusin, ettemme oikeastaan treenanneet ollenkaan, kävimme vain kisoissa. Niinpä päätin, että harjoittelemme nyt meille vaikeat liikkeet kuntoon ja lähdemme sitten kisaamaan samalla ajatuksella, eli ei treenata ahkerasti välillä ollenkaan :D
Sain peruutuspaikan Haukkuvaaran kisoihin ja koska Sutilla ei ole intoa, päätin ottaa sinne Munkin. Viimeisissä hallitreeneissä ilmeni sellainen, että Munkki huusi hallissa, koska halusi niin kovasti kentälle. Niinpä päätin valmistautua tähän sillä, että menimme paikalle hyvissä ajoin, jotta Munkki ehtii rauhoittua. Muuta ongelmaa kisapaikalla ei juurikaan ollut, paitsi, jos joku leikki äänekkäästi koiransa kanssa tai kehui sitä isoon ääneen. Silloin Munkki sekosi täysin. Rauhoittelin sitä ottamalla kontaktiin ja syöttämällä nameja niin pitkään että rauhoittui. Kentällä Munkki meni lähes kuin ajatus, tai ainakin ikäisekseen varsin mallikkaasti. Parista kontaktin putoamisesta huolimatta, varsin mallikasta seuraamista ja tehtävien suorittamista. Saimme 97 pistettä ja tulimme kolmansiksi! Ihan hyvin tuollaiselta pikkupennulta ekoista kisoistaan! :) Uskon, että riekkuminenkin tasoittuu, kun ikää ja kokemusta tulee lisää.
Sunnuntaina alkoi toko-kurssi. Sama riekkuminen jatkui sielläkin, kun samaan aikaan toisella kentällä treenasi agilityryhmä. Oli kova häiriö, mutta kykeni kuitenkin työskentelemään, joskin kerran halusi itse lähteä ulos rauhoittumaan.
tiistai 1. tammikuuta 2019
Tilinpäätös vuodelta 2018, tervetuloa uusi vuosi
Vuosi 2018 oli vaihteleva ja avartava. Se alkoi niin, ettei meillä ollut kuin Suti - ja toki Piipli. Oli siis totuttelua siihen, ettei koiria ole kuin yksi ja toisaalta siihen, että Suti ja Piipli alkaisivat pärjätä keskenään. Itseäni työllisti vielä gradu ja muutama suoritettava kurssi yliopistolle.
Kävin Sutin kanssa alkuvuodesta Sasupanin kurssilla, jossa harjoittelimme erilaisia yhteistyötaitoja ja keinoja, joilla saisin Sutin kestämään paremmin kisatilanteita uusissa paikoissa. Tuolla kurssilla apina putosi harteiltani ja rentoutumisen myötä myös yhteistyömme alkoi parantua. Kokonaan Sutin haistelu ei kuitenkaan loppunut. Se päättyi vasta kastrointiin keväällä. Sen jälkeen meillä ei olekaan ollut enää mitään ongelmia kontaktin suhteen!
Keväällä kävimme tiuhaan toko-kokeissa ja saimmekin pikkuhiljaa parempia tuloksia. Käppänän kanssa kisaaminen vain on sellaista, että aina joku liike saattaa mennä pieleen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö se sitä osaisi. Pikku hiljaa kuitenkin paransimme tahtia ja saimme toisen ykkösemme ja myöhemmin kesällä myös kolmannen, eli TK1-koulutustunnuksen.
Lähdin Sutin kanssa heinäkuussa rallytokon piirinmestaruusjoukkueeseen ilman mitään suorituspaineita. Minähän olin jo päättänyt, ettemme enää koskaan kisaa koko lajissa. Saimme 97 pistettä ja voitimme avoimen luokan! Tästä saimme niin hyvän buustin, että kisasimme vielä RTK2:n verran ja ehdimme saada jopa yhden tuloksen voittajaluokasta. Loistava vuosi Sutin kanssa! Me kun emme voineet talvella edes ajatella kisaamista, kun ei edes uusissa paikoissa treenaaminen onnistunut! Nyt treenaamme Haukkuvaarassa usein, eikä haisteluongelmia todellakaan enää ole!
Ja sitten kesäkuun alussa meille tuli ihana Munkki! Se on hämmästyttänyt minua kontaktihakuisuudellaan ja halullaan tehdä töitä, oppimiskyvyllään ja yleistämistaidoillaan. Munkki on jo opettanut minulle monia uusia tapoja palkata koiraa. Se on tosi kiltti ja kuuliainen koira, joka tuntuu pärjäävän joka paikassa. Se on loistava lasten kanssa ja Aten kanssa niistä on tullutkin varsinainen parivaljakko :) Atte saattaa makoilla Munkin karvaa silittäen puoliksi sen päällä ja Munkki makailee tyytyväisenä. Atte on myös opettanut Munkille vähän kyseenalaisen tavan hyökkäillä Samun perään. Sitä touhua pitää välillä rajoittaa. Munkki on jo nyt osoittanut olevansa uskomaton nenänkäyttäjä, joka löytää esineen melkein mistä vain. Se onkin hienoa, sillä haaveilen sen kanssa pk-lajeista. Toko alkaa olla hyvällä mallilla ja rallya on rakennettu rinnalla myös. Samalla olen koittanut pitää mielessäni, mitä pk-tottis vaatii.
Omat työtehtäväni muuttuivat vuoden alussa ja kevät oli henkisesti tosi raskas. Heinäkuussa sain HTM:n paperit ulos. En tosissani edes etsinyt uusia töitä, sillä työpaikallani saattoi olla mahdollista saada jatkoa sopimukseen vuoden vaihteessa. Petri kuitenkin näki työpaikkailmoituksen työstä, joka hänen mielestään sopisi minulle erinomaisesti ja olisi koulutustani vastaavaa. Hain, pääsin haastatteluun ja hitto sain sen paikan! Vakipaikka ja parempi palkka kuin edellisessä! Kaiken lisäksi minut on otettu hyvin työyhteisössä vastaan ja olen tykännyt työstäni, vaikka siinä omat haasteensa onkin. Uskon kuitenkin kokemuksen myötä oppivani suhtautumaan tilanteisiin paremmin.
Uusia haaveita
Sutin kanssa haaveilen pääsystä mestariluokkaan rallyssa, ehkä jopa RTK4:stä. Tokon avoimeen luokkaankin haluaisin sen kanssa vielä joskus, mutta olen kyllä realisti sen suhteen, että se on ehdottomasti meille jo riittävän vaativa, eikä ole varmuutta selvitäänkö siitä koskaan ykköstuloksen verran. Mutta olkoon Sutin eläkelaji sitten se ;) Nyt olen alkanut miettiä koiratanssin aloittamista Sutin kanssa, sillä se osaa kyllä kaikenlaista, jota olisi kiva päästä esittämään. Vielä ei ole selvää, kumpi laji olisi: HTM vai freestyle. Jos keksin mukavat musiikit molempiin, voihan sitä molempiakin kokeilla.
Munkin kanssa tähtäämme kokeisiin heti kun olemme valmiita. Rallyyn vaikka heti jo kun ikä sallii. Tokoon keväämmällä. Keväällä jatketaan metsäjäljestystä ja esineiden etsimistä maastosta. Tarkkuusetsintääkin ollaan vähän jo kotona aloiteltu. Jos emme ole BH-kokeeseen valmiita vielä syksyllä, niin se otetaan tavoitteeksi vuoden päästä keväälle. Mutta tärkeintä nyt on kuitenkin, että keväällä suoritettavat luustokuvaukset olisivat myönteiset. Minulla itselläni pitää olla jotain tavoitteita, muuten tulee treenattua ilman suunnitelmallisuutta. Olen realistinen sen suhteen, että sitten tietysti vasta kisataan kun ollaan valmiita.
Sutin kanssa osallistun tänä keväänä Sporttirakin VOI/MES-verkkokoulutukseen. Uskon sen tulevan meille hyvään saumaan ja antavan meille paljon. Aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Samalla siitä hyötyy Munkkikin, kun opin itse uusia tapoja suorittaa kylttejä.
Toivon, että tänä vuonna Suti ja Piipli alkaisivat tulla toimeen keskenään. Munkki ja Piipli ovat kavereita, mutta Suti jahtaa vieläkin Piipliä tilaisuuden tullen. Toivon, että pysymme kaikki terveinä.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Kävin Sutin kanssa alkuvuodesta Sasupanin kurssilla, jossa harjoittelimme erilaisia yhteistyötaitoja ja keinoja, joilla saisin Sutin kestämään paremmin kisatilanteita uusissa paikoissa. Tuolla kurssilla apina putosi harteiltani ja rentoutumisen myötä myös yhteistyömme alkoi parantua. Kokonaan Sutin haistelu ei kuitenkaan loppunut. Se päättyi vasta kastrointiin keväällä. Sen jälkeen meillä ei olekaan ollut enää mitään ongelmia kontaktin suhteen!
Keväällä kävimme tiuhaan toko-kokeissa ja saimmekin pikkuhiljaa parempia tuloksia. Käppänän kanssa kisaaminen vain on sellaista, että aina joku liike saattaa mennä pieleen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö se sitä osaisi. Pikku hiljaa kuitenkin paransimme tahtia ja saimme toisen ykkösemme ja myöhemmin kesällä myös kolmannen, eli TK1-koulutustunnuksen.
Lähdin Sutin kanssa heinäkuussa rallytokon piirinmestaruusjoukkueeseen ilman mitään suorituspaineita. Minähän olin jo päättänyt, ettemme enää koskaan kisaa koko lajissa. Saimme 97 pistettä ja voitimme avoimen luokan! Tästä saimme niin hyvän buustin, että kisasimme vielä RTK2:n verran ja ehdimme saada jopa yhden tuloksen voittajaluokasta. Loistava vuosi Sutin kanssa! Me kun emme voineet talvella edes ajatella kisaamista, kun ei edes uusissa paikoissa treenaaminen onnistunut! Nyt treenaamme Haukkuvaarassa usein, eikä haisteluongelmia todellakaan enää ole!
Ja sitten kesäkuun alussa meille tuli ihana Munkki! Se on hämmästyttänyt minua kontaktihakuisuudellaan ja halullaan tehdä töitä, oppimiskyvyllään ja yleistämistaidoillaan. Munkki on jo opettanut minulle monia uusia tapoja palkata koiraa. Se on tosi kiltti ja kuuliainen koira, joka tuntuu pärjäävän joka paikassa. Se on loistava lasten kanssa ja Aten kanssa niistä on tullutkin varsinainen parivaljakko :) Atte saattaa makoilla Munkin karvaa silittäen puoliksi sen päällä ja Munkki makailee tyytyväisenä. Atte on myös opettanut Munkille vähän kyseenalaisen tavan hyökkäillä Samun perään. Sitä touhua pitää välillä rajoittaa. Munkki on jo nyt osoittanut olevansa uskomaton nenänkäyttäjä, joka löytää esineen melkein mistä vain. Se onkin hienoa, sillä haaveilen sen kanssa pk-lajeista. Toko alkaa olla hyvällä mallilla ja rallya on rakennettu rinnalla myös. Samalla olen koittanut pitää mielessäni, mitä pk-tottis vaatii.
Omat työtehtäväni muuttuivat vuoden alussa ja kevät oli henkisesti tosi raskas. Heinäkuussa sain HTM:n paperit ulos. En tosissani edes etsinyt uusia töitä, sillä työpaikallani saattoi olla mahdollista saada jatkoa sopimukseen vuoden vaihteessa. Petri kuitenkin näki työpaikkailmoituksen työstä, joka hänen mielestään sopisi minulle erinomaisesti ja olisi koulutustani vastaavaa. Hain, pääsin haastatteluun ja hitto sain sen paikan! Vakipaikka ja parempi palkka kuin edellisessä! Kaiken lisäksi minut on otettu hyvin työyhteisössä vastaan ja olen tykännyt työstäni, vaikka siinä omat haasteensa onkin. Uskon kuitenkin kokemuksen myötä oppivani suhtautumaan tilanteisiin paremmin.
Uusia haaveita
Sutin kanssa haaveilen pääsystä mestariluokkaan rallyssa, ehkä jopa RTK4:stä. Tokon avoimeen luokkaankin haluaisin sen kanssa vielä joskus, mutta olen kyllä realisti sen suhteen, että se on ehdottomasti meille jo riittävän vaativa, eikä ole varmuutta selvitäänkö siitä koskaan ykköstuloksen verran. Mutta olkoon Sutin eläkelaji sitten se ;) Nyt olen alkanut miettiä koiratanssin aloittamista Sutin kanssa, sillä se osaa kyllä kaikenlaista, jota olisi kiva päästä esittämään. Vielä ei ole selvää, kumpi laji olisi: HTM vai freestyle. Jos keksin mukavat musiikit molempiin, voihan sitä molempiakin kokeilla.
Munkin kanssa tähtäämme kokeisiin heti kun olemme valmiita. Rallyyn vaikka heti jo kun ikä sallii. Tokoon keväämmällä. Keväällä jatketaan metsäjäljestystä ja esineiden etsimistä maastosta. Tarkkuusetsintääkin ollaan vähän jo kotona aloiteltu. Jos emme ole BH-kokeeseen valmiita vielä syksyllä, niin se otetaan tavoitteeksi vuoden päästä keväälle. Mutta tärkeintä nyt on kuitenkin, että keväällä suoritettavat luustokuvaukset olisivat myönteiset. Minulla itselläni pitää olla jotain tavoitteita, muuten tulee treenattua ilman suunnitelmallisuutta. Olen realistinen sen suhteen, että sitten tietysti vasta kisataan kun ollaan valmiita.
Sutin kanssa osallistun tänä keväänä Sporttirakin VOI/MES-verkkokoulutukseen. Uskon sen tulevan meille hyvään saumaan ja antavan meille paljon. Aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Samalla siitä hyötyy Munkkikin, kun opin itse uusia tapoja suorittaa kylttejä.
Toivon, että tänä vuonna Suti ja Piipli alkaisivat tulla toimeen keskenään. Munkki ja Piipli ovat kavereita, mutta Suti jahtaa vieläkin Piipliä tilaisuuden tullen. Toivon, että pysymme kaikki terveinä.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
maanantai 8. lokakuuta 2018
Suti RTK2 Mikkelissä 6.10.
Kävimme viikonloppuna Mikkelissä rallytoko-kisoissa ja saimme kolmannen hyväksytyn tuloksen 96 pisteellä. Näin ollen Suti on nykyään RTK2.
Suti oli ihanan innokas, vaikkei ihan täydellisen skarppi radalla ollutkaan. Alkurata oli vähän epätarkkaa, mutta meno parani hienosti loppua kohti. Istumisesta juosten -liikkeessä Suti meinasi lähteä ilmeisesti pois kehästä, mutta pysyi kuitenkin riittävän lähellä, eikä oikeasti karannut kehästä :D
Meillä on ollut tosi huippuvuosi! Seuraavaksi meinaan mennä voittajaluokkaan jo parin viikon päästä! Saadaan ainakin kisakokemusta, vaikka kyllä uskon meidän osaavan ihan riittävän hyvin.
Suti oli ihanan innokas, vaikkei ihan täydellisen skarppi radalla ollutkaan. Alkurata oli vähän epätarkkaa, mutta meno parani hienosti loppua kohti. Istumisesta juosten -liikkeessä Suti meinasi lähteä ilmeisesti pois kehästä, mutta pysyi kuitenkin riittävän lähellä, eikä oikeasti karannut kehästä :D
Meillä on ollut tosi huippuvuosi! Seuraavaksi meinaan mennä voittajaluokkaan jo parin viikon päästä! Saadaan ainakin kisakokemusta, vaikka kyllä uskon meidän osaavan ihan riittävän hyvin.
tiistai 11. syyskuuta 2018
Sutin rallytoko 8.9. Hyvinkäällä
Kun kerran innostuin, ilmoitin Sutin kääpiösnautsereiden rallyn rotumestaruuskisoihin Hyvinkäälle. Ajomatkaa on 3 tuntia suuntaansa, joten ei sinne ihan joka vuosi jaksa, ainakaan turhan takia, lähteä. Tänä vuonna lähdin Samun ja Sutin kanssa matkaan, Munkki sai jäädä kotiin, että Suti saisi ihan omaa aikaa. Otimme reissun retkeilyn kannalta. Varauduimme sateisiin, mutta Hyvinkäällä olikin todella lämmin - ja minulla ainakin oli ihan liikaa vaatetta. Sain järjesteltyä niin, ettei Suti ihan läkähdy autoon (kastelin autosta löytyneen liian, jonka sidoin Sutin ympärille ja laitoin tuulettimen autossa päälle ja pidin tietysti auton perää auki koko ajan). Yritin pitää Sutia mahdollisimman pitkään autossa, mutta liian aikaisinhan minä sen kuitenkin otin! Vähän meinasi Sutin into lässähtää, kun jouduimme odottamaan. Siitä syystä radan alku epäonnistui. Uusin ensimmäisen kyltin ja sitten pääsimme kunnolla vauhtiin. Rata sujui muuten ihan hyvin, yhtään ei tullut haahuilua tai haistelua, vaikkei Suti ihan niin skarppi ollutkaan kuin piirinmestiksissä. Olin päättänyt etukäteen, etten uusi yhtään kylttiä, mutta se suunnitelmahan sitten meni heti ekalla kyltillä pieleen. Toisen kyltin uusin, kun Suti ei ollut kuulolla ja meni suoraan haistamaan käännös vasempaan -kylttiä.
Saimme 91 pistettä ja tulimme kolmansiksi! Meillähän menee nyt oikein hienosti! :) Jouduimme jäämään vielä odottamaan lopullisia rotumestaruustuloksia, kun olimme viimeiseen asti kiinni kolmannessa sijassa. Tipuimme kuitenkin neljänneksi loppumetreillä. Pienen palkinnon sai nelonenkin, että ihan hyvä päivä oli!
Kun nyt näin olemme vedossa, olen katsellut jo lisää kisoja syksylle. Jos saamme piankin RTK2:n, olemme valmiita siirtymään heti voittajaan. Olemme harjoitelleet voittajan ratoja treeneissä ja ne ovat olleet täysin tehtävissä! Suti osaa ne kyllä, jos saan sen hyvin heti alusta asti mukaan.
Munkin kanssa olemme harjoitelleet perusasentoa ja seuraamista. Seuraamisharjoitukset aloitimme kontaktikävelyllä, jossa vain kävelin eteenpäin ja jos Munkki meni edelleni, käännyin heti takaisin päin. Kun se oli oikeassa paikassa, palkkasin. Parilla harjoituksella se ei enää pyrkinyt edelleni, vaan osasi hakea oikean paikan ja nyt se seuraa tosi hienosti! Samalla olemme harjoitelleet peruuttamista ympärilläni. Se kehittää samalla myös perusasentoa ja takapään käyttöä. Eilen aloitettiin harjoittelu korokkeella, mutta se tuntuu olevan nyt kovin vaikeaa, kun Munkki hakeutuu koko ajan vain perusasentoon :D
Sunnuntaina treeneissä harjoittelimme molempien kanssa ruutua.
Sutin kanssa olen ruokakupilla ottanut noutoa. Sutilla on yhtäkkiä kasvanut siihen valtava motivaatio! Kapulan keskiosan paksuudella ei ole enää mitään merkitystä. Kaikki kapulat se tuo reippaasti perusasentoon suoraan sivulle törmäten usein samalla jalkaani. Ehkä se on virhe, mutta minä rakastan tuota intoa!
Jojon kuolemasta tuli eilen vuosi :(
Saimme 91 pistettä ja tulimme kolmansiksi! Meillähän menee nyt oikein hienosti! :) Jouduimme jäämään vielä odottamaan lopullisia rotumestaruustuloksia, kun olimme viimeiseen asti kiinni kolmannessa sijassa. Tipuimme kuitenkin neljänneksi loppumetreillä. Pienen palkinnon sai nelonenkin, että ihan hyvä päivä oli!
Kun nyt näin olemme vedossa, olen katsellut jo lisää kisoja syksylle. Jos saamme piankin RTK2:n, olemme valmiita siirtymään heti voittajaan. Olemme harjoitelleet voittajan ratoja treeneissä ja ne ovat olleet täysin tehtävissä! Suti osaa ne kyllä, jos saan sen hyvin heti alusta asti mukaan.
Munkin kanssa olemme harjoitelleet perusasentoa ja seuraamista. Seuraamisharjoitukset aloitimme kontaktikävelyllä, jossa vain kävelin eteenpäin ja jos Munkki meni edelleni, käännyin heti takaisin päin. Kun se oli oikeassa paikassa, palkkasin. Parilla harjoituksella se ei enää pyrkinyt edelleni, vaan osasi hakea oikean paikan ja nyt se seuraa tosi hienosti! Samalla olemme harjoitelleet peruuttamista ympärilläni. Se kehittää samalla myös perusasentoa ja takapään käyttöä. Eilen aloitettiin harjoittelu korokkeella, mutta se tuntuu olevan nyt kovin vaikeaa, kun Munkki hakeutuu koko ajan vain perusasentoon :D
Sunnuntaina treeneissä harjoittelimme molempien kanssa ruutua.
Sutin kanssa olen ruokakupilla ottanut noutoa. Sutilla on yhtäkkiä kasvanut siihen valtava motivaatio! Kapulan keskiosan paksuudella ei ole enää mitään merkitystä. Kaikki kapulat se tuo reippaasti perusasentoon suoraan sivulle törmäten usein samalla jalkaani. Ehkä se on virhe, mutta minä rakastan tuota intoa!
Jojon kuolemasta tuli eilen vuosi :(
tiistai 14. elokuuta 2018
Kesän tapahtumia
Kesä on mennyt niin nopeasti, enkä ole ehtinyt päivittämään tärkeitä tapahtumia tänne ollenkaan. Instasta voi seurata viikkotasolla meidän kuulumisia paremmin. Olin juhannukseen asti kesälomalla. Töissä on kesäaikaan ollut sen verran kiirettä ja iltaisin Munkin ja perheen kanssa, että en ole ehtinyt tähän blogiin päivittämään mitään. Nyt olen kuumeessa (ilmeisesti myös nielutulehdus) kotona ja muu perhe on töissä, hoidossa ja koulussa, joten ajattelin ottaa asiakseni. Opinnot sain alkukesästä päätökseen, joten olen innoissani lukenut kaikenlaista koirankoulutusoppaista dekkareihin.
Kaiken kruunasi kun lähdimme extempore joukkueen takia rallytokon Keski-Suomen piirinmestaruuskisoihin. Olemme kisanneet viimeksi siinä monta vuotta sitten ja silloin ei hommasta tullut yhtään mitään! Rallyssa olemme avoimessa luokassa. Päivälle oli luvattu kovaa hellettä, joten mietin edellisellä viikolla, lähdenkö ollenkaan. Päätin kuitenkin lähteä testaamaan ja valmistauduin ottamalla häkkiin patjan alle kylmäkalleja, laitoin Sutille häkkiin märän pyyhemanttelin ja paketoin auton foliolla. Ratkaisevaa oli varmasti myös se, että pyrin pitämään Sutia viimeiseen asti autossa. Se olikin siellä jo ihan kyllästyneen oloisena, kun vihdoin sen hain (ajattelin jo, ettei se jaksa tehdä yhtään töitä). Palkkana oli pakastimesta löytynyttä vanhaksi mennyttä grillimakkaraa, joka tuntui maistuvan paremmin kuin hyvin - kuola vain valui suusta :D Kun menimme odottelemaan vuoroamme Suti oli tosi innokas tekemään töitä! Se ei tosin ole ennenkään merkinnyt mitään, sillä sen into on laskenut, kun olemme menneet kehään. Nyt into kuitenkin säilyi ja se teki temput nopeasti ja hyvin. Olin alun perin ajatellut, että teen joka kyltin vain rauhallisesti, enkä hosu, mutta kun meno kerran oli sujuvaa, teimme ne ripeästi. Se kannatti, sillä nopeampi aika ratkaisi meille voiton. Nenä meni maahan vain houkutuksessa, muuten Suti oli täydellisesti kontaktissa! Mukana oli meille ennen vaikeat sivuaskel ja istu-koira odottaa-käännös oikeaan-koira sivulle -liikkeet. Ne menivät erinomaisesti. Saimme 97 pistettä ja voitimme avoimen luokan. Nyt olen alkanut suunnitella rallyssa kisoja tälle syksylle. Ainakin kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoihin olemme menossa.
10.5. Pieksämäki, toko, 156 pistettä
14.6. PMK, toko, 167 p, 1. sija
16.6. Varkaus, toko, 150,5 p, 2. sija
5.7. PMK, toko, 147 p.
28.7. JKL, rallytoko, 97 p, 1.sija
11.8. PMK, toko, 186 p, 2. sija, KP, TK1
Munkin kanssa olemme harjoitelleet perustaitoja. Mm. kun rokotusaika lähestyi, aloin antaa sille ruuan trimmipöydällä. Rokotuksilla annoin sille aamuruuan kongissa pöydälle syötäväksi, jolloin se ei kummallakaan kerralla edes huomannut koko rokotusta. Sille jäi luultavasti mielettömän mukava kuva eläinlääkärikäynneistä :) Munkista tulee ilmeisesti aika iso, sillä se oli 16 viikon rokotuksilla 11 kg, eikä se kyllä mikään lihava ole.
Jossain vaiheessa huomasin, ettei kynsienleikkuu meinaa onnistua. Niinpä aloin siedättää sitä koskettelemalla tassuja, sitten kynsiä ja sitten hiplaamalla kynsiä enemmän ja sitten pitämällä tassuja kädessäni hetken. Parin harjoituskerran jälkeen se hoksasi kuvion ja sain kynnet leikattua.
Yhdellä viikolla tajusin, ettemme ole käyneet kahdestaan koskaan ns. kaupunkikävelyllä. Niinpä lähdimme tuohon oman kylän taajamaan, mikä osoittautuikin vilkkaaksi paikaksi iltaisin. Saimme monenlaista häiriötä: tankattava auto, pyörät, kävelijät, rollaattori, kävelykepit, mopot, koira, kaupan liukuovi, mölyävä nuoriso- tai juomaporukka, tavarajuna, henkilöjuna, aseman kuulutukset ja junaan menijät ja junasta tulijat. Ekalla kerralla ajattelin, että mitähän tästä tulee, kun otin Munkin autosta ja se alkoi heti haukahdella tankkaamassa olevalle miehelle. Se oli muutenkin alkuun vähän kiihtynyt, mutta kun aloin palkata ja kehua sitä kun vilkaisikin minua, se alkoi käyttäytyä paremmin ja ohitukset alkoivat sujua. Toisena iltana oli jälleen joku tankkaamassa autoa, mutta nyt Munkki ei välittänyt siitä enää mitään. Kun norkoilimme Salen nurkalla ja asemalla hetken, Munkki alkoi tarjota erilaisia toimintoja, eli oli koulutettavissa häiriöistä huolimatta.
Muita opettelemiamme temppuja ovat olleet tietysti perusasento molemmilla puolilla, maahameno, istuminen, paikalla pysyminen, sivuaskeleet edessäni, peruuttaminen edessäni pois päin minusta ja kapulan pito. Lisäksi olemme leikkineet erilaisilla leluilla. Palloleikeistä ei meinannut ensin innostua, mutta nyt kyllä tykkää noutaa mitä vain. Repiminen on kuitenkin sille paras palkka, se tuo lelun heti takaisin jos otteeni irtoaa. Olenkin opettanut sille, että sen pitää tuoda lelu käteeni, muuten en heitä tai ala repiä - en ala jahtaamaan sitä! Tämän tajusin Sporttirakin hakukoira-luennolta, mikä olikin meille merkittävä oppi. Niinpä se tuo lelun minulle oikein hyvin ja painaa sen käteeni, kun ojennan käteni. Toki ruoka kelpaa myös erittäin hyvin! On tosi ahne! Naamani nuoleminen taitaa olla tärkein sosiaalinen palkka :)
Munkki on ollut mukanani Sutin treeneissä ja kisoissa ja tehnyt joka paikassa hommia hyvin. Se on pystynyt toistamaan oppimaansa vieraassakin paikassa ja jopa opettelemaan ihan uutta. Se keskittyy minuun hyvin. Olemme käyneet raveissa, eikä se toisella kerralla välittänyt hevosista enää mitään. Pystyi niidenkin läheisyydessä tekemään töitä. Olemme käyneet uimassa. Suti on uinut mutta Munkki ei ole siitä innostunut vielä. Kahlailee toki. Alkoi myös puhallella kuplia nenästään veteen kun napsii makupaloja vedestä. Ei se ainakaan vettä pelkää!
Heinäkuussa lomailimme pari päivää Kotkan Santalahdessa. Eipä mökkielämäkään tuottanut Munkille mitään ongelmia!
Piipli sietää Munkkia edelleen hyvin, eikä Munkki sitä pyri häiritsemäänkään. Piipli käy puskemassa Munkkia niiden tavatessa pihalla, mikä on tosi ihanaa!
Munkilta on nyt vaihtunut 2 ala- ja yläetuhammasta. Poskihampaat pullottavat jo kovasti. Eilen kun Munkki täytti 4 kuukautta, näin sen nostavan koipeaan aamupissalla. Sillä lailla! Ei ole meillä enää mitään pikkupentua :(
Sutin tokoilu
Aloitan suurimmista uutisista: Sutin kanssa päätin tänä vuonna käydä vaikka koko vuosi alokasluokan toko-kokeissa. Saadaanpahan kisakokemusta ja kunhan touhutaan! Meillä alkoikin mennä ihan hyvin, kun aloimme heti saada hyviä kakkostuloksia, jolloin ykkönen jäi vain ihan pinenstä kiinni. Mm. liikkeestä maahan meno meni useissa kokeissa nollille. 14.6. Pieksämäellä sitten saimme toisen ykkösemme (edellisen olimme saaneet neljä vuotta sitten). Pari päivää myöhemmin Varkauden helteisellä kentällä saimme jälleen hyvän kakkosen, kun Suti ei ollut tällä kertaa kuullutkaan kaukoista... 11.8. Pieksämäellä saimme sitten vihdoinkin sen viimeisen ykkösen! Tai vihdoin ja vihdoin, enhän ollut meille mitään tavoitteita saavuttanut. Kyllä tässä kesän aikana toki alkoi siltä tuntua, että pian se sieltä tulee. Niin hyvin meillä alkoi yhteistyö sujua. Sitten vain hiomaan avointa luokkaa kuntoon, josko ensi talvena pääsisimme kokeisiin. Mukava ajatella, ettei tarvitse enää jankata alokkaan liikkeitä.Kaiken kruunasi kun lähdimme extempore joukkueen takia rallytokon Keski-Suomen piirinmestaruuskisoihin. Olemme kisanneet viimeksi siinä monta vuotta sitten ja silloin ei hommasta tullut yhtään mitään! Rallyssa olemme avoimessa luokassa. Päivälle oli luvattu kovaa hellettä, joten mietin edellisellä viikolla, lähdenkö ollenkaan. Päätin kuitenkin lähteä testaamaan ja valmistauduin ottamalla häkkiin patjan alle kylmäkalleja, laitoin Sutille häkkiin märän pyyhemanttelin ja paketoin auton foliolla. Ratkaisevaa oli varmasti myös se, että pyrin pitämään Sutia viimeiseen asti autossa. Se olikin siellä jo ihan kyllästyneen oloisena, kun vihdoin sen hain (ajattelin jo, ettei se jaksa tehdä yhtään töitä). Palkkana oli pakastimesta löytynyttä vanhaksi mennyttä grillimakkaraa, joka tuntui maistuvan paremmin kuin hyvin - kuola vain valui suusta :D Kun menimme odottelemaan vuoroamme Suti oli tosi innokas tekemään töitä! Se ei tosin ole ennenkään merkinnyt mitään, sillä sen into on laskenut, kun olemme menneet kehään. Nyt into kuitenkin säilyi ja se teki temput nopeasti ja hyvin. Olin alun perin ajatellut, että teen joka kyltin vain rauhallisesti, enkä hosu, mutta kun meno kerran oli sujuvaa, teimme ne ripeästi. Se kannatti, sillä nopeampi aika ratkaisi meille voiton. Nenä meni maahan vain houkutuksessa, muuten Suti oli täydellisesti kontaktissa! Mukana oli meille ennen vaikeat sivuaskel ja istu-koira odottaa-käännös oikeaan-koira sivulle -liikkeet. Ne menivät erinomaisesti. Saimme 97 pistettä ja voitimme avoimen luokan. Nyt olen alkanut suunnitella rallyssa kisoja tälle syksylle. Ainakin kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoihin olemme menossa.
10.5. Pieksämäki, toko, 156 pistettä
14.6. PMK, toko, 167 p, 1. sija
16.6. Varkaus, toko, 150,5 p, 2. sija
5.7. PMK, toko, 147 p.
28.7. JKL, rallytoko, 97 p, 1.sija
11.8. PMK, toko, 186 p, 2. sija, KP, TK1
Munkin touhuja
Olen ollut todella onnekas kun sain Munkin. Se on niin nopea oppimaan, kiltti ja helppo, että jos kaikki pennut olisivat tuollaisia niitä voisi varmasti ottaa vaikka miten monta ja vaikka miten usein. Onneksi muistikuvissani on edelleen Jojon pentuaika, joten osaan olla realistinen, ettei se aina ole näin helppoa! ;) Välillä tuntuu, ettei Munkki voi olla vasta 4 kuukauden ikäinen, niin aikuiselta se monissa asioissa tuntuu. Olemme kaikki todella rakastuneita siihen! Eilenkin kun Atte oli koko kesän kestäneen kesäloman jälkeen ensimmäistä kertaa hoidossa, se ensimmäisenä halaili ja silitteli Munkkia pitkän aikaa kotiin palattuaan. Voi tuota rakkautta <3 atesta="" ja="" mainio="" munkista="" p="" pari="" tulee="" viel="">Munkin kanssa olemme harjoitelleet perustaitoja. Mm. kun rokotusaika lähestyi, aloin antaa sille ruuan trimmipöydällä. Rokotuksilla annoin sille aamuruuan kongissa pöydälle syötäväksi, jolloin se ei kummallakaan kerralla edes huomannut koko rokotusta. Sille jäi luultavasti mielettömän mukava kuva eläinlääkärikäynneistä :) Munkista tulee ilmeisesti aika iso, sillä se oli 16 viikon rokotuksilla 11 kg, eikä se kyllä mikään lihava ole.
Jossain vaiheessa huomasin, ettei kynsienleikkuu meinaa onnistua. Niinpä aloin siedättää sitä koskettelemalla tassuja, sitten kynsiä ja sitten hiplaamalla kynsiä enemmän ja sitten pitämällä tassuja kädessäni hetken. Parin harjoituskerran jälkeen se hoksasi kuvion ja sain kynnet leikattua.
Yhdellä viikolla tajusin, ettemme ole käyneet kahdestaan koskaan ns. kaupunkikävelyllä. Niinpä lähdimme tuohon oman kylän taajamaan, mikä osoittautuikin vilkkaaksi paikaksi iltaisin. Saimme monenlaista häiriötä: tankattava auto, pyörät, kävelijät, rollaattori, kävelykepit, mopot, koira, kaupan liukuovi, mölyävä nuoriso- tai juomaporukka, tavarajuna, henkilöjuna, aseman kuulutukset ja junaan menijät ja junasta tulijat. Ekalla kerralla ajattelin, että mitähän tästä tulee, kun otin Munkin autosta ja se alkoi heti haukahdella tankkaamassa olevalle miehelle. Se oli muutenkin alkuun vähän kiihtynyt, mutta kun aloin palkata ja kehua sitä kun vilkaisikin minua, se alkoi käyttäytyä paremmin ja ohitukset alkoivat sujua. Toisena iltana oli jälleen joku tankkaamassa autoa, mutta nyt Munkki ei välittänyt siitä enää mitään. Kun norkoilimme Salen nurkalla ja asemalla hetken, Munkki alkoi tarjota erilaisia toimintoja, eli oli koulutettavissa häiriöistä huolimatta.
Muita opettelemiamme temppuja ovat olleet tietysti perusasento molemmilla puolilla, maahameno, istuminen, paikalla pysyminen, sivuaskeleet edessäni, peruuttaminen edessäni pois päin minusta ja kapulan pito. Lisäksi olemme leikkineet erilaisilla leluilla. Palloleikeistä ei meinannut ensin innostua, mutta nyt kyllä tykkää noutaa mitä vain. Repiminen on kuitenkin sille paras palkka, se tuo lelun heti takaisin jos otteeni irtoaa. Olenkin opettanut sille, että sen pitää tuoda lelu käteeni, muuten en heitä tai ala repiä - en ala jahtaamaan sitä! Tämän tajusin Sporttirakin hakukoira-luennolta, mikä olikin meille merkittävä oppi. Niinpä se tuo lelun minulle oikein hyvin ja painaa sen käteeni, kun ojennan käteni. Toki ruoka kelpaa myös erittäin hyvin! On tosi ahne! Naamani nuoleminen taitaa olla tärkein sosiaalinen palkka :)
Munkki on ollut mukanani Sutin treeneissä ja kisoissa ja tehnyt joka paikassa hommia hyvin. Se on pystynyt toistamaan oppimaansa vieraassakin paikassa ja jopa opettelemaan ihan uutta. Se keskittyy minuun hyvin. Olemme käyneet raveissa, eikä se toisella kerralla välittänyt hevosista enää mitään. Pystyi niidenkin läheisyydessä tekemään töitä. Olemme käyneet uimassa. Suti on uinut mutta Munkki ei ole siitä innostunut vielä. Kahlailee toki. Alkoi myös puhallella kuplia nenästään veteen kun napsii makupaloja vedestä. Ei se ainakaan vettä pelkää!
Heinäkuussa lomailimme pari päivää Kotkan Santalahdessa. Eipä mökkielämäkään tuottanut Munkille mitään ongelmia!
Piipli sietää Munkkia edelleen hyvin, eikä Munkki sitä pyri häiritsemäänkään. Piipli käy puskemassa Munkkia niiden tavatessa pihalla, mikä on tosi ihanaa!
Munkilta on nyt vaihtunut 2 ala- ja yläetuhammasta. Poskihampaat pullottavat jo kovasti. Eilen kun Munkki täytti 4 kuukautta, näin sen nostavan koipeaan aamupissalla. Sillä lailla! Ei ole meillä enää mitään pikkupentua :(
maanantai 14. toukokuuta 2018
Toko PMK 10.5.2018
Sutin kanssa kävimme pitkästä aikaa toko-kokeessa helatorstaina. Ensimmäistä kertaa kastroinnin jälkeen. Ihan kuin minulla olisi ollut eri koira!! Okei, pientä epätarkkuutta kyllä löytyi, niin kuin käppänän kanssa aina ja yksi liike nollattiin, mutta muuten seuraaminen oli jopa oikein hyvää!! Tällä kertaa Suti ei meinannut istua perusasentoon, mikä oli nyt sitten tämän päivän juttu... Pisteet jäivät nippanappa alle ykköstuloksen, joten loi uskoa siihen, että voimme pian alkaakin saamaan ykkösiä.
Paikkamakuu 9
Seuraaminen 8
Liikkeestä maahanmeno 0
Luoksetulo 9
Kapulanpito 9,5
Kaukot 8
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8
Yht. 156/200, sijoitus 2/7
Paikkamakuu 9
Seuraaminen 8
Liikkeestä maahanmeno 0
Luoksetulo 9
Kapulanpito 9,5
Kaukot 8
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8
Yht. 156/200, sijoitus 2/7
maanantai 26. helmikuuta 2018
Tupa täynnä toipilaita
Aloitin vuoden katselemalla toko-kokeita ja meinasin käydä Sutin kanssa kokeissa joka kuussa. Hakemaan kokemusta ja harjoittelemaan yhteistyötä. Ehdin jo ilmoittautua helmikuun kokeisiin, kun Suti alkoi oireilla peräpäätään. Eläinlääkärissä todettiin anaalit tukkeutuneen ja annettiin kipulääkekuuri. Niinpä tuli 28 päivän kisaamiskielto. Hyvinpä alkoi...
Piipli steriloitiin helmikuun alussa. Miten nuoren kissan pystyy pitämään paikallaan, ettei se hyppisi? Ei mitenkään! Kun Piipli oli kunnolla herännyt, se alkoi liikkua ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja seuraavana päivänä jo hyppi ja kiipeli ihan kuin ei olisi missään leikkauksessa ollutkaan. Niinpä pelkäsin, että sillä vielä tikit repeää. Sillä alkoikin kasvaa patit mahan alle, mistä tietysti huolestuin ja aloin pelätä tyrää. Google kuitenkin jälleen tiesi, että kyse on kudosnesteenkertymisestä, mikä poistuu parissa viikossa. Ja niinhän ne sitten hävisivätkin :)
Tässä muutaman viikon sisällä on alkanut Sutin ja Piiplin suhdekin muuttua. Ne ovat nukkuneet samalla sohvalla silloin, kun Samu on ollut yksin kotona. Niinpä aloimme pitää asuntoa jakanutta porttia auki ja tänä viikonloppuna ne nukkuivat molemmat meidän sängyssä!
Tänä viikonloppuna Suti kastroitiin. Kyllästyin sen yliseksuaalisuuteen. Toivon, että tämän jälkeen harrastaminenkin helpottuu, kun ei tarvitse mennä niin vahvasti hajumaailmassa. Eläinlääkäri sanoi, että siihen kastrointi yleensä auttaa. Mielenkiinnolla odottelen. Samalla Suti sai antibioottikuurin sillä anaalit olivat edelleen tulehtuneet. Kokeisiin pääsemme siis aikaisintaan huhtikuussa.
Piipli steriloitiin helmikuun alussa. Miten nuoren kissan pystyy pitämään paikallaan, ettei se hyppisi? Ei mitenkään! Kun Piipli oli kunnolla herännyt, se alkoi liikkua ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja seuraavana päivänä jo hyppi ja kiipeli ihan kuin ei olisi missään leikkauksessa ollutkaan. Niinpä pelkäsin, että sillä vielä tikit repeää. Sillä alkoikin kasvaa patit mahan alle, mistä tietysti huolestuin ja aloin pelätä tyrää. Google kuitenkin jälleen tiesi, että kyse on kudosnesteenkertymisestä, mikä poistuu parissa viikossa. Ja niinhän ne sitten hävisivätkin :)
Tässä muutaman viikon sisällä on alkanut Sutin ja Piiplin suhdekin muuttua. Ne ovat nukkuneet samalla sohvalla silloin, kun Samu on ollut yksin kotona. Niinpä aloimme pitää asuntoa jakanutta porttia auki ja tänä viikonloppuna ne nukkuivat molemmat meidän sängyssä!
Tänä viikonloppuna Suti kastroitiin. Kyllästyin sen yliseksuaalisuuteen. Toivon, että tämän jälkeen harrastaminenkin helpottuu, kun ei tarvitse mennä niin vahvasti hajumaailmassa. Eläinlääkäri sanoi, että siihen kastrointi yleensä auttaa. Mielenkiinnolla odottelen. Samalla Suti sai antibioottikuurin sillä anaalit olivat edelleen tulehtuneet. Kokeisiin pääsemme siis aikaisintaan huhtikuussa.
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
Tervetuloa uusi vuosi ja uudet kujeet
Viime vuonna ei juurikaan kisattu, elettiin ihan tavallista arkea, tosin reissattiin paljon. Olen niin kiitollinen siitä, että Jojo oli vielä Kotkan-reissulla mukanamme ja terveenä. Olen todella onnellinen, että Papu oli kanssamme vielä lokakuun alussa Kolilla, joskin jo tuolloin oli joitakin oireita havaittavissa. Sutin kanssa lenkkeiltiin paljon ja koitettiin saada meidän kontaktiongelmaa korjattua. Oikeastaan vasta nyt olen alkanut saada tulosta aikaan. Kiitos siitä kuuluu Sasupanin kurssille, jonka kävimme marras-joulukuussa.
Loppuvuoden koitimme opetella elämään vain yhden koiran kanssa. Suti vaikuttaa rennommalta ja on alkanut leikkiä. Ehkäpä sekin stressasi Jojon ja Papun sairastelusta. Kyllähän koira vaistoaa sairauksia. Kuten olin pelännyt, Sutilla on ilmennyt eroahdistusta. Uutta koiraa haaveilen ottavani kuitenkin vasta ensi kesänä. Sen sijaan otimme Samun kauan haluaman kissan. Aivan mahtava tapaus! Tosi reipas ja rohkea! Toivottavasti alkavat Sutin kanssa pian tulla toimeen keskenään. Hyvältä vaikuttaa jo!
Sasupanin treeneissä harjoittelimme tunnistamaan oikea mielentila. Kouluttajan tyyli ja tapa sopivat minulle loistavasti ja hyväksyin hänen perustelunsa täysin. Rentouduin, eikä Suti meinannutkaan lähteä haistelemaan maata. Harjoittelimme käsikosketusta ja jalkojen kiertämistä ja erityisesti oikean mielentilan huomaamista. Meinaan osallistua jatkossakin hänen koulutuksiinsa.
Nyt olemme käyneet parina sunnuntaina Kennelkerhon treeneissä Haukkuvaarassa. Pyrin toteuttamaan Sasupanin kouluttajalta saamiani ohjeita ja yllätyksekseni niistä on ollut heti hyötyä! Viime viikolla haisteluhetket olivat todella lyhyitä. Suti oli tosi innokas ja halukas tekemään hommia. Saimme jopa harjoiteltua ihan oikeita liikkeitäkin, eikä vain hinkattu perusasentoa ja kontaktia. Menin halliin Suti sylissäni. Näin se sai katsella ja totutella hallin hajuihin, eikä tarvinnut aloittaa maan haistelua. Sitten laitoin sen hetkeksi kevythäkkiin ja otin sen sieltä matolle. Matolta lähdimme käsikosketuksilla kentälle, sitten otimme jalkojen kiertämistä ja siitä kuin huomaamatta seuraamista. Sutilla oli tosi hyvä mielentila! Tänään hallissa oli enemmän porukkaa ja toinenkin kenttä oli käytössä. Ahtaus häiritsi minua, enkä ollut niin rento kuin edelliskerralla ja se näkyi Sutissakin. Nenä meni maahan paljon enemmän kuin edelliskerralla. Teimme lyhyitä harjoituksia ja jo toisella kerralla kun hain Sutin häkistä, se oli jo innokkaampi tekemään töitä. Vaikka nenä menikin maahan useammin, en hermostunut, vaan nostin vain Sutin välillä syliini "tasoittumaan". Saimme kuitenkin harjoiteltua ihan oikeita liikkeitäkin, esim. ruutua teimme ensimmäistä kertaa hallissa!! Tosi hyvä fiilis!
Tältä vuodelta toivon, että saan HTM-tutkinnon valmiiksi, alan viihtyä uusissa tehtävissäni ja saan jatkosopimuksen nykyiseen työpaikkaani tai sitten, että työllistyn uuden tutkintoni mukanaan tuomiin tehtäviin. Sutin kohdalta toivon, että pääsisimme toko-kokeisiin ja käymään erilaisissa koulutuksissa. Näyttelyitäkin katselin, mutta en sitten kuitenkaan innostunut. Kävimme marraskuussa kääpiösnautsereiden jalostustarkastuksessa, josta Suti sai neljä pistettä, mikä on erinomainen tulos! Enpä taida jaksaa nähdä vaivaa. Toivon, että narttu, jonka pennun haluaisin, saa pentuja, kuten kasvattajansa on suunnitellut keväälle. Toivon, että pentuja tulisi riittävän paljon ja että yksi pennuista olisi meille sopiva. Emä ja isä ovat ainakin aivan mahtavia luonteeltaan - juuri sellaisia kuin meille haluaisin. Pentu olisi käyttölinjainen, mutta ei paimennuslinjainen. Petri haluaisi meille russelin. Olen sen hänelle luvannut, jos itse saan oman pentuni ensin ja hän huolehtii russelin koulutuksesta. Sutista tulisi mahtava isoveli.
Papua minulla on välillä niin kova ikävä, että rintaa ja kurkkua puristaa.
Uudesta vuodesta toivon onnellista ja aktiivista!
Loppuvuoden koitimme opetella elämään vain yhden koiran kanssa. Suti vaikuttaa rennommalta ja on alkanut leikkiä. Ehkäpä sekin stressasi Jojon ja Papun sairastelusta. Kyllähän koira vaistoaa sairauksia. Kuten olin pelännyt, Sutilla on ilmennyt eroahdistusta. Uutta koiraa haaveilen ottavani kuitenkin vasta ensi kesänä. Sen sijaan otimme Samun kauan haluaman kissan. Aivan mahtava tapaus! Tosi reipas ja rohkea! Toivottavasti alkavat Sutin kanssa pian tulla toimeen keskenään. Hyvältä vaikuttaa jo!
Sasupanin treeneissä harjoittelimme tunnistamaan oikea mielentila. Kouluttajan tyyli ja tapa sopivat minulle loistavasti ja hyväksyin hänen perustelunsa täysin. Rentouduin, eikä Suti meinannutkaan lähteä haistelemaan maata. Harjoittelimme käsikosketusta ja jalkojen kiertämistä ja erityisesti oikean mielentilan huomaamista. Meinaan osallistua jatkossakin hänen koulutuksiinsa.
Nyt olemme käyneet parina sunnuntaina Kennelkerhon treeneissä Haukkuvaarassa. Pyrin toteuttamaan Sasupanin kouluttajalta saamiani ohjeita ja yllätyksekseni niistä on ollut heti hyötyä! Viime viikolla haisteluhetket olivat todella lyhyitä. Suti oli tosi innokas ja halukas tekemään hommia. Saimme jopa harjoiteltua ihan oikeita liikkeitäkin, eikä vain hinkattu perusasentoa ja kontaktia. Menin halliin Suti sylissäni. Näin se sai katsella ja totutella hallin hajuihin, eikä tarvinnut aloittaa maan haistelua. Sitten laitoin sen hetkeksi kevythäkkiin ja otin sen sieltä matolle. Matolta lähdimme käsikosketuksilla kentälle, sitten otimme jalkojen kiertämistä ja siitä kuin huomaamatta seuraamista. Sutilla oli tosi hyvä mielentila! Tänään hallissa oli enemmän porukkaa ja toinenkin kenttä oli käytössä. Ahtaus häiritsi minua, enkä ollut niin rento kuin edelliskerralla ja se näkyi Sutissakin. Nenä meni maahan paljon enemmän kuin edelliskerralla. Teimme lyhyitä harjoituksia ja jo toisella kerralla kun hain Sutin häkistä, se oli jo innokkaampi tekemään töitä. Vaikka nenä menikin maahan useammin, en hermostunut, vaan nostin vain Sutin välillä syliini "tasoittumaan". Saimme kuitenkin harjoiteltua ihan oikeita liikkeitäkin, esim. ruutua teimme ensimmäistä kertaa hallissa!! Tosi hyvä fiilis!
Tältä vuodelta toivon, että saan HTM-tutkinnon valmiiksi, alan viihtyä uusissa tehtävissäni ja saan jatkosopimuksen nykyiseen työpaikkaani tai sitten, että työllistyn uuden tutkintoni mukanaan tuomiin tehtäviin. Sutin kohdalta toivon, että pääsisimme toko-kokeisiin ja käymään erilaisissa koulutuksissa. Näyttelyitäkin katselin, mutta en sitten kuitenkaan innostunut. Kävimme marraskuussa kääpiösnautsereiden jalostustarkastuksessa, josta Suti sai neljä pistettä, mikä on erinomainen tulos! Enpä taida jaksaa nähdä vaivaa. Toivon, että narttu, jonka pennun haluaisin, saa pentuja, kuten kasvattajansa on suunnitellut keväälle. Toivon, että pentuja tulisi riittävän paljon ja että yksi pennuista olisi meille sopiva. Emä ja isä ovat ainakin aivan mahtavia luonteeltaan - juuri sellaisia kuin meille haluaisin. Pentu olisi käyttölinjainen, mutta ei paimennuslinjainen. Petri haluaisi meille russelin. Olen sen hänelle luvannut, jos itse saan oman pentuni ensin ja hän huolehtii russelin koulutuksesta. Sutista tulisi mahtava isoveli.
Papua minulla on välillä niin kova ikävä, että rintaa ja kurkkua puristaa.
Uudesta vuodesta toivon onnellista ja aktiivista!
torstai 25. toukokuuta 2017
Toko PMK 20.5.2017
Kävimme Sutin kanssa pitkästä aikaa toko-kokeessa 20.5. Pieksämäellä. Tällä seudulla on tosi vähän kokeita lähitulevaisuudessa, joten ajattelin, että on pakko lähteä testaamaan taitoja nyt, jos haluan kokeeseen ennen syksyä. Edellispäivänä oli tentti ja samana aamuna Kennelkerhon mätsäri, joten en paljon ehtinyt stressata. Ajoin tukka putkella Pieksämäelle suoraan mätsäristä ja totesin, että aikataulut ovat reilusti myöhässä. Niinpä jouduin odottelemaan omaa vuoroni lopulta 1,5 tuntia ylimääräistä. Se on minulle vaikea paikka, sillä ehdin väsähtää odottelusta.
Halusin testata kokeessa alkuvalmistautumista ja loppupalkkaa.
Se, mikä oli ihaninta koko päivänä, oli, että kun valmistauduimme omaan suoritukseen ja teimme liikkeitä ja temppuja hallin pihassa, Sutin häntä heilui koko ajan ja se oli innokas ja iloinen! :) Tämän kun saan siirrettyä kehänauhan sisäpuolelle! Uskon, että se tulee tapahtumaan vielä aiemmin kuin arvaankaan, sillä olemme oikealla tiellä tekemisessä!
Toinen asia, mistä nautin suunnattomasti niin kuin aina, Sutin kanssa on niin helppoa olla ihmisten ja muiden koirien lähellä, kun se on niin rauhallinen, eikä riehu ja rähise kenellekään. Pystyn luottamaan siihen täysin.
Paikkamakuussa Suti meni vasta toisella käskyllä maahan. 8.
Seuraaminen ei sujunut vieläkään ihan niin kuin olisin halunnut, mutta oli sielläkin erinomaista osuutta jo enemmän kuin ennen ;) 7.
Liikkeestä maahanmeno meni nollille, koska jäi seisomaan tai istumaan (en muista enää kumpaa). Ei siis halunnut mennä hallissa maahan. 0.
Luoksetulo oli erinomainen suoritus. 10.
Noutoesineen ottaminen olisi pitänyt olla halukkaampi. Suti ei meinaa ottaa kapulaa suuhunsa. Ottaa kyllä hetken päästä ja pitää kauniisti, mutta ottaminen on hidas. Siihen tuomari suositti naksuttelua. Aina kun ottaa suuhun, naksaus ja palkka. Tätä on alettu nyt tehdäkin ja ehkä on parempi nyt. 8 kuitenkin tästäkin.
Kaukot teki hitaasti, mutta teki kuitenkin. 9.
Estehypyssä viimeinen perusasento jäi puuttumaan, joten 8.
Kokonaisvaikutus 8. Yhteensä 149 pistettä ja 2. palkinto, sijoitus 5/8. Tuomarina Marjo Halmiala.
Eli maahanmenot eivät tänään huvittaneet. Aika lähellä oli ykköstulos. Olen tyytyväinen, että olemme menossa parempaan suuntaan. Olen itse rentoutunut ja alkanut nauttia tekemisestä.
Kehäänmenoa odotellessamme Suti odotti matolla. Suorituksen jälkeen matolla odotti ruokapalkka.
Kokeen jälkeen olemme harjoitelleet AVO:n liikkeitä kotona. Ruutu alkaa olla nopea ja iloinen. Maahanmeno valuu välillä, mutta jos palkkaa ei ole ruudussa, Suti menee itsenäisesti maahan. Merkin kierto on nopea ja iloinen. Nouto vaatii kertausta,, mutta olemme ottaneet samaan aikaan myös pitoharjoitusta niin, että naksautan, kun ottaa kapulan suuhunsa kädestäni sekä kun menee kapulalle. Muuta uuttahan AVO:ssa ei taida ollakaan. Liikkeestä seisomisen Suti osaa. Luoksetulokin on suora, ainoa ero on, että siinä lähdetään liikkeelle maasta.
Koska maahanmenon pitää olla vahva näissä liikkeissä, olen alkanut harjoitella maahanmenoa niin, että saatan käskeä Sutin tuosta vain missä vain yhtäkkiä maahan.
Halusin testata kokeessa alkuvalmistautumista ja loppupalkkaa.
Se, mikä oli ihaninta koko päivänä, oli, että kun valmistauduimme omaan suoritukseen ja teimme liikkeitä ja temppuja hallin pihassa, Sutin häntä heilui koko ajan ja se oli innokas ja iloinen! :) Tämän kun saan siirrettyä kehänauhan sisäpuolelle! Uskon, että se tulee tapahtumaan vielä aiemmin kuin arvaankaan, sillä olemme oikealla tiellä tekemisessä!
Toinen asia, mistä nautin suunnattomasti niin kuin aina, Sutin kanssa on niin helppoa olla ihmisten ja muiden koirien lähellä, kun se on niin rauhallinen, eikä riehu ja rähise kenellekään. Pystyn luottamaan siihen täysin.
Paikkamakuussa Suti meni vasta toisella käskyllä maahan. 8.
Seuraaminen ei sujunut vieläkään ihan niin kuin olisin halunnut, mutta oli sielläkin erinomaista osuutta jo enemmän kuin ennen ;) 7.
Liikkeestä maahanmeno meni nollille, koska jäi seisomaan tai istumaan (en muista enää kumpaa). Ei siis halunnut mennä hallissa maahan. 0.
Luoksetulo oli erinomainen suoritus. 10.
Noutoesineen ottaminen olisi pitänyt olla halukkaampi. Suti ei meinaa ottaa kapulaa suuhunsa. Ottaa kyllä hetken päästä ja pitää kauniisti, mutta ottaminen on hidas. Siihen tuomari suositti naksuttelua. Aina kun ottaa suuhun, naksaus ja palkka. Tätä on alettu nyt tehdäkin ja ehkä on parempi nyt. 8 kuitenkin tästäkin.
Kaukot teki hitaasti, mutta teki kuitenkin. 9.
Estehypyssä viimeinen perusasento jäi puuttumaan, joten 8.
Kokonaisvaikutus 8. Yhteensä 149 pistettä ja 2. palkinto, sijoitus 5/8. Tuomarina Marjo Halmiala.
Eli maahanmenot eivät tänään huvittaneet. Aika lähellä oli ykköstulos. Olen tyytyväinen, että olemme menossa parempaan suuntaan. Olen itse rentoutunut ja alkanut nauttia tekemisestä.
Kehäänmenoa odotellessamme Suti odotti matolla. Suorituksen jälkeen matolla odotti ruokapalkka.
Kokeen jälkeen olemme harjoitelleet AVO:n liikkeitä kotona. Ruutu alkaa olla nopea ja iloinen. Maahanmeno valuu välillä, mutta jos palkkaa ei ole ruudussa, Suti menee itsenäisesti maahan. Merkin kierto on nopea ja iloinen. Nouto vaatii kertausta,, mutta olemme ottaneet samaan aikaan myös pitoharjoitusta niin, että naksautan, kun ottaa kapulan suuhunsa kädestäni sekä kun menee kapulalle. Muuta uuttahan AVO:ssa ei taida ollakaan. Liikkeestä seisomisen Suti osaa. Luoksetulokin on suora, ainoa ero on, että siinä lähdetään liikkeelle maasta.
Koska maahanmenon pitää olla vahva näissä liikkeissä, olen alkanut harjoitella maahanmenoa niin, että saatan käskeä Sutin tuosta vain missä vain yhtäkkiä maahan.
Äitienpäiväkortti 2017
Samu teki minulle sopivan äitienpäiväkortin: Suti kaipaa vain äitiä, Jojo vaatii ruokaa ja Papu on vaan, että hau! :D
lauantai 6. toukokuuta 2017
Sutin kuvaussessio
Tänään otettiin Sutista kuvia. Josko pääsisi seuraavaan Canis-lehteen.
 |
| Matolla. |
 |
| Kontakti. |
 |
| Seisominen. |
 |
| Perusasento. |
 |
| Paikkamakuu. |
 |
| Kauko-ohjauksella seisominen. |
 |
| Koppi! |
 |
| Kurre-asento. |
 |
| Seuraaminen. |
 |
| Iloinen seuraaminen. |
 |
| Seuraaminen. |
 |
| Perusasennosta seisominen. |
maanantai 17. huhtikuuta 2017
Sutin kanssa verijäljellä
Ajettiin tänä aamuna Sutin kanssa kevään ensimmäinen verijälki. Jälki oli 1,5 tuntia vanha ja mittaa Sport Trackerin mukaan tuli 280 metriä.
Suti toimi koko matkan itsenäisesti ja palasi omatoimisesti harhan jälkeen takaisin jäljelle. Yhden kerran aika alkuvaiheessa palautin jäljelle, kun lähti ajamaan takajälkeä, eikä meinannutkaan palata takaisin. Liina oli lähes koko matkan täydessä mitassa, eli 10 metriä.
Ylitimme yhden ojan ja kolme puun runkoa. Ojan ylityksessä menin seisomaan ojan pohjalla ja meinasin auttaa, mutta Suti hyppäsi itse ojan yli. Ennen puiden ylitystä Suti pyöri ja etsi jälkeä, mutta lopulta uskoi jäljen jatkuvan puiden yli ja sitten mentiin taas vauhdilla. Tämän jälkeen tuli harha, mutta Suti löysi jäljelle takaisin ja sitten mentiinkin kuin höyryjuna loppuun asti.
Olipas se mukavaa pitkästä aikaa! :)
Suti toimi koko matkan itsenäisesti ja palasi omatoimisesti harhan jälkeen takaisin jäljelle. Yhden kerran aika alkuvaiheessa palautin jäljelle, kun lähti ajamaan takajälkeä, eikä meinannutkaan palata takaisin. Liina oli lähes koko matkan täydessä mitassa, eli 10 metriä.
Ylitimme yhden ojan ja kolme puun runkoa. Ojan ylityksessä menin seisomaan ojan pohjalla ja meinasin auttaa, mutta Suti hyppäsi itse ojan yli. Ennen puiden ylitystä Suti pyöri ja etsi jälkeä, mutta lopulta uskoi jäljen jatkuvan puiden yli ja sitten mentiin taas vauhdilla. Tämän jälkeen tuli harha, mutta Suti löysi jäljelle takaisin ja sitten mentiinkin kuin höyryjuna loppuun asti.
Olipas se mukavaa pitkästä aikaa! :)
perjantai 24. maaliskuuta 2017
Sutin maaliskuu
En ole ehtinyt viime aikoina päivittää blogia. Tällaista tämä on aina kun tentti lähestyy. Jäin heti alkuun omasta lukuaikataulustani jälkeen, joten viimeiset viikot olen joutunut käyttämään lähes kaiken liikenevän ajan kirjan läpi kahlaamiseen. Tänään oli sitten se tentti, joten ehtii alkaa toteuttaa niitä asioita, jotka ovat jääneet tänä aikana rästiin, esim. blogien päivitykset.
Maaliskuun alussa otin tavaksi alkaa käydä sunnuntai-iltaisin Pieksämäellä rallytoko-treeneissä. On ollut pitkästä aikaa mukava fiilis! Suti on toiminut mainiosti. Olen hyödyntänyt mattoa, eli ensin up and downia ja lähdetään sieltä 1-2-3-tehtävällä lähtökyltille, jossa nenäkosketus käteen ja liikkeelle. Jos jää haistelemaan, nostan pannasta pään ylös. Mutta kun olen iloinen ja kannustava, se kyllä pysyy hyvin mukana. Loppuun sitten palataan matolle. Mattoa käytän myös odotellessamme vuoroamme. Sinne Suti saa hakeutua, kun siitä siltä tuntuu.
Tein pitkästä aikaa pari viikkoa sitten hajuharjoituksen pihassa. Siitä on kuvamateriaaliakin :)
Ensimmäinen harjoitus oli vielä lämmittelyä ja mieleenpalauttelua: https://youtu.be/DwLOjQXMoTo
Tässä unohdin, mihin olin hajun laittanut, joten Suti halusi aloittaa harjoituksen alusta siirtymällä matolle :) https://youtu.be/KAzuSxzpUOY
https://youtu.be/exarY9fhte4
Seuraavana maanantaina (13.3.) Samun pianotunnin ajan kävimme Sutin kanssa pienellä lenkillä ja teimme hajuharjoituksen seurakuntakeskuksen pihassa. Haju oli muoviämpäreissä, mutta hangessa. Yhdessä ämpärissä oli eukalyptus ja toisessa laakerinlehti, yhteensä ämpäreitä taisi olla 10. Hyvin ilmaisi molemmat piilot, joskin laakerinlehden epävarmemmin, mutta kuitenkin!
Hajuharjoituksen jälkeen otettiin sitten vielä rallya ja tokoa. Onnistui mm. juoksusta maahan meno ja seisominen, kun kokeilin :) Harjoitusta vaatii rallyn kyltti, jossa koira pitää jättää odottamaan ja ottaa itse yksi askel käännöksen jälkeen. Suti ei meinaa millään malttaa odottaa lupaa tulla.
Viime lauantaiaamuna kävimme Haukkuvaarassa. Oli mukava käydä ihan itsekseen. Suti haisteli, mutta teki kuitenkin jo paremmin hommiakin. Saatiin jopa tehtyä muutama temppukin. Pistin kameran kuvaamaan meitä, jotta näkisin itsekin miltä meno näyttää.
https://youtu.be/QPM1ySNXi7o
https://youtu.be/iW7ysdC1oIg
Välillä pidettiin pieni tauko häkissä tai matolla.
Sen mitä olen huomannut mentorointikurssin jälkeen, että Suti hakee kontaktia minuun enemmän lenkilläkin ja jos menemme vilkkaaseen paikkaan, esim. koulun pihaan. Palkkaan siitä nyt aktiivisesti vähintään kehuilla, mutta todella paljon myös makupaloilla ja teemme sellaisessa paikassa myös muutaman helpon harjoituksen. Tänään huomasin, että kun olimme ylittämässä ison tien, josta juuri meni auto ennen kuin menimme tielle, ylitimme tien hienossa seuraamisliikkeessä :D
Viime sunnuntaina kävimme porukalla laavulla. Tässä muutama kuva sieltä.
Maaliskuun alussa otin tavaksi alkaa käydä sunnuntai-iltaisin Pieksämäellä rallytoko-treeneissä. On ollut pitkästä aikaa mukava fiilis! Suti on toiminut mainiosti. Olen hyödyntänyt mattoa, eli ensin up and downia ja lähdetään sieltä 1-2-3-tehtävällä lähtökyltille, jossa nenäkosketus käteen ja liikkeelle. Jos jää haistelemaan, nostan pannasta pään ylös. Mutta kun olen iloinen ja kannustava, se kyllä pysyy hyvin mukana. Loppuun sitten palataan matolle. Mattoa käytän myös odotellessamme vuoroamme. Sinne Suti saa hakeutua, kun siitä siltä tuntuu.
Tein pitkästä aikaa pari viikkoa sitten hajuharjoituksen pihassa. Siitä on kuvamateriaaliakin :)
Ensimmäinen harjoitus oli vielä lämmittelyä ja mieleenpalauttelua: https://youtu.be/DwLOjQXMoTo
Tässä unohdin, mihin olin hajun laittanut, joten Suti halusi aloittaa harjoituksen alusta siirtymällä matolle :) https://youtu.be/KAzuSxzpUOY
https://youtu.be/exarY9fhte4
Seuraavana maanantaina (13.3.) Samun pianotunnin ajan kävimme Sutin kanssa pienellä lenkillä ja teimme hajuharjoituksen seurakuntakeskuksen pihassa. Haju oli muoviämpäreissä, mutta hangessa. Yhdessä ämpärissä oli eukalyptus ja toisessa laakerinlehti, yhteensä ämpäreitä taisi olla 10. Hyvin ilmaisi molemmat piilot, joskin laakerinlehden epävarmemmin, mutta kuitenkin!
Hajuharjoituksen jälkeen otettiin sitten vielä rallya ja tokoa. Onnistui mm. juoksusta maahan meno ja seisominen, kun kokeilin :) Harjoitusta vaatii rallyn kyltti, jossa koira pitää jättää odottamaan ja ottaa itse yksi askel käännöksen jälkeen. Suti ei meinaa millään malttaa odottaa lupaa tulla.
Viime lauantaiaamuna kävimme Haukkuvaarassa. Oli mukava käydä ihan itsekseen. Suti haisteli, mutta teki kuitenkin jo paremmin hommiakin. Saatiin jopa tehtyä muutama temppukin. Pistin kameran kuvaamaan meitä, jotta näkisin itsekin miltä meno näyttää.
https://youtu.be/QPM1ySNXi7o
https://youtu.be/iW7ysdC1oIg
Välillä pidettiin pieni tauko häkissä tai matolla.
Sen mitä olen huomannut mentorointikurssin jälkeen, että Suti hakee kontaktia minuun enemmän lenkilläkin ja jos menemme vilkkaaseen paikkaan, esim. koulun pihaan. Palkkaan siitä nyt aktiivisesti vähintään kehuilla, mutta todella paljon myös makupaloilla ja teemme sellaisessa paikassa myös muutaman helpon harjoituksen. Tänään huomasin, että kun olimme ylittämässä ison tien, josta juuri meni auto ennen kuin menimme tielle, ylitimme tien hienossa seuraamisliikkeessä :D
Viime sunnuntaina kävimme porukalla laavulla. Tässä muutama kuva sieltä.
lauantai 4. maaliskuuta 2017
Hiihtolomaviikon treenit
Keskiviikkona Samu ja Atte lähtivät mummulaan pariksi yöksi, joten sain Petrin mukaani torstaina Pieksämäelle.
Tässä oltiin vasta tultu halliin. Kentällä oli edellisen ryhmän harjoitus vielä käynnissä. Mun on ehkä helpompi saada Suti mukaani, kun liikahdan edes hieman. Oli kuitenkin ihanan reipas! 🙂 https://www.youtube.com/watch?v=5aErdEE2XcE
Kannattaa pistää äänet pois. Taustahäly on välillä kova!
Toinen harjoitus otettiin vielä kentän ulkopuolella. https://www.youtube.com/watch?v=9J5c66P_9QI
Makupalan heittäminen eri suuntaan vaikuttaa toimivalta. Tykkää muutenkin napata makupalaa ilmasta kiinni, niin pääsee tässäkin vähän jahtaamaan. http://www.youtube.com/watch?v=B1JJvDVbu4Q
Hyvä fiilis taas!
Perjantaiksi olin varannut Haukkuvaarasta meille treeniajan. Hinta oli päivällä vain 21 euroa, joten voisi ihan hyvin hyödyntää kerran kuukaudessa, jos vain on mahdollista mennä keskellä päivää.
Tehtiin paljon up and down -harjoitusta, joka nyt näyttikin toimivan yllättävän hyvin. Toki hajut meinasivat viedä, mutta katkaisin haistelun kuljettamalla pannasta matolle. Joitakin kertoa katkaisi itsekin haistelun katsoakseen minua! Kyllä se tästä!
Käytin naksua, jotta saisin heräteltyä Sutin vireen. Helpommissa ympäristöissä on tarkoitus, ettei naksua enää juurikaan käytetä.
Tuoliharjoituksesta tuli meidän kohdalla nyt sitten tällainen leikki! Pääasia, että pystyn soveltamaan oppeja niin, että niistä on meille eniten hyötyä. Tästä Suti tuntui innostuvan! https://youtu.be/ZbCG2Pp-vJA
Videoinnin jälkeen jatkoin vielä hetken niin, että heittelin makupaloja kontaktista maahan ja annoin lupaa haistella, mutta pieniä hetkiä lukuunottamatta, se katsoikin minua! 🙂
Tästä päivästä Haukkuvaarassa jäi tänään hyvä mieli ja se lienee nyt tärkeintä, että olen saanut apinan pois hartioilta 🙂
Varmasti meillä on vielä pitkä tie, mutta nyt ainakin tosiaan tiedän mitä tehdä! Ja hienointa, että hauskuus on palannut! Tämän kurssin ansiosta olemme päässeet harjoittelemaan uusia juttuja, joita on ollut kiva harjoitella. Matto on yksi hyödyllisimmistä jutuista, mitä olemme tällä kurssilla oppineet!
Perjantaina iltapäivällä odotimme asemalla lasten ja Sutin kanssa junaa, jolla serkut tulivat käymään. Suti hakeutui sielläkin kontaktiin :)
sunnuntai 26. helmikuuta 2017
Seitsemännen viikon harjoitus
Kävimme eilen Pieksämäellä treenaamassa nopeasti, ennen kaupassa käyntiä. Olisimme voineet ehkä jatkaakin harjoittelua vielä vaikeampiin vaiheisiin, mutta kuvaajalta jäätyivät sormet ja toinen apulainen heräsi autossa. Saimme kuitenkin mielestäni ihan hyvät pätkät tehtyä. Keskityin nyt GMAB-harjoitukseen. Muut samaan aikaan hallissa treenanneet aiheuttivat meille vähän häiriötä.
Tästä aloitettiin: https://youtu.be/riIdLp9_lCk
Pieni lepohetki matolla, testaus, onko valmis hommiin, 1-2-3-askelluksella siirrytään varsinaiselle testialueelle. https://youtu.be/ns6YTY50mdw
Ihan jo ok-meininkiä mielestäni, kun päästään vauhtiin. https://youtu.be/R_e-EuaaUVo
Nyt minulla on keinot, joilla lähteä rakentamaan Sutista aktiivisempaa osallistujaa! Tämä vaatii vielä meiltä useita käyntejä halleilla, mutta kyllä se tästä!
Ensi viikon harjoituksena on suunnitella jälleen treenitilanne, jotta se sujuisi myös käytännössä. Tuli tehtyä niin laaja toimintasuunnitelma jo viime viikolla, että varmaankin pääsen sillä jo pitkälle.
Me olemme menossa perjantaina Haukkuvaaraan, joka tulee olemaan ensimmäinen, todellinen testi siitä, ollaanko opittu mitään. Tällä viikolla voisi olla mahdollista käydä myös iltaisin Pieksämäellä, kun muut harrastukset ovat tauolla hiihtoloman takia. Pitää yrittää!
tiistai 21. helmikuuta 2017
Kuudennen viikon harjoitus: toimintasuunnitelma
Toimintasuunnitelmamme
Aloitan jo niin pitkältä, että alan henkisesti valmistautua jo automatkalla. Ole valmis! Keskity vain koiraan! Pidä treenihetket lyhyinä!
1. Rauhoitun itse.
2. Otan Sutin lyhyehköön remmiin. Seison välinpitämättömästi paikallani. Kun katsoo, palkkaan kädestä ja heitän makupalan maahan. Olen rauhallinen ja odotan kärsivällisesti.
3. Jos alkaa hermostuttaa tai tulee jokin keskeytys, laitan Sutin häkkiin. Voin itsekin vetää samalla henkeä ja rauhoittua.
4. Testaan, onko valmis tekemään töitä, esim. matolla. Ottaako kontaktia, vaikka heitän makupalan maahan.
5. Teen lyhyen mattoharjoituksen ennen radalle menoa. Seuraamista ja temppuja mattojen välissä. Nopealla tahdilla. Hyödynnän tuoliharjoitusta virittelyssä.
6. Laitan maton lähelle lähtöaluetta. Siirrymme matolta 1-2-3-askelluksella lähtöön.
7. Lähtökyltillä hyödynnän nenäkosketus-leikkiä. Eli Sutin on koskettava nenällään kättäni ennen kuin lähdetään liikkeelle.
8. Liikun ripeästi ja reippaasti. Käännyn nopeasti. Jos kontakti putoaa, vaihdan suuntaa ja tarvittaessa luovun ratasuunnitelmasta, jotta saisin Sutin aktivoitumaan. Teetän jonkin tempun ja palkkaan iloisesti.
9. Jos alkaa haistella intensiivisesti kesken harjoituksen, eikä GMAB-peli auta, otan rauhallisesti ja määrätietoisesti pannasta kiinni, sanon ohi ja siirrän Sutin matolle tai häkkiin.
10. Hyödynnän 1-2-3-harjoitusta.
11. Maalin jälkeen odottaa häkki tai matto.
12. Kun lopetamme harjoituksen, kerron sen Sutille sanomalla harjoituksen olevan loppu.
2. Otan Sutin lyhyehköön remmiin. Seison välinpitämättömästi paikallani. Kun katsoo, palkkaan kädestä ja heitän makupalan maahan. Olen rauhallinen ja odotan kärsivällisesti.
3. Jos alkaa hermostuttaa tai tulee jokin keskeytys, laitan Sutin häkkiin. Voin itsekin vetää samalla henkeä ja rauhoittua.
4. Testaan, onko valmis tekemään töitä, esim. matolla. Ottaako kontaktia, vaikka heitän makupalan maahan.
5. Teen lyhyen mattoharjoituksen ennen radalle menoa. Seuraamista ja temppuja mattojen välissä. Nopealla tahdilla. Hyödynnän tuoliharjoitusta virittelyssä.
6. Laitan maton lähelle lähtöaluetta. Siirrymme matolta 1-2-3-askelluksella lähtöön.
7. Lähtökyltillä hyödynnän nenäkosketus-leikkiä. Eli Sutin on koskettava nenällään kättäni ennen kuin lähdetään liikkeelle.
8. Liikun ripeästi ja reippaasti. Käännyn nopeasti. Jos kontakti putoaa, vaihdan suuntaa ja tarvittaessa luovun ratasuunnitelmasta, jotta saisin Sutin aktivoitumaan. Teetän jonkin tempun ja palkkaan iloisesti.
9. Jos alkaa haistella intensiivisesti kesken harjoituksen, eikä GMAB-peli auta, otan rauhallisesti ja määrätietoisesti pannasta kiinni, sanon ohi ja siirrän Sutin matolle tai häkkiin.
10. Hyödynnän 1-2-3-harjoitusta.
11. Maalin jälkeen odottaa häkki tai matto.
12. Kun lopetamme harjoituksen, kerron sen Sutille sanomalla harjoituksen olevan loppu.
Mietin, että mitäs sitten, kun tilaa ei ole tai mahdollisuutta hyödyntää mattoja ym.? Keinona voisi ehkä olla kehitellä temppuja, joilla saa virettä nostettua ja kontaktia lisättyä. Suti osaa ja tykkää:
– jalkojen välissä pujottelu
– oikealla puolella seuraaminen
– 1-2-3-harjoitus
– pyöriminen
– peruuttaminen poispäin ohjaajasta
– Kannattaa tehdä tuolistakin vahva!
– jalkojen välissä pujottelu
– oikealla puolella seuraaminen
– 1-2-3-harjoitus
– pyöriminen
– peruuttaminen poispäin ohjaajasta
– Kannattaa tehdä tuolistakin vahva!
lauantai 18. helmikuuta 2017
Viidennen viikon harjoitukset
Maanantai-iltana harjoittelimme jälleen odotellessamme Samua pianotunnilta. Paikka seurakuntakeskuksen parkkipaikalla on rauhallinen, mutta lähialueilla liikkuu paljon ihmisiä ja autoja ja parkkialueen läpikin saattaa kulkea ihmisiä. Meille oikein hyvä paikka häiriöiden voimakkuuden suhteen.
Sain kouluttajan kommentin juuri sähköpostiini, kun menin parkkipaikalle, joten yritin toimia ohjeiden mukaan. Kun aloitin seuraamisliikkeen ja Sutin kontakti putosi, käännyin samantien nopeasti poispäin. Suti tuli vierelle nopeasti. Eipä tarvinnut montaa kertaa tehdä näin, kun se liikkeellelähdön kontaktin pudotuskin loppui! Tein yhden sellaisen harjoituksen, jossa seurautin ilman palkkaa jonkun matkaa niin, että tein jonkin rallytoko-liikkeen välissä ja jatkoin seuruuttamista laskemalla askelia. Olipas mulla innokas koira, vaikka palkka tuli vasta lopussa!! 🙂
Alkuharjoitteluna teimme niin, että Suti lähti kopista, teimme jonkin rally-tempun mattojen välissä, välipalkka matolla ja taas jokin temppu välissä jne. Kolme mattoa ja lopetus koppiin. Ajattelin alkaa vahvistaa tätä matolta matolle siirtymistä ennen kuin menen kokeilemaan sitä halliin.
Eilen kokeilin samantien kotiuduttuamme reissusta tuoliharjoitusta. Hauskaa, miten Suti miettii, mitä tässä oikein pitäisi tehdä ja tarjoaa tuttuja toimintoja (mm. ilmaisee pari kertaa kohteen nenäkosketuksella :D). En ole varma, onko tehtävän tarkoituksena, että koira menisi lopulta tuolille, mutta meillä se saattaa vielä johtaa siihen… https://youtu.be/pM-t84JCDk8
Kävimme tänään Keski-Suomen Kennelkerhon hallissa, jossa haisteluongelma paheni syksyllä. Kun menimme halliin, nenä meni heti maahan ja Suti olisi jäljestänyt varmaan koko päivän. Pistin sen häkkiin siksi aikaa, että sain paikat järjesteltyä. Alkuun teimme lyhyen tuoliharjoituksen. Vielä ei ole niin vahva, että Suti hakeutuisi lähellä olevalle tuolille suoraan. Kun sitten vahingossa nosti nenänsä maasta, naksautin ja pistin palkan tuolille. Siitä saimmekin muutaman toiston. Kyllästyi kuitenkin nopeasti ja oli kivempi lähteä haistelemaan.Tein harjoituksen helpommaksi pistämällä mattoja kohtalaisen lähekkäin, ehkä 50cm välein ja aitasin alueen. Välillä koitin vaikeuttaa, mutta silloin haistelu kiihtyi. Kun lähti haistelemaan, eikä meinannutkaan tulla luokse, hain sen pannasta pois ja lähetin häkkiin tai pistin matolle, jossa sain palkattua. Ehkä ei mennyt ihan ohjeiden mukaan, mutta ajattelin, että näin saisin positiivisemmin katkaistua haistelun ja palkattua siitä, että menee oikealle kohteelle, eli matolle tai koppiin. Lisäksi sain näin ikään kuin aloitettua harjoituksen alusta.
Lisään tähän kaikki tekemämme harjoitukset, vaikkei ne täydellisiä olekaan. Mielestäni niistä kuitenkin näkee positiivisen kehityksen treenikerran aikana.
https://youtu.be/-TMlTylWia4
https://www.youtube.com/watch?v=7dOgAcJNG9E
Tässä vaikeutin harjoitusta pidentämällä mattojen väliä. Ei ollut vielä siihen valmis. Yritin alkuun tehdä jotain temppuja mattojen välissä, mutta ei onnistunut. https://www.youtube.com/watch?v=Ve9VFenk6bg
Tässä vahingossa kehuin väärässä kohdassa, mutta onneksi se vain piristi. https://www.youtube.com/watch?v=Hx6S-2jd5MA
https://www.youtube.com/watch?v=EcUAb_uHhcI
Tässä käänsin mattoja eri päin, joten välimatkasta tuli vähän pidempi. Olen tyytyväinen tähän harjoitukseen. Suti tuli kontaktiin kutsumatta. https://www.youtube.com/watch?v=_viCOupY5mA
Otin naksun mukaan tähän viimeiseen harjoitukseen. Alkuvaikeuksien jälkeen lähti sujumaan mielestäni hienosti. Vaikka meinasi lähteä haistelemaan, tuli nopeasti ottamaan kontaktia. https://www.youtube.com/watch?v=ze-Db3jWuPQ
Tällaista harjoitusta täytyy nyt tehdä useammin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)