Onneksi tuli lähdettyä Hankasalmen Kennelkerhon järjestämään möllitokoon, vaikka jätinkin ratkaisun tekemisen ihan viime tippaan. Kaukot onnistui!! Jiihaa!
Meillä oli matkassa kosolti huonoa onnea siinä mielessä, että Papun vire laskee niin nopeasti, jos tulee jotain erikoista säätämistä.
Huono onni nro 1: AVO-, VOI- ja EVL-koiria oli vain yksi per luokka. Otimme yhteisen paikkamakuun. Ennen paikkamakuuta otettiin EVL-koiran paikalla istuminen ja meidän piti olla myös kehässä samaan aikaan. Onneksi sain palkata Papua samaan aikaan, ettei se ihan kyllästy, mutta ei tuo silti kovin kiva oikean fiiliksen nostatustilanne sille ollut. Niinpä se meni varsinaisessa liikkeessä maahan vähän laiskasti ja nousi ylös ennen kuin pääsin piiloon. Sain käydä laittamassa sen takaisin maahan ja sitten se pysyikin hienosti.
Huono onni nro 2: Petri ja Samu saapuivat kentälle juuri samaan aikaan, kun pääsin kehästä ja meidän pikaliikkeidenläpikäynti häiriintyi, kun Samu pyöri lähellä. Jouduimme vähän keskeneräisinä ja valmistautumattomina kehään ja se näkyi. Samu myös juoksi kehän laidalla häiriten ihan selvästi Papun keskittymistä ainakin seuraamisessa.
Huono onni nro 3: Hillitön helle iski juuri siihen aikaan kun olimme kehässä. Koko aamun oli ollut ihanan viileää.
Huono onni nro 4: Heitin noutokapulan sellaiseen heinikkoon, että Papu joutui etsimään sen nenällään. Aika haastava tilanne puolisokealle koiralle.
Huono onni nro 5: Juuri ennen kaukoja tuomarin puhelin soi ja hänen oli työnsä takia pakko vastata siihen. Papu oli juuri istumassa hienosti oikeassa paikassa, mutta liikkurin luvalla vapautin puhelun ajaksi. Sitten olikin vaikea saada se takaisin hyvään paikkaan ja jouduimme tunaamaan siinä jonkun aikaa. Iteltäni ainakin oli vähän vire kireällä ;) Niinpä Papu ei mennyt maahan ensimmäisellä eikä tainnut mennä vielä toisellakaan. MUTTA asennon vaihdot se teki TÄYDELLISESTI!! Hyvä Papuuu! Kehuin ensimmäisen vaihdon jälkeen silläkin uhalla, että pisteet laskevat. Loppuasentoon nousi myös vasta toisella käskyllä.
Niinpä olen todella tyytyväinen suoritukseemme kaikin puolin. Sain nostettua virettä hyvin ottamalla jalkojen kiertoa luoksetulon jälkeen sekä ennen noutoa. Usko siihen, että tulemme onnistumaan vielä joskus oikeissakin kokeissa, palasi tänään! Mahtavaa! Nyt uskallan katsella koekalenteria tarkemmin ja ilmoittautua johonkin. Ja tuli sitä TK2:sta tai ei, Papu saa jäädä eläkkeelle jouluna. Nautitaan siis tästä viimeisestä yhteisestä harrastussyksystä.
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti