Sutin toko: estehyppy

Viime viikolla Sutin toko olikin poikkeuksellisesti jo keskiviikkona, koska perjantaina samaan aikaan kaukalolla pidettiin möllitoko. Tällä kertaa meillä oli samaan aikaan kolme uutta häiriötä, joten Sutin ajatukset olivat hieman poissaolevia, ensimmäistä kertaa. Petrasi toki loppua kohden.

1. häiriö: Sade. Kaatosade alkoi heti harjoittelun alussa eikä Suti vaikuttanut kovin tyytyväiseltä tilanteeseen. Meillä oli pahimman sateen aikaan paikalla makuu, jossa oli hieman levoton ja nousi kerran, mutta olen kyllä tyytyväinen, että ylipäätänsä meni maahan ja pysyi siinä niin hyvin! Onneksi sade taukosi yhtä nopeasti kuin oli alkanut, mutta märkiä oltiin silti.

2. häiriö: Nurmialusta. Olimme ensimmäistä kertaa kaukalon vieressä nurmella, koska samaan aikaan oli agilityharrastajia kaukalossa. Vaikka kotona harjoitellaan ja ollaan paljon nurmikolla, on tilanne uusi TUOSSA paikassa. Ja vielä MÄRKÄ nurmikko. Mutta paremmin Suti meni kuin Papu tuollaisella kelillä.

3. häiriö: Agilityn äänet. Sutia selkeästi häiritsi agilityn äänet kaukalosta. Pää ja korvat kääntyilivät ja oli vähän omissa oloissaan. Onko se nyt ihmekään, kun ei ole koskaan ennen sellaisia kuullut? Toiselta puuttuu vielä aikuisen koiran kokemukset. Katselimme kaukalon laidalla mudin menoa radalla ja kyllä katsottiinkin tarkkaan! ;) Toivottavasti Suti otti opikseen kaiken näkemänsä :D

Luoksepäästävyydessä ei noussut ylös, kun syötin koko ajan makupalaa. Paikkamakuussa nousi siis kerran, mutta pääasia että meni maahan.

Tämän kerran teemana oli estehyppy. Aloitimme niin, että kukin koira hyppäsi ohjaajan rinnalla yhden kerran. Sitten siirryimme odottamaan vuoroamme ja harjoittelemaan seisomaan pysähtymistä. Pysähtyminen alkoi sujua koko ajan paremmin. Minua vain meinasi jännittää noissa reeneissä välillä, koska eräs valkoinen paimenkoira on vähän pelottava mielestäni ja aika huonosti hallinnassa. Niinpä välttelemme heidän läheisyyttään, mutta se vaikuttaa kuitenkin niin, etten uskalla paljon Sutiakaan riehuttaa ja villitä, ettei paimenkoira ryntäisi siitä syystä meidän luoksemme :/  Toisekseen tuntuu, että pitää olla silmät selässäkin.

Mietin, miten osaan opettaa Sutin irtoamaan hyppyyn ilman, että kuljen mukana. Kouluttaja sanoi, että kyllä se agilityn myötä sen oppii. Mutta kun haluan Sutin oppivan hypyn jo nyt enkä vasta vuoden päästä...! Hän ehdotti sitten lelun heittämistä. Se tosiaan voisikin olla toimiva keino Sutin kohdalla, koska se tykkää leluista enemmän kuin Papu. Tällä kertaa se ei tosin hirveästi kiinnostanut. Liekö syynä ylimääräiset häiriöt? Niinpä käytin käsiliikettä ja palkkasin namilla esteen toiselta puolelta. Hyvin lähti hyppäämään eikä todellakaan tarvitse olla huolissaan irtoamisen suhteen :) Kerran sain sen pysymään paikallaankin, että sain siirryttyä sen rinnalle!!

Toisaalta haluaisin Sutin olevan kauempana estettä, koska Papuhan jää nyt AVO:ssa(kin) ihan esteen taakse istumaan ja hyppää siitä lyhyen hypyn yli. Se kyllä onnistuu siinä, mutta riskit ovat olemassa. Papu on oppinut sen juurikin tällä tavalla palkattuna. Sutikin varmasti onnistuisi, mutta voisiko noin läheinen paikka tuottaa ongelmia ylemmissä luokissa? Ehkä täytyy käyttää lelun heittoa? Namikippoa kauempana esteen takana? Vinkkejä otetaan vastaan!

Muuten kaikki kunnossa. Sutilta lähti viimeiset maitohampaat viime viikolla ja uudet hampaat näyttävät kasvavan hyvin tilalle. Muutimme viikonloppuna (toivottavasti viimeisen kerran) eli kannoimme käyttötavarat taloon ja siivosimme vuokrakämpän. Olemme siis asettuneet taloksi lopullisesti. Töitähän siellä on edelleen, mutta asua pystytään. Olipa ihana tehdä (ja syödä) ihan oikeeta ruokaa pitkästä aikaa! Uskomatonta muuten, miten paljon minulla onkaan nykyään aikaa, kun ei tarvi lenkittää koiria! Mitenkähän kauan pääni kestää?

Papu ja Suti leikkii nykyään tosi paljon yhdessä! Niillä leikki on sellaista kilpajuoksua, vaanimista ja painia. Jotenkin erilaista kuitenkin kuin Jojon ja Sutin leikit. Ihana katsoa, miten iloinen ja onnellinen Papukin on! Juostessaan juoksevat välillä myös putken läpi :D Sitten välillä kähisevät sängyssä niin, että Papu on sängyllä ja Suti lattialla ja jompi kumpi napsii toista laidan yli.

Jojo nukkuu tosi paljon sisällä, mikä on ihmeellistä, kun saisi olla ulkona ihan niin paljon kuin haluaisi. Turhaan laitettiin aitaakaan, kun eihän tuo jaksaisi mihinkään lähteä... Niinpä portti on ollut lähes koko ajan nykyään auki, kun naapurin koiratkaan eivät enää tuppaudu meidän tontille. Papu on melkein kaiken ajan ulkona ja vahtii pihaa. Suurin haukkuherkkyys on kuitenkin jo helpottanut. Suti seuraa minua joka paikkaan.