Jojo 7 vuotta!

Meidän virtapakkaus, Jojo, täyttää tänään 7 vuotta! Paljon onnea rakkaalle "esikoisellemme" ;)

Onnittelut myös Moonalle, joka pääsee tästä eteenpäin näyttelyissä avoimeen luokkaan. Tänään mittarissa kaksi vuotta!

Synttäreitä vietin koirien kanssa metsässä kangasrouskuja etsien. Ja löytyihän niitä. Aikaa meni kaksi tuntia. Jojo kohtasi juoksijan metsäpolulla ja kirmasi tämän edellä häntä kippurassa kuten aina sen saadessa hepulikohtauksen. Juoksija pääsi ohi ja Jojo jatkoi kirmailua pitkin pusikkoja ja kallioita Papu perässään. Kyllä oli kivaa ja kyllä juostiin lujaa! Ei ole ihmekään, että molemmat ovat niin lihaksikkaita.

Kävimme maanantaina Inka-Mari Anttilalla rokotuksilla. Kumpikaan ei tainnut edes tuntea pistämistä, mutta Jojo osasi pelätä jo etukäteen kuultuaan rapinaa. Yritti kiivetä hartioitteni päälle karkuun! Inka-Mari kehui erityisesti Papun lihaksikkuutta ja Jojon karkeaa karvaa, jota ei kuulemma todellakaan uskoisi kastroidun koiran karvaksi.

Papun kanssa olen reenannut tokoa eilen ja tänään. Olen yrittänyt palkata vähemmän, jotta kestäisi kokeessa, mutta toisaalta taas olen vahvistanut joitakin juttuja palkkaamalla, jotta saisin niihin suoritusvarmuutta, esim. maahanmenoa sekä esteen takana pysähtymistä. Vaikuttaa siltä, että treenitilanteessa Papu ei juurikaan enää sotke jääviä liikkeitä. Kunpa niin olisi myös kokeessa, toisin sanoen kunpa en olisi itse niin jäässä, etten muista, miten käskyt annetaan.

Tämä kesä on ollut minulle jonkinlaista henkisen kasvun aikaa. Olen alkanut mm. ajatella, että kannattaa nauttia matkasta eikä suunnata sokeana kohti maalia. Tarkoitan tällä sitä, että olen päättänyt nauttia Papun kanssa jokaisesta kokeesta, jonka pääsemme yhdessä suorittamaan. Tavoitteita pitää olla, mutta niihin ei pidä pyrkiä nauttimatta teoista kohti niitä. En tiedä, osaanko asiaa oikein kunnolla edes selittää... Joka tapauksessa tämän ajatuksen keksiminen on tuonut minulle uudenlaisen rentouden ja tuntuu, että me molemmat nautimme taas yhdessä tekemisestä (vaikka ainahan meillä on ollut tosi tiivis suhde: Papu on minun lellikki ja Papu palvoo minua) ja Papukin suorittaa toko-liikkeitä ihan uudella innolla ja ilolla. Syynä voi olla myös se, että toko on todella haastavaa ja se pistää minullakin aivot toimimaan, kun pitää miettiä, miten mitäkin koiralle opetan ja kun tulee onnistumisia, motivaatio kasvaa entisestään.

Siskoni sai maanantai-iltana tytön. Kuvasta päätellen tosi söpö tapaus :-* Onneksi pääsen Samun kanssa katsomaan heitä viikonloppuna. Mitähän isosisko Sofia mahtaa tuumia vauvasta? Samu odottaa mummulaan pääsyä. Kysyy joka aamu ja ilta, milloin mennään mummulaan. Hän on keksinyt leikin, jossa ajaa mopollaan keittiön lenkkiä, pysähtyy kohdalleni, heiluttaa ja sanoo: "Hei hei, äiti. Mummuvaan!" ja lähtee jatkamaan mopoilua :)