Vuosi pakettiin

Asetin tälle vuodelle tavoitteeksi

- ottaa Papun kanssa toko "tosissaan", osallistua kokeisiin, toive/tavoite: TK1 (tavoite saavutettu)
- ottaa Jojon kanssa agility tosissaan, osallistua tehotreeneihin ja ehkä yksityiskoulutukseen, tavoite: kisata, saada Jojo toimimaan kisoissa, siirtyminen 2-luokkaan (emme kisanneet yhtään kisaa enkä edes jatkanut sen kanssa talven ryhmässä...)

Voisi sanoa, että on ollut aika paljon muutoksia tämän vuoden aikana:

- Papun kanssa aloitimme tokossa kisaamisen toukokuussa, saimme marraskuussa 3:nnen 1-tuloksen ja näin TK1-koulutustunnuksen; osallistuimme Maria Aaltosen toko-valmennukseen syksyn ajan, kun siihen asti olimme harjoitelleet käytännössä yksin; agilityssa kisasimme muutaman kisan, Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa olimme minien yksilökisan kokonaistuloksissa sijalla 10; Papun oikeassa silmässä todettiin silmänpohjanrappeuma, joka todennäköisesti aiheuttaa samaisen silmän sokeutumisen jossain vaiheessa; muuton jälkeen selkä on oireillut todella paljon ja vuosi vaihtuu kipulääkkeiden voimalla

- Jojon kanssa harjoittelin kevätkaudella paljon ProCanis-hallilla agilitya ja lelulla palkkaamista ja muutenkin hauskanpitoa kentällä; treenasimme Caritan agilityryhmässä kesän ja opimme mielettömästi; Jojo oli hienosti hallinnassa; jätin sen talveksi pois ohjatusta ryhmästä; Jojon silmät todettiin silmätarkastuksessa terveiksi; vuotta vaihdetaan vuohenjuuri-valeriaanan voimalla ja tuntuu toimivan - Jojo on vain buffahdellut muutaman kerran (muina vuodenvaihteina haukkunut siitä lähtien kun ensimmäiset ampumiset alkaneet)

- Töitä oli heikosti alkuvuodesta, olin aika paljon pakkolomalla; tuona aikana ehdin kuitenkin treenata koirien kanssa paljon ja viettää Samun kanssa tavallista, rauhallista arkea: tyhjäsimme ja täytimme astianpesukonetta, teimme ruokaa, leivoimme usein sämpylöitä; Samu kehittyi tuona aikana tosi paljon ja sitä kehitystä oli ihana saada ihan rauhassa seurata; kesäkuusta marraskuuhun töitä oli taas joka viikko ja loppuvuodesta sitten taas joitakin pakkolomaviikkoja

- Myimme rivitaloasuntomme alkusyksystä ihan itse, ilman välittäjiä. Ensimmäiset katsojat tekivät hyväksyttävän tarjouksen ja kauppoihin päästiin nopeasti. Muutimme lokakuussa vuokralle kaupungin vuokra-asuntoon, kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, jossa ei ole omaa pihaa. Olemme joutuneet käymään remmilenkeillä, mikä on aiheuttanut koirille selkä- ja niskakipuja, myös portaissa kulkeminen on aiheuttanut lanteiden jäykistymistä. Itseltäni on meinannut savu nousta korvista, koska olen kaivannut niin paljon metsälenkeille. Silloin tällöin olemme lähteneet käymään Harjuniityssä, että olemme päässeet metsään lenkille, mutta onhan se vähän hankalaa kun pitää erikseen lähteä autolla ajamaan toiselle puolelle kaupunkia päästäkseen metsään... Sitä unelmien taloa ei vain ole vieläkään tullut vastaan. Aika montaa ollaan käyty katsomassa, mutta aina on jotain sellaista, että nostaa karvat pystyyn :(

- Siskoni Elina ja miehensä Tommi saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, joka kastettiin Aadaksi. Olen Aadan sylikummi Petrin ja Saaren Jukan ollessa muita kummeja.

- Samu on oppinut loppuvuoden aikana todella paljon uusia sanoja, joita hän oppiikin matkimalla ja toistamalla sanoja perässä. Ne myös jäävät hänen päähänsä ja hän osaa niitä käyttää jatkossa oikeassa kohdassa. Nyt kysellään "Missä tätiauto on?", "Kuka tuolla paukkuu?" (= kuka ampuu raketteja?), eli missä- ja kuka-kysymyksiä tulee paljon. Lisäksi käyttää tällä hetkellä paljon aina-sanaa lauseissa, jotka saavat sen myötä vähän huvittavan muodon. Koirien kouluttaminen kiinnostaa ja Papukin on alkanut saada helliä halauksia ja pusuja, Jojo niitä on jo pitkään saanutkin. Jojo saa Samulta välillä aika kovaakin kohtelua, mutta Papu ei koskaan. Kai Samu ymmärtää, että Jojo kestää sen jotenkin paremmin kuin Papu ja toisaalta ei me aikuisetkaan koskaan komenneta Papua, joka on aina niin kiltti ja tottelevainen, kyllä se on Jojo, jolle karjutaan! Leikkii mielettömästi edelleen autoilla ja legoilla ja lukee ja haluaa kuunnella paljon kirjoja. Suosikkeja tällä hetkellä ovat Karhuherra Paddington, Autot (sisältää esittelyt kaikista Autot-elokuvan hahmoista), Barbapapa-kirjat... Leikkii jopa pienimuotoista roolileikkiä leluillaan (kani, tikru ym. pikkuhahmot), jotka esim. juttelevat keskenään.

Vaikka vuosi on ollut monella tapaa raskas, olen saanut nauttia seuraavista asioista. Nämä saavat minut iloiseksi:

- Kun arkiaamuisin menen herättelemään Samua ja hän nukkuu peiton alla niin, että vain jalkaterät näkyvät. Nuo jalat ovat maailman ihanimmat!
- Kun Samu juuri ennen nukahtamistaan vieressämme kääntyy kohti ja halaa (ja mahdollisesti antaa myös pusun)
- Kun Papu on oppinut jonkin liikkeen ja se heiluttaa jäykkää häntäänsä ylpeydestä suorittaessaan liikettä
- Kun saan Papun oppimaan jonkin uuden liikkeen
- Kun Jojo lenkillä kääntyy katsomaan ja hymyilee koko kropallaan

Onnea ja menestystä vuonna 2010!