perjantai 19. kesäkuuta 2009

Juhannusaaton reenit

Polkaisin tänä aamuna Mersun liikkeelle ja lähdin koirien kanssa reenaamaan Mouhijärvelle. Ehdin sinne pitkästä aikaa, olen tainnut viimeksi käydä toukokuun alussa... Ja mikä on parempi aika perheelliselle reenata kuin juhlapyhinä, jolloin "nuoremmat" ovat juhlimassa ;)

Alkulämmittelyssä testasin Vapaa Valinnasta ostamani juoksuvyön. Toimii hienosti, vaikka olikin noin sata euroa halvempi kuin viralliset vyöt! Siinä on hyvät heijastimet ja joustava remmi jo valmiina. Olen ostanut jo aikaisemmin joustavan remmin, joten nyt on helppo juosta molempien kanssa.

Otin Papun kanssa ensiksi tokoa. Kokeiltiin pitkästä aikaa noutoa. Papu odottaa kyllä hienosti käskyä ja lähtee iloisesti noutamaan, mutta se vähän leikittelee kapulalla. En myöskään osaa vielä opettaa sille rinnalle tuloa kapulan kanssa. Käskin sen kerran istua vieressäni ja kun se otti kapulan suuhunsa kädestäni, annoin palkan.

Luin uusimmasta Canis-lehdestä vinkkejä haluttomaan suorittamiseen ja testasin Papun kanssa lukemaani. Aloin vaatia Papulta parempaa kontaktia, joten palkkasin välittömästi, kun se katsoi minua. Aluksi piti odottaa hiljaa pieni hetki ennen kuin se tajusi, mitä siltä odotin. Palkkasin vapauttamalla namikipolle, jonka lanseeraus jatkuu edelleen. Heti ekan kerran jälkeen Papu katsoi minua tiiviimmin, joten toistin tämän harjoituksen vain kerran tai pari (tosin palasin siihen myöhemmin, jotta koira ei tiedä, milloin palkan saa). Sitten otin pari askelta. Kun se seuratessaan katsoi minua, vapautin välittömästi namikipolle. Sitten otin pari maahan menoa ja vapautusta siitä namikipolle. Sitten jatkoin taas kytkettynä seuraamisen harjoittelua niin, että vapautin epämääräisin väliajoin Papun namikipolle. Johan alkoi tulla seuraamiseen ja muuhunkin touhuun iloisuutta :) Pakko oli kerran kokeilla myös liikkeestä maahanmenoa ja totta kai se reeneissä onnistuu!

Pidimme pienen tauon ja otimme ruutua. Jouduin käymään taputtamassa ruudun keskellä ennen ruutuun lähetystä, jotta sain Papun menemään sinne iloisesti ja reippaasti. Vapautin sen muutaman toiston jälkeen vaihtelevasti joko siitä, että menee ruutuun tai siitä, että menee maahan (se meinaan tuntuu onnistuvan näin kaukokäskynäkin jo hyvin). Lähetysmatka ei tosin ollut vasta kuin alle 10 metriä (voittajaluokan liikkeessä matka taitaa olla 25m).

Tein pienen radan pätkän ja vaihdoin koiria. Jojo oli taas intoa piukassa. Kädessäni oleva vinkulelukin taisi innostaa entisestään :) Se jäi lähtöön hienosti, suoritti kepit hienosti ja meni muutenkin kaikin puolin mallikkaasti! Takaakierrotkin onnistuivat ja monen metrin vienti kepeille, jonne menossa en mitenkään jarruttanut vauhtia vaan Jojo meni sinne itsenäisesti!

Tein Papun kanssa samat harjoitukset. Jätin sen odottamaan lähtöön ja se jäi hienosti ja lähti liikkeellekin vauhdikkaasti. Palkkana käytin jälleen namikipolle vapauttamista.

Nyt lähdemme Ähtäriin juhannuksen viettoon.

4 kommenttia:

  1. Moikka! Teillä näyttää olevan samat treenit menossa kuin meillä. Motivaatiota, motivaatiota...mä en ookkaan vielä ehtinyt lukea uutta Canista, pitääpä tsekata toi artikkeli.

    Ja juoksuvyö alko kiinnostaan, tänään Vapariin!

    t.Minna&Mosku

    VastaaPoista
  2. Miten toimii namikippo. Ihan uus juttu meille. Siis ei ikinä kuultukkaan?

    Mukavaa kesäkuun loppua.

    katja ja rontti ( http://ronjaleo.vuodatus.net/ )

    VastaaPoista
  3. Katjalle vastattu sähköpostilla.

    Namikippo on kannellinen rasia, josta koira saa syödä makupalan palkkana. Koira siis vapautetaan sille liikkeen jälkeen (=juostaan iloisesti yhdessä) ja koira syö makupalan rasiasta eikä makupalaa anneta kädestä.

    VastaaPoista
  4. Piti vielä lisäämäni, että tarkoitus on ehdollistaa koira tuolle namikipolle niin, että sen kierrokset nousevat aina jo kipon nähtyään, jolloin kippoa voi käyttää pitempikestoisessa suorituksessa palkkana sekä virikkeenä. Koira kipon nähtyään tietää, että pääsee pian kipolle, muttei tiedä milloin. Toivottavasti osasin nyt selittää vähän paremmin...

    VastaaPoista