Muutoksia ja tutkimuksia

Muuttomme jälkeen huomasin muutaman päivän jälkeen, että Papun on vaikea tulla portaita alas asunnossamme. Hieroin sen samantien, mutta Papusta ei koskaan osaa sanoa, sattuuko vai tuntuuko hyvältä, se kun antaa minun tehdä itselleen mitä vain eikä koskaan valita mistään. Kun koskin Jojon lantioon, se kääntyi samantien selälleen ja katsoi kättäni. Aloin hieroa pehmeämmillä otteilla ja pikkuhiljaa jännitys helpotti niin, että Jojo rentoutui täysin. Eli kipeitä oltiin.

Papun toko-reeneissä tuona samana iltana Papu ei ollut ollenkaan oma itsensä. Tästä syystä päätin jättää perjantain agilityreenit väliin. Koska olemme joutuneet käymään pelkästään remmilenkeillä, vaihdoin pannan valjaisiin. Hommasin myös kiireesti back on track -verkkoloimen Pian kautta. Nämä kaikki hieronnan lisäksi varmasti alkoivat helpottaa oloa, joten toko-kokeessa Papu oli jo normaali.

Kävimme 19. syyskuuta silmätarkastuksissa. Jojon silmät todettiin terveiksi. Sen kanssa voimme siis huokaista helpotuksesta, että mitään perinnöllistä tuskin enää puskee esiin. Papun oikeasta silmästä löydettiin silmänpohjanrappeuma :( Ei kuulemma ole perinnöllistä, koska on vain toisessa silmässä. Eläinlääkäri sanoi sen johtuvan esim. pahasta tulehduksesta tai myrkytyksestä. En keksinyt muuta kuin viimekesäisen veriripulin. Eläinlääkäri arveli sen johtuvan siitä.

Harrastamista ei tämän takia kuulemma tarvitse lopettaa. Koira oppii hyödyntämään tervettä silmäänsä niin hyvin, että ongelmia tuskin tulee. Sanoi, että tilanne pitää vain ottaa harjoittelussa ja ohjaamisessa huomioon. Totta kai seuraan Papua erityisesti agilityssa jatkossa tarkkaan, ettei se vain pääse loukkaamaan itseään. Tokossa siitä tuskin tulee olemaan mitään haittaa, kun vauhdit ovat matalammat eikä ole korkeuseroja.

Tulos järkytti minua tietysti hirveästi. Itku pääsi, kun lähdin ajamaan kotiin. Kiitos niille muutamille ihmisille, joille olen asiasta uskaltanut kertoa, kiitos myötätunnosta ja asiallisesta suhtautumisesta. Harmikseni sain huomata, että ihminen, jolle koirani luulisi olevan tärkeä, koirani kasvattaja, ei ole vieläkään kommentoinut asiaa mitenkään. Olisin kaivannut vaikeassa tilanteessa edes vähän empatiaa...