sunnuntai 30. elokuuta 2009

Heini Stenbergin agilitykoulutus

Osallistuin tänään Papun kanssa Ylökkin agilitykoulutukseen, jota veti Heini Stenberg. Rata oli haastava, mutta kuitenkin tehtävissä. Sellainen, joka oli omiaan lisämään itseluottamusta.

Jouduin lämmittelemään Papun kahteen kertaan, koska kävimme rataa porukalla niin hartaasti läpi, etteivät ensimmäiset lämmittelyt enää olleet "voimassa". Kävimme radan pätkittäin läpi ja kokeilimme eri ohjausvaihtoehtoja. Olipa kiva oppia ihan uusiakin juttuja, joista oli jopa hyötyä Papun ohjauksessa.

Juoksutin Papua pari kertaa niin, että jätin sen istumaan, poistuin sen luota ja kutsuessani luokse juoksin makupalan kanssa karkuun. Lisäksi heittelin sille vähän aikaa leluhiirtä ja hyppyytin pari kertaa ihan yksinkertaista kahden hypyn sarjaa "lämmittelyesteillä".

Rata alkoi niin, että hyppysarjalta vietiin koira puomin vieressä olleeseen putkeen, josta koiran piti juosta suoraan toiseen putkeen puomin toiseen päähän. Halusin kokeilla tätä niin, että olen puomin toisella puolella ja että Papu suorittaa yksin putkesta putkeen siirtymisen. Ja sehän onnistui! Jopa paluumatkalla uudestaan, vaikka sen piti olla koiralle vaikeampi :) Olemme toki sitä joskus harjoitelleet, mutta oli mukava huomata sen onnistuvan myös näin kesken radan. Eli putkissa on imua :)

Vauhtini alkoi hiipua puolessa välissä rataa, joten palkkasin Papun siihen. Vauhti oli ollut kuulemma siihen asti tosi hyvä ja tasainen eikä mitään arpomista ja askelten asettelua ollut ennen hyppyjä. Jes! Papu irtosi putkiin hyvin ja sain onnistumaan jopa sellaisen putki-hyppy-kuvion, jota en olisi uskonut saavani onnistumaan. A:n alastulot sain onnistumaan nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin radalla.

Heini kehui Papun taitoja ja osaamista! Vauhtia ei moittinut ollenkaan huonoksi, päinvastoin! Hän kannusti minua ottamaan enemmän äijä-asenteen mukaan radalle ja käyttämään kähisevää käskytysääntä, jotta saan Papun paremmin innostumaan. Sitä voi alkaa harjoitella jo leikkiessä ja siirtää sen sitten radalle. Välillä kun olin sillä äänellä käskyttänyt, Papu oli pinkonut ihan innoissaan.

Kyllä tuntuu hyvältä! Tällä viikolla on mieleeni palannut jälleen se, miksi rakastan agilitya. Se on hieno laji. Minun ja Papun yhteistyö on parhaimmillaan mahtavaa! Ja Papu - sehän nyt on niin ihana!

Ensi viikonloppuna on piirinmestaruuskisat. Tällä viikolla täytyy käydä harjoittelemassa jotain pikkujuttuja, esim. A:n alastuloa, paria hyppyä ja puomia. Perjantain reeneihin en sen kanssa kuitenkaan mene, koska kisat ovat seuraavana aamuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti