Alkukuun pohdintojeni jälkeen olemme paiskineet kovasti hommia saadaksemme seuraamisen parantumaan, noudon kisakuntoon ja luoksetulon pysäytyksen onnistumaan. Olemme treenanneet lähes joka päivä vähintään jotain pientä. Mm. ruokakupilla olen ottanut luoksetulon pysäytystä. Olemme käyneet treeneissä Pieksämäellä, Hangan lavalla ja harjoitelleet kotipihassa, eli olemme saaneet erilaisia häiriöitä. Jokohan sen uskaltaisi ääneen sanoa, mutta olemme me tainneet vähän kehittyäkin.
Seuraamisessa olen palkannut todella nopealla tahdilla, niin, ettei Suti ehdi juuri muuta miettiä kuin syödä suunsa tyhjäksi ja katsoa minua. Olen heittänyt makupalan askeleen, viimeistään kolmen askeleen välein. Sanonut aina sivu-käskyn ennen palkkaamista ja yrittänyt silti pitää asennon ja käteni samalla tavalla kuin kokeessa. Katsotaan, parantaako tämä tyyli intoa seuraamiseen.
Luoksetulon pysäytyksessä olen käyttänyt nyt vallan takapalkkaa, mutta siirtynyt kuitenkin enemmän suulliseen pysäytyskäskyyn, joskin käsimerkki on toisinaan vielä apuna. Se on alkanut selvästi tuottaa tulosta, mutta nyt alkaa vähän näyttää siltä, että Suti alkaa kääntyä kohti takapalkkaa eli selin minuun... Niinpä otin sen kanssa tänään Pieksämäellä myös varsinaisen liikkeen ilman palkkausta seisomisesta. Saa nähdä, miten tässä vielä käy... Matkan olen voinut kotona ja Hangan lavalla nostaa jo koemittaan.
Nouto onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Perusasennossa pitoaika on pidentynyt ja luovutuskin joskus onnistuu. Pitää alkaa palkata sitä taas kapulan nostamisestakin niin saan siihen lisää intoa.
Häiriötreeneissä olen yrittänyt tehdä niin paljon AVO:n liikkeitä kuin mahdollista. Hyvinhän ne jo alkavat sujua. Lisäksi paikkamakuu ja paikalla istuminen onnistuvat hienosti.
Jenni E:n kanssa juttelin ja hän mäyräkoiran kanssa tokoilleena ymmärsi tilannettani hyvin. Hän kertoi, että kun sen kanssa vain jaksoi tehdä töitä, tulosta alkoi tulla 5-vuotiaana. On Sutikin jo väläytellyt osaamistaan, joten eiköhän mekin vielä aleta pärjätä, kun saadaan nämä nuoruuden höyryt ensin kulutettua. Enkä minä missään tapauksessa ole ollut luovuttamassakaan! ;)
Agilitytreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Rata oli tosi haastava ja piti jaksaa muistaa millä kierroksella oltiin menossa, kun rata kiersi vähän samantapaista lenkkiä, mutta joka kierroksella oli jotain erilaista kuitenkin. Liian vaikeaa minulle! Suti teki hienosti ja jaksoi mahtavasti! Radan haasteena oli myös se, että ensin mentiin A:n alta menevään putkeen ja vasta viimeisellä kierroksella A:lle. Juuri sellaista treeniä me tarvitaan! Pujoteltiin monta kertaa edes takaisin ja Suti pujotteli joka kerta upeasti! Joissakin kohdissa se meni niin nopeasti, etten perässä pysynyt :)
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti