Suti 3 vuotta

Sutin 3-vuotissynttäritkin meni ilman sen suurempia julkisia hehkutuksia. Suti pääsi samana päivänä lopuista karvoistaan ja on taas ihan siisti jätkä. Karva irtosi helposti. Seuraavana päivänä kävimme hakemassa kisakokemusta rallykisoista.

Tavoitteena parempi seuraaminen!

Löysin naksun muutama viikko sitten ja ajattelin vain kokeilla, miten Suti siihen reagoi: sehän vallan innostui! Naksautus-ääni tuntui nostavan kierroksia, joten aloin treenailla sen avulla seuraamista. Ajatuksena se, että Sutin pitää itse tarjota perusasentoa ja seuraamista ilman erillistä suullista käskyä. Nopeasti se sen hoksasi, kun olen muutenkin kouluttanut sitä tarjoamisen kautta. Toivon, että tämä harjoittelu lisää sen kiinnostusta seuraamiseen ja nostaa myös virettä. Yksi, mitä meinaan myös treenata on pitkäkestoisuuden kestäminen niin, että palkka odottaa namikipolla esim. repun luona kentän laidalla tai kehän ulkopuolella ja kun seuraa hyvin, pääsee palkalle. Kolmas keino on hyödyntää Papua. Ajattelin ottaa Papun välillä mukaan treeneihin ja ottaa sen kanssa jotain, jos Suti alkaa nuuhkia maata. Ehkä kateus auttaa tässäkin ongelmassa.

Yksi harjoittelukohteemme on myös erilaiset alustat ja paikat. Otin Taitavien Tassujen hallille kuukausikortin, ja olemmekin päässeet sinne yllättävän usein treenaamaan. TT:n hallin pohja on keinonurmea kumirouheella ja se on Sutille TODELLA vaikea, sillä siinä tuntuu olevan miljoonia ylitsepääsemättömän ihania tuoksuja :( Huomasin, että se todellakin haistelee vain hajuja eikä esim. etsi ruokaa, sillä ohitti maassa olleet makupalat sujuvasti! Todella epätoivoinen olo tämän ongelman kanssa välillä!

Osallistuimme Taitavien Tassujen hallissa pidettyyn rallytoko-kisaan, ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Suti kulki nenä maassa lähes koko ajan!! Tuomari kannusti ihanasti ja kyllähän se tietysti näyttikin osaavansa liikkeet, mutta kun kyltiltä kyltille kulkee nenä maassa, ei se ihan täydellistä suorittamistakaan ole! :( Minun mokastani ensimmäiseltä kyltiltä tuli 10 virhepistettä, kun kävelin kyltin ohi ennen kuin sain Sutin tekemään kyltin liikkeen (olisi pitänyt vaikka pysähtyä kyltille). Jos tätä virhettä ei olisi tullut, olisimme saaneet hyväksytyn tuloksen. Mutta eihän tuollaiseen voinut olla muutenkaan tyytyväinen, joten ehkä parempi näin...

Minun piti ilmoittaa Suti BH-kokeeseenkin Pieksämäelle, mutta kyllä nyt on parempi saada tuo seuraaminen (tai paremminkin haisteluongelma) ennen sitä kuntoon! Agilitykisatkin saavat odottaa sitä, että saan taas motivaatiota. Mennyt treenit jotenkin niin penkin alle, ettei ole tuntunut enää kivalta. Minä kun olen aina halunnut, että vaikka olisi mitä tavoitteita agilityssa, sen pitää silti olla kivaa niin minulle kuin koirallekin. Nyt ei enää ole ollut.

Tämän kevään tavoitteina on siis saada haisteluongelma loppumaan ja siten seuraamisesta parempaa, ja alkaa treenata verijälkeä tavoitteellisesti! Mietin, että jos saa haistella jotain luvan kanssa, auttaisi keskittymään paremmin muuhun. Katsotaan, miten käy!

Kirjoitin itselleni ylös, miettiessäni kisojen jälkeen haisteluongelmaa: "Miksi haistelee? Miten haistelua voi vähentää? Miten "rangaista" siitä? Jatka työntekoa! Älä luovuta!" En osaa vastata kysymyksiin, mutta luovuttaa en aio! Pakkohan tämän on joskus alkaa tuottaa tulosta!

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin

Kävimme Tahkolla koko perhe lomailemassa hiihtolomaviikon lauantaista keskiviikkoon. Meillä oli pieni yhden huoneen huoneisto, joten ahdasta meinasi välillä olla, mutta ihan mukavasti meni silti. Koiria piti lenkittää tietysti monta kertaa päivässä. Teki hyvää saada itsekin ulkoilla. Yllättäen paras pari lenkittää oli Suti ja Jojo. Kumpikaan ei vedä remmissä ja jos ketään ei tule vastaan, Jojokin käyttäytyy ihan kivasti. Sutin rauhallinen käyttäytyminen rauhoittaa varmasti Jojoakin. Papu oli todella rasittava yksinkin! Sen pää ei vain meinaa kestää kaikkea sitä jännitystä ja elämää, jota tuollaisissa keskuksissa on ;) Enkä tarkoita mitään pahantahtoisuutta tai pelkoa, vaan kauheeta touhottamista! :D

Olin Sutin kanssa yksin liikkeellä, kun meitä vastaan tuli kettuterrieri ja musta pystykorvainen isompi koira (ehkä musta sakemanni tai sekarotuinen). Näin jo kaukaa ihmisten käytöksestä, että taitaa olla vaikeuksia ohitustilanteissa. Otin Sutinkin lyhyempään remmiin. Kun tulimme lähemmäksi, Suti alkoi vain haistella maata koko ohituksen ajan eikä provosoinut eikä reagoinut vastaantulijoihin mitenkään! Iso musta käveli hölmönä ohi :D Meille kävi samalla tavalla tässä meidän kotinurkilla, kun olimme menossa kylille päin. Naapurin isäntä tuli dreeveriuroksen kanssa vastaan ja ohitus meni hienosti. Kun käännyin vilkaisemaan taakseni, isäntä huuteli, että taitaa se teidän koira olla narttu. Sanoin, että ei kun uros! Isäntä ihmetteli, miten heidän koiransa ei reagoinut mitenkään, vaikka yleensä haukkuu kaikki urokset! Suti ei ilmeisesti halua provosoida muita uroksia, eikä edes pyri niiden luo. Tahkon-reissulla mukana lenkillä oli Jojo ja Suti, kun shelttiuros jäi isäntänsä kanssa odottamaan meitä. Sheltti alkoi jo kaukaa haukkua meitä ja Jojo tietysti rähjäsi takaisin. Sutikin haukahti ohimennessämme kerran, mutta kun sanoin "ohi", lopetti heti ja lähti kävelemään hienosti ohi. Jojokin rauhoittui nopeasti, kun Suti käyttäytyi niin hienosti.

Asuimme Mustin ja Mirrin lemmikkihotellissa, jossa meitä odotti kolme kassillista herkkuja koirille :) Pussit sisälsivät myös mm. lelut ja metalliruokakupit! Ei tarvitse niitäkään nyt ostaa, kun olivat jo ostoslistalla :) Huoneessa oli koirille oma peti, jota Papu tykkäsikin käyttää eikä pyrkinytkään sänkyyn :) Kiitos Musti ja Mirri! Nilsiästä löytyi Agrimarket, josta sain haettua Papulle nivelravinnetta, joka oli juuri loppunut, mikä on näkynyt myös Papun liikkumisessa. Onnistunut reissu siis! ;)

On ihana käydä reissussa, mutta kyllä vaan on ihaninta olla taas kotona!