Aina on vaarana joutua oikeisiin töihin

Kaikki loppuu aikanaan jne. jne. Niin myös ihana kotona olemiseni lasten ja koirien kanssa. Aloitin tänään työt. Oli ihana olla töissä, mutta kyllä tämä arjen saaminen sujuvaksi varmasti vie jonkin aikaa. Nyt olen ainakin ihan poikki, kun tuli viime yökin nukuttua tosi huonosti. Atella oli hoitopäivä mennyt hienosti ja Samukin oli reipas koululainen. Sutilla taisi olla minua eniten ikävä ;) Kun katson mennyttä vuotta, voin todeta, että paljon olen saanut aikaankin :)

Mutta nyt tähän viikonloppuun:

Tein Sutille verijäljen lauantaiaamuna. Koirat tarkkailivat toimiani aidan toisella puolella ja Sutihan tietysti tunki itsensä aidan ali ja tuli häiritsemään jäljen tekoa. Koira kainaloon ja takaisin aidan toiselle puolelle. Nyt sain tehdä jäljen rauhassa loppuun, mutta kun aloin pilkkoa puita klapikoneella, Suti hävisi johonkin ja ilmestyi jonkin ajan kuluttua portille, eli jäljellä oli käyty...

Muutaman tunnin kuluttua sitten ajoimme jäljen. Suti nuohosi lähtömakuun tarkasti ja lähti hyvin jäljelle. Jonkin matkan päässä jouduin jälkeä tehdessäni kiertämään pusikon vasemman kautta. Suti meni ensin oikealle, mutta korjasi itsenäisesti. Kulmat suoritti ripeästi, mutta oikein. Toisessa kulmassa tarkisti suunnan, mutta lähti saman tien oikeaan suuntaan. Suti myös jäljesti hienosti melkein 10 metrin narun päässä täysin itsenäisesti ja hanakasti. Maalissa odotti jäniksen käpälä, jonka Suti nappasi suuhunsa ja kantoi sitä ylpeänä ja tohkeissaan :D Kyllä siitä hyvä jälkikoirakin tulisi!

Sunnuntaiaamuna käytiin vähän tokoilemassa Hangan lavalla, jonne piti alun perin tulla enemmänkin väkeä, mutta porukka kuivui kasaan. Onneksi saatiin kuitenkin edes vähän ohitus- ja seuraamisharjoitusseuraa. Tehtiin myös jääviä. Suti pysyi hyvin kontaktissa ja ohitukset onnistuivat hyvin!

Sunnuntai-iltana vielä agilitytreeneihin. Oli oikein mukava harjoitus taas. Parissa kohdassa Suti jäi haistelemaan joka kerta (muutenkin maneesissa haisi niin voimakkaasti hevosen virtsa, että meillä ohjaajilla alkoi päätä särkeä!), mutta sitten kun mentiin, mentiin hyvin. Viimeinen rata sujui täysin ongelmitta, joten lopetin siihen. Toivottavasti kevääseen mennessä on alkanut tottua hevosen hajuun!