Kävimme eilen Sutin kanssa hakemassa agilitykisakokemusta Jattilasta epiksistä. Rata oli tuomarin mukaan 2lk:n tai helppo 3lk:n rata. Teimme ensimmäiseltä radalta vain 5 virhepistettä (toki yliaikaa tuli) eikä Suti haistellutkaan muuten kuin juuri tuolla kohdalla, kun ei tiennyt, mihin pitäisi mennä! Selvitimme radan mielestäni hyvin ja sujuvasti. Suti seurasi ohjaamistani hienosti ja huomaa, että se osaa jo hieman lukeakin rataa. Sille ei myöskään tuottanut vaikeuksia, vaikka puomille mentiin putken suun vierestä. Taisin myös saada vähän tuntumaa siitä, miten sitä pitää valmistella ennen rataa. Hieno kokemus, josta jäi hyvä fiilis! Olimme ekalla radalla kaiken lisäksi toisia!
Toisella radalla sattui sitten vähän kaikenlaista :( Ensinnäkin Suti teki melkein lentokeinun, sitten se kompuroi putkessa eikä meinannut mennä pujotteluun eikä viimeiseen putkeen sitten millään. Ehkä olimme ladanneet kaiken energiamme jo ekalle radalle tai sitten ensimmäisenä meneminen ei vain sovi meille! Mutta toivon mukaan Sutille jäi siitäkin radasta ihan hyvä mieli ja se innostuu tekemään tätä kanssani vielä joskus toistekin.
Jäähyttelylenkin jälkeen otimme vähän seuraamista hallissa (en voinut vastustaa kiusausta päästä vähän harjoittelemaan tokoakin, kun kerran Jattilaan päästiin!).
Mittautin Sutin Vesa Sivosella viikko sitten. Hän sai korkeudeksi 35,5 cm :( Lähti siis kiertoon, ts. kahden muunkin tuomarin pitää se vielä mitata, jotta saadaan korkeus varmasti selville. Aika tiukalle menee... On ollut vähän sellainen olo viime aikoina, että meitä ei nyt oikein onni suosi :(
Harjoittelupäiväkirjalla uusia tuulia
Olen alkanut pitää ihan oikeaa harjoittelupäiväkirjaa, eli teen exceliin taulukkoa treeneistämme. Sen avulla hoksasin heti joitakin harjoittelun kohteita: seuraaminen/kontakti/haistelu, nouto ja luoksetulon pysäytys tokossa ja kepeilleviennit agilityssa.
Seuraamisen ongelmaamme keksin sellaisen keinon, että aina kun Sutilta putoaa kontakti, käännyn tai pysähdyn ja kun se tulee itse perusasentoon, annan palkan ja kehun kovasti. Olen lopettanut käskyn hokemisen ja pyrin myös vähentämään kehumista matkalla (vaikea päästä eroon vanhoista tavoista :/) niin, että annan isot kehut ja palkan kerralla. On myös harjoiteltava välillä pitkää seuraamismatkaa ja välillä lyhyttä. Tämä on selvästi parantanut kontaktia!
Luoksetulon pysäytystä olen nyt alkanut harjoitella takapalkalla niin, että pyrin vahvistamaan pysähtymisen todella vahvaksi. Jo muutaman harjoituskerran jälkeen tämäkin on alkanut sujua todella hienosti. Iina neuvoi vapauttamaan alkuun heti palkalle, kun meinaakin pysähtyä.
Noutoon olen saanut kehitettyä itselleni jonkun pikkumörön. Niinpä olen välillä ollut aika neuvotonkin mitä minun pitäisi tehdä. Iinalta sain hyviä ohjeita luovuttamisen harjoitteluun ja ne ovatkin toimineet. Nyt olen halunnut lisää intoa ja nopeutta itse noutamiseen. Niinpä otin naksun mukaan harjoitukseen. Naksautin, kun se meinasikin koskea kapulaan, sitten kosketuksesta, sitten nostosta, sitten parista askeleesta jne. Ja jo ensimmäisellä harjoituskerralla Suti lähti itse tuomaan kapulaa luokseni iloisesti häntä heiluen! Toisella harjoituskerralla se lähti iloisesti noutamaan, tarttui reippaasti ja toi nopeasti. Sain jopa kaksi kertaa luovutuksenkin onnistumaan. Kolmannella harjoituskerralla se karkasi kaksi kertaa noutamaan!! Se on jo todella iso juttu meille!! Jatkamme siis tällä tiellä :)
Olemme harjoitelleet kotipihassa myös agilitya, kun tein pihaan pienen radanpätkän. Sillä saamme kuitenkin hyvin harjoiteltua mm. erilaisia keppikulmia ja hyppysarjan itsenäistä etenemistä. Suti menee mahtavasti vauhdista itsenäisesti suoraan pujottelemaan ihan oikein. Harmi, että tämä ei onnistunut meiltä kuitenkaan vielä epiksissä.
Suti pääsee parasta aikaa karvoistaan. Josko se saisi elokuulle hyvän näyttelykarvan...
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti