Ilon kautta

Viime viikot olen treenannut Sutin kanssa kaikkea, jotta saisin sen motivaation kaikkeen tekemiseen taas nousemaan. Vika on ollut luultavasti täysin minussa, en itsekään ole ollut kovin pirteä ja olisihan koira ihan toisella tasolla, jos olisin keskittynyt johonkin tiettyyn lajiin pennusta asti, enkä olisi mm. viettänyt lähes vuotta vauvalomalla. Jotain on mennyt jossain vaiheessa vikaan, kun meiltä on loppunut tekemisestä ilo. Nyt meillä on kivaa jo ainakin kotipihassa ja Hangan lavalla. Suti alkaa rentoutua. Vihtavuoren maneesilla ja kaukalolla sen ajatukset ovat edelleen ihan muualla.

Osallistuimme viikko sitten Jari-Pekan Toukomarkkinoilla mätsäriin. Olimme pienten aikuisten neljänsiä. Tuomari sanoi, että koira olisi pitänyt trimmata ennen osallistumista... En kai minä nyt mätsäriä varten ala koiralle näyttelytrimmiä tekemään! Me mentiin sinne harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä ja pitämään hauskaa. Muuten tuomari kyllä kehui ja ylisti Sutin karvaa :) Ja Suti meni hienosti! Se esiintyi todella hyvin! Ihan tuli sellainen olo, että mitä jos sitä lähtisi käymään jossain näyttelyssä ;) Tämän kokemuksen hyvää fiilistä haluan kantaa mielessäni pitkään!

Seuraavana päivänä kävimme agilitytreeneissä Vihtavuoren kaukalolla. Harjoitus oli jouheva ja riittävän yksinkertainen meille. Juuri sellainen, jota Suti tarvitsee nyt. Se menikin ihan hienosti, eikä haistellut kertaakaan ekassa harjoituksessa ja toisessakin vain lähdössä! Pakko hakea iloja pienistäkin onnistumisista.

Pystytin kotipihaan hyppyjä ja tein niistä, pujottelusta ja renkaasta yksinkertaisen radan, jolla pystymme tekemään erilaisia harjoituksia kesän aikana. Alkuun olemme vain juosseet pätkää edes takaisin niin, että Suti käy kiertämässä esteiden jälkeen puun ja sitten mennään samat esteet takaisin. Rata alkaa ja päättyy pujottelulla. Tulee hyviä harjoittelumahdollisuuksia: kepeille meno eri kulmista itsenäisesti sekä täydestä vauhdista. Suti hakee kepit vauhdista lähes 100-prosenttisesti! Tänään harjoittelimme itsenäistä etenemistä niin, että käytin targettia ensin kahden hypyn takana, sitten kolmen ja lopulta neljän. Sijoituin molemmille puolille mahdollisimman passiivisesti, ensin melkein loppuun, sitten ihan alkuun. Palkkana oli mustaamakkaraa! Voi millä vauhdilla ja innolla Suti meni! :) Lopuksi teimme vielä koko pätkän niin, että Suti sai palkan targetilta pujottelun jälkeen sekä "karkaavasta" kädestäni, jota joutui jahtaamaan. Pari kertaa kotipihassa Suti on tämän harjoituksen jälkeen repinyt kanssani hanskaa. Se on myös harjoittelukohteena tänä kesänä: saada se leikkimään kanssani ensin kotona ja sitten muuallakin.

Eilen oli Vihtavuoressa meidän ryhmän pitämät epikset. Osallistuimme mölliradalle. Suti oli aivan muissa maailmoissa, mutta ei haistellut! :) Tuli jostain syystä Papua tosi kova ikävä siellä putkien seassa: Papu olisi ollut tosi onnellinen, jos olisi saanut mennä niitä putkia. Harmitti tosissaan, kun en ottanut sitä mukaan, että olisi sekin päässyt pitämään hauskaa. Rimat olisivat voineet olla ihan maassa. Sutin käyttäytyminen johtuu varmaan kisakokemattomuudesta.

Verijälkikin tehtiin pari viikkoa sitten. Siitä tarkempi raportti jossain välissä.

Tokoa otetaan vähän joka välissä. Lähinnä seuraamista ja jääviä. Tänään targetin kanssa luoksetulon pysäytystä. Tästä selkeästi puuttuu nyt jokin tärkeä harjoittelukohde ja suunnitelmallisuus... Lähtisiköhän nouto sujumaan paremmin mustanmakkaran voimin? Olen hyödyntänyt toko-hyppyä noudossa: Suti hakee paljon mieluummin kapulan, kun saa samalla hypätä - hyvin hyppää kapula suussakin. Tasamaanoutoon pitää saada iloa ja intoa mukaan, kun hyppynoutokin on vasta voittajassa...