Tuleva kisakoira

Meillä oli edelliset agilitytreenit viikko ennen juhannusta. Teimme silloin 12 esteen rataa. Rata oli mielestäni riittävän helppo ja vauhdikas aloitteleville koirille, mutta vaati vähän osaamistakin. Harjoittelin optimistisen, koiraan luottavan ohjaussuunnitelman. Olin kuitenkin itsekin yllättynyt, kun suoritimme radan ensimmäisellä kerralla alusta loppuun asti sujuvasti ja virheettä. Kouluttaja oli sitä mieltä, että rata oli meille ihan liian helppo ja että meille voi jatkossa tehdä vaikeampia harjoituksia. Niinpä loppuajasta harjoittelimmekin sitten "pakkovalssia". Suti suoritti erinomaisella vauhdilla kaikki esteet. Se mm. irtosi putkeen niin, ettei minun tarvinnut mennä edellisen esteen toiselle puolelle ollenkaan. Se myös haki putken "pimeän pään" ja suoritti esteet itsenäisesti niin, ettei minun tarvinnut juosta jatkuvasti rinnalla. Tästä huolimatta se myös lukee ohjaustani todella tarkasti ja kääntyy pienessäkin tilassa tarvittaessa ja jos ohjaukseni on kunnollista.

 

 

Tämän päivän harjoitukset olivat meille aika helppoja, mutta tein niistä meille vähän haastavammat. Harjoittelin mm. kahden hypyn välistä vetoa ja työntöä pois päin minusta. Suti osaa myös hypätä esteen minusta pois päin, mikä on aivan loistavaa! Kouluttaja ihmetteli, miten olen tällaisessa ryhmässä, vaikka tuosta koirastahan tulisi loistava kisakoira. Sanoin, että niin siitä tuleekin kisakoira, mutta tämän ryhmän harjoitteluaika on minulle paras. Olen kyllä pystynyt saamaan paljon apua ja hyötyä tästä ryhmästä, joten olen todella tyytyväinen. Mielestäni on tärkeää pitää vielä harjoitukset tarpeeksi helppoina, koska kokemusta meillä ei vielä ole kovin paljoa. Olen myös pystynyt pienillä jutuilla saamaan meille vähän vaikeampia harjoituksia, joten sekin on hienoa. Katsellaan sitten syksyllä, jos tuntuu siltä, että on tarvetta vaihtaa ryhmää. Tänään kentällä oli erilaisia pienempiä pisteitä, joita muut koirakot saivat käydä itsenäisesti tekemässä. Todella hyvä, että Suti saa myös tällaista häiriötreeniä. Varmasti parantaa tokon häiriöherkkyyttäkin. Ihanaa oli huomata, että Suti tekee kanssani töitä innoissaan ja vauhdikkaasti eikä välitä muista kaukalossa olijoista mitään. Myös kentän ulkopuolella liikkuminen on sen kanssa helppoa, se ei rähise kenellekään ja ohitukset menevät hyvin.


Juhannusviikolla ei treenattu yhtään mitään. Olimme mm. reissussa lasten kanssa ja meille tuli siskoni lapsineen yökylään. Olin itse juhannuksen kuumeessa, kun joko olin sairastumassa tai jo sairastin rintatulehduksen. Toivon mukaan saan pikku hiljaa imetystä vähenemään, onneksi yösyönnit ovat loppuneet jo yli kuukausi sitten. Atte nousi seisomaan tukea vasten juhannuksena ja Samu osallistui viikolla yleisurheilukouluun ja -kisoihin. Jojo repi rintaansa palkeenkielen, kun hyppäsi pois marsun ulkotarhasta. Pari päivää pidin suojana vanulappuja ja sidettä, kunnes nahka kiinnittyi takaisin. Tämä oli jo toinen kerta Jojolle tänä kesänä :(

Tällä viikolla on treenattu pari kertaa. Agissa lähinnä pujottelua: menen pujottelun loppuun ja lähetän Sutin suorittamaan (onnistuu!); juoksen rinnalla; juoksen vähän edelle; 90 asteen kulmassa sisään menoa. Keinuun on iskenyt tulimuurahaisia, joten se on tällä hetkellä käyttökiellossa :( Hypyillä sylikääntöjä, tiukkoja käännöksiä ja takaakiertoja. Agilityn jälkeen olemme ottaneet tokoa: Seuraamista, nopeaa palkkausta hyvästä kontaktista ja juoksemista; luoksetulon pysäytyksiä pallon kanssa. Maanantaina käytiin Hangan lavalla joukkotreeneissä, mutta otin vain paikkamakuuta. Minulla oli Samu mukana, joka toimi Jenni E:n lasten kanssa erinomaisena häiriönä. Samu houkutteli mm. Sutin lempipallolla ja onnistuikin pari kertaa saamaan sen liikkeelle, mutta Suti on nopea oppimaan eikä se enää siihenkään lopulta reagoinut :)



Meidän marsu.

Kotitie.