Axaa, axaa-aa

Sunnuntain agilitytreeneissä oli vain minä ja kouluttajat, joista toinen treenasi oman koiransa kanssa. Oli mukava, kun sai rauhassa keskittyä eikä tarvinnut miettiä, että nyt olen jo treenannut niin kauan, että pakko antaa jo muidenkin treenata. Suti jaksoi hienosti useamman toistonkin, kun toistot olivat lyhyitä. Harjoittelin Sutin kanssa radan tekemisen lisäksi leijeröintiä, kepeille menoa sekä kolmea erilaista ohjausvaihtoehtoa samoille esteille.

Leijeröintiä (piirroksen reitti B) harjoittelin putkelta pussiin viennillä hypyn ollessa sivuttain matkalla. Arvasin, että Suti on jo sen verran oppinut agilitya, että se kuvittelee, että jokainen este, joka on matkalla pitää suorittaa. Niinpä halusin harjoitella tuon esteen ohitusta. Harjoitus olikin paikallaan. Suti meni kaksi ensimmäistä kertaa hypyn, vaikka kuinka yritin ohjata pussiin. Kolmannella kerralla kouluttaja neuvoi näyttämään voimakkaammin hypyn kohdalla, että se pitää kiertää. Nyt ohitukset alkoivatkin onnistua.

Pussin jälkeen oli hyppy, jolta piti lähteä toiseen suuntaan kepeille. Erittäin hyvää harjoitusta! Pari kertaa taisi onnistuakin ihan ekalla kerralla meno kepeille. Pitää vain antaa Sutille tilaa mennä. Kun lähtee pujottelemaan, vauhti kiihtyy mahtavasti loppua kohti.

Neljällä hypyllä (piirroksen reitti A) harjoittelimme ensin edessä ohjausta (en tiedä nimiä, mutta koitan kuvata mitä tein) eli menin toisen hypyn taakse ja kun Suti hyppäsi ensimmäisen esteen ja tuli tarpeeksi pitkälle, merkkasin hyppäämään toisenkin hypyn tässä-sanalla ja lähdin liikkeelle kohti vieressä olevaa hyppyä. Onnistui. Kolmannella hypyllä hyppy poispäin minusta ja neljäs hyppy takaakiertona kohti minua. Tämä oli hyvä ja toimiva ratkaisu. Toinen vaihtoehto oli persjättö kolmannella hypyllä. Se toimii silloin, kun on jo vauhtia. Kolmas vaihtoehto oli sylikääntö neljännelle hypylle. Se oli meille hitain osittain oman kankeuteni vuoksi, mutta kyllä sekin saatiin menemään.

Hahmotelma sunnuntain treeneistä.

Suti sai kehuja siitä, miten kiltti se on, kun se tekee asiat just niin kuin ohjaan ja suorittaa esteet huolellisesti, vaikka juoksisin jo kaukana edessäkin. Se myös irtoaa ja lukee rataa :) Osaan kuulemma liikkua ja ohjata hyvin ja mitoittaa vauhdin oikein oikeisiin kohtiin. Tämä kouluttaja sanoi jo toisen kerran, että "Suti kun on niin hidas koira"... Vähän se särähtää korvaan, mutta uskon ja luotan siihen, että vauhti kasvaa, kun saamme varmuutta ohjaukseen ja yhteiseen tekemiseen. Harjoitteluvaiheessa on mielestäni hyväkin olla vähän hitaampi vauhti, että koira varmasti oppii kunnolla. Minulla on omassa päässäni visio siitä, millaisen haluan oman agilitykoirani olevan ja olemme menossa siihen suuntaan hyvää vauhtia, jopa nopeammin kuin olin uskaltanut toivoa (ottaen huomioon, että viime talvena ei olla treenattu yhtään)! Tämän kouluttajan oma koira on kyllä nopea, mutta heidän yhteistyössään on vielä paljon parannettavaa. Agility on kuitenkin yhteistyötä. On ihan sama, vaikka koira ja ohjaaja juoksisivat radan kuinka nopeasti, jos he ovat hyllyttäneet sen. Toisekseen Suti kyllä on mielestäni ihan riittävän nopea tässä vaiheessa, ei sitä todellakaan tarvitse perässä vetää ;)

Rauno Virran koulutuksessa

Maanantai-iltana osallistuimme Vihtavuoressa Rauno Virran agilitykoulutukseen. Olisihan se pitänyt arvata, miten käy, jos koira jää jo kotipihassa kuistille seisomaan eikä halua tulla autolle, kun sataa niin vettä... Lähti onneksi toisella kerralla mukaan ja lämmittelylenkkikin sujui ihan ok. Iltapäivän mittaan oli tullut vettä jo sen verran rankasti, että kaukalossa alkoi olla isoja vesilätäköitä juuri siinä päässä, jossa esteet olivat :( Olimme kaiken lisäksi koulutusryhmän viimeisessä parissa, ja vettä tuli taivaan täydeltä jatkuvasti ja tuuli kylmästi. Kaivoin itselleni kaikki mahdolliset hanskat ja vaatteet, mitä autosta löysin eikä olisi ollut liioittelua pukea Sutillekaan talvimanttelia, mutta sellaista ei tietenkään tullut otettua mukaan :(

Harjoitus oli mielenkiintoinen ja olisi ollut sekä minulle että Sutille kohtalaisen haastava, mutta uskon, että olisimme siitä kyllä selvinneet. Jos Suti olisi suostunut tekemään jotain!! Ensimmäisen ja toisen esteen väliin oli muodostunut iso vesilätäkkö, jonka Suti kiersi eikä suostunut juoksemaan sen läpi ollenkaan. Se oli tästä nöyryytyksestä niin loukkaantunut, että koko muukin rata meni ihan pilalle. Kepit suoritti onneksi kahteen kertaan hienosti (kuivassa päässä rataa) ja puomi meni reippaasti ja otti alastulokontaktin.

Virta sai sellaisen käsityksen (joka toki saattoi olla ennakkokäsityksiä käppänöistä muutenkin), että Suti olisi jotenkin perässä vedettävä... Kävimme rataa läpi ilman koiraa ja sain paljon persjättöohjeita ja että koira pitäisi saatella pitkälle mm. putkeen, jotta oma liikkeeni jatkuu jne. Mutta kun kyllä se menee sinne putkeen kaukaakin sitten, kun haluaa! Eli poimin tästä koulutuksesta sen hyödyn, mitä oikeasti voin hyödyntää jatkossa: rytmitys. Muita kikkoja pitää kokeilla joku kerta treeneissä.

Tässä omatekoinen ratapiirrokseni, jossa mittasuhteet heittävät pahasti, mutta ehkä tuosta kuitenkin jonkinlaisen käsityksen saa, millaisen harjoituksen Virta oli meille suunnitellut.