Kevät ja ensimmäinen jälki

Vaihdoin työpaikkaa sitten viime näkemän. Paluu takaisin samoihin hommiin, joista jäin äitiyslomalle. Määräaikainen paikka, mutta hyvää työkokemusta jälleen, ja palkanmaksaja on sama kuin edellisessäkin paikassa, mutta työyhteisö on eri ja työtehtävät vaihtuivat rikoksista riitoihin. Työtä on riittänyt, joten työpäivät kuluvat mukavan nopeasti. Työtehtävät palautuivat nopeasti mieleeni ja minut muistettiin edelleen ja otettiin hienosti vastaan, joten lumpsahdin vain paikalleni kuin en olisi poissa ollutkaan.

Mutta sitten koirapäivityksiin: Tänään oli Sutilla mielenkiintoinen päivä! Se sai lähteä minun ja poikien mukaan Joutsaan tätini luokse vierailemaan. Heillä on nykyään issikka, jota kävimme ensin tapaamassa remmissä. Suti ei välittänyt hevosesta mitään eikä hevonen siitä, joten uskaltauduin päästämään sen vapaaksi. Suti kävi välillä tarhan lähellä ja sisälläkin (jopa tallissa), mutta ei välittänyt hevosesta mitään. Yhden kerran, kun olimme jo lähdössä kotiin, se juoksi hevosta kohti jalat tönkköinä, mutta hevonen ei välittänyt siitä mitään, Suti kiersi sen ja tuli takaisin luokseni. Ei kuitenkaan haukkunut yhtään! Ihan hienoa, ettei hevonen reagoinut, niin Suti ei saanut vahvistusta tuolle isottelulleen, saatikka saanut kaviosta!

Ennen lähtöä tein Sutille kevään ensimmäisen verijäljen. Ajoimme sen illalla, kahdeksan tunnin vanhana. Maalissa oli ensimmäistä kertaa hirven sorkka, joka kiehtoi Sutia tosi paljon. Jälki oli noin 100 metriä pitkä ja sisälsi kaksi kulmaa ja kaksi ojan ylitystä. Lisähaastetta oli tullut kun eräs "paikallinen metsuri keltaisine mönkijöineen" oli päivän aikana kaatanut lähdön päälle puun latvan ja ajanut jäljen päälle. Pääsimme liikkeelle, mutta Suti lähti mönkijän jäljen perään. Eipä liene ihme, sillä haju on varmasti siirtynyt renkaiden mukana. Palautin Sutin takaisin jäljelle ja olimme jo lähellä ensimmäistä ojanylitystä. Suti hyppäsi isolla loikalla yli ja jatkoi ihan oikeasta kohdasta seuraamaan jälkeä. Kulmalla pyöri jonkin aikaa, mutta lähti oikeaan suuntaan omatoimisesti. Toisen kulman ohi meni reippaasti, kiersi hetken ja otti ilmavainun ilmeisesti hirvensorkasta (maali oli jo aika lähellä) ja lähti pitkällä kaarroksella kohti maalia. Se tuli jäljelle ennen toista ojanylitystä, meni yli oikeasta kohdasta ja lähti kiertämään maalia kaukaa oikealta ja palasi sille takaapäin. Ilmeisesti hirvensorkka oli kuitenkin sen verran jännittävä. Oli turhan haastava aloitusjälki, mutta hienoa tekemistä Sutilta löytyi ja hyvin seurasi nimenomaan verijälkeä. Tässä taitaa oikeasti olla Sutille ominaisin laji.

Mitäs muuta ollaan viime viikkoina tehty? Tokoiltu mukavan paljon: seuraaminen on edelleen tehotreenissä, esim. ruokakupilla teetän seuraamistehtäviä ennen ruuan saantia. Innokkuutta on jo vähän löytynytkin! Luoksetulon pysäytys omassa pihassa takapalkalla onnistuu jo vaikka miten pitkästä matkasta, Hangan lavalla ei taas onnistunutkaan. Siellä otinkin ihan vain sellaista, että kutsuin sen minua kohti lyhyeltä matkalta ja käskin seisomaan ja heitin palkan, ja sillä aikaa, kun se söi sen, otin muutaman askelen taakse päin ja tehtiin sama uusiksi. Näitä monta toistoa. Taitavilla Tassuilla kävimme myös muutaman kerran maaliskuun aikana, en ottanut passia enää huhtikuuksi. Teimme siellä lähinnä agilitya ja seuraamista, jotta saisin sen haistelun vähenemään. Ihan jo lupaavaa. Agilityn tekeminen sujui välillä hienosti, välillä huonosti.

Kevät on tullut! Viikko sitten vielä laskimme mäkeä takapihalta takametsään, mutta nyt on kaikki lumet sulaneet.