Jo vähän aktiivisempaa

Koulu alkaa olla päätöksessä eikä kontaktiopintoja enää ole, joten minulla on jäänyt hyvin aikaa iltaisin taas touhuta muutakin. Aika paljon aikaa on mennyt pihatöihin, mutta ovat koiratkin onneksi saaneet osansa. Ja kyllähän nuo aika tyytyväisiltä vaikuttavat, kun saavat kulkea pihalla mukana ja "osallistua" ihan kaikkeen. Suti ja Jojo ovat erityisen innokkaita tunkemaan nenänsä joka paikkaan... Papu nauttii oman pihan vahtimisesta ja yllätinkin sen yhtenä aamuna istumassa kukkaruukussa :) Onneksi istuttamani auringonkukat eivät ole olleet moisesta eivätkä kolmen imurin aktiivisesta toiminnasta moksiskaan, vaan sinnikkäimmät nostavat jo lehtiä kohti taivasta. Papu viettää nykyään ulkona melkein koko valveillaoloaikansa, minkä vain saa pihalla olla. Istutin vähän perunoitakin, joskin meinasin tulla hulluksi kiukkuisten hyttysten ja kolmen koiran lannoitteensyönnin (kanankakkaa) yritysten takia.

Ehdittiin Sutin kanssa käydä kolmissa toko-treeneissäkin pitkästä aikaa! Tiistaina Hangan lavalla, jossa harjoittelin kaikenlaista pientä muiden harjoitellessa vierellä omia juttujaan. Esim. luoksetulon perusasentoon kiinnitimme huomiota. Lisäksi otimme paikkamakuun, joka meni ihan hyvin.

Keskiviikkona kaverin kanssa Aholaidan kentällä. Oli todella kuuma ja Suti oli ollut jo pitkään autossa, joten nuupahtaminen näkyi. Tuija antoi ohjeeksi alkaa harjoitella jo kaukojen seiso-istu-liikettä niin, että koira vain nousee seisomaan ja "peruuttaa" istumaan. Tätä olemme jo harjoitelleetkin. Mukava ottaa vähän uusia juttuja mukaan. Sitten hän ehdotti noutoon harjoitteluksi sitä, että koira juoksee kapula suussa esim. putken läpi, tulee ehkä rinnalle, mutta ei istu, vaan se lähetetään takaisin putkeen. Näin koira oppii kuljettamaan kapulaa suussaan eikä ennakoimaan luovutusta perusasennossa. Tätä emme ole vielä ehtineet kokeilla.

Perjantaina kävin Vihtavuoressa. Otin mukaani molemmat, Sutin ja Papun. Papu oli onnesta soikeena kun pääsi vähän jotain tekemään. Niinpä päätin, että otan sen mukaan viimeiselle rally-toko-kerralle. Suti oli nyt paljon innokkaampi kuin keskiviikkona ja teki varsin hyvin kaiken. Tein liikkeitä kentän laidalla, kun toiset koirat treenasivat, eikä se häirinnyt tekemistä yhtään. Otin myös seuraamista niin, että toinen koira tekee samaan aikaan liikkeitä kentällä. Eikä kontakti häiriintynyt koiran takia yhtään.

Ai niin! En ole muistanutkaan mainita rally-tokosta mitään. Olimme Sutin kanssa yhdellä harjoittelukerralla ja laji vaikutti niin mukavalta kuin olin ajatellutkin, mutta en haluakaan ottaa sitä Sutin lajiksi vielä. Pelkään, että minulle jää rally-tokon "lepsuus" päälle, mikä siirtyy tokon harjoitteluun... Niinpä vaihdan lajiin Papun. Ei sitä ole enää kuin yksi kerta jäljellä, mutta mukava tutustumiskurssi ollut kuitenkin. Lajissa järjestetään kisojakin, joista Papu varmasti suoriutuisi.

Lauantaina lähdin Jari-Pekkaan mätsäriin, jonka järjesti Hankasalmen kennelkerho. Olin siis työntekijänä. Pääsin meidän oman tien päähän, kun huomasin, että Suti juoksee miljoonaa perässä. Ei muuta kuin koira kyytiin ja takaisin. Soitin portilta Petrille, että tulee korjaamaan pienen pienen reiän portin pielessä, josta Suti on tunkenut itsensä ulkopuolelle. Kaikki koirat jäivät aidan toiselle puolelle, kun lähdin. Hetken päästä Petri soittaa perään, että Suti tulee taas! Ei ollut totellut yhtään ja livahtanut reiästä, kun Petri oli hetkeksi kääntänyt selkänsä. Nyt pääsin jo melkein postilaatikoille eli kilometrin päähän. Käänsin auton ja sieltähän tämä vinttikoira tuli korvat lepattaen vastaan... Kolmannella kerralla pääsin Jari-Pekkaan asti, mutta Petri kertoi myöhemmin, että Suti oli ollut kateissa vielä kerran jonkin aikaa ja löytynyt istumasta portin toiselta puolelta. Nyt reikä on varmistettu moneen kertaan, ettei LUULISI menevän läpi... On se kyllä hirveen kova mamman perään...