Huh huh! Suti on nyt nypitty. Tein sitä neljään eri otteeseen, tunnin kerrallaan, kun ei voimat eikä aika meinanneet riittää.
Työtä hidasti ja stressasi paineet näyttelyistä ja etten nypi liikaa tai liian vähän jne. Kaljuksihan se ei mennyt, joten siinä mielessä ei ole ollut hätää.
Toivottavasti karvan alta ei paljastunut näyttelyihin liian laiha poika...
Kyllä taas nyppiessäni mietin, miksi halusin taas nypittävän rodun. Petri tahtoisi pihavahdiksi riisenin - saa kyllä ihan itse sitten trimmata sen! Miten helppo olisikaan joku pinseri tai dobberi, jonka kanssa ei tarvitsisi paljon karvaa miettiä? Millä rodulla olisi käppänän luonne mutta lyhyt karva? Ehdotuksia otetaan vastaan ;) Ja minähän en periaatteestakaan karvaa ajele, jos kerran olen nypittävän rodun ristikseni ottanut - en ole ajellut Jojoa ja Papuakaan, vaikkei kumpaakaan ole käytetty näyttelyissä vuosiin. Joskin niiden trimmit on niin helppoja: teen silloin kun on voimia, inspiraatiota ja aikaa, eikä sitä aikaakaan mene kumpaankaan kuin tunnin verran.
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti