Perjantaina kävimme rokotuksilla Eläinklinikka Tähdessä Jyväskylän Kypärämäessä. Suti meni taas sisälle iloisena ja tervehti kaikkia ystävällisesti. Ei ole jäänyt huonoja muistoja paikasta :) Eikä tuo ole ihmekään, koska hoitajat ja eläinlääkärit ovat kaikki tosi iloisia ja ystävällisiä. Painoa sillä oli tuona aamuna 8,6 kg (tai 8,4 kg, nyt muisti pettää...) eli ihan hyvä paino mielestäni, koska ylimääräistä sillä ei tällä hetkellä ole luiden päällä.
Pöydällä Suti antoi tutkia hyvin ja kun eläinlääkäri kääntyi kaapille rapistelemaan rokotusvälineitä ja totesi vielä kääntyessään iloisesti "hyvä!", Suti ei meinannut pysyä pöydällä, kun odotti niin innoissaan saamaansa "palkkaa". Noora nakkasikin pöydälle pienen pussillisen koirannappuloita, joita Suti söi ahmien, hyvällä ruokahalulla eikä huomannutkaan koko rokotusta :) Mikä ihme siis on, että koira menee paikalle innoissaan, kun siellä saa aina rapsutusta, ystävällisiä sanoja ja ruokaa!
Nyt on sitten molemmat rokotukset uusittu samalla kertaa. Onneksi mitään sivuvaikutuksia ei tullut vaan kaikki meni hyvin. Rokotukset ovat voimassa kolme vuotta.
Sain järjestettyä meille Laukasta agilitytreeniryhmänkin sekä vapaaharjoittelumahdollisuuden. On mukava päästä taas pitkästä aikaa harjoittelemaan. Maneesilta kaukalolle siirtymisen jälkeen en ole päässyt harjoittelemaan, koska minulla ei ole ollut koppiin avainta. Kotona olevia esteitäkään emme ole ehtineet kunnostaa kaiken muun kiireen keskellä.
Perjantai-iltana kävin Sutin ja Papun kanssa kaukalolla tokoilemassa. Kotona aurinko paistoi enkä ottanut edes takkia mukaan. Laukaata lähestyessämme myös tummat pilvet lähestyivät ja Vihtavuoressa vettä tulikin jo koko taivaan täydeltä ja ukkonen paukkui. Odotin autossa kymmenisen minuuttia ennen kuin sade hellitti sen verran, että ulos pystyi menemään. Saimme kuitenkin "nauttia" sateesta ja ukkosesta koko treenien ajan ja olinkin kotiinpäästyäni ihan jäässä. Mutta olipahan häiriötä! Kumpikaan koirista ei häiriintynyt ukkosesta mitenkään.
Papun kanssa harjoittelin erilaisia rally-toko-liikkeitä. Uskoisin meidän muuten selviävän kaikista ALO:n liikkeistä, mutta peruuttaminen niin, että ohjaaja ottaa yhden, sitten kaksi ja sitten kolme askelta ja koira peruuttaa vierellä ja istuu ohjaajankin pysähtyessä, ei tunnu sujuvan. Papu ottaa pari askelta ja alkaa sen jälkeen mennä vinoon... Toivottavasti sitä liikettä ei tule kokeeseen...
Seuraaminen on hyvää ja se seuraa hienosti myös juosten! Kehuminen todellakin auttaa!
Sutin kanssa harjoiteltiin kaikenlaista pientä taas. Katselimme mm. toisen koiran luoksetulo-harjoituksia ja halusin, että Suti ottaa kontaktia minuun eikä yritä lähteä koiran luo tai muuten kiihdy. Alkoihan se siitä sujua, mutta on sillä kyllä kova jahtaamisvietti :/
Kotona Samu tykkää leikkiä paljon piilosta ulkona. Aloimme leikkiä sitä niin, että lähetän Sutin etsimään. Se innostuu jo laskemisesta ja pinkaisee matkaan, kun huudan "nyt tullaan!". Se etsii tosi hienosti ja löytää Samun hyvin :) Tässä se käyttää ilmavainua, mutta nenänkäyttökin onnistuu jo. Heittelen sille ja Papulle joskus koskettamiani käpyjä nurmikon sekaan ja sanon "tuo oma". Suti tunnistaa jo käskyn ja molemmat etsivät niin, että nenät pitää pauketta ;) Hienosti se on oppinut löytämäänkin "oman". Tällä harjoittelulla valmistelen ensi talven harjoitteluohjelmaan suunnittelemaani tunnistusnoutoharjoittelua.
Testasin yhtenä viileämpänä aamuna, miten meiltä onnistuisi pyöräily. Sutihan juoksi rinnalla kuin vanha tekijä. Ei mitään ongelmia! Ei käyty kuin noin kilometrin päässä postilaatikolla, mutta hyvää ravuutusta oli näin alkuun. Jaksan joka kerta hämmästellä, miten helposti Sutilta sujuu kaikki tällainen! Ei sitä tarvitse varsinaisesti opettaa mihinkään tällaiseen peruskäyttäytymiseen, se vain osaa sen jotenkin "luonnostaan". Eilen mentiin Petriä junalle vastaan ja junan kohtaaminenkin oli Sutille ihan normaalia.
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti