Heinäkuun haasteet

Heinäkuun tavoitteena on oppia nouto, luoksetulon pysäytys ja kaukot sekä agilityn pujottelu.

Noutoa harjoittelemme tällä hetkellä niin, että Sutin pitää juosta kapula suussaan. Ei perusasentoja ollenkaan. Tänä iltana Suti myös käveli rinnallani kapula suussa. Josko tällaisen leikin kautta saisin sen innostumaan noudosta uudestaan.

Luoksetulon pysäytystä en ota vielä oikeana liikkeenä, koska emme ole vielä olleet alokasluokan kokeessa. Niinpä sitäkin tehdään leikin kautta puuta kiertämällä. Huudan seiso-käskyn ja heitän heti perään pallon. Toimii Sutilla hienosti!

Kaukoja harjoiteltu hieman sisätiloissa. Lähinnä seiso-istu-jumppaa, mutta nyt pitää ottaa tehoharjoitteluun myös istu-maahan ja lisätä matkaa, että ehditään saamaan se koekuntoon ennen syksyä.

Omaksi iloksi ja Sutin mielenkiinnoksi otimme illalla myös merkkiä. Ai että, se tykkää siitä :) Pysähtyy hienosti seisomaan käskystä ja juoksee merkille aika pitkänkin matkan päästä. Heitin namin palkaksi, vaikka oikeastaan olisin voinut palkata tässäkin pallolla.

Lisäksi otimme tehoharjoittelukohteeksi agilityn pujottelun. Meillä on pihassa puolikkaat kepit, joita harjoittelemme nyt viimeisistä väleistä aloittaen ja namikipolla palkaten. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulee vaatimaan paljon toistoja.

Sutin oikeat näyttelyt ovat ensi viikonloppuna. Meinaa ruveta jännittämään, miten osataan siellä toimia ;) Sutin pää kyllä tuntuu kestävän isoakin hulinaa, mutta osaanko itse esittää koiran hyvin, osaanko toimia kehässä oikein jne... Kasvattaja Juha trimmasi Sutin nätiksi, joskin karva meni aika lyhyeksi oman nyppimislaiskuuteni takia... Näyttelyaamuna ei tarvi paljoakaan föönailla, koska Sutin jalkakarvat ovat niin karkeat, ettei siitä ole mitään apua. Jos sitä sitten vain pesisi ja kampaisi karvat aamulla ojennukseen ;)

Viime viikonloppuna oli tokon SM-koe Pieksämäellä. Kun kerran näin lähellä oli kunnon kisat, lähdin Samun ja Sutin kanssa katselemaan meininkejä. Päivästä tuli kuuma, joten olimme vain aamupäivän paikan päällä. Suti kuitenkin oli jälleen oma mainio itsensä: se ei rähissyt kenellekään, ei haukkunut ketään; se seurasi valppaana tapahtumia, mutta istui myös rauhassa vieressäni ja mikä mielestäni hienointa: kun halusin tehdä sen kanssa töitä (vähän seuraamista), se oli heti valmis eikä lämmin keli haitannut yhtään. Välillä ihmettelen, ettei se voi oikeasti olla reilu vuotias uros, joka on elänyt viimeisen vuoden metsän keskellä!