Papu täytti elokuun alussa 11 vuotta. Papuhan on aina ollut vähän vaatimaton koira, eikä koskaan valita mistään. Se ei ehkä ole ollut se penaalin terävin kynä, mutta on silti aina ollut innokas tekemään kanssani töitä, vaikka ei aina niin justiinsa menisikään. Tämä näkyy hyvin kuvista, jotka otimme Papun 11-vuotispäivänä: Intoa on enemmän kuin tarkkuutta, mutta mitä sitten! Pääasia, että on hauskaa!
Käytin Papun eläinlääkärin tarkistuksessa syksyllä. Sydän sekä veri- ja muutkin arvot olivat kunnossa! Ainoa, mikä tuli yllätyksenä on, että sillä on harmaakaihi molemmissa silmissä. Vielä toki näkee, mutta sokeutuminen tulee jossain vaiheessa. Lisäksi olemme itse huomanneet, että sillä on kuulo huonontunut, joten kaipa siltä sitten kuulokin menee jossain vaiheessa... Mielenkiintoinen yhdistelmä: sokea ja kuuro koira... Mitähän siitä vielä seuraa? Onneksi sillä on Suti ja Jojo tukenaan ja apunaan ja koiran hajuaistihan vain paranee, jos muut aistit heikkenevät. Toivotaan parasta!
Kävin rokotuttamassakin Papun vielä, josko tulisi käytyä jossain ihmisten ilmoilla sen kanssa, esim. mätsärissä tai möllitokossa tai jotain, mutta saapa nähdä tuleeko nyt sitten enää käytyä, jos toinen ei oikein näe eikä kuulekaan mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti