Tänään kaivoin kaappien kätköistä esiin vanhan tunnistusnoutokapulan sekä metallinoutokapulan. Haluan, että Suti tottuu pitämään suussaan erilaisia esineitä jo tässä vaiheessa niin, toivottavasti, sitten isompana ei tarvitse erikseen opettaa tätäkään. Suti on kyllä sellainen termiitin alku, että voipi olla, ettei suuhun ottaminen välttämättä tule sillä olemaan koskaan mitenkään vaikeaa, mutta varmistetaan nyt kuitenkin. Sillä on meinaan hirmuinen puremisen tarve: se maistelee ihan kaikkea ja ottaa suuhunsa ihan mitä vain. Hyvä homma tietysti, että on utelias ja rohkea, mutta vähän vaatii vahtimista... Toistaiseksi on riittänyt nimellä kutsuminen, ja järsiminen on katkennut siihen. Sitten olenkin antanut sille jonkin luvallisen lelun tilalle ja vähän leikittänyt ja hyvin on sekin kelvannut :)
Tunnarikapula oli tietysti mukavampi kuin metallikapula, mutta kyllä se otti tuntumaa metalliinkin. Suklaamunan muovinen sisämuna oli aivan mainio leikkikalu. Sen perässä Suti juoksi ja hyökkäili jonkin aikaa ennen kuin taas väsähti. 
Leivoin Samun kanssa mustikkapiirakkaa ja prinsessa-muffinsseja ja Suti nukkui keittiöpöydän alla koko kokkailun ajan. Ei herännyt eikä säpsähdellyt yhtään, vaikka uuninpellit välillä kolisivat isostikin!
Papulle oli alkuun paha paikka, kun Sutin piti saada leikkiä leluillaan, joita lojui lattialla. Papuhan on kova vahtimaan kaikkea mitä on lattialla. Yksi komentaminen meiltä riitti eikä se ole enää vahtinut leluja samalla neuroottisella tavalla kuin ennen. Nyt leluja voi lojua lattialla eikä tarvitse koko ajan pelätä, että Papu hyökkää pennun päälle.
Kuvassa Suti syö hirvenkylkiluuta eilen illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti