Kenen koira?

Suti on jatkanut kotiutumistaan. Pelkäsin alkuun sitä, keneen Suti tulee lopulta leimautumaan, mutta eipä syytä huoleen: se on ehdottomasti osoittanut olevansa minun koirani! Tykkää kyllä kaikista ja leikkii jo Jojonkin kanssa, mutta minun jaloissani se nukkuu ja minua se seuraa. Yritän olla sille mahdollisimman johdonmukainen ja luotettava vanhempi, jota se haluaakin arvostaa. Esim. lahkeissa roikkumiseen olen alkanut puuttua nyt tiukemmin, ja kun se irrottaa, kehun heti. Näyttäisi siltä, että tehoaa nopeasti.

Ruokaa antaessa olen alkanut vaatia siltä jo odottamista siihen asti, että olen laskenut kupin maahan. Alkuun se ei tietenkään meinannut onnistua. Niinpä aloin pitää sen rinnan edessä käsiäni ja kun se "luovutti" eli istui alas, vapautin syömään. Kun alkoi luopua nopeasti, aloin vaatia katsekontaktia. Nyt voin jo pitää kädet irti rinnasta! Kolmen päivän reenaamisen jälkeen! Fiksu poika!

Sutilla on mainio tapa läpättää kielenpäätä ulkona etuhampaiden välissä ruokaa odottaessaan! Moonalla on kuulemma samanlainen tapa :D

Olen yrittänyt väsyttää Sutia erilaisilla peleillä ja tekemisellä, että pahanteot jäisivät vähemmälle nyt ja tulevaisuudessa. Sen jäädessä yksin, jätän sille makupaloja nurin käännettyjen rasioiden alle ja se touhuaa mielellään niiden kanssa. Ostin Plantagenista koirien älypelin (vain 9,95e!!) ja Suti oli hoksannut idean tosi nopeasti! Tänään syötin ensimmäisen kerran mössöruuan kongista. Ruokailussa meni vähän kauemman aikaa, mutta nyt se nukkuu tyytyväisenä :)

Suti pääsi tänään myös pienelle automatkalle, kun kävimme kaupungissa syömässä. Syötyämme hain Sutin autosta tutustumaan rauhalliseen kävelykatuun. Totta kai siellä oli kaikenlaisia pennulle jänniä ääniä ym. mutta ylipäätänsä aika rauhallinen aika kuitenkin. Emme olleet pitkään, ettei tulisikaan mitään kammoja, mutta tuona aikana Suti oli todella reipas ja käveli itse häntä pystyssä. Ainoastaan lähelle lentänyt pulu säikäytti sen verran, että halusi käydä sylissä.

Toki olemme ajelleet jo enemmänkin. Vähän pitempiäkin reissuja, mm. käyty mökillä Korpilahdella, mutta olen myös ottanut sitä välillä mukaan viedessäni tai hakiessani Samua hoidosta. Itku loppuu jo ihan lyhyeen ja kun päästään perille, jätkä nukkuu sikeää unta!

Trimmipöydällä seisotan sitä pari kertaa päivässä. Pöytä vie ison tilan meidän vessasta, mutta haluan pitää sitä siinä, koska muuten pöydällä oloa tuskin tulisi reenattua. Nyt on helppo aina ohimennen nostaa Suti pöydälle ja tutkia sitä siinä, seisottaa tai harjata tai katsoa hampaita. Hampaidenkatsominen onkin sellainen homma, että sitä pitää muistaa harjoitella, muuten tulee ongelmia. Sen verran kova on rimpuilu... Olen nyt palkannut pienenkin huulennoston kestämisen jälkeen, jotta tulisi kiva homma.

Jojoa Suti härjää jo täysin häpeilemättä! Jojo sallii siltä kaiken... Papu pörisee edelleen helposti ja hakeutuu vaikean paikan tullen pois paikalta tai kiipeää sohvatyynyjen päälle nukkumaan, kun haluaa oikeasti olla rauhassa. Viisasta toimintaa siltäkin.

Suti muuten hyppäsi/kiipesi tänään ensimmäisen kerran sohvalle!

Upea pikkukoira!