Viikko harjoiteltiin enemmän ja vähemmän ahkerasti. Lenkitin molemmat koirat samalla kerralla, koska omaa energiaa ei riittänyt yhtään mihinkään ylimääräiseen. Aloin kuitenkin vahvistaa kutsukäskyä kutsumalla koirat luokseni silloinkin, kun vastaan tulee vain ihmisiä. Ehkä saan tässä lisäharjoittelukertoja niin, että kutsu on oikeassa tilanteessa niin vahva, että Jojo totteleekin vähän niin kuin vahingossa. Epäonnistuneita ohituksia taitaa edelleen olla enemmän kuin onnistuneita, mutta kyllä jonkun kerran ollaan onnistuttukin!
Sunnuntaina kurssille saapui kaksi uutta koiraa, jotka eivät päässeet ensimmäisellä kerralla. Toinen niistä oli villin oloinen nuori sakemanni, joka möykytti ja tempoi remmissä minkä ehti. Yleensä olen tällaisessa tilanteessa ihan hermona, mutta nyt otin haasteen innolla vastaan: päästään harjoittelemaan kunnon vastuksen kanssa!
Kun lähestyimme tuota sakemannia ensimmäisen kerran, Jojo katsahti minuun juuri sillä hetkellä, kun se alkoi olla epävarma tilanteesta. Palkkasin ja kehuin ylitsevuotavasti ja poistuimme paikalta. Harjoittelimme niin, että lähestyimme sakemannia pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi, käyden välillä kauempana. Sitten uskaltauduin ohittamaan. Pidin makupalaa koko ajan Jojon nenän edessä kun ohitimme ja annoin sen vasta, kun tilanne oli ohi. Huomasin lenkeillä, että jos annan palkan ennen kuin ohitus on tapahtunut, Jojo hyökkää räyhäämään vastaantulevalle koiralle. Eli palkan ajoitus on avainasemassa.
Seuraavalla lenkillä tuli vastaan parikin koiraa ja kuljimme parin muun perässä, mutta Jojo haki kontaktia ja tuli kutsuessani heti luokseni. Pääsimme koko lenkin ilman yhtään rähinää!! Tuntui kyllä mahtavalta!
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Rähinäkurssin 1. kerta
Tänään alkoi Jojon koirakoulu, Rottdamesin Rähinäkurssi. Tarkoituksena on saada Jojo käyttäytymään paremmin remmilenkeillä.
Kurssilaiset muistuttivat enemmän pyhäkoululaisia kuin "takapenkin räiviä poikia". Kukaan ei haukkunut yhtään (paitsi Jojo minua komentaessaan) ja omatoimisesti tekemämme ohitusharjoitukset onnistuivat hienosti. Aloin jo ennen tunnin alkua tehdä Jojon kanssa kontaktiharjoituksia ja kutsua sitä luokseni ja palkkasin nopeasti ja usein. Tätä samaa harjoittelua jatkettiin sitten varsinaisen tunnin aikana.
Huomasin, että Jojo yhdistää taitavasti, milloin ollaan koulutustilanteessa ja milloin vain lenkillä, joten tunnin aikana ei päästy juurikaan nostattamaan verenpaineita. Jojo oli kuuliainen ja tarkkaavainen. Se tuli ensimmäisestä pyynnöstä luokseni, vaikka olikin aloittanut muiden tuijottamisen. Nyt tämä kaikki täytyy vain saada siirrettyä remmilenkeille. Mukaan parempia makupaloja ja tavallisia, jolloin voin palkita onnistumisesta ruhtinaallisesti ja tehdä harjoituksia ilman vastaantulevia koiria. Ja tietysti molemmat koirat pitää käyttää erikseen, että saan molemmat käyttäytymään hyvin erikseen.
Tuntuu, että monelle kurssille tulleelle jo pelkästään ongelmasta puhuminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, helpottaa tuskaa.
Tätä samaa olemme harjoitelleet lenkeillä jo vähän aikaa, joskin emme erityisen aktiivisesti. Pientä edistystä on ollut jo havaittavissakin. Täytyy ottaa tähän nyt oikea tehoreeni.
Jojon kanssa oltiin perjantaina pitkästä aikaa agilityssa. Reenit menivät uskomattoman hienosti, vaikka pelkäsin, ettei siitä varmasti tule mitään, kun paikka on Jojolle outo eikä olla reenattu yleisellä paikalla kesän jälkeen. Mutta Jojo oli tosi innokas, tottelevainen ja kuuliainen. Oli varmaan tosi onnellinen, kun pääsi tekemään kanssani jotain. Ihanaa oli agilitata pitkästä aikaa!
Kurssilaiset muistuttivat enemmän pyhäkoululaisia kuin "takapenkin räiviä poikia". Kukaan ei haukkunut yhtään (paitsi Jojo minua komentaessaan) ja omatoimisesti tekemämme ohitusharjoitukset onnistuivat hienosti. Aloin jo ennen tunnin alkua tehdä Jojon kanssa kontaktiharjoituksia ja kutsua sitä luokseni ja palkkasin nopeasti ja usein. Tätä samaa harjoittelua jatkettiin sitten varsinaisen tunnin aikana.
Huomasin, että Jojo yhdistää taitavasti, milloin ollaan koulutustilanteessa ja milloin vain lenkillä, joten tunnin aikana ei päästy juurikaan nostattamaan verenpaineita. Jojo oli kuuliainen ja tarkkaavainen. Se tuli ensimmäisestä pyynnöstä luokseni, vaikka olikin aloittanut muiden tuijottamisen. Nyt tämä kaikki täytyy vain saada siirrettyä remmilenkeille. Mukaan parempia makupaloja ja tavallisia, jolloin voin palkita onnistumisesta ruhtinaallisesti ja tehdä harjoituksia ilman vastaantulevia koiria. Ja tietysti molemmat koirat pitää käyttää erikseen, että saan molemmat käyttäytymään hyvin erikseen.
Tuntuu, että monelle kurssille tulleelle jo pelkästään ongelmasta puhuminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, helpottaa tuskaa.
Tätä samaa olemme harjoitelleet lenkeillä jo vähän aikaa, joskin emme erityisen aktiivisesti. Pientä edistystä on ollut jo havaittavissakin. Täytyy ottaa tähän nyt oikea tehoreeni.
Jojon kanssa oltiin perjantaina pitkästä aikaa agilityssa. Reenit menivät uskomattoman hienosti, vaikka pelkäsin, ettei siitä varmasti tule mitään, kun paikka on Jojolle outo eikä olla reenattu yleisellä paikalla kesän jälkeen. Mutta Jojo oli tosi innokas, tottelevainen ja kuuliainen. Oli varmaan tosi onnellinen, kun pääsi tekemään kanssani jotain. Ihanaa oli agilitata pitkästä aikaa!
torstai 25. helmikuuta 2010
Trimmauspalvelua
Voin trimmata karkeakarvaisen (=nypittävän) koirasi pientä maksua vastaan. Paikka meillä kotona tai sinun kotonasi, arki-iltaisin tai viikonloppuisin, myös joskus arkipäivänä hyvissä ajoin sovittaessa.
Yhteydenotot mieluiten sähköpostilla jenni.lamminpaa@gmail.com
Yhteydenotot mieluiten sähköpostilla jenni.lamminpaa@gmail.com
Mikä meininki?
Papun selkä taitaa olla kunnossa, koska se hyppäsi eilen ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen sänkyyn! Olen reenannut sen selkälihaksia diagonaaliseisonnalla ja vatsalihaksia "kutittelemalla" vatsan alta. Onneksi on tullut jatkuvasti uutta lunta, joten koirat ovat saaneet kahlailla hangessa. Lisäksi olen venytellyt molempien koirien kylkiä pitkien lenkkien jälkeen.
Papun agility on nyt sitten loppu. Vaihdoin Jojon Papun paikalle Hessun ryhmään loppukaudeksi.
Kävin Samun kanssa tiistaina ensiavussa, koska hoitotätit olivat ihmetelleet Samun itkeskelyä päivän mittaan, olipa hän myös sanonut, että korvaan sattuu... Korvat olivat kuitenkin ihan puhtaat. Onneksi. Vähän vain hävetti, kun mitään ei löytynyt ja jouduimme käyttämään ensiavun vähäistä aikaa tällaiseen :( Saimme siinä odotellessamme seurata kahden poliisin, hoitajan ja lääkärin taistelua vahvasti humaltunutta ja törkeyksiä puhunutta miestä vastaan. Lopulta mies vietiin raudoissa poliisiautoon, jossa lääkäri ja hoitaja kävivät ottamassa testin tai jotain.
Tässä kuussa olen Papun kanssa reenannut luoksetulon pysäytyksiä ja liikkeestä seisomista. Eipä niissä muu auta kuin reenata ja reenata, jotta liikkeet vahvistuvat ja selkiytyvät koiralle. Välillä ne onnistuvatkin tosi hyvin, mutta välillä ei tunnu mikään onnistuvan... Maaliskuun teema onkin sitten estehyppy ja etenkin saada Papu pysähtymään ja istumaan kauemmaksi esteestä. Ensimmäisessä hyppy-harjoituksessa pidin esteen matalana ja vein namikipon oikeaan paikkaan. Papu istui hienosti oikeaan paikkaan kipon viereen vaikkei siellä ollut namiakaan, mutta heti kun otin kipon pois, se kääntyi samantien esteen takana. Toistoja, toistoja?
Olemme käyneet katsomassa taas useita taloja, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Tai yksi kyllä löytyi, mutta se oli liian kallis ja liian kaukana...
Papun sisko Kiira on kuulemma kuollut. Enempää en valitettavasti vielä tiedä. Osanottoni, Piia!
Papun agility on nyt sitten loppu. Vaihdoin Jojon Papun paikalle Hessun ryhmään loppukaudeksi.
Kävin Samun kanssa tiistaina ensiavussa, koska hoitotätit olivat ihmetelleet Samun itkeskelyä päivän mittaan, olipa hän myös sanonut, että korvaan sattuu... Korvat olivat kuitenkin ihan puhtaat. Onneksi. Vähän vain hävetti, kun mitään ei löytynyt ja jouduimme käyttämään ensiavun vähäistä aikaa tällaiseen :( Saimme siinä odotellessamme seurata kahden poliisin, hoitajan ja lääkärin taistelua vahvasti humaltunutta ja törkeyksiä puhunutta miestä vastaan. Lopulta mies vietiin raudoissa poliisiautoon, jossa lääkäri ja hoitaja kävivät ottamassa testin tai jotain.
Tässä kuussa olen Papun kanssa reenannut luoksetulon pysäytyksiä ja liikkeestä seisomista. Eipä niissä muu auta kuin reenata ja reenata, jotta liikkeet vahvistuvat ja selkiytyvät koiralle. Välillä ne onnistuvatkin tosi hyvin, mutta välillä ei tunnu mikään onnistuvan... Maaliskuun teema onkin sitten estehyppy ja etenkin saada Papu pysähtymään ja istumaan kauemmaksi esteestä. Ensimmäisessä hyppy-harjoituksessa pidin esteen matalana ja vein namikipon oikeaan paikkaan. Papu istui hienosti oikeaan paikkaan kipon viereen vaikkei siellä ollut namiakaan, mutta heti kun otin kipon pois, se kääntyi samantien esteen takana. Toistoja, toistoja?
Olemme käyneet katsomassa taas useita taloja, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Tai yksi kyllä löytyi, mutta se oli liian kallis ja liian kaukana...
Papun sisko Kiira on kuulemma kuollut. Enempää en valitettavasti vielä tiedä. Osanottoni, Piia!
torstai 4. helmikuuta 2010
Kohtalaisen terveinä taas
Papu parantui kennelyskästä tasan viikossa. Tiistaiaamuna vielä harmittelin, kun köhi muutaman kerran, mutta töiden jälkeisellä remmilenkillä ei yskinyt enää yhtään.
Sen sijaan Jojo alkoi "niistää" eli vetää voimakkaasti ilmaa keuhkoihinsa kuin olisi tukehtumassa, tuona samaisena päivänä. Eli jatkoimme erillään lenkkeilyä. Papulla riittikin virtaa kuin pienessä kylässä, kun emme olleet tehneet mitään kokonaiseen viikkoon. Jojo ilmeisesti luuli kuolevansa seuraavana yönä, koska valvotti minua melkein koko yön hyörimällä, pyörimällä, vaihtamalla paikkaa, tulemalla rinnan päälle nukkumaan jne, huokaili ja oli muutenkin surkea. Nyt alkaa senkin oireet jo helpottaa.
Olen reenannut Papun kanssa tällä viikolla remmilenkkien yhteydessä luoksetulon pysäytyksiä ja liikkeestä seisomista, jotka ovatkin meidän tämän kuun "harjoitteluteemat". Välillä pudotan sukan jälkeemme ja haetutan sen Papulla. Se noutaa ihan innoissaan :) Lisäksi olen venyttänyt Papun kylkiä fysioterapeutin ohjeen mukaan sekä kävelyttänyt hangessa. Jalkojen nostelua olemme myös ottaneet. Muitakin liikkeitä pitäisi muistaa nyt reenata, kun Papu on jo kunnossa. Aikaisemmin niitäkään ei voinut tehdä, koska Papu alkoi heti köhiä.
Sen sijaan Jojo alkoi "niistää" eli vetää voimakkaasti ilmaa keuhkoihinsa kuin olisi tukehtumassa, tuona samaisena päivänä. Eli jatkoimme erillään lenkkeilyä. Papulla riittikin virtaa kuin pienessä kylässä, kun emme olleet tehneet mitään kokonaiseen viikkoon. Jojo ilmeisesti luuli kuolevansa seuraavana yönä, koska valvotti minua melkein koko yön hyörimällä, pyörimällä, vaihtamalla paikkaa, tulemalla rinnan päälle nukkumaan jne, huokaili ja oli muutenkin surkea. Nyt alkaa senkin oireet jo helpottaa.
Olen reenannut Papun kanssa tällä viikolla remmilenkkien yhteydessä luoksetulon pysäytyksiä ja liikkeestä seisomista, jotka ovatkin meidän tämän kuun "harjoitteluteemat". Välillä pudotan sukan jälkeemme ja haetutan sen Papulla. Se noutaa ihan innoissaan :) Lisäksi olen venyttänyt Papun kylkiä fysioterapeutin ohjeen mukaan sekä kävelyttänyt hangessa. Jalkojen nostelua olemme myös ottaneet. Muitakin liikkeitä pitäisi muistaa nyt reenata, kun Papu on jo kunnossa. Aikaisemmin niitäkään ei voinut tehdä, koska Papu alkoi heti köhiä.
tiistai 26. tammikuuta 2010
Etsitään esineitä
Ylökk järjesti esine-etsintäluennon, jonka veti Mia Sandelin. Osallistuin aktivointiryhmään, jossa ei ole kisatavoitteita (käppänällä ei ole pk-oikeuksia), mutta halutaan opettaa koiralle uusia juttuja. Luennon jälkeen harjoittelemme kotona ja parin viikon päästä mennään kokeilemaan hommaa käytännössä.
1. harjoitus, 24.1.
Heitin sukkaa pari kertaa sisällä ja kehotin hakemaan. Papu hakee innoissaan ja tuo tohkeissaan, välillä pudottaa, välillä antaa sukan käteen. Palkkana kehut.
Sukka mukaan lenkille. Pudotin kaksi kertaa jälkeemme. Olin hämmästynyt: "Voi ei, nyt se putosi jonnekin! Papu hae!" Papu lähtee etsimään nenällä, näkee pian mustan sukan lumisella kävelytiellä ja juoksee vauhdilla hakemaan; tuo hienosti, mutta pudottaa eteeni. Palkkana kuivamuonanappuloita ja isot kehut.
2. harjoitus, 25.1.
Vein käytetyn tunnarikapulan makuuhuoneeseen viltin alle lattialle. Papu odotti aulassa. Annoin hae oma -käskyn perusasennossa. Lähtee nopeasti, nenä käy jo juostessa. Kiertää vilttiä, kaivaa kapulan esiin. Tuo hienosti, luovuttaa anna-käskyllä. Palkkana kehut.
Vein kapulan nurkan taakse villatakin alle. Lähtee nopeasti. Nenä käy. Kiertää takkia. Lopulta haukkaa kiinni kapulaan takin läpi ja tuo myös takin mukanaan :D Palkkana kehut.
3. harjoitus, 26.1.
Lenkillä pudotin avaimenperäheijastimen mutkan taakse jälkeni rinnalle. Oli sattunut tippumaan lähelle penkkaa ja peittymään aika hyvin lumellakin niin ettei kovin helposti näkynyt. Kävelimme parikymmentä metriä eteenpäin, kun totesin Papulle: "Oho, nyt se putosi. Mennään etsimään. Hae!" Papu lähti höösäämään edes takaisin tiellä, kävi haistamassa kaikkea, mikä pilkisti lumesta. Onneksi olin pudottanut esineen mutkan taakse. Yhtäkkiä se otti hajun maasta (huomasin, että se oli minun kengänjälkeni) ja lähti seuraamaan sitä tarkasti. Pian olimmekin esineen kohdalla, jonka se poimi nopeasti suuhunsa ja toi minulle. Kyllä olin riemuissani ja kyllä sitä oli Papukin! :)
Olen kuulemma tietämättäni harjoitellut jotain muuta osiota palveluskoirakokeesta, mutta ei se haittaa, sillä tästä taidosta meillä on todennäköisesti eniten hyötyä käytännössä.
Nyt aletaan harjoitella kanttarellien etsintää.
1. harjoitus, 24.1.
Heitin sukkaa pari kertaa sisällä ja kehotin hakemaan. Papu hakee innoissaan ja tuo tohkeissaan, välillä pudottaa, välillä antaa sukan käteen. Palkkana kehut.
Sukka mukaan lenkille. Pudotin kaksi kertaa jälkeemme. Olin hämmästynyt: "Voi ei, nyt se putosi jonnekin! Papu hae!" Papu lähtee etsimään nenällä, näkee pian mustan sukan lumisella kävelytiellä ja juoksee vauhdilla hakemaan; tuo hienosti, mutta pudottaa eteeni. Palkkana kuivamuonanappuloita ja isot kehut.
2. harjoitus, 25.1.
Vein käytetyn tunnarikapulan makuuhuoneeseen viltin alle lattialle. Papu odotti aulassa. Annoin hae oma -käskyn perusasennossa. Lähtee nopeasti, nenä käy jo juostessa. Kiertää vilttiä, kaivaa kapulan esiin. Tuo hienosti, luovuttaa anna-käskyllä. Palkkana kehut.
Vein kapulan nurkan taakse villatakin alle. Lähtee nopeasti. Nenä käy. Kiertää takkia. Lopulta haukkaa kiinni kapulaan takin läpi ja tuo myös takin mukanaan :D Palkkana kehut.
3. harjoitus, 26.1.
Lenkillä pudotin avaimenperäheijastimen mutkan taakse jälkeni rinnalle. Oli sattunut tippumaan lähelle penkkaa ja peittymään aika hyvin lumellakin niin ettei kovin helposti näkynyt. Kävelimme parikymmentä metriä eteenpäin, kun totesin Papulle: "Oho, nyt se putosi. Mennään etsimään. Hae!" Papu lähti höösäämään edes takaisin tiellä, kävi haistamassa kaikkea, mikä pilkisti lumesta. Onneksi olin pudottanut esineen mutkan taakse. Yhtäkkiä se otti hajun maasta (huomasin, että se oli minun kengänjälkeni) ja lähti seuraamaan sitä tarkasti. Pian olimmekin esineen kohdalla, jonka se poimi nopeasti suuhunsa ja toi minulle. Kyllä olin riemuissani ja kyllä sitä oli Papukin! :)
Olen kuulemma tietämättäni harjoitellut jotain muuta osiota palveluskoirakokeesta, mutta ei se haittaa, sillä tästä taidosta meillä on todennäköisesti eniten hyötyä käytännössä.
Nyt aletaan harjoitella kanttarellien etsintää.
Fysioterapiassa
Viikonlopun aikana Papu osoitti paranemisen merkkejä hyppäämällä useita kertoja sohvalle. Se ei kuitenkaan ollut ainakaan merkki paranemisesta, selvisi tutkimuksissa.
Käytin eilen Papua Elina Karhumäellä fysioterapiassa. Papu antoi käsitellä oikean puolensa hyvin, mutta vasen puoli oli niin kipeä, ettei kääntyi jatkuvasti selälleen. Lannerangassa muistaakseni nikama 2 oli hieman siirtynyt jo pois paikaltaan lihasjumijen takia. Onneksi käsittely onnistui ja toivon mukaan nyt olo on alkanut helpottaa. Elina kyllä varoitteli, että pari päivää koira on tosi kipeä, mutta sitten kääntyy parempaan. No, Papu vanha sissi, ei ole valittanut tänään mistään.
Saimme jumppaohjeita, joiden noudattaminen alkaa parin päivän päästä. Kuukauden päästä voi mennä agilitykentälle ottamaan hyppyharjoituksia ja vaikka keppejä, mutta ei todellakaan vielä pitkään aikaan koko rataa.
Ja jotta elämä ei vain olisi liian helppoa, Papu sairastui kennelyskään!! Nyt köhii välittömästi, jos kiihtyy vähänkin, eli kun tulen kotiin, kun lähdemme lenkille, kun vetää remmissä, kun yritin opettaa tunnaria jne... Eli nyt alkaa täydellinen lepo ainakin viikoksi.
Lisäys 27.1.
Ihmettelin ääneen, miten Papu makasi niin luottavaisena Elinan käsittelyssä. Hän totesi, että se johtuu siitä, että koira luottaa omistajaansa ja suhde on kunnossa. Ei kuulemma aina ole samanlaista. Minä kun ajattelin koiran tietävän, että käsittely helpottaa oloa. Kiva kuulla vieraan ihmisenkin suusta, että suhteemme kuitenkin on kunnossa. Itse en koe onnistuneeni koiranomistajana kovin hyvin, kun Papu on joutunut niin paljon sairastamaan viime aikoina. Olen syyttänyt itseäni, olisinko voinut tehdä jotain toisin jo etukäteen...
Käytin eilen Papua Elina Karhumäellä fysioterapiassa. Papu antoi käsitellä oikean puolensa hyvin, mutta vasen puoli oli niin kipeä, ettei kääntyi jatkuvasti selälleen. Lannerangassa muistaakseni nikama 2 oli hieman siirtynyt jo pois paikaltaan lihasjumijen takia. Onneksi käsittely onnistui ja toivon mukaan nyt olo on alkanut helpottaa. Elina kyllä varoitteli, että pari päivää koira on tosi kipeä, mutta sitten kääntyy parempaan. No, Papu vanha sissi, ei ole valittanut tänään mistään.
Saimme jumppaohjeita, joiden noudattaminen alkaa parin päivän päästä. Kuukauden päästä voi mennä agilitykentälle ottamaan hyppyharjoituksia ja vaikka keppejä, mutta ei todellakaan vielä pitkään aikaan koko rataa.
Ja jotta elämä ei vain olisi liian helppoa, Papu sairastui kennelyskään!! Nyt köhii välittömästi, jos kiihtyy vähänkin, eli kun tulen kotiin, kun lähdemme lenkille, kun vetää remmissä, kun yritin opettaa tunnaria jne... Eli nyt alkaa täydellinen lepo ainakin viikoksi.
Lisäys 27.1.
Ihmettelin ääneen, miten Papu makasi niin luottavaisena Elinan käsittelyssä. Hän totesi, että se johtuu siitä, että koira luottaa omistajaansa ja suhde on kunnossa. Ei kuulemma aina ole samanlaista. Minä kun ajattelin koiran tietävän, että käsittely helpottaa oloa. Kiva kuulla vieraan ihmisenkin suusta, että suhteemme kuitenkin on kunnossa. Itse en koe onnistuneeni koiranomistajana kovin hyvin, kun Papu on joutunut niin paljon sairastamaan viime aikoina. Olen syyttänyt itseäni, olisinko voinut tehdä jotain toisin jo etukäteen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)