Viikko harjoiteltiin enemmän ja vähemmän ahkerasti. Lenkitin molemmat koirat samalla kerralla, koska omaa energiaa ei riittänyt yhtään mihinkään ylimääräiseen. Aloin kuitenkin vahvistaa kutsukäskyä kutsumalla koirat luokseni silloinkin, kun vastaan tulee vain ihmisiä. Ehkä saan tässä lisäharjoittelukertoja niin, että kutsu on oikeassa tilanteessa niin vahva, että Jojo totteleekin vähän niin kuin vahingossa. Epäonnistuneita ohituksia taitaa edelleen olla enemmän kuin onnistuneita, mutta kyllä jonkun kerran ollaan onnistuttukin!
Sunnuntaina kurssille saapui kaksi uutta koiraa, jotka eivät päässeet ensimmäisellä kerralla. Toinen niistä oli villin oloinen nuori sakemanni, joka möykytti ja tempoi remmissä minkä ehti. Yleensä olen tällaisessa tilanteessa ihan hermona, mutta nyt otin haasteen innolla vastaan: päästään harjoittelemaan kunnon vastuksen kanssa!
Kun lähestyimme tuota sakemannia ensimmäisen kerran, Jojo katsahti minuun juuri sillä hetkellä, kun se alkoi olla epävarma tilanteesta. Palkkasin ja kehuin ylitsevuotavasti ja poistuimme paikalta. Harjoittelimme niin, että lähestyimme sakemannia pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi, käyden välillä kauempana. Sitten uskaltauduin ohittamaan. Pidin makupalaa koko ajan Jojon nenän edessä kun ohitimme ja annoin sen vasta, kun tilanne oli ohi. Huomasin lenkeillä, että jos annan palkan ennen kuin ohitus on tapahtunut, Jojo hyökkää räyhäämään vastaantulevalle koiralle. Eli palkan ajoitus on avainasemassa.
Seuraavalla lenkillä tuli vastaan parikin koiraa ja kuljimme parin muun perässä, mutta Jojo haki kontaktia ja tuli kutsuessani heti luokseni. Pääsimme koko lenkin ilman yhtään rähinää!! Tuntui kyllä mahtavalta!
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti