Punkkeja on nypitty koirista "kilokaupalla". Pistin maanantaina Expotit molemmille. Onneksi on vähentänyt punkkeja niin, ettei tiistain jälkeen ole tarvinnut irrottaa yhtään. Eilen Jojo pyöri ihmisen p:ssa metsälenkillä ja jouduin harmikseni pesemään niskan shampoolla. Toivon, ettei Expotin vaikutus mennyt likaveden mukana kaivoon. Tänä aamuna Jojo hakeutui koko ajan järven rantaan ja kävi uimassakin, joten jos nyt ei punkkeja löydy, niin ei sitten koskaan. En tiedä, mikä siellä järvellä nyt oli niin kiinnostavaa, kun meinasi kerran lähteä kroolaamaan "ulapallekin", mutta onneksi tuli sentään käskystä rantaan. Nyt tietysti tulee vielä joku pissatulehduskin sitten... :(
Samalla Jojo pääsi eroon lopuista karvoistaankin, kun nypin selän ennen pesua. Meinasin tosin oksentaa sitä tehdessäni, mutta sisulla sain sen suoritettua. Nypin molemmat pari viikkoa sitten ja Jojolta ei karva meinannutkaan vielä irrota selästä kunnolla. Jätin sen sitten vielä kypsymään ja tarkoitus oli nyppiä se loppuun tänään. Niinpä en voinut nyt pestä selkää ja suunnitella nyppimistä sen jälkeen, kun sitten se olisi taas ollut tiukemmassa. Onneksi niska ja selkä ei ollut ihan p:n peitossa vaan ainoastaan haisi.
Osaako joku kommentoida, millainen aine tämä on: Fästing Minus -punkkitipat? Löytyy osoitteesta http://suomi.husse.com/
Ruokailumuutoksia
Meillähän koirat ovat syöneet alusta asti raakaruualle siirryttyään vain kerran päivässä. Nyt kokeilen sellaista, että jaan siipipäivien ruuat vähän erilailla. Nykyinen ruokalista on ollut tällainen (tein tällaisen listan uudestaan, jotta tulee annettua tasaisesti kaikkea ja niin, ettei tulisi ummetusta):
ma - putkiluu tmv.
ti - lohta
ke - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
to - sisäelimiä
pe - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
la - sianlihaa ja kananmuna
su - vapaammin sovellettavissa: hirveä/lohta/naudanmahaa tmv.
Päiväannos Jojolla 150-175g ja Papulla 150-200g.
Tällä viikolla olen kokeillut sellaista, että olen antanut vain yhden siiven keskiviikkoiltana (päiväannos molemmille 2 siipeä). Torstaiaamuna annoin puolet päivän sisäelimistä ja kasvissosetta, yht. 100g. Torstai-iltana taas yhden siiven ja perjantaiaamuna toisen puolen sisäelimistä ja kasvissosetta (100g). Perjantai-iltana meinaan antaa vielä yhden siiven.
Toivon, että tällä saisin vähän tasoitettua kakan laatua. Saattavat siipipäivien jälkeen kakata monta kertaa lenkin aikana, mutta joka kerta tulee sellaisia pieniä pipanoita. Sisäelimillä saa vähän löysytettyä mahaa. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että kokeilu olisi onnistunut. Arvelen, että varmaan joudun tulevaisuudessa siirtymään muutenkin kahteen ruokintakertaan päivässä, koska iän myötä tarpeet muuttuvat ja kun ei kerran enää harrasteta aktiivisesti, niin samapa kai tuo vaikka söisivätkin kaksi kertaa päivässä.
Kokkeillaan vähän kokkeissa
Menin sitten ilmoittamaan Papun toko-kokeeseen toukokuun loppuun! Apua! Pitäisikö meidän alkaa vaikka reenata!? Ajattelin nyt kyllä mennä vain kokeilemaan ja pitämään hauskaa, meillä ei ole suorituspaineita, kun ei kerran olla reenattukaan :D
Olen ilmoittanut Jojon Ylökkin mejä-kurssille ja Papun Jytkeen jälkikurssille. Pitäisi sulattaa vähän verta ja käydä ajamassa jälki omaksi iloksi jo ennen tuota kurssia. Lisäksi ajattelin käydä Papun kanssa Muuramessa mätsärissä parin viikon päästä. Itse olen menossa koirien stressi -luennolle. Että hei, mehän ollaan jo melkein aktiivisia ;)
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
perjantai 6. toukokuuta 2011
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Kevään ensimmäiset...
Meillä irrotettiin molemmista koirista eilen punkit! Papulla oli silmän edessä kuonossa vielä ihan pieni, mutta oli saanut patin aikaiseksi jo. Jojolla oli takaraivossa vähän isompi. Pieniä toki onneksi molemmat, mutta kuitenkin.
Voi itku, nytkö se taas alkaa...
Luultavasti olivat tuliaisia Leppävirran-reissulta, mutta kylläpä noita täällä meilläkin on ruukannut olla ja olemme aika paljon taas liikkuneet rannassa. Yritän löytää jostain sitä luontaista punkkikarkoitetta, jota näin viime syksynä Jyväskylän KV-näyttelyssä. Kyllä oli typerä, kun en sitä ostanut silloin jo samantien. Haluan kokeilla, millainen teho sillä on verrattuna apteekin liuoksiin. Viime syksynä sain Expotista huolimatta nyppiä joka päivä vähintään yhden molemmista koirista.
Täällä on luultavasti punkkeja niin paljon, ettei mikään tehoa täydellisesti. Täytyy vain toivoa, ettei satu kohdalle borrelioosia sairastavaa yksilöä. Juuri eilen katsottiin ohjelma siitä, eikä ole kovin mukava sairaus :(
Voi itku, nytkö se taas alkaa...
Luultavasti olivat tuliaisia Leppävirran-reissulta, mutta kylläpä noita täällä meilläkin on ruukannut olla ja olemme aika paljon taas liikkuneet rannassa. Yritän löytää jostain sitä luontaista punkkikarkoitetta, jota näin viime syksynä Jyväskylän KV-näyttelyssä. Kyllä oli typerä, kun en sitä ostanut silloin jo samantien. Haluan kokeilla, millainen teho sillä on verrattuna apteekin liuoksiin. Viime syksynä sain Expotista huolimatta nyppiä joka päivä vähintään yhden molemmista koirista.
Täällä on luultavasti punkkeja niin paljon, ettei mikään tehoa täydellisesti. Täytyy vain toivoa, ettei satu kohdalle borrelioosia sairastavaa yksilöä. Juuri eilen katsottiin ohjelma siitä, eikä ole kovin mukava sairaus :(
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Rock you like a hurricane
Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten, että Jypin päästyä pronssipeliin, se tuntuisi näin suurelta pettymykseltä.
Jyp voitti jääkiekon SM-liigan runkosarjan ylivoimaisesti ennätyspisteillä. Kultamitali näytti jo selvältä. Joukkue pelasi hienoa jääkiekkoa koko talven: taitavaa ja nopeaa; aina jypiläinen oli ensimmäisenä kiekon perässä vastustajan päässä; rohkeaa ja aggressiivista karvaamista ja hienoja kiekon ryöstöjä; pakkien nerokkaita aloituksia omasta päästä laidassa kiitävälle hyökkääjälle; upeita maalivahtien torjuntoja ja pelaajien syöksymisiä kiekon eteen oman maalin edessä; puhdasta peliä ilman jäähyilyä. Mutta jotain niille tapahtui kevään aikana.
Alamäki alkoi jo ennen runkosarjan loppua. Pari viimeistä peliä hävittiin ja tehomiehet alkoivat vaikuttaa tehottomilta. Se annettiin vielä anteeksi, koska runkosarjan voitto oli jo varmistunut. Pudotuspelit Ilvestä vastaan vielä joten kuten selvitettiin, vaikka tiukkaa teki sekin. Olisi sarja voinut kääntyä Ilveksellekin - niin tiukka se oli. Mutta Blues tuli ja meni finaaliin. Ja miksi? Koska JYP ei pelannut omalla tasollaan. Jos joukkue olisi pelannut yhtä hyvin kuin kauden aikana, ei Blues olisi voinut niille mitään.
Jo talven aikana jännitin eniten Jypin puolustajien ja maalivahtien tasoa. Olisiko Myllykoskesta ja Tuokkolasta pitämään Jyppiä pystyssä vaikeina aikoina, kun joukkue pelaa huonosti? Koko runkosarjan ajan joukkue pyrki pitämään oman maalin puhtaana niin hyvin, että maalivahdin oli kohtalaisen helppo pelata ja se ruokki itseluottamusta. Sitten Myllykoski päästi Ilvestä vastaan muutaman helpohkon maalin ja menetti varmasti itseluottamuksensa. Tuokkolan henkinen valmistautuminen on kuulemma joka peliin paljon raskaampi operaatio kuin Myllykoskella, joten miten miehen pää kestää jos kaukaloon mennäänkin joka ottelussa.
Puolustajista oli pitkän aikaa aina joku sairastuvalla. Pakeilta olisin toivonut vahvempaa otetta ja asennetta: "Tänne ei noin vain marssita! Tämä on minun tonttini ja minä vartioin sitä!" Vastustaja otetaan kiinni kunnolla ilman mitään kahvaamisia tai roikkimisia. Ja kiekon eteen syöksytään, ettei maalivahdin edes tarvitse torjua. En ymmärrä, miksi erästäkin pakkia peluutettiin koko ajan vain enemmän, vaikka kaveri on jäykkä ja hidas eikä ota kaveria kunnolla otteeseen ja on melkein aina jäällä, kun omissa soi.
Mutta eihän se sarja ainoastaan maalivahteihin ja puolustajiin kaatunut. Olisivathan hyökkääjät voineet osua sinne tolppien väliinkin pari kertaa enemmän. Yritystä kyllä riitti.
Niin, peluuttaminen onkin sitten asia, mitä jaksoin "välillä" hämmästellä. Kun niin sanotut tehomiehet ovat tehottomia eivätkä kykene mihinkään uuteen ja toiset kaverit näyttävät joka vaihdossa mallia, tekevät nerokkaita ratkaisuja ja osoittavat taistelutahtoa, niin miksei niitä tänä iltana innokkaita kavereita voisi peluuttaa vähän enemmän ja toiset saisivat vähän kerätä itseään? Miksi joka ikiseen ylivoimaan pitää pistää ne samat kaverit laukomaan kiekkoa maalivahdin patjoihin samasta kulmasta? Miksi Jonne Virtanen oli sivussa viimeisessä pelissä? Miksi Harri Pesosta siirreltiin eri ketjuihin, jos Perrinin ketju oli tehoton? Pesonenhan se nerokkain pelaaja tuntui loppupeleissä olevan. No, ehkä tämä peluuttaminen on asia, jota en voi edes ymmärtää, kun en ole mikään valmentaja ollenkaan...
Pelättiinkö epäonnistumista niin paljon, että yritettiin liikaa? Viimeisissä peleissä huomasin sellaisen seikan, että ihan niinkuin ei uskallettaisi ottaa kontaktia, koska pelätään jäähyä ja sen aikana mahdollisesti tulevaa maalia. Tuomareiden toiminta oli kyllä paikoitellen vähän vaikeasti ennakoitavaa. Mutta kyllä JYP:lle vihellettiin ansaittuja jäähyjäkin ja valitettavasti enemmän kuin runkosarjassa.
Omat suosikkini koko kauden aikana olivat Jani Tuppurainen ja Harri Pesonen. Loppukautta kohti aloin myös tykätä Jonne Virtasen tyylistä. Sääli, jos Jyp ei jatka enää Antti Virtasen sopimusta. Harmi, että Pihlström, Hytönen ja Louhivaara olivat niin tehottomia näissä ratkaisevissa peleissä. Alkoiko Perrin kaivata jo perhettään? Ikävää, että Vatasen loukkaantuminen merkitsi Jyp-puolustukseen noin merkittävän suurta aukkoa, jota kukaan ei pystynyt paikkaamaan. Toivottavasti ensi kaudelle löydetään lisää vahvoja ja taitavia pakkeja. Huippuhyökkääjiähän tuntui jo nyt löytyvän enemmän kuin kentälle pystyy illan aikana pistämään.
Niin, että mitä joukkueelle tapahtui kevään aikana?
Toivottavasti joukkue jaksaa koota vielä itsensä ja puskea läpi pronssiottelun hienolla pelillä. Kun katson taaksepäin fanitushistoriaani, niin 20 vuoden aikana ei ole montaa tilaisuutta tullut voittaa pronssiakaan. Ensi syksynä sitten jatketaan taas ja toivotaan, että saamme kuulla monta kertaa ensi vuonnakin: "Ai jai jai jai ai ja jai jai ai jai jai ja jai ja jai jai!!"
Jyp voitti jääkiekon SM-liigan runkosarjan ylivoimaisesti ennätyspisteillä. Kultamitali näytti jo selvältä. Joukkue pelasi hienoa jääkiekkoa koko talven: taitavaa ja nopeaa; aina jypiläinen oli ensimmäisenä kiekon perässä vastustajan päässä; rohkeaa ja aggressiivista karvaamista ja hienoja kiekon ryöstöjä; pakkien nerokkaita aloituksia omasta päästä laidassa kiitävälle hyökkääjälle; upeita maalivahtien torjuntoja ja pelaajien syöksymisiä kiekon eteen oman maalin edessä; puhdasta peliä ilman jäähyilyä. Mutta jotain niille tapahtui kevään aikana.
Alamäki alkoi jo ennen runkosarjan loppua. Pari viimeistä peliä hävittiin ja tehomiehet alkoivat vaikuttaa tehottomilta. Se annettiin vielä anteeksi, koska runkosarjan voitto oli jo varmistunut. Pudotuspelit Ilvestä vastaan vielä joten kuten selvitettiin, vaikka tiukkaa teki sekin. Olisi sarja voinut kääntyä Ilveksellekin - niin tiukka se oli. Mutta Blues tuli ja meni finaaliin. Ja miksi? Koska JYP ei pelannut omalla tasollaan. Jos joukkue olisi pelannut yhtä hyvin kuin kauden aikana, ei Blues olisi voinut niille mitään.
Jo talven aikana jännitin eniten Jypin puolustajien ja maalivahtien tasoa. Olisiko Myllykoskesta ja Tuokkolasta pitämään Jyppiä pystyssä vaikeina aikoina, kun joukkue pelaa huonosti? Koko runkosarjan ajan joukkue pyrki pitämään oman maalin puhtaana niin hyvin, että maalivahdin oli kohtalaisen helppo pelata ja se ruokki itseluottamusta. Sitten Myllykoski päästi Ilvestä vastaan muutaman helpohkon maalin ja menetti varmasti itseluottamuksensa. Tuokkolan henkinen valmistautuminen on kuulemma joka peliin paljon raskaampi operaatio kuin Myllykoskella, joten miten miehen pää kestää jos kaukaloon mennäänkin joka ottelussa.
Puolustajista oli pitkän aikaa aina joku sairastuvalla. Pakeilta olisin toivonut vahvempaa otetta ja asennetta: "Tänne ei noin vain marssita! Tämä on minun tonttini ja minä vartioin sitä!" Vastustaja otetaan kiinni kunnolla ilman mitään kahvaamisia tai roikkimisia. Ja kiekon eteen syöksytään, ettei maalivahdin edes tarvitse torjua. En ymmärrä, miksi erästäkin pakkia peluutettiin koko ajan vain enemmän, vaikka kaveri on jäykkä ja hidas eikä ota kaveria kunnolla otteeseen ja on melkein aina jäällä, kun omissa soi.
Mutta eihän se sarja ainoastaan maalivahteihin ja puolustajiin kaatunut. Olisivathan hyökkääjät voineet osua sinne tolppien väliinkin pari kertaa enemmän. Yritystä kyllä riitti.
Niin, peluuttaminen onkin sitten asia, mitä jaksoin "välillä" hämmästellä. Kun niin sanotut tehomiehet ovat tehottomia eivätkä kykene mihinkään uuteen ja toiset kaverit näyttävät joka vaihdossa mallia, tekevät nerokkaita ratkaisuja ja osoittavat taistelutahtoa, niin miksei niitä tänä iltana innokkaita kavereita voisi peluuttaa vähän enemmän ja toiset saisivat vähän kerätä itseään? Miksi joka ikiseen ylivoimaan pitää pistää ne samat kaverit laukomaan kiekkoa maalivahdin patjoihin samasta kulmasta? Miksi Jonne Virtanen oli sivussa viimeisessä pelissä? Miksi Harri Pesosta siirreltiin eri ketjuihin, jos Perrinin ketju oli tehoton? Pesonenhan se nerokkain pelaaja tuntui loppupeleissä olevan. No, ehkä tämä peluuttaminen on asia, jota en voi edes ymmärtää, kun en ole mikään valmentaja ollenkaan...
Pelättiinkö epäonnistumista niin paljon, että yritettiin liikaa? Viimeisissä peleissä huomasin sellaisen seikan, että ihan niinkuin ei uskallettaisi ottaa kontaktia, koska pelätään jäähyä ja sen aikana mahdollisesti tulevaa maalia. Tuomareiden toiminta oli kyllä paikoitellen vähän vaikeasti ennakoitavaa. Mutta kyllä JYP:lle vihellettiin ansaittuja jäähyjäkin ja valitettavasti enemmän kuin runkosarjassa.
Omat suosikkini koko kauden aikana olivat Jani Tuppurainen ja Harri Pesonen. Loppukautta kohti aloin myös tykätä Jonne Virtasen tyylistä. Sääli, jos Jyp ei jatka enää Antti Virtasen sopimusta. Harmi, että Pihlström, Hytönen ja Louhivaara olivat niin tehottomia näissä ratkaisevissa peleissä. Alkoiko Perrin kaivata jo perhettään? Ikävää, että Vatasen loukkaantuminen merkitsi Jyp-puolustukseen noin merkittävän suurta aukkoa, jota kukaan ei pystynyt paikkaamaan. Toivottavasti ensi kaudelle löydetään lisää vahvoja ja taitavia pakkeja. Huippuhyökkääjiähän tuntui jo nyt löytyvän enemmän kuin kentälle pystyy illan aikana pistämään.
Niin, että mitä joukkueelle tapahtui kevään aikana?
Toivottavasti joukkue jaksaa koota vielä itsensä ja puskea läpi pronssiottelun hienolla pelillä. Kun katson taaksepäin fanitushistoriaani, niin 20 vuoden aikana ei ole montaa tilaisuutta tullut voittaa pronssiakaan. Ensi syksynä sitten jatketaan taas ja toivotaan, että saamme kuulla monta kertaa ensi vuonnakin: "Ai jai jai jai ai ja jai jai ai jai jai ja jai ja jai jai!!"
maanantai 28. helmikuuta 2011
Papu muistaa vielä!
Kävin eilen yksin Doggiella reenailemassa. Otin lähinnä tokoa, kun pääsin pitkästä aikaa sisätiloihin enkä jaksanut yksin kantaa isompia esteitä. Toisekseen Doggien tilat ovat mielestäni paremmat tokoa kuin agilitya varten, vaikkakin tokoonkin liian lyhyt, kun ei pysty ottamaan esim. täysimittaista luoksetuloa. Mutta pääasia, että pääsee edes jotain tekemään.
Kävin Papun kanssa kaikki liikkeet läpi ja sehän muistaa vieläkin kaiken! Antoi kyllä uskoa, että voisi sitä ehkä vielä oikein kokeisiinkin kömpiä.
Seuraamista piti vähän muistutella, eli palkkasin, kun tuli hyvin. Alkuun käännökset oikeaan meinasivat olla liian väljät, mutta paranivat parilla harjoituksella. Osaa hienosti edelleen askeleen taakse päin :) Tekee sen ihanan innoissaan :D
Paikalla makuuta otin sillä tavalla, että pistin Papun maahan ja Jojon sen viereen. Arvasin, että Jojo ei kauan paikallaan kestä, koska sen kanssa tätä ei ole kunnolla harjoiteltu, joten tässäpä olisi kunnon häiriötä Papulle. Menin estekoppiin piiloon ja kurkin oven raosta. Molemmat olivat tosi skarppeja. Jojo lähti liikkeelle laskettuani 10-20:een. Se otti pari askelta. Odotti. Istui. Meni maahan vähän ennen kuin olin laskenut 60:een. Koko tämän ajan Papu makasi hienosti paikallaan, vaikka selvästi mietti moneen kertaan, että "Mitä? Saako noinkin tehdä?".
Jäävät liikkeet molemmat täydellisesti, siis meille täydellisesti voi olla muille jotain ihan muuta ;)
Ensimmäiseen noutoon karkasi - kuten niin usein... Toisella kertaa annoin Oota-käskyn ennen "Valmista" ja heittoa. Tämän jälkeen kaksi noutoa onnistui hienosti. Tosin laukkaa kapulalle ja ravaa takaisin, mutta meitä sellainen ei haittaa. Minun pitää tosissaan harjoitella kapulan heittoa. Olen siinä kyllä ihan surkea. Välillä sinkoaa miten sattuu ja välillä menee vähän paremmin. Yleensä tietysti, kun kokeessa jännittää muutenkin, siellä se sitten sinkoutuu kolme metriä kohti kattoa ja kolahtaa metrin päähän meistä.
Kaksi luoksetulon pysäytystä, jotka molemmat onnistuivat erinomaisesti, joten en alkanut tahkota enempää. Tosin matkaa oli vain noin 15 askelta...
Hyppy pitkästä aikaa. Niin pitkästä, etten meinannut muistaa, miten AVO:n hyppy menee :/ Annoin hyppy-käskyn ja Papu hyppäsi reippaasti. Annoin Oota-käskyn ja Papu kääntyi ja istui. Sitten tuli muistikatkos, että pitääkös minun kävellä toiselle puolelle vai mitä piti tehdä. Lopulta muisti palasi ja kutsuin Papun rinnalle ja sehän tuli varsin mallikkaasti. Eli Papu muisti, että pitää istua hypyn jälkeen! Sitten pari sellaista hyppyä, jossa Papu ajautui hypyn vierelle. Pitää ihan tosissaan miettiä, miten olemme noissa tilanteissa sijoittuneet esteen eteen, kun tuolla tavalla sijoittuu sitten esteen taakse. Pari onnistumista ja lopetin siihen.
Kaukot menivät hyvin. Kävin palkkaamassa ensimmäisen istumaan nousun vahvistaakseni edelleen ripeyttä. En ottanut seisomista, vaikka kotona sitä kovasti ollaan harjoiteltukin.
Eli Papu osaa vieläkin! Täytyy alkaa katsella kokeita sillä silmällä.
Jojon kanssa otin lähinnä temppuja ja kolmen hypyn sarjaa. Vähän kieputusta ja takaa kiertoja.
Kävin Papun kanssa kaikki liikkeet läpi ja sehän muistaa vieläkin kaiken! Antoi kyllä uskoa, että voisi sitä ehkä vielä oikein kokeisiinkin kömpiä.
Seuraamista piti vähän muistutella, eli palkkasin, kun tuli hyvin. Alkuun käännökset oikeaan meinasivat olla liian väljät, mutta paranivat parilla harjoituksella. Osaa hienosti edelleen askeleen taakse päin :) Tekee sen ihanan innoissaan :D
Paikalla makuuta otin sillä tavalla, että pistin Papun maahan ja Jojon sen viereen. Arvasin, että Jojo ei kauan paikallaan kestä, koska sen kanssa tätä ei ole kunnolla harjoiteltu, joten tässäpä olisi kunnon häiriötä Papulle. Menin estekoppiin piiloon ja kurkin oven raosta. Molemmat olivat tosi skarppeja. Jojo lähti liikkeelle laskettuani 10-20:een. Se otti pari askelta. Odotti. Istui. Meni maahan vähän ennen kuin olin laskenut 60:een. Koko tämän ajan Papu makasi hienosti paikallaan, vaikka selvästi mietti moneen kertaan, että "Mitä? Saako noinkin tehdä?".
Jäävät liikkeet molemmat täydellisesti, siis meille täydellisesti voi olla muille jotain ihan muuta ;)
Ensimmäiseen noutoon karkasi - kuten niin usein... Toisella kertaa annoin Oota-käskyn ennen "Valmista" ja heittoa. Tämän jälkeen kaksi noutoa onnistui hienosti. Tosin laukkaa kapulalle ja ravaa takaisin, mutta meitä sellainen ei haittaa. Minun pitää tosissaan harjoitella kapulan heittoa. Olen siinä kyllä ihan surkea. Välillä sinkoaa miten sattuu ja välillä menee vähän paremmin. Yleensä tietysti, kun kokeessa jännittää muutenkin, siellä se sitten sinkoutuu kolme metriä kohti kattoa ja kolahtaa metrin päähän meistä.
Kaksi luoksetulon pysäytystä, jotka molemmat onnistuivat erinomaisesti, joten en alkanut tahkota enempää. Tosin matkaa oli vain noin 15 askelta...
Hyppy pitkästä aikaa. Niin pitkästä, etten meinannut muistaa, miten AVO:n hyppy menee :/ Annoin hyppy-käskyn ja Papu hyppäsi reippaasti. Annoin Oota-käskyn ja Papu kääntyi ja istui. Sitten tuli muistikatkos, että pitääkös minun kävellä toiselle puolelle vai mitä piti tehdä. Lopulta muisti palasi ja kutsuin Papun rinnalle ja sehän tuli varsin mallikkaasti. Eli Papu muisti, että pitää istua hypyn jälkeen! Sitten pari sellaista hyppyä, jossa Papu ajautui hypyn vierelle. Pitää ihan tosissaan miettiä, miten olemme noissa tilanteissa sijoittuneet esteen eteen, kun tuolla tavalla sijoittuu sitten esteen taakse. Pari onnistumista ja lopetin siihen.
Kaukot menivät hyvin. Kävin palkkaamassa ensimmäisen istumaan nousun vahvistaakseni edelleen ripeyttä. En ottanut seisomista, vaikka kotona sitä kovasti ollaan harjoiteltukin.
Eli Papu osaa vieläkin! Täytyy alkaa katsella kokeita sillä silmällä.
Jojon kanssa otin lähinnä temppuja ja kolmen hypyn sarjaa. Vähän kieputusta ja takaa kiertoja.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Me liidellään taas :)
Olemme aktivoituneet: kävimme vähän agiliitelemässä viime sunnuntaina. Meillä on uudet kaverit, joiden kanssa varattiin Doggien halli tunniksi. Niina on työkaverini ja hänellä on 7-vuotias suursnautserinarttu Chili, joka on harrastanut agilitya vuoden verran. Tarkoitus on ottaa vuoro jatkossa joka sunnuntai.
Tila on aika pieni eikä mitään suurempaa rataa pysty rakentamaan, mutta meille tärkeintä olikin päästä vain vähän höntsäilemään. Ja kyllä meillä olikin hauskaa!! Papukin oli ihan intoa piukassa ja kirmaili paremmin ja lujempaa kuin koskaan aikaisemmin. Laskin parin hypyn rimat ihan maahan, kun se hakeutui niillekin jatkuvasti. Kepeille ja putkeen irtosi loistavasti :) Jojo oli oma riemukas itsensä ja teki tosi mielellään sekin kaiken mitä pyysin. Eikä kumpaakaan haitannut, vaikka Chili olikin radan reunalla.
Kävimme viikkoa aiemmin remmilenkillä yhdessä ja ensin Jojo ja Papu haukkuivat Chilille, mutta lopettivat yllättävän nopeasti. Sen jälkeen Jojo kulki ihan Chilin rinnalla ja Chili välillä nuuhkaisi sen korvaa :D
Ihana saada uusia ystäviä ja päästä taas touhuamaan jotain!
Tila on aika pieni eikä mitään suurempaa rataa pysty rakentamaan, mutta meille tärkeintä olikin päästä vain vähän höntsäilemään. Ja kyllä meillä olikin hauskaa!! Papukin oli ihan intoa piukassa ja kirmaili paremmin ja lujempaa kuin koskaan aikaisemmin. Laskin parin hypyn rimat ihan maahan, kun se hakeutui niillekin jatkuvasti. Kepeille ja putkeen irtosi loistavasti :) Jojo oli oma riemukas itsensä ja teki tosi mielellään sekin kaiken mitä pyysin. Eikä kumpaakaan haitannut, vaikka Chili olikin radan reunalla.
Kävimme viikkoa aiemmin remmilenkillä yhdessä ja ensin Jojo ja Papu haukkuivat Chilille, mutta lopettivat yllättävän nopeasti. Sen jälkeen Jojo kulki ihan Chilin rinnalla ja Chili välillä nuuhkaisi sen korvaa :D
Ihana saada uusia ystäviä ja päästä taas touhuamaan jotain!
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Terveen kirjoissa taas
Sitä ollaan jälleen niin terveinä kuin meidän perhe yleensä koskaan voi olla.
Papu parani hampaidenpoistosta jälleen nopeasti. Viikkoon en antanut mitään kovempaa syötävää. Sille tuottaa ongelmia purra mitään halki tai paloiksi, joten olen pieninyt broilerin selkärangat kirveellä pienemmiksi ja siten pystyy syömään. Seuraavaksi olisi tarkoitus testata, pystyykö syömään rustoluun. Meinaan sitäkin vähän hakata kirveen perällä pehmeämmäksi. Putkiluun syönti onnistui hyvin, koska käyttää siinä lähinnä etuhampaitaan.
Päänvaivaa barffauksesta
Täällä Jyväskylässä on muuten omanlaisensa projekti hommata koirille raakaruokaa! Täällä käy kyllä varmaan joka viikko joku auto toimittamassa jossain parkkipaikalla ruokaa, mutta vähän tuottaa tuo noutopuoli ongelmia, kun samaan aikaan pitää aina kökkiä töissä linjassa. Niinpä olen hakenut ruokaa ensiavuksi marketeista, joista saa ihan hyviä tuotteita, mutta kilohinta on tietysti kova. Pyysin myös äitiäni poiketessaan Keskisellä ostamaan minulle sieltä broilerinliha- ja jauhelihapötköjä, koska ne ovat siellä tosi halpoja. Harmi, kun unohdin pyytää myös Nutrolin senioria, joka on nyt loppumassa. Onneksi käymme Ähtärissä pikapuoliin. Täytyy ajella samalla Keskiselle vähän säästämään...
Nyt kun aloin oikein eri toimittajien hintoja vertailla, huomasin, että Kennelrehu on edullisin ja käy täällä päin pari kertaa kuussa. Niinpä yritän muistaa tehdä tilauksen viimeistään kaksi päivää aiemmin ja sitten pistää Petri noutamaan kuorma - toivoen, ettei hänellä ole juuri silloin niin kova kiire töissä, että unohtaa koko homman. Onneksi näyttää siltä, että vapaa päivä osuu maaliskuun alkuun juuri sille päivälle, kun auto käy täällä seuraavaksi niin saan hommata pakastimen täyteen vähän helpommin. Ja pakastin kannattaa hommata täyteen, koska ei tätä ruljanssia ihan joka kuukausi jaksa! Kaiholla muistelen aikaa, kun Lempimuonan auto kaarsi vaikka joka torstai pihaamme, jos vain niin halusin. Terveisiä ja kiitos hyvästä palvelusta!
Yritin tuossa aktivoitua tokoilunkin suhteen, mutta kurssi, jolle olisin ilmoittautunut odotti mukaan vielä yhtä osallistujaa ennenkuin se toteutuu, eikä kouluttajasta ole kuulunut sen jälkeen mitään. Ääh! Alkaa jo usko loppua, että koskaan enää saadaan harrastaa mitään.
Polvi kiukutteli alkuviikosta, mutta tänään on ollut parempi. Pitää toivoa, ettei tässä olla ihan rampautumassa.
Lunta on pian kainaloihin asti ja lumiaura jaksaa käydä täällä meidän perällä peräti ihan joka viikko! Kyllä on ollut kiva, kun on jaksanut tänne asti raahautua! Parkkipaikka oli jo sellainen, että pelättiin porukalla autojen hajoavan. Ymmärrän kyllä, että on kiirettä pidellyt, mutta voisi sitä kai kuitenkin tehdä työnsä hyvin silloin kun vaivautuu paikalle eikä vain vähän enimpiä pölyttää sivuun. Mutta ei kai tätä lumisadetta enää kovin kauan kestä - varmaan jo kuukauden päästä helpottaa. On muuten ollut ihana huomata, miten päivä on jo pidentynyt: puoli viideltä näkee vielä ympärilleen (ilman lisävaloja) ja viikonloppuna lähdin metsälenkille jo ennen puolta yhdeksää aamulla. Kevättä kohti mennään!
Samun uniharjoittelu tuottaa tulosta
Samu on viihtynyt uudessa päiväkodissa hyvin. Jää sinne mielellään ja on saanut kivan kaverinkin. Hän on nukkunut hoidossa korkeintaan tunnin ja on mennyt illalla aikaisemmin nukkumaan ja nukkunut yönsä paremmin, heräilemättä. Tuosta yöheräilystähän tuli meille jo tosi iso ongelma, kun Samu heräsi joka yö ja tuli väliimme nukkumaan. Ahdastakin tietysti oli, kun Samu on iso poika jo. Kaikkien yöuni todennäköisesti kärsi.
Niinpä otimme tehokuurin siihen, että Samun pitää alkaa nukkua koko yö omassa sängyssä. Alkuun heräsi eikä meinannut suostua nukkumaan omassa sängyssä ja tietysti itki. Olin tiukkana ja onneksi Petrikin omana vuoroyönään oli (oli kuulemma ollut vaikeaa), koska tätä jatkui vain muutama yö ja sen jälkeen olemme kaikki nukkuneet katkeamattomat yöunet!
Käytimme apuna törkeää lahjontaa: ensimmäisestä omassa sängyssä nukutusta yöstä (vaikka itki eikä olisi millään halunnut) seurasi yllätys: kauan odotettu lääkärinlaukku! Kyllä meillä sitten ollaankin leikitty lääkäriä ja eläinlääkäriä, jossa tutkitaan koiria (on muuten parantanut Papun ja Samun suhdetta tämä leikki). Sitten yllätyksenä tuli Roope-sedän ja Aku Ankan autot ja Pokemon-palloja. Nyt olemme tilanteessa, että lahjontaa voisi jo vähän vähentää ja antaa vaikka jotain vähän isompaa pidemmän jakson jälkeen. Katsotaan, miten meidän käy!
Jypistä Suomen mestari 2011?
On ollut mahtavaa, kun olen saanut katsoa niin paljon SM-liigaa, kun vain olen ehtinyt. Olenkin tainnut katsoa kaikki Jypin pelit ainakin osittain. Meillä kun on tuo Koti-TV ja Urho TV Total. Ja Jypillä pyyhkii jälleen hyvin! Toivottavasti tänä keväänä päästään juhlimaan mestaruutta kävelykadulle!
Papu parani hampaidenpoistosta jälleen nopeasti. Viikkoon en antanut mitään kovempaa syötävää. Sille tuottaa ongelmia purra mitään halki tai paloiksi, joten olen pieninyt broilerin selkärangat kirveellä pienemmiksi ja siten pystyy syömään. Seuraavaksi olisi tarkoitus testata, pystyykö syömään rustoluun. Meinaan sitäkin vähän hakata kirveen perällä pehmeämmäksi. Putkiluun syönti onnistui hyvin, koska käyttää siinä lähinnä etuhampaitaan.
Päänvaivaa barffauksesta
Täällä Jyväskylässä on muuten omanlaisensa projekti hommata koirille raakaruokaa! Täällä käy kyllä varmaan joka viikko joku auto toimittamassa jossain parkkipaikalla ruokaa, mutta vähän tuottaa tuo noutopuoli ongelmia, kun samaan aikaan pitää aina kökkiä töissä linjassa. Niinpä olen hakenut ruokaa ensiavuksi marketeista, joista saa ihan hyviä tuotteita, mutta kilohinta on tietysti kova. Pyysin myös äitiäni poiketessaan Keskisellä ostamaan minulle sieltä broilerinliha- ja jauhelihapötköjä, koska ne ovat siellä tosi halpoja. Harmi, kun unohdin pyytää myös Nutrolin senioria, joka on nyt loppumassa. Onneksi käymme Ähtärissä pikapuoliin. Täytyy ajella samalla Keskiselle vähän säästämään...
Nyt kun aloin oikein eri toimittajien hintoja vertailla, huomasin, että Kennelrehu on edullisin ja käy täällä päin pari kertaa kuussa. Niinpä yritän muistaa tehdä tilauksen viimeistään kaksi päivää aiemmin ja sitten pistää Petri noutamaan kuorma - toivoen, ettei hänellä ole juuri silloin niin kova kiire töissä, että unohtaa koko homman. Onneksi näyttää siltä, että vapaa päivä osuu maaliskuun alkuun juuri sille päivälle, kun auto käy täällä seuraavaksi niin saan hommata pakastimen täyteen vähän helpommin. Ja pakastin kannattaa hommata täyteen, koska ei tätä ruljanssia ihan joka kuukausi jaksa! Kaiholla muistelen aikaa, kun Lempimuonan auto kaarsi vaikka joka torstai pihaamme, jos vain niin halusin. Terveisiä ja kiitos hyvästä palvelusta!
Yritin tuossa aktivoitua tokoilunkin suhteen, mutta kurssi, jolle olisin ilmoittautunut odotti mukaan vielä yhtä osallistujaa ennenkuin se toteutuu, eikä kouluttajasta ole kuulunut sen jälkeen mitään. Ääh! Alkaa jo usko loppua, että koskaan enää saadaan harrastaa mitään.
Polvi kiukutteli alkuviikosta, mutta tänään on ollut parempi. Pitää toivoa, ettei tässä olla ihan rampautumassa.
Lunta on pian kainaloihin asti ja lumiaura jaksaa käydä täällä meidän perällä peräti ihan joka viikko! Kyllä on ollut kiva, kun on jaksanut tänne asti raahautua! Parkkipaikka oli jo sellainen, että pelättiin porukalla autojen hajoavan. Ymmärrän kyllä, että on kiirettä pidellyt, mutta voisi sitä kai kuitenkin tehdä työnsä hyvin silloin kun vaivautuu paikalle eikä vain vähän enimpiä pölyttää sivuun. Mutta ei kai tätä lumisadetta enää kovin kauan kestä - varmaan jo kuukauden päästä helpottaa. On muuten ollut ihana huomata, miten päivä on jo pidentynyt: puoli viideltä näkee vielä ympärilleen (ilman lisävaloja) ja viikonloppuna lähdin metsälenkille jo ennen puolta yhdeksää aamulla. Kevättä kohti mennään!
Samun uniharjoittelu tuottaa tulosta
Samu on viihtynyt uudessa päiväkodissa hyvin. Jää sinne mielellään ja on saanut kivan kaverinkin. Hän on nukkunut hoidossa korkeintaan tunnin ja on mennyt illalla aikaisemmin nukkumaan ja nukkunut yönsä paremmin, heräilemättä. Tuosta yöheräilystähän tuli meille jo tosi iso ongelma, kun Samu heräsi joka yö ja tuli väliimme nukkumaan. Ahdastakin tietysti oli, kun Samu on iso poika jo. Kaikkien yöuni todennäköisesti kärsi.
Niinpä otimme tehokuurin siihen, että Samun pitää alkaa nukkua koko yö omassa sängyssä. Alkuun heräsi eikä meinannut suostua nukkumaan omassa sängyssä ja tietysti itki. Olin tiukkana ja onneksi Petrikin omana vuoroyönään oli (oli kuulemma ollut vaikeaa), koska tätä jatkui vain muutama yö ja sen jälkeen olemme kaikki nukkuneet katkeamattomat yöunet!
Käytimme apuna törkeää lahjontaa: ensimmäisestä omassa sängyssä nukutusta yöstä (vaikka itki eikä olisi millään halunnut) seurasi yllätys: kauan odotettu lääkärinlaukku! Kyllä meillä sitten ollaankin leikitty lääkäriä ja eläinlääkäriä, jossa tutkitaan koiria (on muuten parantanut Papun ja Samun suhdetta tämä leikki). Sitten yllätyksenä tuli Roope-sedän ja Aku Ankan autot ja Pokemon-palloja. Nyt olemme tilanteessa, että lahjontaa voisi jo vähän vähentää ja antaa vaikka jotain vähän isompaa pidemmän jakson jälkeen. Katsotaan, miten meidän käy!
Jypistä Suomen mestari 2011?
On ollut mahtavaa, kun olen saanut katsoa niin paljon SM-liigaa, kun vain olen ehtinyt. Olenkin tainnut katsoa kaikki Jypin pelit ainakin osittain. Meillä kun on tuo Koti-TV ja Urho TV Total. Ja Jypillä pyyhkii jälleen hyvin! Toivottavasti tänä keväänä päästään juhlimaan mestaruutta kävelykadulle!
tiistai 11. tammikuuta 2011
Onnellista uutta vuotta 2011!
Vihdoinkin taas elävien kirjoissa! Sairastamisemme alkoi ennen joulua, jolloin Samu yski ihan hirveästi ja jäin hänen kanssaan lepäämään huonosti nukuttujen öiden jälkeen pariksi päiväksi. Pientä kuumettakin oli mutta tauti hellitti onneksi parin päivän lepäämisellä. Joulun aika meni hyvin.
Pidin maanantain vapaata ja kurkkukipu alkoi tiistaiaamuna. Olin vielä tiistain töissä, mutta keskiviikkoaamuna heräsin naama turvoksissa, nenä ihan tukossa. Kävin työterveydessä ja sain ohjeet levätä täysin ja loppuvuoden saikkua. Makasin ja luin, kuumetta oli juuri ja juuri yli 37 astetta. Koiriakaan en saanut enkä halunnut lenkittää, koska halusin parantua. Toisekseen en kyllä olisi jaksanutkaan. Olin ihan poikki.
Sunnuntai-iltana ilmoitin esimiehelleni, että menen maanantaiaamuna lääkäriin. Kuumetta oli edelleen 37,4 astetta ja poskiontelotulehdus! Siispä antibioottikuuri ja loppiaiseen asti saikkua. Koska kuume oli juuri ja juuri alle 37 astetta perjantaiaamuna, menin töihin. Ääni kesti justiin koko päivän ja lauantain lyhyen työvuoron. Kuuri loppui sunnuntaina, joten nyt vain katsellaan, miten olotilalle käy. Tällä hetkellä olo on muuten hyvä, mutta kurkussa tuntuu olevan limaa, joten nähtäväksi jää, miten hyvin ääni kestää puhetyötä.
Papu - hampaaton reppana
Viime viikolla myös tein aika ikävän löydön Papun suusta :( Huomasin, että sen henki haisee ihan hirveältä. Niinpä ajattelin ottaa hampaiden harjaamisessa oikein kunnon tehokuurin. Seuraavana päivänä hinkkasin sitten poskihampaan alapintaa oikein urakalla, kun sinne oli "kertynyt niin paljon hammaskiveä". Tajusin, että sehän oli HALKI! Toisella puolella oli myös katkennut hampaan kruunu. Ei muuta kuin samantien eläinlääkäriin ja antibioottikuuri ja hampaidenpoistoaika maanantaille eli eiliselle.
Eläinlääkäri arveli, että katkeamisen on aiheuttanut jokin onnettomuus, ehkä tappelu. Mutta Papu ei ole kyllä tapellut kenenkään kanssa. Sen juominen lisääntyi huimasti reiluksi viikoksi kastroinnin jälkeen, joten epäilen, että toinen hampaista katkesi noihin aikoihin. En antanut silloin edes luita, koska ajattelin, että sen on helpompi syödä muutaman päivän pehmeää ruokaa. Kaiken lisäksi Jojon hampaat ovat kunnossa, vaikka se on paljon aggressiivisempi luiden syöjä. Niinpä pelkään, että Papun huonoksi osoittautunut purenta ei ole kestänyt luiden syöntiä ja poskihampaat ovat jotenkin vääntyneet ja tästä syystä haljenneet. Nyt täytyy miettiä uudelleen, miten syötän sille jatkossa luut kalkinsaannin takaamiseksi.
Eilen oli sitten leikkaus. Se kesti pari tuntia ja Papu oli ihan pökkyrässä vielä monta tuntia kotonakin. Sitten se piristyi jääkaapin avaamisäänen kuultuaan ja oli taas oma itsensä loppuillan. Lenkilläkin jaksoi käydä. Kaikki meni siis hyvin. Toivottavasti tämä sairastelu nyt pikkuhiljaa jo loppuisi...
Pidin maanantain vapaata ja kurkkukipu alkoi tiistaiaamuna. Olin vielä tiistain töissä, mutta keskiviikkoaamuna heräsin naama turvoksissa, nenä ihan tukossa. Kävin työterveydessä ja sain ohjeet levätä täysin ja loppuvuoden saikkua. Makasin ja luin, kuumetta oli juuri ja juuri yli 37 astetta. Koiriakaan en saanut enkä halunnut lenkittää, koska halusin parantua. Toisekseen en kyllä olisi jaksanutkaan. Olin ihan poikki.
Sunnuntai-iltana ilmoitin esimiehelleni, että menen maanantaiaamuna lääkäriin. Kuumetta oli edelleen 37,4 astetta ja poskiontelotulehdus! Siispä antibioottikuuri ja loppiaiseen asti saikkua. Koska kuume oli juuri ja juuri alle 37 astetta perjantaiaamuna, menin töihin. Ääni kesti justiin koko päivän ja lauantain lyhyen työvuoron. Kuuri loppui sunnuntaina, joten nyt vain katsellaan, miten olotilalle käy. Tällä hetkellä olo on muuten hyvä, mutta kurkussa tuntuu olevan limaa, joten nähtäväksi jää, miten hyvin ääni kestää puhetyötä.
Papu - hampaaton reppana
Viime viikolla myös tein aika ikävän löydön Papun suusta :( Huomasin, että sen henki haisee ihan hirveältä. Niinpä ajattelin ottaa hampaiden harjaamisessa oikein kunnon tehokuurin. Seuraavana päivänä hinkkasin sitten poskihampaan alapintaa oikein urakalla, kun sinne oli "kertynyt niin paljon hammaskiveä". Tajusin, että sehän oli HALKI! Toisella puolella oli myös katkennut hampaan kruunu. Ei muuta kuin samantien eläinlääkäriin ja antibioottikuuri ja hampaidenpoistoaika maanantaille eli eiliselle.
Eläinlääkäri arveli, että katkeamisen on aiheuttanut jokin onnettomuus, ehkä tappelu. Mutta Papu ei ole kyllä tapellut kenenkään kanssa. Sen juominen lisääntyi huimasti reiluksi viikoksi kastroinnin jälkeen, joten epäilen, että toinen hampaista katkesi noihin aikoihin. En antanut silloin edes luita, koska ajattelin, että sen on helpompi syödä muutaman päivän pehmeää ruokaa. Kaiken lisäksi Jojon hampaat ovat kunnossa, vaikka se on paljon aggressiivisempi luiden syöjä. Niinpä pelkään, että Papun huonoksi osoittautunut purenta ei ole kestänyt luiden syöntiä ja poskihampaat ovat jotenkin vääntyneet ja tästä syystä haljenneet. Nyt täytyy miettiä uudelleen, miten syötän sille jatkossa luut kalkinsaannin takaamiseksi.
Eilen oli sitten leikkaus. Se kesti pari tuntia ja Papu oli ihan pökkyrässä vielä monta tuntia kotonakin. Sitten se piristyi jääkaapin avaamisäänen kuultuaan ja oli taas oma itsensä loppuillan. Lenkilläkin jaksoi käydä. Kaikki meni siis hyvin. Toivottavasti tämä sairastelu nyt pikkuhiljaa jo loppuisi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)