Viime vuonna ei juurikaan kisattu, elettiin ihan tavallista arkea, tosin reissattiin paljon. Olen niin kiitollinen siitä, että Jojo oli vielä Kotkan-reissulla mukanamme ja terveenä. Olen todella onnellinen, että Papu oli kanssamme vielä lokakuun alussa Kolilla, joskin jo tuolloin oli joitakin oireita havaittavissa. Sutin kanssa lenkkeiltiin paljon ja koitettiin saada meidän kontaktiongelmaa korjattua. Oikeastaan vasta nyt olen alkanut saada tulosta aikaan. Kiitos siitä kuuluu Sasupanin kurssille, jonka kävimme marras-joulukuussa.
Loppuvuoden koitimme opetella elämään vain yhden koiran kanssa. Suti vaikuttaa rennommalta ja on alkanut leikkiä. Ehkäpä sekin stressasi Jojon ja Papun sairastelusta. Kyllähän koira vaistoaa sairauksia. Kuten olin pelännyt, Sutilla on ilmennyt eroahdistusta. Uutta koiraa haaveilen ottavani kuitenkin vasta ensi kesänä. Sen sijaan otimme Samun kauan haluaman kissan. Aivan mahtava tapaus! Tosi reipas ja rohkea! Toivottavasti alkavat Sutin kanssa pian tulla toimeen keskenään. Hyvältä vaikuttaa jo!
Sasupanin treeneissä harjoittelimme tunnistamaan oikea mielentila. Kouluttajan tyyli ja tapa sopivat minulle loistavasti ja hyväksyin hänen perustelunsa täysin. Rentouduin, eikä Suti meinannutkaan lähteä haistelemaan maata. Harjoittelimme käsikosketusta ja jalkojen kiertämistä ja erityisesti oikean mielentilan huomaamista. Meinaan osallistua jatkossakin hänen koulutuksiinsa.
Nyt olemme käyneet parina sunnuntaina Kennelkerhon treeneissä Haukkuvaarassa. Pyrin toteuttamaan Sasupanin kouluttajalta saamiani ohjeita ja yllätyksekseni niistä on ollut heti hyötyä! Viime viikolla haisteluhetket olivat todella lyhyitä. Suti oli tosi innokas ja halukas tekemään hommia. Saimme jopa harjoiteltua ihan oikeita liikkeitäkin, eikä vain hinkattu perusasentoa ja kontaktia. Menin halliin Suti sylissäni. Näin se sai katsella ja totutella hallin hajuihin, eikä tarvinnut aloittaa maan haistelua. Sitten laitoin sen hetkeksi kevythäkkiin ja otin sen sieltä matolle. Matolta lähdimme käsikosketuksilla kentälle, sitten otimme jalkojen kiertämistä ja siitä kuin huomaamatta seuraamista. Sutilla oli tosi hyvä mielentila! Tänään hallissa oli enemmän porukkaa ja toinenkin kenttä oli käytössä. Ahtaus häiritsi minua, enkä ollut niin rento kuin edelliskerralla ja se näkyi Sutissakin. Nenä meni maahan paljon enemmän kuin edelliskerralla. Teimme lyhyitä harjoituksia ja jo toisella kerralla kun hain Sutin häkistä, se oli jo innokkaampi tekemään töitä. Vaikka nenä menikin maahan useammin, en hermostunut, vaan nostin vain Sutin välillä syliini "tasoittumaan". Saimme kuitenkin harjoiteltua ihan oikeita liikkeitäkin, esim. ruutua teimme ensimmäistä kertaa hallissa!! Tosi hyvä fiilis!
Tältä vuodelta toivon, että saan HTM-tutkinnon valmiiksi, alan viihtyä uusissa tehtävissäni ja saan jatkosopimuksen nykyiseen työpaikkaani tai sitten, että työllistyn uuden tutkintoni mukanaan tuomiin tehtäviin. Sutin kohdalta toivon, että pääsisimme toko-kokeisiin ja käymään erilaisissa koulutuksissa. Näyttelyitäkin katselin, mutta en sitten kuitenkaan innostunut. Kävimme marraskuussa kääpiösnautsereiden jalostustarkastuksessa, josta Suti sai neljä pistettä, mikä on erinomainen tulos! Enpä taida jaksaa nähdä vaivaa. Toivon, että narttu, jonka pennun haluaisin, saa pentuja, kuten kasvattajansa on suunnitellut keväälle. Toivon, että pentuja tulisi riittävän paljon ja että yksi pennuista olisi meille sopiva. Emä ja isä ovat ainakin aivan mahtavia luonteeltaan - juuri sellaisia kuin meille haluaisin. Pentu olisi käyttölinjainen, mutta ei paimennuslinjainen. Petri haluaisi meille russelin. Olen sen hänelle luvannut, jos itse saan oman pentuni ensin ja hän huolehtii russelin koulutuksesta. Sutista tulisi mahtava isoveli.
Papua minulla on välillä niin kova ikävä, että rintaa ja kurkkua puristaa.
Uudesta vuodesta toivon onnellista ja aktiivista!
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti