Toko: luoksetulo

Eilen Sutiaisen kanssa jälleen kisatokokurssilla. Nyt pääaiheena oli luoksetulo, lisäksi kerrattiin luoksepäästävyyttä, paikalla makuuta ja seuraamista.

Luoksepäästävyydessä Suti nousi kouluttajaa vastaan, kun on jo aika hyvin alkanut pysyä paikallaan. En tästä kuitenkaan ole huolissani, koska luoksepäästävyys otetaan vain ALO-luokassa ja vastaannousemisesta tippuu vain yksi piste (Papu tekee/teki niin aina). Pääasia on, että koira on hyväntahtoinen ja luoksepäästävä.

Paikalla makuussa Suti menee nopeasti maahan mutta nousee ihan yhtä nopeasti ylös... Siihen pitää nyt nopeasti kehittää joku alkuseremonia, että tietää, mitä on luvassa. Kun sitten jää maahan, pysyy siellä ihan hyvin. Tällä kertaa tosin nousi, kun aloin tehdä voimakkaampaa häiriötä (heilautin kättäni). Kävin palkkaamassa tosi tiuhaan. Haluan opettaa Sutista häiriötä kestävän paikallamakaajan.

Seuraamista tein viime kertaisin opein ja nyt tämän kertainen kouluttaja meinasi, että Sutin seuraamisasento on jo liian kaukana. Huomasinkin ottaessani seuraamista yksin, että se seurasi minunkin mielestäni paremmin, kun olin selkä suorassa, käsi vähän ylempänä reidessäni kiinni. Joskin tällä tavalla pitää palkata tosi nopeasti, koska muuten alkaa poikittaa. Enpä muutenkaan kovin montaa askelta ota kerralla palkkausten välissä. Pitää vain sitten olla tarkkana palkkauspaikasta.

Toki Suti osaa tulla luokse, mutta liikkeenomaista harjoittelua ei olla juurikaan otettu. Otin pari kertaa ennen vuoroamme sivulle tuloa ja kyllä se sen tekee, mutta on vielä aika hämmentynyt, mitä siltä odotetaan eikä tee sitä vielä kovin nopeasti. Uskoisin, että vauhti kuitenkin kasvaa, jos homma pysyy kivana. Niinpä otan välillä ihan vain riehumista enkä aina lopeta perusasentoon.

Kouluttaja kysyi, pitääkö pitää kiinni. Ei tarvitse. Hienosti Suti pysyikin paikallaan eikä todellakaan meinannut lähteä muiden koirien luo!

Hauska oli huomata, että Suti alkoi tarjota reenien lopussa sivulle tuloa! :) Perusasento on vielä aika ilmava, mutta ajatus on tärkein :D Ymmärrän kyllä toisen kouluttajamme pointin siinä, että pitäisi opettaa alusta asti kaikki oikein, mutta toisaalta pitää muistaa myös pitää hauskaa, ettei koira (jolla ei ole luontaista palvelushalua) kyllästy. Toinen kouluttajamme taas on sitä mieltä, että kyllä se asento siitä tiivistyy, kun koira oppii paremmin mistä on kyse. Olen ihan samalla linjalla, vaikka toki haluan opettaa alusta asti kaikki oikein, koska tähtään EVL:ään, mutta ei sinne pääse, jos ei muista nauttia matkasta!

Voipi olla, että ensi vuodelle suunnittelemani näyttelyt saattavat jäädä vähemmälle, jos alammekin kiertää toko-kokeita :) Ensimmäinen tavoite: vuoden vaihteessa ALO-luokan liikkeet hallinnassa. Toko-kokeeseen saa osallistua 10kk ikäisen koiran kanssa.

Ps. Suti ja Papu ovat löytäneet yhteisen leikin. Ne juoksevat keskenään pitkin pihaa. Suti härjää ja Papu jahtaa. Huvittavaa seurattavaa :) Lisäksi leikkivät kiehnaamis/kähinäpainia äänettömällä versiolla Jojoon verrattuna. Se vaikuttaa ihan sellaiselta isä-poika-leikiltä. Mukavaa, että niistäkin on tullut kavereita!