Hampaat, lähteäkö vai eikö?

Meidän perheessä kaksi yksilöä vaihtaa hampaita samaan aikaan. Samulta irtosi ensimmäinen hammas viime viikolla ja yksi heiluu. Suti vaihtaa vähän nopeammalla tahdilla: kaikki etuhampaat, yläkulmurit ja suuri osa poskihampaista vaihtuneet. Alakulmurit vielä kiinni, joskin hivenen jo heiluvat, uudet pilkistävät... Niitä olen nyt joka päivä tutkinut ja heilutellut. Oppiipahan pentu ainakin suun tutkimista ;)

Poskihampaat myös aiheuttivat päänvaivaa ja pienimuotoista huoltakin, koska uudet olivat jo kasvaneet tilalle ja vanhat vain olivat edelleen suussa. Haittasivat pureskeluakin huomattavasti, erityisesti siipien. Heiluneet koko ajan reilusti, mutta eivät vain irtoa. Juuri taas tutkin suuta ja jälleen heiluttelin niitäkin, niinpä toinen irtosikin :) Kyllä se toinenkin sieltä ihan pian lähtee, on niin pienestä enää kiinni. Onneksi, koska kovan pureminen  on ollut tosi vaikeaa. Ja henki haissut aika järkyttävältä :(

Taloremppa

Hip hurraa! Meille tulee vesi! Elämä hymyilee ja luo uskoa parempaan tulevaisuuteen ;)

Pihatokoilut

Tokoilin Papun ja Sutin kanssa keskiviikkona omassa pihassa. Papun kanssa otin luoksetulon pysäytystä, noutoa ja kaukoja. Sutin kanssa noudon alkeita, seuraamista, maassapysymistä ja asennonvaihtoja.

Sutin kanssa harjoittelin noudon alkeita eli ihan pitoharjoituksia. Johtunee mahdollisesti hampaiden vaihtumisesta, mutta kapulan nostaminen maasta ei tällä hetkellä innosta Sutia yhtään. Toivotaan, että tuska helpottaa, kun hampaat lähtee. Saadaanpahan pitoharjoittelu ainakin hyvälle alulle.

Otimme tietysti myös seuraamista. Mukava huomata, että kun liike käy tutummaksi ja koira on motivoitunut, Sutin paikka tiivistyy joka kerta. Maassapysymistä tai ehkä lähinnä maahanjäämistä pitää harjoitella nyt ahkerasti. Meinaa nousta heti ylös, kun saa maassa palkan. Niinpä aloitin sen kanssa eilen maahanjäämisen harjoittelun ruokakupin avulla. Sitten vielä asennonvaihtoja maahan-seiso-istu-seiso-maahan tai jotain sinne päin. Seisominenkin paranee joka kerta.

Otin pitkästä aikaa (jälleen) avukseni Papun luoksetulon pysäytyksen harjoitteluun suklaamunan sisusmunan. Ensimmäisellä kerralla heitin sisusmunan heti kun Papu oli mielestäni pysäytyskohdalla. Pari tällaista harjoitusta, minkä jälkeen Papu alkoi pysähtyä heti heilauttaessani kättäni (heitin samalla munan) ja kerrankin ajoitus osui nappiin eli muna tippui Papun viereen juuri oikeaan aikaan. Otimme Papun sietokyvylle yllättävän monta toistoa ja sehän sujui hyvin!! Usko kasvoi, että tällä tavalla voinkin saada liikkeen toimimaan (mutta kokeessa menee tietysti taas kaikki ihan eri tavalla, mutta ei vielä masennuta kuitenkaan). Matkaakin otin heti sen 30 askelta ja pysähtyminen onnistui silti!

Kaukoja otin myös pitkällä matkalla, 9 askelta taisi olla väliä. Alkuun palkkasin joka vaihdosta, mutta otin myös pätkän ilman palkkausta ja sitten taas yhden asennonvaihdon palkkasin. Joka asennonvaihto onnistui!! Toivo siis elää!

Noutoon karkaa :( Kivahan se on, että tykkää liikkeestä. Tosin kapulasta ei meinannut tykätä, kun siinä oli Sutin kuolaa :D Otti onneksi aivastamisen jälkeen suuhunsa ja haki sen jälkeen ihan normaalisti. Olen harjoitellut sen kanssa nyt todella pienellä kapulalla, jonka ostin agilityn SM-kisoista. Papu ilmeisesti tykkää sen noutamisesta vielä enemmän kuin vanhan.

Tänä iltana käymme vielä Sutin kanssa kisatokoryhmän reeneissä.

Lasten olympialaiset

Meillä on tämän kuun ajan ollut vuokrakämppä tässä Asemalla urheilukentän vieressä. Viime keskiviikkona siellä järjestettiin lasten olympialaiset. Samu halusi osallistua, mikä oli mahtavaa, koska ei yleensä innostu vastaavista tapahtumista. Ehkä yleisurheilu on sitten Samun laji :) 5-vuotiaiden poikien sarjassa lajina oli 40 metrin juoksu. Samu voittikin oman eränsä ja sijoittui lopulta 5:nneksi 36 pojan joukosta! Kyllä oltiin ylpeitä ja Samu oli tyytyväinen :) Toivottavasti innostus syttyi, että haluaisi harrastaa enemmänkin. Kyllä me viedään treeneihin!

Kun Samun juoksu oli ohi, hain Sutin sisältä ihmisvilinään ja kuulutuksia kuuntelemaan. Ilmeisesti hälinää oli niin paljon, ettei Sutikaan viitsinyt ulvoa yhtään :D Osoitti minulle, että tällä koiralla tulee varmasti olemaan loistavat kisahermot! Ei häiriintynyt mistään ja oli reipas ja rohkea ja ystävällinen kaikille ja silti hallinnassani! Tein sen kanssa pieniä harjoituksia keskellä parkkipaikkaa ja se teki ne kaikki innokkaasti ja keskittyen! Ei muuten välittänyt mitään edes starttipistoolin pamauksesta. Ei me nyt ihan lähdön kohdalla oltu, mutta ei silti korvaansakaan lotkauttanut. Palkkasin rauhallisesta käytöksestä. Suti tosin on kuullut jo päältäajettavan ruohonleikkurimme pakoputken pauketta (on muuten iso ääni!) jonkin verran, joten tuskin sitä tuollaiset pikkutussaukset enää hätkäyttää ;) Ei välitä pakoputkestakaan mitään.

Trimmiä

Siistin vähän Papua ja Sutia yhtenä päivänä (olen ollut lomalla, jos ihmettelette tätä ajan määrää :D, lisäksi remontti ollut sellaisessa vaiheessa, että tekemistä ei ole ollut), kun sattui hetki, ettei satanut melkein yhtään. Suti makasi hienosti kyljellään pöydällä koko käsittelyn ajan - ihan niin kuin pienempänä harjoiteltiin! Hyvin siis muisti vieläkin, vaikkei pöydällä ole paljon viime aikoina käytykään. Ei siis tullut turhaan pidettyä pöytää ahtaassa kylppärissämme, jotta tulisi harjoiteltua pöydällä olemista päivittäin :) Tykkään, että koira makaa käsittelyn ajan kyljellään. Se tuntuu minusta helpommalta.

Nypin vähän päätä, mutta jotenkin vaikeeta oli... Onneksi kasvattajan luona on pentutapaaminen viikonloppuna, jos saisi vähän apua. Rungosta olisi irronnut paremmin, mutta nypin vain vähän kaulaa. Kampailin jalkakarvoja, joita on yllättävän paljon, eivätkä olleet takussakaan, vaikka jäänyt tuo kampailu aika vähiin viime aikoina... Teki mieli ajella posket, että saisin naamasta snautserimaisemman nallekarhun sijasta, mutta maltoin mieleni ja odotan viikonloppua. Mutta tulipahan nyt käsiteltyä ja pyöriteltyä koiraa vähän pöydällä niin ei pääse sekään ihan unohtumaan.

Näyttelyremmiä kokeiltiin ensimmäistä kertaa ja siinä liikkumista. Siinä mielessä meni hyvin, ettei kummeksinut remmiä yhtään. Yritin palkata silloin, kun menee eteenpäin ryhdikkäästi katsomatta minuun. Hankalaa, mutta tärkeää... Sitten vielä vähän seisomista, kun se on meille tokoilijoille vähän vaikea liike ;)