Viikon aikana tapahtunutta

Pienen pennun kanssa sattuu ja tapahtuu. Aika ei meinaa riittää tällaisiin "turhanpäiväisyyksiin" kuten blogin päivittämiseen tai Facebookissa käymiseen, kun olen ollut töissäkin. Blogia olisi kyllä hyvä päivittää vähän useammin, jotta muistaisin paremmin, mitä on tapahtunut ja voisin tulevaisuudessa hyötyäkin näistä päivityksistä jotenkin. Mutta työpäivän jälkeen en vain jaksa avata enää konetta kotona ellei ole jotain kouluhommia.

Tämän viikon aikana olen oppinut, että pienen pennun suolisto kuljettaa värikynän lävitseen noin puolessa päivässä. Jos pentu on siis syönyt punaisen värikynän puolen päivän aikaan, ei tarvitse illalla säikähtää, kun se kakkaa punaista pötköä. Tämän viikon aikana olen myös säikähtänyt, että pennulla on madonmunia kakassaan (juuri madotettuani sen), mutta ne osoittautuivatkin pehmolelusta irronneiksi pienen pieniksi muovipalloiksi. Tällä viikolla olen myös joutunut "elvyttämään" pentua, joka vetäisi jonkun roskan henkitorveensa haukkuessaan naapurille. Muistelin, että pientä vauvaa pitää pitää pää alaspäin ja takoa selkään. Niinpä pitelin Sutia käsissäni hieman pää alaspäin ja hytkyttelin kohtalaisen voimakkaasti. Niin alkoi henki taas kulkea.

Että sellaista pientä kivaa meille kuuluu ;)

Suti ja Jojo leikkii keskenään iltaisin vauhdikasta paini-ärinäleikkiä, josta molemmat nauttii kovasti :) Kiskoivat jopa hetken pehmoleluakin, josta nuo edellämainitut "madonmunat" olivat kiskomisen yhteydessä irronneet. Pieniä palloja oli olohuoneen lattialla seuraavana päivänä iso kasa, joten kakkaongelma oli pian ratkaistu. Jojo pääsi pitkästä karvastaan, joten enää ei Suti pysty roikkumaan siinä samalla tavalla.

Suti on pystynyt olemaan pissaamatta ja kakkaamatta työpäivien ajan! Tosin sitten meidän ollessa kotona pissailee mihin sattuu :/ No, onhan toinen nyt vielä ihan pieni, joten eipä siltä voi liikoja vielä vaatia. On pari kertaa kuitenkin vikissyt eteisessä ja kun olen päästänyt sen ulos, se on kakannut melkein heti, joten kyllä hyvällä mallilla ollaan jo!

Suti kasvaa lähes silmissä! Eikä se kyllä ole ollut ihmekään: painoksi sain viime sunnuntaina 3,2kg eikä tuo edes näytä lihavalta! Jalat ovat kasvaneet jo pituutta niin, että sohvalle kiipeäminen alkaa olla ihan helppo nakki ja sängyn laidalle noustessaan kurkkaamaan minua, sen pää on jo tosi ylhäällä, kun se tullessaan hädin tuskin ylettyi reunalle. Se siis nukkuu vieressäni kuutiomallisen yöpöydän "sisällä". On ottanut sen hyvin paikakseen. Nukkuu siellä myös poissaollessamme. Kun se on tarpeeksi iso päästäkseen itse sänkyyn ja sängystä alas, se saa tulla nukkumaan sänkyyn jos haluaa, mutta nyt on turvallisempaa näin. Voihan toki olla, ettei sitten edes halua tulla, jos oikein tykästyy tuohon paikkaansa. Papuhan tulee illalla vain "nukuttamaan" minut eli nukkuu jalkopäässäni kunnes nukahdan ja lähtee sitten sohvalle nukkumaan. Jojo nukkuu isännän lailla keskellä tai peiton alla tai missä nyt ikinä haluaa... :/

Pieniä harjoitustuokioita

Olen käynyt Sutin kanssa iltaisin pienellä kävelyllä metsässä. Kivet ja kannot eivät estä mitenkään liikkumista eikä pieni ryteikkökään haittaa menoa :) Suti vaikuttaa innokkaalta ja iloiselta päästyään tutustumaan vähän uusiin hajuihin ja alustoihin. Ja tottahan minun on pitänyt siinä sivussa vähän reenatakin sen kanssa ;) Olen ohjannut sitä kiipeämään pienien kivien ja kantojen päälle ja samalla toistanut kiipee-sanaa (agilityn kontaktieste-käsky minulla). Aika nopeasti ehdollistuu sanaan sekin! Papuhan on ihan heikkona kiipeilemään kiville, tarjoaa sitä jopa ilman käskyä :D Ja se rakasti aina kontaktiesteille kiipeämistä!

Lisäksi olemme harjoitelleet joka päivä useita kertoja muutaman toiston verran kerrallaan perusasentoa. Olen jo alkanut ottaa yhtä askelta eteenpäin. Innokas oppija minulla: on niin pätevänä! Haluan sille vahvan kontaktin sivu-sanasta, joten otamme ihan pelkkää istumista vierellä ja kontaktia todella paljon. Suti lenkkeilee kanssani käytännössä aina vapaana. Joskus on pitänyt pistää remmiin, että oppii senkin, mutta muuten on vapaana. Se seuraa rinnallani jo nyt kuin olisi seuraa-käskyn alla ja totta kai vahvistan sitä vähintään kehumalla. Meinaa vain olla vähän poikittamista tuossa sen seuraamisessa, kun on NIIIN innokas, mutta eipä sitä vielä niin tosissaan edes harjoitella. Pääasia, että pysyy hallinnassa ja lähelläni silloin kun haluan.

Olen myös leikkinyt sen kanssa erilaisilla esineillä perinteisten lelujen lisäksi: hanskoilla, kävyillä, ulkoa löytyneellä pesupallolla jne. Haluan, että voin palkata sitä jatkossa ihan millä tahansa, ettei se vaadi vain sitä tiettyä tai tietynlaista lelua, jotta palkkaantuu. Sillä on kyllä sellainen taipumus tarttua kaikkeen voimakkaasti, joten tätä on ollut helppo vahvistaa. Meinaan ostaa sille tulevaisuudessa sellaisen pehmoremmin, jota voi käyttää myös palkkaamisessa. Näin on palkka aina mukana kun liikutaan.

Jypin fanipanta odottaa jo Sutin kasvamista :D Se sopii niin Jojolle kuin Papullekin, joten jos Sutista tulee niiden kanssa samankokoinen, mahtuu kyllä. Enkä kyllä usko, että tulisi mikään jättiläinen, mutta mistäpä sitä tietää.

Unelmien toteutumisia

Vuosi 2012 on varmasti onnenvuoteni. Tänä vuonna on toteutunut jo kolme pitkäaikaista toivettani: Suti, uusi työ ja viimeisimpänä uusi koti maalta! Olemme tehneet juuri kaupat omakotitalosta Hankasalmen asemalla. Tonttia siinä on mukavasti: 1,7 hehtaaria, joten eiköhän meidän perhe siellä sovi kirmailemaan. Asemalle on matkaa pari kilometriä, joten Samun tuleva koulumatkakin on siedettävissä rajoissa. Kuopio-Jyväskylä-tielle on matkaa talolta vain pieni hetki, joten ajoaika Jyväskylään kestää vain reilun puolituntia. Se on ainoa hinta, jonka joudumme maksamaan siitä, että saamme asua maalla, eikä tuokaan meistä tunnu sietämättömältä!

Olemme etsineet sopivaa taloa vuosikausia, jo Nokialla asuessammekin, eikä mieluisaa vain ole meinannut löytyä. Menimme katsomaan tätä hieman varuillamme, koska aina asunnot näyttävät kuvissa kivemmilla kuin todellisuudessa. Mutta tämäpä olikin poikkeus! Se oli juuri sellainen kuin olimme kuvitelleet! Hyvä pohjaratkaisu ja riittävästi tilaa ja avaruutta. Naapureita näkyy, mutta välimatkaa heihin on riittävästi. Talolle tulee oma tie eikä sillä ole läpikulkua. Viereiselle pellolle tulee kesällä hevosia, joten ihan maalla ollaan! :) Nämä talokaupat taitavat aika usein olla tunnepuolen hommia, niin oli tämäkin! Se tuntui omalta heti! Tiesimme heti, että tästä teemme tarjouksen.

Myyjät muuttavat pois toukokuun aikana. Teemme pientä remonttia ennen muuttoamme: hiomme lattiat, teemme pesuhuoneen ja mahdollisesti lakkaamme seinien puolipaneeliverhoilua vaaleammaksi, jos aikaa jää. Muuten on niin hyvässä kunnossa, että pystymme muuttamaan sisään. Muutto olisi kesäkuun loppupuolella.