Nyt se on meidän!

Nyt voin sanoa, että olemme onnellisia talon omistajia! Saimme eilen avaimet. Saimme nauttia jo koko viikonlopun talon rauhasta, sillä asukkaat lähtivät jo perjantaina. On siellä kyllä ihanaa! :) Kyllä sielu lepää!

Aitasimme osan tontista viikonlopun aikana, jotta voimme pitää koiria vapaammin samantien. Se olikin hyvä idea, sillä lähimmän naapurin koirat ovat todella haukkuherkkiä ja tulevat etupihan (tonttimme rajalle) lähelle räksyttämään. Jos Jojo olisi vapaana, sehän painuisi samantien niiden luokse eikä sitä estäisi minkäänlaiset ryteiköt... Nyt aitasimme niin ison alueen, että Samukin mahtuu ajamaan mönkijällään kunnon lenkkiä aitojen haittaamatta. Tosin vielä jäi suuri osa hyödyntämättä. Osaksi tontti on sellaista ryteikköä, että ensi keväänä ajattelin pitää raivuutalkoot, jotta voisimme hyödyntää loppuosaakin paremmin. Perunapeltoakin löytyy kauimmaisesta nurkasta. Ajattelin sinne pistää ainakin kurpitsat kasvamaan ja porkkanaa. Toivottavasti ei ole ihan toivoton urakka.

Kun aitaus oli tehty ja päästimme Jojon vapaaksi, se juoksutti mustia veljiään taloa ympäri sellaisella riemulla (tai raivolla), ettei mitään rajaa :D Kyllä kaikki tuntuvat erittäin onnellisilta tästä tilanteesta. Paitsi Papu on vielä vähän orpona vieraassa paikassa ja menee autoon Sutin boksiin nukkumaan, jos takakontti on auki. Se ei halua missään tapauksessa jäädä pois kyydistä, jos satummekin lähtemään...

Petri aloitti tänään kylpyhuoneen purkamisen. Pientä pintaremonttia siellä voisi tehdä joka huoneeseen, mutta teemme alkuun suurimmat ja raskaimmat työt, jotka estävät muuton. Katsotaan sitten, mihin homma laajenee ja millä aikataululla ja mihin rahat riittävät. Ennen juhannusta olisi tavoite päästä muuttamaan.

Sutiaisen kuulumisia

Suti on kyllä sellainen natiainen, että välillä mietin, miten sen kanssa oikein tulen pärjäämään... Se on todella paljon samanoloinen kuin Jojo on ollut pentuna/aina. Pelottaa, jos epäonnistun senkin kouluttamisessa samalla tavalla kuin Jojon kanssa... Yritän lohduttaa itseäni sillä, ettei vaikeinkaan käppänä voi olla niin vaikea kuin vaikea russeli. Toivotaan, etten elä pilvilinnassa unelmineni. Papu on ollut kaikin puolin niin helppo, että sen kanssa kyllä pärjää. Jojon kanssa siitäkin vain tulee idiootti (esim. remmirähinä), yksin ollessaan kaikki menee hienosti. Sutia ei aiokaan kuljettaa Jojon kanssa ihmisten ilmoilla.

Yhtäläisyyksiä Jojoon:
- Suti taistelee lelusta kuin terrieri.
- Suti taistelee vastaan, jos sitä yrittää pitää kiinni eikä se halua. (on silti pidetty rauhallisesti paikallaan kunnes on rauhoittunut.)
- Suti lähtee pois luotani talon taakse yksin. (tuskin ihan jokainen 3,5kk ikäinen pentu on näin itsenäinen?)
- Suti on erittäin avoin ihmisiä kohtaan. Häntä heiluu koko ajan.
- Sitä ei todennäköisesti pysty opettamaan esim. kädellä ohjaamalla, vaan sen pitää itse tarjota juttuja, joista sitten saa palkan.
- Lisään myöhemmin, kun tulee lisää yhtäläisyyksiä mieleen.

Kaikki nämä ominaisuudet ovat täydellisiä, kun hakee kunnon kisakoiraa, mutta pelottaa silti, koska myös nuo piirteet voivat aiheuttaa ongelmia, jos en osaa puuttua oikeisiin juttuihin tai vahvistaa tiettyjä. Toivon mukaan näiden ominaisuuksien havaitseminen tässä vaiheessa, lisää onnistumisen mahdollisuuksiani. Ja hyvää harrastuskoiraahan minä olen hakenut, joten kanna vastuusi ja tähtää tavoitteiseesi! :)