Tänään Suti sitten täytti 12 viikkoa. Onko nyt kaikki toivo menetetty sosiaalistamisen suhteen, jos ei olla vielä osattu tai muistettu jotain tehdä? Olen kyllä hyvin tyytyväinen siihen, miten reippaasti Suti erilaisissa tilanteissa ja paikoissa toimii, joten eiköhän me tulla pärjäämään.
Kävimme tänä aamuna ottamassa ensimmäisen rokotuksen. Hienostihan sekin meni. Ei Suti edes huomannut koko rokotusta. Seisoi pöydällä hyvin ja näytti hampaansa ja antoi muutenkin tutkia hienosti!
Ostin samalla Jojolle ja Sutille Prac-tic-punkkikarkoitteet, koska punkkeja on saanut nyppiä jo useina päivinä. Ei tosin vielä Sutista. Papulle haen ensi viikonloppuna Keskiseltä punkkipannan, koska se toimi viime kesänä sillä parhaiten. Jojolle laitoin karkoitteen heti. Sutille en ihan vielä meinaa kuitenkaan laittaa, vaikka sen ikä ja paino ovatkin riittävät. Odottelen, että näen milloin siihen alkaa ylipäätänsä tarttua niitä. Harmi, että uudessa kodissammekin kuulemma on punkkeja. Täytyy pitää sen metsikön heinikko, jossa koirat todennäköisesti eniten liikkuvat, mahdollisimman lyhyenä.
Otin Sutin kanssa odotellessamme eläinlääkäriä vähän perusasento-harjoituksia :) Yksi askel eteenpäin onnistuu jo ja käännös niin, että palkkaan joka osuudella. Se on niin innokas pikkuoppija, että sen kanssa tulee olemaan mahtavaa harrastaa, kun nyt on jo niin mukavaa!
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti