Kisakokemusta Jatpailuista ja uusia toko-tuulia

Kävimme eilen Sutin kanssa hakemassa agilitykisakokemusta Jattilasta epiksistä. Rata oli tuomarin mukaan 2lk:n tai helppo 3lk:n rata. Teimme ensimmäiseltä radalta vain 5 virhepistettä (toki yliaikaa tuli) eikä Suti haistellutkaan muuten kuin juuri tuolla kohdalla, kun ei tiennyt, mihin pitäisi mennä! Selvitimme radan mielestäni hyvin ja sujuvasti. Suti seurasi ohjaamistani hienosti ja huomaa, että se osaa jo hieman lukeakin rataa. Sille ei myöskään tuottanut vaikeuksia, vaikka puomille mentiin putken suun vierestä. Taisin myös saada vähän tuntumaa siitä, miten sitä pitää valmistella ennen rataa. Hieno kokemus, josta jäi hyvä fiilis! Olimme ekalla radalla kaiken lisäksi toisia!

Toisella radalla sattui sitten vähän kaikenlaista :( Ensinnäkin Suti teki melkein lentokeinun, sitten se kompuroi putkessa eikä meinannut mennä pujotteluun eikä viimeiseen putkeen sitten millään. Ehkä olimme ladanneet kaiken energiamme jo ekalle radalle tai sitten ensimmäisenä meneminen ei vain sovi meille! Mutta toivon mukaan Sutille jäi siitäkin radasta ihan hyvä mieli ja se innostuu tekemään tätä kanssani vielä joskus toistekin.

Jäähyttelylenkin jälkeen otimme vähän seuraamista hallissa (en voinut vastustaa kiusausta päästä vähän harjoittelemaan tokoakin, kun kerran Jattilaan päästiin!).

Mittautin Sutin Vesa Sivosella viikko sitten. Hän sai korkeudeksi 35,5 cm :( Lähti siis kiertoon, ts. kahden muunkin tuomarin pitää se vielä mitata, jotta saadaan korkeus varmasti selville. Aika tiukalle menee... On ollut vähän sellainen olo viime aikoina, että meitä ei nyt oikein onni suosi :(

Harjoittelupäiväkirjalla uusia tuulia

Olen alkanut pitää ihan oikeaa harjoittelupäiväkirjaa, eli teen exceliin taulukkoa treeneistämme. Sen avulla hoksasin heti joitakin harjoittelun kohteita: seuraaminen/kontakti/haistelu, nouto ja luoksetulon pysäytys tokossa ja kepeilleviennit agilityssa.

Seuraamisen ongelmaamme keksin sellaisen keinon, että aina kun Sutilta putoaa kontakti, käännyn tai pysähdyn ja kun se tulee itse perusasentoon, annan palkan ja kehun kovasti. Olen lopettanut käskyn hokemisen ja pyrin myös vähentämään kehumista matkalla (vaikea päästä eroon vanhoista tavoista :/) niin, että annan isot kehut ja palkan kerralla. On myös harjoiteltava välillä pitkää seuraamismatkaa ja välillä lyhyttä. Tämä on selvästi parantanut kontaktia!

Luoksetulon pysäytystä olen nyt alkanut harjoitella takapalkalla niin, että pyrin vahvistamaan pysähtymisen todella vahvaksi. Jo muutaman harjoituskerran jälkeen tämäkin on alkanut sujua todella hienosti. Iina neuvoi vapauttamaan alkuun heti palkalle, kun meinaakin pysähtyä.

Noutoon olen saanut kehitettyä itselleni jonkun pikkumörön. Niinpä olen välillä ollut aika neuvotonkin mitä minun pitäisi tehdä. Iinalta sain hyviä ohjeita luovuttamisen harjoitteluun ja ne ovatkin toimineet. Nyt olen halunnut lisää intoa ja nopeutta itse noutamiseen. Niinpä otin naksun mukaan harjoitukseen. Naksautin, kun se meinasikin koskea kapulaan, sitten kosketuksesta, sitten nostosta, sitten parista askeleesta jne. Ja jo ensimmäisellä harjoituskerralla Suti lähti itse tuomaan kapulaa luokseni iloisesti häntä heiluen! Toisella harjoituskerralla se lähti iloisesti noutamaan, tarttui reippaasti ja toi nopeasti. Sain jopa kaksi kertaa luovutuksenkin onnistumaan. Kolmannella harjoituskerralla se karkasi kaksi kertaa noutamaan!! Se on jo todella iso juttu meille!! Jatkamme siis tällä tiellä :)

Olemme harjoitelleet kotipihassa myös agilitya, kun tein pihaan pienen radanpätkän. Sillä saamme kuitenkin hyvin harjoiteltua mm. erilaisia keppikulmia ja hyppysarjan itsenäistä etenemistä. Suti menee mahtavasti vauhdista itsenäisesti suoraan pujottelemaan ihan oikein. Harmi, että tämä ei onnistunut meiltä kuitenkaan vielä epiksissä.

Suti pääsee parasta aikaa karvoistaan. Josko se saisi elokuulle hyvän näyttelykarvan...

Ilon kautta

Viime viikot olen treenannut Sutin kanssa kaikkea, jotta saisin sen motivaation kaikkeen tekemiseen taas nousemaan. Vika on ollut luultavasti täysin minussa, en itsekään ole ollut kovin pirteä ja olisihan koira ihan toisella tasolla, jos olisin keskittynyt johonkin tiettyyn lajiin pennusta asti, enkä olisi mm. viettänyt lähes vuotta vauvalomalla. Jotain on mennyt jossain vaiheessa vikaan, kun meiltä on loppunut tekemisestä ilo. Nyt meillä on kivaa jo ainakin kotipihassa ja Hangan lavalla. Suti alkaa rentoutua. Vihtavuoren maneesilla ja kaukalolla sen ajatukset ovat edelleen ihan muualla.

Osallistuimme viikko sitten Jari-Pekan Toukomarkkinoilla mätsäriin. Olimme pienten aikuisten neljänsiä. Tuomari sanoi, että koira olisi pitänyt trimmata ennen osallistumista... En kai minä nyt mätsäriä varten ala koiralle näyttelytrimmiä tekemään! Me mentiin sinne harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä ja pitämään hauskaa. Muuten tuomari kyllä kehui ja ylisti Sutin karvaa :) Ja Suti meni hienosti! Se esiintyi todella hyvin! Ihan tuli sellainen olo, että mitä jos sitä lähtisi käymään jossain näyttelyssä ;) Tämän kokemuksen hyvää fiilistä haluan kantaa mielessäni pitkään!

Seuraavana päivänä kävimme agilitytreeneissä Vihtavuoren kaukalolla. Harjoitus oli jouheva ja riittävän yksinkertainen meille. Juuri sellainen, jota Suti tarvitsee nyt. Se menikin ihan hienosti, eikä haistellut kertaakaan ekassa harjoituksessa ja toisessakin vain lähdössä! Pakko hakea iloja pienistäkin onnistumisista.

Pystytin kotipihaan hyppyjä ja tein niistä, pujottelusta ja renkaasta yksinkertaisen radan, jolla pystymme tekemään erilaisia harjoituksia kesän aikana. Alkuun olemme vain juosseet pätkää edes takaisin niin, että Suti käy kiertämässä esteiden jälkeen puun ja sitten mennään samat esteet takaisin. Rata alkaa ja päättyy pujottelulla. Tulee hyviä harjoittelumahdollisuuksia: kepeille meno eri kulmista itsenäisesti sekä täydestä vauhdista. Suti hakee kepit vauhdista lähes 100-prosenttisesti! Tänään harjoittelimme itsenäistä etenemistä niin, että käytin targettia ensin kahden hypyn takana, sitten kolmen ja lopulta neljän. Sijoituin molemmille puolille mahdollisimman passiivisesti, ensin melkein loppuun, sitten ihan alkuun. Palkkana oli mustaamakkaraa! Voi millä vauhdilla ja innolla Suti meni! :) Lopuksi teimme vielä koko pätkän niin, että Suti sai palkan targetilta pujottelun jälkeen sekä "karkaavasta" kädestäni, jota joutui jahtaamaan. Pari kertaa kotipihassa Suti on tämän harjoituksen jälkeen repinyt kanssani hanskaa. Se on myös harjoittelukohteena tänä kesänä: saada se leikkimään kanssani ensin kotona ja sitten muuallakin.

Eilen oli Vihtavuoressa meidän ryhmän pitämät epikset. Osallistuimme mölliradalle. Suti oli aivan muissa maailmoissa, mutta ei haistellut! :) Tuli jostain syystä Papua tosi kova ikävä siellä putkien seassa: Papu olisi ollut tosi onnellinen, jos olisi saanut mennä niitä putkia. Harmitti tosissaan, kun en ottanut sitä mukaan, että olisi sekin päässyt pitämään hauskaa. Rimat olisivat voineet olla ihan maassa. Sutin käyttäytyminen johtuu varmaan kisakokemattomuudesta.

Verijälkikin tehtiin pari viikkoa sitten. Siitä tarkempi raportti jossain välissä.

Tokoa otetaan vähän joka välissä. Lähinnä seuraamista ja jääviä. Tänään targetin kanssa luoksetulon pysäytystä. Tästä selkeästi puuttuu nyt jokin tärkeä harjoittelukohde ja suunnitelmallisuus... Lähtisiköhän nouto sujumaan paremmin mustanmakkaran voimin? Olen hyödyntänyt toko-hyppyä noudossa: Suti hakee paljon mieluummin kapulan, kun saa samalla hypätä - hyvin hyppää kapula suussakin. Tasamaanoutoon pitää saada iloa ja intoa mukaan, kun hyppynoutokin on vasta voittajassa...

Luonnetesti Jyväskylässä 23.5.2015

Kävimme tänään luonnetestissä Jyväskylässä. Pisteitä saimme vaivaiset 127+++.

Isompia yllätyksiä ei tullut, paitsi niin voimakas reagointi kelkalla. Sen tiesin, että minua Suti puolustaa, mutta se yllätti, ettei se puolusta itseään ollenkaan. Yllätys oli sekin, että se testattiin hieman pehmeäksi...  Toimintakykyyn olen vähän pettynyt, ja vähäinen toimintakyky saattaa tietysti selittää myös meidän koulutusongelmiamme. Lukkoon se ei pimeässä huoneessa (eikä muissakaan vaiheissa) mennyt, ei vain ymmärtänyt, että mitä tässä niinku pitää tehdä. Se vain hengaili tuomareiden kanssa isommassa tilassa :)

Toki tuomarit näkevät asiat toisella tavalla kuin minä, mutta vähän koen, että koimme jonkinlaista väärinymmärrystä. Mutta ehkäpä se riittää, että osaan itse tulkita reaktioita ja vetää niistä omat johtopäätökseni, kun pystyn peilaamaan niitä kaikkiin muihin arkielämän kokemuksiimme. Tai sitten katselen sitä ruusunpunaisin lasein... Mielestäni videoista näkee selvästi sen, miten hieno koira Suti on!

Jojo ja Papu on molemmat testattu hieman pehmeiksi ja molemmat mm. reagoivat säikäytykseen todella voimakkaasti myös sen jälkeen, kun sitä ei enää tullut. Suti käveli tyynenä häntä pystyssä kohti säikäytyspaikkaa. Jojo erityisesti muistaa kaiken kokemansa pahan varmasti loppuikänsä. Suti ei ole millänsäkään. Olin siis aivan varma, että se olisi kohtuullisen kova. Tuomarikin sanoi suullisessa arvioinnissa, että se on niin hillitty, että sitä on jopa vaikea tulkita. Niinpä, ettei vain olisi sitä kovuutta...?

Kun katson terävyyden vaihtoehtoja (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua ja pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua), ihmettelen, miten Suti sai siitä vain "koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä", kun katsoo sen kelkka- ja hyökkäysosuutta...

Mutta turha kai tässä on sen enempiä ihmetellä ja selitellä. Tässä pisteet ja lopussa videot:

Toimintakyky: Kohtuullisen pieni, 15
Terävyys: Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä, 1
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty, 3
Taisteluhalu: pieni, -10
Hermorakenne: Hieman rauhaton, 35
Temperamentti: Kohtuullisen vilkas, 30
Kovuus: Hieman pehmeä, 8
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, 45
Laukauspelottomuus: Laukausvarma +++
Yht. 127 pistettä
Tuomarit: Mia Möller ja Marco Vuorisalo

 

 

 

 

 

Kisakokemusta Saarijärveltä

Tänään kävimme Saarijärvellä yrittämässä palveluskoirien käyttäytymiskokeen eli bh-kokeen suorittamista, mutta emme päässeet läpi ensimmäisestä eli tottelevaisuusosiosta. Suti meni mielestäni ihan hyvin jo verrattuna talven tilanteeseen, että olin suoritukseen ihan tyytyväinen, mutta eihän se niin hyvin mennyt kuin treeneissä kuitenkaan. Välillä jopa erinomaista menoa ja yllättävän hyvin jaksoi pitkät seuraamiskaaviot! Mutta eihän se tietenkään ollut sellaista, ehkä tuomarin toivomaa, palveluskoiramaista seuraamista ja tehtiin me virheitäkin. Hyvä kisakokemus kuitenkin.

Missään tapauksessa en ole tämän jälkeen edes masentunut! Oli mahtava huomata, että edistymistä oli tapahtunut todella paljon, eli kova työnteko on alkanut tuottaa tulosta. Kyllä se siitä pikkuhiljaa!

Kuvia viime viikon treeneistä kotipihassa:



Kotioloissahan aina on helpompaa, mutta jospa se tästä kuitenkin...

Vappu Alatalon koiran motivaatiokoulutus

Osallistuin kuunteluoppilaana Vappu Alatalon motivaatiokoulutukseen Taitavilla tassuilla. Kirjoitan koulutuksen muistiinpanot tänne niin tulee samalla kerrattua. Hyviä vinkkejä tuli, vaikka ilman koiraa osallistuinkin. Suti oli mukanani ja se sai tulla halliin seuraamaan koulutusta. On se vain hieno koira - ei suotta hötkyile ja osaa käyttäytyä.

Motivaatiosta
- koiran motivointiin vaikuttaa
   - vireystila
   - turvallisuus
   - ennustettavuus, tuttuus
   - oivaltaminen, onnistuminen (syntyy oma-aloitteisuudesta eli pennusta asti odotetaan koiran aktiivisuutta, vaatii suunnitelmallisuutta, mutta ohjaajan passiivisuutta)
   - arvostus (kehuessa aito tunne mukana, koiralle merkitystä)
   - omaehtoisuus (ei saa pakottaa)
   - yhteistyö tärkeintä
   - milloin? aina ja kaikkialla!
- Miksi ei motivoidu?
   - ei ymmärrä mitä halutaan (nostettu kriteerit liian korkealle tai palkitaan epämääräisesti)
   - turhautuminen (opittava kestämään, hommia jatketaan)
   - tehtävä ja/tai palkka on koiralle epämielekäs
   - opittu asenne (ei tarvitse, saan ilmaiseksi tai en saa palkkaa kuitenkaan)
   - treenataan yli koiran moottorin
   - stressi nousee liian korkeaksi (ympäristö, ohjaaja, hormonit ym.)
   - sairaus, kipu
- suhde koiraan kaikista tärkeintä
- mikään ei voi olla ilmaista koiralle
- palkkioilla koirakohtainen arvojärjestys
- leikkiminen ja motivoituminen on opittua
- koirat yksilöllisiä, erikokoiset moottorit
- älä vaadi sitä, mihin koira ei pysty tai osaa -> koira ei kettuile! Mieti miksi ei tee!
- toimi ennustettavasti, älä pakota, älä menetä hermojasi
- malttia antaa koiran etsiä oikea ratkaisu

Leikkimisestä
- jos koiran puruote on heikko, ei saa kiskoa lelua liian kovaa -> vuorovaikutusta, toimittava samalla aallolla
- juoksu yhdessä, karkuun tai jahtausta
- kaikki eivät tykkää kilpailusta
- aloita jahtaaminen sivuttain, vaani, jos koira paineistuu helposti
- kun koira ottaa kiinni lelusta, ensin vastataan hellästi, eikä kannata heti päästää irti
- älä kehu
- passivoidu, anna koiran tehdä aloitteita, jotta saa rohkeutta olla röyhkeämpi
- kiva lelu -idea: "pompulapallolelu" pitkän narun päässä; Ikean karvasta paloja
- juokseminen yhdessä
- töniminen (jos koira kestää)

Kun ohjaaja ei ole kiinnostava
- vahvista kontaktia, vaikka koira osaakin jo. Älä pyydä kontaktia, vaan koiran on otettava se itse.
- vahvista katsekontaktia aina ja pitkään
- kun ottaa kontaktia, teetä temppu
- pitää harjoitella myös palkattomuutta -> jatkaa toimintaa vaikka välitöntä palkkaa ei ole tulossa -> harjoituksia pikku hiljaa pitemmiksi, mutta kestoa vaihdellen
- kun treenataan pitkäkestoisuutta, hetkellisesti laatu heikkenee
- Kiinnitä huomiota milloin palkkaat ja mistä!

Vireen nostamisesta
- palkkoja keskellä rataa, yllättäen
- ole tyytyväinen siihen, mihin koira kykenee ja siihen, mikä toimii paremmin ja paremmin
- molempien pitää tehdä töitä yhdessä ja kunnolla
- jos koira rallattelee lelun kanssa, vaihdetaan lelu parempaan ja estetään liinalla karkaaminen
- ei anneta mitään ilmaiseksi

Nuuskimisesta
- estetään pannasta nostamalla määrätietoisesti
- kun nenä ylhäällä, palkataan
- tarjoa käsi koiraa kohti, koiran pitää lähestyä sitä -> palkka
- palkka koiran puoleiseen käteen, palkkaa kun seuraa
- pitää tehdä paljon kontaktiharjoituksia
- kun on töissä, tehtävä töitä. Jos nuuskii, häkkiin. (esimerkkikoira oli kolmannella kerralla jo erittäin yhteistyöhaluinen.)
- heti kun ohjaajan ote herpaantuu (keskittyy muuhun kuin koiraan), koira alkaa haistella
- kun tekee lyhyitä pätkiä, harjoittelu on kivaa, tulee onnistuneita suorituksia, haistelu vähenee
- kun tullaan uuteen paikkaan, saa nuuskia. Kun tehdään töitä, ei saa.
- kun nuori koira saa enemmän kokemusta, vähenee haisteluhalut luonnostaan
- saattaa myös olla sijaistoimintaa johonkin

Paineistumisesta
- ylikierrokset voivat myös olla merkki paineistumisesta
- harjoiteltava vireenhallintaa, tärkeää oppia rauhoittumaan
- lyhyet toistot, nopeat palkkaukset
- jos tekee väärin, muuta omaa paikkaa, anna tehdä rauhassa, älä korjaile, vaan pyydä tekemään uudestaan
- rakenna ennakointia
- hyvä muistaa, että kun vahvistaa vauhtia, tarkkuus kärsii ja toisin päin
- oppimisvaiheessa koira tekee virheitä, pitää antaa rauhassa miettiä mitä tekee
- häiriöharjoittelua
          - palkka kun tekee oikein
          - ennen kehään menoa odotetaan niin kauan, että tekee hyvin, ottaa kontaktia
- jos esim. takajalkalihakset ovat heikot, aiheuttaa sekin epävarmuutta
- nuori koira tarvitsee onnistumisen kokemuksia: palkkaa myös helpoista onnistumisista vaikeissa olosuhteissa
- kun on pieni innostus mukana, vaikka tekisi hitaasti, voi palkata -> palkattava kun yrittää vähän sinne päin, jos koira on sellainen, joka lakkaa nopeasti yrittämästä
- matala kestovaatimus aluksi
- mitä enemmän ohjaaja on aktiivinen, sitä vähemmän koiran tarvitsee yrittää! Kun koira saa tarjota, se nostaa intoa ja motivaatiota!

Lisää iloa ja poweria!
- epäselvyys aiheuttaa koiralle epävarmuutta
- vallattomuus tarkoittaa sitä, että saa tarjota toimintoja, ei sitä, että saa luistaa kriteereistä
- kun tulee virhe, anna uusi mahdollisuus
- virheet opetetaan pois, ei rangaista niistä
- räjähtävät suoritukset ovat vaatineet paljon toistoja ja oikea-aikaista vahvistamista!
- koiran ajatusprosessi vie aikansa
    - odota mitä tarjoaa
    - muuta jotain jos ei tee
    - helpota että saat onnistumisen
    - älä anna lisäapuja

Toivottavasti näistä saa joku muukin jotain selvää...

Lisäksi saimme kotitehtäväksi miettiä koirakohtaisen palkkarankingin: laittaa koiran esine-, syötävät ja toimintasuosikit järjestykseen. Sen miettiminen on minulla vielä kesken, mutta helpointa oli keksiä erilaisia toimintoja. Suti taitaakin olla toiminnan mies! ;)

Kevät ja ensimmäinen jälki

Vaihdoin työpaikkaa sitten viime näkemän. Paluu takaisin samoihin hommiin, joista jäin äitiyslomalle. Määräaikainen paikka, mutta hyvää työkokemusta jälleen, ja palkanmaksaja on sama kuin edellisessäkin paikassa, mutta työyhteisö on eri ja työtehtävät vaihtuivat rikoksista riitoihin. Työtä on riittänyt, joten työpäivät kuluvat mukavan nopeasti. Työtehtävät palautuivat nopeasti mieleeni ja minut muistettiin edelleen ja otettiin hienosti vastaan, joten lumpsahdin vain paikalleni kuin en olisi poissa ollutkaan.

Mutta sitten koirapäivityksiin: Tänään oli Sutilla mielenkiintoinen päivä! Se sai lähteä minun ja poikien mukaan Joutsaan tätini luokse vierailemaan. Heillä on nykyään issikka, jota kävimme ensin tapaamassa remmissä. Suti ei välittänyt hevosesta mitään eikä hevonen siitä, joten uskaltauduin päästämään sen vapaaksi. Suti kävi välillä tarhan lähellä ja sisälläkin (jopa tallissa), mutta ei välittänyt hevosesta mitään. Yhden kerran, kun olimme jo lähdössä kotiin, se juoksi hevosta kohti jalat tönkköinä, mutta hevonen ei välittänyt siitä mitään, Suti kiersi sen ja tuli takaisin luokseni. Ei kuitenkaan haukkunut yhtään! Ihan hienoa, ettei hevonen reagoinut, niin Suti ei saanut vahvistusta tuolle isottelulleen, saatikka saanut kaviosta!

Ennen lähtöä tein Sutille kevään ensimmäisen verijäljen. Ajoimme sen illalla, kahdeksan tunnin vanhana. Maalissa oli ensimmäistä kertaa hirven sorkka, joka kiehtoi Sutia tosi paljon. Jälki oli noin 100 metriä pitkä ja sisälsi kaksi kulmaa ja kaksi ojan ylitystä. Lisähaastetta oli tullut kun eräs "paikallinen metsuri keltaisine mönkijöineen" oli päivän aikana kaatanut lähdön päälle puun latvan ja ajanut jäljen päälle. Pääsimme liikkeelle, mutta Suti lähti mönkijän jäljen perään. Eipä liene ihme, sillä haju on varmasti siirtynyt renkaiden mukana. Palautin Sutin takaisin jäljelle ja olimme jo lähellä ensimmäistä ojanylitystä. Suti hyppäsi isolla loikalla yli ja jatkoi ihan oikeasta kohdasta seuraamaan jälkeä. Kulmalla pyöri jonkin aikaa, mutta lähti oikeaan suuntaan omatoimisesti. Toisen kulman ohi meni reippaasti, kiersi hetken ja otti ilmavainun ilmeisesti hirvensorkasta (maali oli jo aika lähellä) ja lähti pitkällä kaarroksella kohti maalia. Se tuli jäljelle ennen toista ojanylitystä, meni yli oikeasta kohdasta ja lähti kiertämään maalia kaukaa oikealta ja palasi sille takaapäin. Ilmeisesti hirvensorkka oli kuitenkin sen verran jännittävä. Oli turhan haastava aloitusjälki, mutta hienoa tekemistä Sutilta löytyi ja hyvin seurasi nimenomaan verijälkeä. Tässä taitaa oikeasti olla Sutille ominaisin laji.

Mitäs muuta ollaan viime viikkoina tehty? Tokoiltu mukavan paljon: seuraaminen on edelleen tehotreenissä, esim. ruokakupilla teetän seuraamistehtäviä ennen ruuan saantia. Innokkuutta on jo vähän löytynytkin! Luoksetulon pysäytys omassa pihassa takapalkalla onnistuu jo vaikka miten pitkästä matkasta, Hangan lavalla ei taas onnistunutkaan. Siellä otinkin ihan vain sellaista, että kutsuin sen minua kohti lyhyeltä matkalta ja käskin seisomaan ja heitin palkan, ja sillä aikaa, kun se söi sen, otin muutaman askelen taakse päin ja tehtiin sama uusiksi. Näitä monta toistoa. Taitavilla Tassuilla kävimme myös muutaman kerran maaliskuun aikana, en ottanut passia enää huhtikuuksi. Teimme siellä lähinnä agilitya ja seuraamista, jotta saisin sen haistelun vähenemään. Ihan jo lupaavaa. Agilityn tekeminen sujui välillä hienosti, välillä huonosti.

Kevät on tullut! Viikko sitten vielä laskimme mäkeä takapihalta takametsään, mutta nyt on kaikki lumet sulaneet.

Iloa pienistä onnistumisista

Olemme tainneet päästä takaisin hyvän kierteeseen, toivotaan niin! Reilu viikko sitten Taitavien tassujen hallilla havaitsin jo pientä parantumista kontaktissa ja parannusta näkyy edelleen :)

Viikko sitten pääsin pitkästä aikaa Hangan lavalle Kennelkerhon toko-treeneihin. Suti piti todella hyvin kontaktia ja oli muutenkin innokas tekemään!! Kentällä oli meille uusia koiria, joten otin kaiken hyödyn irti testatessani kontaktin pitämistä ja seuraamista. Lisäksi teimme joitakin liikkeitä omaan tahtiin. Jäi hyvä fiilis!

Viikko vierähti taas nopeasti arjen pyörittämisessä. Onneksi illat ovat jo pidentyneet, joten pääsin parina iltana koirien kanssa ihan lenkillekin.

Eilen kävin Sutin kanssa tunnin lenkillä ja otin sen jälkeen pihassa tokoa. Kotonahan se seuraa lähes täydellisesti! Palkkasin pallolla ja makupalalla ja muutenkin yritin olla yllätyksellinen. Otin ex tempore luoksetulon pysäytyksen ja huomasin, että Suti oli pysähdyksen jälkeen lähdössä takapalkalle! Ai hemmetti, unohdin, että olin käyttänyt sitä viimeksi palkkauskeinona! Ei muuta kuin takapalkka käyttöön ja pystyin muutamalla toistolla pidentämään matkan 30 metriin ja antamaan pysäytyskäskyn vain käsimerkillä :) Hyvin pysähtyi ja kun kehuin sillä samalla sekunnin sadasosalla kääntyi ja lähti takapalkalle. Ei se mitään, eiköhän sitä saa hiottua. Yhden kerran otin kokonaisena liikkeenä noin 20 metrin matkalla.

Tänä aamuna kävimme TT-hallilla (otin maaliskuun ajaksi vielä Tassupassin). Minulla oli pojat mukana, jotka viihtyvät hallissa myös erinomaisesti: lämmin halli, pehmeä lattia ja paljon tilaa kiihdyttää molemmat juoksemaan ympäriinsä :D Onpahan häiriötä Sutille ;)

Suti yritti kyllä haistella, mutta oli vieläkin helpommin ja enemmän kontaktissa kuin viimeksi. Selvää parannusta siis jälleen! Otin seuraamista palkaten nopeasti ja käyttäen repulla odottavaa palkkaa. Tarkoituksena ehdollistaa siihen, että repulla saa sitten lopuksi oikein ison palkan. Viimeiseksi menimmekin sitten repulle ja annoin sille kunnon palkan isoilla kehuilla ja tekemällä siitä oikein "isoa numeroa".

Toiseksi harjoittelukohteeksi olin ajatellut etukäteen ottaa puolikkaan pujottelun. Suti teki sitä hyvin ja innokkaasti, ja kun näytti siltä, että on taas palautunut mieleen, harjoittelin puolen vaihtoa keppien päässä. Hienosti Suti jatkoi pujottelun loppuun, vaikka vaihdoin puolta joko valssaten ja persjättönä. Hetken päähänpistosta otin tähän mukaan sellaisen leikin, että Sutin piti kiertää hallissa olevia betonitolppia ja siirtyä siitä pujottelemaan tai toisin päin. Se oli ihan innoissaan! :) Toinen päähänpisto oli hyppyyttää Sutia maassa makaavan Samun yli ja kiertää hallissa juoksevan Aten ympäri. Kivaa leikkiä kaikille :)

Otimme myös tokon AVO-hyppyä ja rallyn AVO-hyppyä. Hienosti menivät nekin! Luoksetulon pysäytystä otin takapalkalla ja ensimmäisen huonon (hidasteli ja haisteli tullessaan) luoksetulon jälkeen, tähänkin löytyi tekemisen meininki :) Käytin varmuuden vuoksi sekä suullista että käsimerkkiä.

Piristymistä on siis ilmassa!

ps. Olen katsellut meille toukokuulle aika paljon kaikenlaista touhua... ;) Niistä sitten lähemmin!