Synttärikortti

Paras syntymäpäiväkortti - ikinä! Samu askarteli tänään päiväkodissa minulle syntymäpäiväkortin, jossa on Suti. Parta ja kaikki!

Villikkopoikamme Suti söpönä.

Kysymys kasvattajalle: Pitäisikö minun jo nyppiä tämä vai odotetaanko vielä?

 

Papu pihavahtina kukkalaatikossa. 

 

 

Sutin rokotukset kuntoon ja touhuilua

Perjantaina kävimme rokotuksilla Eläinklinikka Tähdessä Jyväskylän Kypärämäessä. Suti meni taas sisälle iloisena ja tervehti kaikkia ystävällisesti. Ei ole jäänyt huonoja muistoja paikasta :) Eikä tuo ole ihmekään, koska hoitajat ja eläinlääkärit ovat kaikki tosi iloisia ja ystävällisiä. Painoa sillä oli tuona aamuna 8,6 kg (tai 8,4 kg, nyt muisti pettää...) eli ihan hyvä paino mielestäni, koska ylimääräistä sillä ei tällä hetkellä ole luiden päällä.

Pöydällä Suti antoi tutkia hyvin ja kun eläinlääkäri kääntyi kaapille rapistelemaan rokotusvälineitä ja totesi vielä kääntyessään iloisesti "hyvä!", Suti ei meinannut pysyä pöydällä, kun odotti niin innoissaan saamaansa "palkkaa". Noora nakkasikin pöydälle pienen pussillisen koirannappuloita, joita Suti söi ahmien, hyvällä ruokahalulla eikä huomannutkaan koko rokotusta :) Mikä ihme siis on, että koira menee paikalle innoissaan, kun siellä saa aina rapsutusta, ystävällisiä sanoja ja ruokaa!

Nyt on sitten molemmat rokotukset uusittu samalla kertaa. Onneksi mitään sivuvaikutuksia ei tullut vaan kaikki meni hyvin. Rokotukset ovat voimassa kolme vuotta.

Sain järjestettyä meille Laukasta agilitytreeniryhmänkin sekä vapaaharjoittelumahdollisuuden. On mukava päästä taas pitkästä aikaa harjoittelemaan. Maneesilta kaukalolle siirtymisen jälkeen en ole päässyt harjoittelemaan, koska minulla ei ole ollut koppiin avainta. Kotona olevia esteitäkään emme ole ehtineet kunnostaa kaiken muun kiireen keskellä.

Perjantai-iltana kävin Sutin ja Papun kanssa kaukalolla tokoilemassa. Kotona aurinko paistoi enkä ottanut edes takkia mukaan. Laukaata lähestyessämme myös tummat pilvet lähestyivät ja Vihtavuoressa vettä tulikin jo koko taivaan täydeltä ja ukkonen paukkui. Odotin autossa kymmenisen minuuttia ennen kuin sade hellitti sen verran, että ulos pystyi menemään. Saimme kuitenkin "nauttia" sateesta ja ukkosesta koko treenien ajan ja olinkin kotiinpäästyäni ihan jäässä. Mutta olipahan häiriötä! Kumpikaan koirista ei häiriintynyt ukkosesta mitenkään.

Papun kanssa harjoittelin erilaisia rally-toko-liikkeitä. Uskoisin meidän muuten selviävän kaikista ALO:n liikkeistä, mutta peruuttaminen niin, että ohjaaja ottaa yhden, sitten kaksi ja sitten kolme askelta ja koira peruuttaa vierellä ja istuu ohjaajankin pysähtyessä, ei tunnu sujuvan. Papu ottaa pari askelta ja alkaa sen jälkeen mennä vinoon... Toivottavasti sitä liikettä ei tule kokeeseen...

Seuraaminen on hyvää ja se seuraa hienosti myös juosten! Kehuminen todellakin auttaa!

Sutin kanssa harjoiteltiin kaikenlaista pientä taas. Katselimme mm. toisen koiran luoksetulo-harjoituksia ja halusin, että Suti ottaa kontaktia minuun eikä yritä lähteä koiran luo tai muuten kiihdy. Alkoihan se siitä sujua, mutta on sillä kyllä kova jahtaamisvietti :/

Kotona Samu tykkää leikkiä paljon piilosta ulkona. Aloimme leikkiä sitä niin, että lähetän Sutin etsimään. Se innostuu jo laskemisesta ja pinkaisee matkaan, kun huudan "nyt tullaan!". Se etsii tosi hienosti ja löytää Samun hyvin :) Tässä se käyttää ilmavainua, mutta nenänkäyttökin onnistuu jo. Heittelen sille ja Papulle joskus koskettamiani käpyjä nurmikon sekaan ja sanon "tuo oma". Suti tunnistaa jo käskyn ja molemmat etsivät niin, että nenät pitää pauketta ;) Hienosti se on oppinut löytämäänkin "oman". Tällä harjoittelulla valmistelen ensi talven harjoitteluohjelmaan suunnittelemaani tunnistusnoutoharjoittelua.

Testasin yhtenä viileämpänä aamuna, miten meiltä onnistuisi pyöräily. Sutihan juoksi rinnalla kuin vanha tekijä. Ei mitään ongelmia! Ei käyty kuin noin kilometrin päässä postilaatikolla, mutta hyvää ravuutusta oli näin alkuun. Jaksan joka kerta hämmästellä, miten helposti Sutilta sujuu kaikki tällainen! Ei sitä tarvitse varsinaisesti opettaa mihinkään tällaiseen peruskäyttäytymiseen, se vain osaa sen jotenkin "luonnostaan". Eilen mentiin Petriä junalle vastaan ja junan kohtaaminenkin oli Sutille ihan normaalia.

Mukavaa

Otsikko kuvaa tämän hetken olotilaani liittyen tokoon.

Papu pääsi viime viikolla mukaan rally-toko-treeneihin ja oli varsin pätevä. Minä kun menin sanomaan, että se on tämmönen moottoriton tokoilija ja sehän hyppi ja pomppi ja teki TODELLA innokkaasti kaiken! Tarkkuutta puuttui aluksi ja minäkin olin huono, kun en osannut tehdä liikkeitä tarpeeksi varmasti, mutta toisella kierroksella sujui jo paremmin. Tässä lajissa pitää vain muistaa pysyä liikkeellä koko ajan, ettei vanha tokokoira ehdi istua joka pysähdyksestä :)

Uusia juttuja minulle ja Papulle olivat ohjaajan peruuttaminen ensin yhden askeleen, sitten kaksi ja sitten vielä kolme. Koiran pitää istua joka pysähdyksestä ohjaajan eteen ja lopuksi siirtyä perusasentopaikalle, mutta ei saa istua vaan jatkaa seuraamisliikettä eteenpäin. Vaikeinta tuossa oli keskittyä, montako askelta on ottanut ja ovatko ne olleet oikeita askelia vai puolikkaita ja että pitää lähteä liikkeelle heti, kun kutsuu koiran perusasentoon, ettei se ehdi istua. Nyt ollaan tätä harjoiteltu enemmän ja alkaa jo ohjaajaltakin sujua ;)

Toinen uusi juttu oli saksalainen täyskäännös. Onneksi rally-tokossa saa käyttää käsiapuja kokeessakin, mutta on sekin alkanut sujua paremmin harjoittelun myötä.

Papu myös otti häiriötä erilaisista merkeistä ja kartioista kentällä, joten niitä pitää asettaa jatkossa omiinkin harjoituksiin. Lähti esim. kiertämään yhtä kylttiä ;)

Oli kyllä tosi hauskaa! Tuli taas mieleen meidän aktiiviajat, jolloin vain nautin kaikesta tekemisestä mitä Papun kanssa sain tehdä, menestyksellä ei ollut niin väliä. Papukin oli innokas ja iloinen, suorastaan riehakas! Sillä toimi hyvin se, että tässä lajissa saa koko ajan kehua koiraa. Se tuntui pitävän intoa hyvin yllä. Niinpä ilmoitin sen Muurameen rally-toko-kokeeseen, joka on jo vajaan kahden viikon päästä!! Saa nähdä, miten käy.

Sutin kanssa ollaan harjoiteltu jonkun verran myös, mutta tokoa. Ongelmana on ollut kontaktinpuute uusissa harjoittelupaikoissa. Sitä siis koitan harjoitella paljon, ennen kuin alamme varsinaisesti treenaamaan liikkeitä. Lisäksi olemme harjoitelleet kotioloissa ja kentälläkin seiso-istu-jumppaa. Tänään otin sille myös hyppyä, jonka se suorittaa iloisesti ja nopeasti. Pysäytys on hyvä. Luoksetulon perusasento on väljä erityisesti, jos luoksetulomatka on ollut pitkä, joten siihen kiinnitän huomiota auttamalla kädellä, mutta pikkuhiljaa käsiapua pienentämällä.

Olen ilmoittanut Sutin heinäkuun alussa oleviin Mikkelin kansalliseen näyttelyyn ja Laukaan ryhmänäyttelyyn. Lisäksi suunnittelin ilmoittavani sen syyskuun alussa Suonenjoen ryhmänäyttelyyn, koska sinnekin on meiltä lyhyt matka. Nypin siltä viime viikolla selän ja sään ja ensi viikolla on tarkoitus nyppiä loput ympäriltä. Onneksi kasvattaja-Juha on luvannut siistiä sen ennen näyttelyä. Muuten en olisi uskaltanut ilmoittaa sitä ollenkaan.

Katselin myös toko-kokeita syksylle :)

Jo vähän aktiivisempaa

Koulu alkaa olla päätöksessä eikä kontaktiopintoja enää ole, joten minulla on jäänyt hyvin aikaa iltaisin taas touhuta muutakin. Aika paljon aikaa on mennyt pihatöihin, mutta ovat koiratkin onneksi saaneet osansa. Ja kyllähän nuo aika tyytyväisiltä vaikuttavat, kun saavat kulkea pihalla mukana ja "osallistua" ihan kaikkeen. Suti ja Jojo ovat erityisen innokkaita tunkemaan nenänsä joka paikkaan... Papu nauttii oman pihan vahtimisesta ja yllätinkin sen yhtenä aamuna istumassa kukkaruukussa :) Onneksi istuttamani auringonkukat eivät ole olleet moisesta eivätkä kolmen imurin aktiivisesta toiminnasta moksiskaan, vaan sinnikkäimmät nostavat jo lehtiä kohti taivasta. Papu viettää nykyään ulkona melkein koko valveillaoloaikansa, minkä vain saa pihalla olla. Istutin vähän perunoitakin, joskin meinasin tulla hulluksi kiukkuisten hyttysten ja kolmen koiran lannoitteensyönnin (kanankakkaa) yritysten takia.

Ehdittiin Sutin kanssa käydä kolmissa toko-treeneissäkin pitkästä aikaa! Tiistaina Hangan lavalla, jossa harjoittelin kaikenlaista pientä muiden harjoitellessa vierellä omia juttujaan. Esim. luoksetulon perusasentoon kiinnitimme huomiota. Lisäksi otimme paikkamakuun, joka meni ihan hyvin.

Keskiviikkona kaverin kanssa Aholaidan kentällä. Oli todella kuuma ja Suti oli ollut jo pitkään autossa, joten nuupahtaminen näkyi. Tuija antoi ohjeeksi alkaa harjoitella jo kaukojen seiso-istu-liikettä niin, että koira vain nousee seisomaan ja "peruuttaa" istumaan. Tätä olemme jo harjoitelleetkin. Mukava ottaa vähän uusia juttuja mukaan. Sitten hän ehdotti noutoon harjoitteluksi sitä, että koira juoksee kapula suussa esim. putken läpi, tulee ehkä rinnalle, mutta ei istu, vaan se lähetetään takaisin putkeen. Näin koira oppii kuljettamaan kapulaa suussaan eikä ennakoimaan luovutusta perusasennossa. Tätä emme ole vielä ehtineet kokeilla.

Perjantaina kävin Vihtavuoressa. Otin mukaani molemmat, Sutin ja Papun. Papu oli onnesta soikeena kun pääsi vähän jotain tekemään. Niinpä päätin, että otan sen mukaan viimeiselle rally-toko-kerralle. Suti oli nyt paljon innokkaampi kuin keskiviikkona ja teki varsin hyvin kaiken. Tein liikkeitä kentän laidalla, kun toiset koirat treenasivat, eikä se häirinnyt tekemistä yhtään. Otin myös seuraamista niin, että toinen koira tekee samaan aikaan liikkeitä kentällä. Eikä kontakti häiriintynyt koiran takia yhtään.

Ai niin! En ole muistanutkaan mainita rally-tokosta mitään. Olimme Sutin kanssa yhdellä harjoittelukerralla ja laji vaikutti niin mukavalta kuin olin ajatellutkin, mutta en haluakaan ottaa sitä Sutin lajiksi vielä. Pelkään, että minulle jää rally-tokon "lepsuus" päälle, mikä siirtyy tokon harjoitteluun... Niinpä vaihdan lajiin Papun. Ei sitä ole enää kuin yksi kerta jäljellä, mutta mukava tutustumiskurssi ollut kuitenkin. Lajissa järjestetään kisojakin, joista Papu varmasti suoriutuisi.

Lauantaina lähdin Jari-Pekkaan mätsäriin, jonka järjesti Hankasalmen kennelkerho. Olin siis työntekijänä. Pääsin meidän oman tien päähän, kun huomasin, että Suti juoksee miljoonaa perässä. Ei muuta kuin koira kyytiin ja takaisin. Soitin portilta Petrille, että tulee korjaamaan pienen pienen reiän portin pielessä, josta Suti on tunkenut itsensä ulkopuolelle. Kaikki koirat jäivät aidan toiselle puolelle, kun lähdin. Hetken päästä Petri soittaa perään, että Suti tulee taas! Ei ollut totellut yhtään ja livahtanut reiästä, kun Petri oli hetkeksi kääntänyt selkänsä. Nyt pääsin jo melkein postilaatikoille eli kilometrin päähän. Käänsin auton ja sieltähän tämä vinttikoira tuli korvat lepattaen vastaan... Kolmannella kerralla pääsin Jari-Pekkaan asti, mutta Petri kertoi myöhemmin, että Suti oli ollut kateissa vielä kerran jonkin aikaa ja löytynyt istumasta portin toiselta puolelta. Nyt reikä on varmistettu moneen kertaan, ettei LUULISI menevän läpi... On se kyllä hirveen kova mamman perään...

Möllitoko: Pieksämäki 21.4.2013

Käytiin tänään Pieksämäellä möllitokossa. Mentiin jo ilmoittautumisajan alkaessa paikalle, jotta saan kävelyttää Sutin rauhassa ja tutustuttaa sen ympäristöön. Paikka olikin tosi levoton: Vieressä oli agilityrata, jolla pidettiin samaan aikaan möllikisat ja kehän vieressä (ja jopa kehän läpi!!) kulki ajattelemattomia ihmisiä, jotka eivät oikein osanneet ottaa huomioon aloittelevien toko-koirien olosuhteita. Suti kuitenkin kesti hyvin ja toimi reippaasti eikä tuntunut häiriintyvän oikein mistään.

Ajattelin niin, että pidän Sutin kentän laidalla siihen asti kun olemme olleet kehässä. Tämä siksi, että Papun kanssa oli parasta ottaa se autosta vähän ennen kehään menoa, jotta sillä oli tarpeeksi virtaa ja Jojon kanssa piti olla aina paikan päällä hyvissä ajoin, että se ehti vähän väsyä kaikkeen hälinään. Suti on todella vilkas, joten halusin testata tätä "väsytystaktiikkaa" siihenkin. Temputin sitä ja seuruutin pikkupätkiä (oli muuten alkuun hirveetä poikittamista!). Tämä saattaa olla ihan toimiva ratkaisu.

Kehässä sai liikkeen jälkeen palkata namilla, mikä oli erinomaista näin ekakertalaisille!

Luoksepäästävyys: 10 (otin jo hihnan pois, kun tajusin, että alossa onkin luoksepäästävyys ennen paikkamakuuta, eikä oltu kyllä yhtään reenattu... Suti pysyi loistavasti paikallaan ja antoi rapsuttaa ihan kunnolla.)
Paikkamakuu: 7 (Pysyi paikallaan vaikka vieruskaverit molemmilta puolilta lähti leikkimään keskenään, mutta nousi ylös, kun menin sen luo palkkaamaan hyvästä pysymisestä. Karannut koira sai vitosen ja me seiskan, mikä tuntui aika epäreilulta...)
Seuraaminen kytkettynä: 9 (Alussa haisteli maata, mutta paransi ekan käännöksen jälkeen. Juoksukin onnistui, vaikkei sitäkään olla juuri reenattu... Lopussa seuraaminen oli tosi upeaa!)
Seuraaminen vapaana: 9 (Ihan hyvää koko ajan, loistavaakin paikoitellen. Aika vajaat perusasennot.)
Liikkeestä maahanmeno: 10. (loistava!)
Luoksetulo: 10 (loistava!)
Liikkeestä seisominen: 9 (en tiedä, minkä virheen näki, mun mielestä loistava oli tämäkin!)
Estehyppy: 8. (ei hypännyt ekalla käskyllä vaan tuijotti tuomaria. Toisella hyppäsi ja meni suoraan tuomarin eteen seisomaan :D (tuomari piti numerolappuja edessä käsissään). Minä menin luvan saatuani seisomaan Sutin viereen ja käskin istumaan. Senhän se teki ja vapautuksen jälkeen meni häntä viuhtoen tuomaria kohti, odotti kai saavansa jotain kivaa :D)
Kokonaisvaikutelma: 8 (miksi näin huono????!!! Suti ei ollut mikään lapanen kuitenkaan ja oli hallinnassa koko ajan eikä esim. karannut kehästä, kuten jotkut...)
Yhteensä: 177p, I palkinto.

Tuomarointi oli aika erikoislaatuista, etten sanoisi, mutta enhän minä sinne mennyt pisteitä keräämään vaan testaamaan meidän osaamista ja katsomaan, miten Suti toimii! Todella luottavainen olen, että tulemme pärjäämään myös virallisissa kokeissa. Kesän aikana laitetaan vielä avoimen luokan liikkeet kuntoon niin voimme mennä suoraan avoimeen alokkaan suoritettuamme.

Lisään tänne vielä Petrin kuvaaman videon:

Aktivointilaatikko

Tein Sutille aktivointilaatikon tyhjästä koirankeksilaatikosta, johon laitoin sisälle vessapaperihylsyihin ja suklaamunan sisämuniin piilotettuja makupaloja. Teippasin lopuksi laatikon kiinni. Olipas toisella kivaa muutaman minuutin. Käy yllättävän aggressiivisesti kimppuun - mutta häntä heiluu koko ajan :)

 

Pikkureenejä

Kiireistä on ollut kouluhommien ym. takia, mutta ollaan  koitettu reenata aina kun mahdollista edes jotain pientä. Tähtään tokossa möllitokoon Pieksämäellä. Pakko päästä kokeilemaan, miten yhteistyömme toimii kisatilanteessa. Ajattelin muutenkin, että kesä voitaisiin kiertää möllikisoissa ja mennä ALO-luokkaan syksyllä. Jos ykkönen tulisi heti, loppuvuodesta voisi mennä myös AVO-luokkaan. BH-koe siintää myös haaveissa, joten tähtään siihen kesäksi 2014.

Luin Susanna ja Juha Korrin Tavoitteena huippukoira -kirjan. Se keskittyy palveluskoirien tottelevaisuusosuuden liikkeiden opettamiseen, mutta pystyi sieltä napsimaan hyödyllisiä vinkkejä myös tokoon ja ylipäätänsä koiran kanssa elämiseen. He olivat kanssani samaa mieltä siitä, miten pentua aletaan opettaa ja miten hyvä yhteistyö ratkaisee menestyksen. He suosittelivat harjoittelemaan nuoren koiran kanssa sellaista seuraamista, että ohjaaja asettaa varpaansa purkin kannen reunalle ja kiertää purkkia oikealle. Koiran pitäisi seurata perässä. Harjoitus kehittää koiran takapään käyttöä. Ajattelin kokeilla, kun tätähän emme ole näin selkeästi tulleet harjoitelleeksi. Mutta ei ongelmia! Hyvin Suti seurasi perässä ja korjasi asentoaan oikeaksi käätämällä peräpäätä :)

Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa agilityyn. Saimme reenata tällä kertaa rauhassa. Luin Laukaan koirakerhon lehdestä Juha Oreniuksen agilitykoulutuksesta, jossa yksi kohta radalla oli tuottanut vaikeuksia. Niinpä päätin ottaa harjoittelun kohteeksi samanlaisen kohdan. Radalla oli vain kolme estettä: hyppy, hyppy ja putki. Ensimmäinen hyppy oli minua ja muita esteitä kohti. Putken oli tarkoitus olla houkuttamassa toisen esteen takana. Toisella hypyllä piti tehdä takaakierto ja sitten putkeen.

Ensimmäisellä kerralla Suti hyppäsi toisenkin hypyn normaaliin suuntaan. Palkkasin kuitenkin. Koska asia oli sille outo, tein muutaman takaakierron pelkällä yhdellä hypyllä. Sitten keskityin enemmän siihen, miten jalkani olivat ja että ruumiini paino oli jaloilla oikein. Johan alkoi sujua! Ensin palkkasin heti siitä, että takaakierto onnistui. Sitten palkkasin siitä, että olin jo menossa esteen ohi kohti putkea, jolloin Suti oli tulossa esteen "nurkalla". Sitten palkkasin siitä, että rata onnistui putkeen asti. Sitten vielä koko rata loppuun eli kaksi hyppyä vielä suoraan eteen ja pallo palkaksi. Pienen leikkimisen jälkeen siirsin esteitä niin, että pääsimme harjoittelemaan toista puolta. Tämä vaati myös yhden epäonnistuneen yrityksen, kunnes alkoi onnistua. Minä kun ajattelin etukäteen, että joudumme harjoittelemaan tätä vielä seuraavallakin kerralla...

Sutilla on kovasti intoa tähän touhuun, mutta haluan silti pitää harjoitukset lyhyinä ja palkata usein. Jos ei heti onnistunut tai Sutin mielenkiinto alkoi herpaantua (näkyi maan nuuhkimisena), tein sen kanssa pari läpy-temppua, josta sain palkattua. Mukavaa oli sekin, että pallo kelpasi palkaksi :)

Toko-liikkeistä liikkeestä seisomisen harjoittelu jatkuu aina kun mahdollista: ruokakupilla ja kotiin jäädessä (lähtiessäni kotoa annan aina jotain pientä syötävää koirille). Hyvin tuntuisi pysähtyminen jo onnistuvan. Vielä kun saisi varmuutta paikalla pysymiseen palatessani rinnalle. Noudossa olemme ottaneet pitoharjoituksia molemmilla kapuloilla.