Vuosikatsaus ja toimintasuunnitelma

Mennyt vuosi 2014 oli varmasti yksi elämäni parhaista. Sain viettää ihanan vuoden lasten ja koirien kanssa kotona. Aten kanssa meni kaikki hienosti ja helposti, Samu aloitti koulunsa ja Sutin kanssa tuli treenattua jotain lähes päivittäin. Sain opinnäytetyön valmiiksi Aten syntymän jälkeen ja valmistuin maaliskuussa hyvin arvosanoin oikeustradenomiksi. Kaiken kruunasi (määräaikainen mutta kuitenkin!) virka uutta koulutustani vastaavassa työssä. Aten hoitotäti on aivan mahtava ja Atte on jäänyt sinne joka aamu mielellään.

Sutin kanssa en tainnut asettaa muita tavoitteita kisarintamalla kuin saada kisakokemusta ja olisihan se ykkönen tokon ALO:ssa ihan kiva. BH-kokeeseen olisimme menneet, jos tällä suunnalla olisi ollut kokeita, joten se sitten jäi. Tokossa kävimme yhdessä kokeessa ja saimme sen toivomani ykkösen. Seuraamisen kanssa tuli sen verran isoja ongelmia, että oli parempi keskittyä vain harjoitteluun loppuvuoden ajan enkä edes katsellut AVO:n kokeita.

Loppukeväästä pääsimme mukaan agilityryhmäkoulutukseen, kun vaihdoimme ryhmää, jonka treeniaika sopi minulle paremmin. Myöhemmin kesällä tuli vielä uusi vaihto, kun pääsin ryhmään, joka tähtää enemmän kisoihin kuin edellinen ja aikakin oli vieläkin parempi kuin edellisen ryhmän. Kesä ja alkusyksy tuli treenattua säännöllisesti ja kehitystä on varmasti tapahtunut nopeasti. Kotona treenattiin ahkerasti vaikeimpia esteitä ja ohjauskuvioita. Kävimme muutamissa epiksissä ja ihan hyvinhän se jo meni, taisimme olla joka kerta palkinnoillakin.

Sutin kanssa tehtiin kahden viikonlopun ja neljän näyttelyn turnee ilman suurempaa menestystä. Se pääsi kesällä karhutestiin, joka osoitti Sutin suojelevan minua vaaran uhatessa. Verijälkeäkin käytiin ajamassa. Sutin silmät todettiin terveiksi, jopa erityisen kauniiksi ;)

Kun tokossa emme kisanneet, ajattelin, että kokeilemme siipiämme rallyssa. Tässä menestyminen yllätti minut täysin! Saavutuksena Sutin ensimmäinen koulutustunnus RTK1, kolme kisaa ja kolme hyväksyttyä tulosta.

Jojo ja Papu olla möllöttelevät. Papussa ikä on alkanut näkyä harmaana partana ja lisääntyneenä jäykkyytenä, mutta hammaskivenpoiston yhteydessä tehdyssä terveystarkastuksessa havaittiin, että se on terve kuin pukki. Sutin kanssa se vahtii pihaa vähän turhankin innokkaasti... Jojossa ei ikä näy oikein missään. Se on ehkä entistäkin pahempi roisto ja ahneempi kuin koskaan, mutta muuten liikkuminen on helppoa eikä jalka paina. Ruoka-aikaan se alkaa komentaa minua sinnikkäämmin ja sinnikkäämmin, joten toivon, ettei se koskaan sairastuisi dementiaan ja alkaisi unohdella syöneensä jo...

Meille muutti marsu, jonka hoitaminen on vaatinut erilaisia järjestelyjä. Sen täytyy mm. ulkoilla pesuhuoneessa, ettei koirat pääsisi sen kimppuun. Mutta on se jo kotiutunut ja ihanan söpöhän se on. Kiljuu jo ruokaakin kurkku suorana kun illalla kuulee ääneni :D

Tuleva vuosi 2015

... tuokoon meidän perheelle, sukulaisillemme ja ystävillemme kaikkea hyvää. Emme vaadi paljoa, kunhan vain saamme elää terveinä ilman suurempia vastoinkäymisiä. Onni ja kiitollisuus tulee ihmiselle silloin, kun hän on tyytyväinen siihen, mitä hänellä jo on. Meidän perheen onni kulminoituu ehkä eiliseen tunnelmaan, kun teimme lumitöitä: Petri ajoi mönkijällä Atte ja Samu kyydissään, minä kolasin lumikolalla koirien juostessa pihalla. Siinä hetkessä oli kaikki mitä tarvitsee.

Mutta pitäähän niitä olla elämässä tavoitteitakin niin pysyy virkeänä ;) Sutin kanssa tavoitteena on suorittaa tänä vuonna BH-koe (toivottavasti pääsemme kokeeseen lähiseudulle) ja luonnetesti. Pyrimme myös niin tokossa kuin rallyssakin avoimen luokan korkkaamiseen ja kisaamisen aloittamiseen agilityssa (mitataanko Suti miniksi vai mediksi? mitenkäs se lisenssi taas hankittiinkaan?). Tulisiko tänä vuonna lähdettyä kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoihin ja osallistuttua niin rallyyn, tokoon kuin agilityynkin? Riittääkö aika tähän kaikkeen, se jää nähtäväksi.

Ja koska sain ilmeisesti opiskellessani jonkun päävamman, olen katsellut uusia opintomahdollisuuksia. Katsotaan, pääsenkö opiskelemaan ja tuleeko siitä sitten yhtään mitään muutenkaan. Toivon myös vakinaista työsuhdetta.

Toivon, että saamme pitää Papun ja Jojon edelleen terveinä laumassamme tulevankin vuoden. Toivon, että Sutikin pysyy kunnossa ja terveenä.

Näyttelyarvostelu minusta

Sain Facebookissa haasteen kirjoittaa itsestäni näyttelyarvostelun. Luonnostelin sen ensin tänne ennen julkaisua. Sen kirjoittaminen oli yllättävän hauskaa :)

Näyttelyarvostelu itsestäni: "35-vuotias tavallisen kokoinen narttu. Hyvä kallo, jossa hieman ilmavat korvat ja leveät posket. Hyvät silmät ja hampaat. Purenta voisi olla parempi. Liikkuu yllättävän ketterästi tarvittaessa, muuten vaivalloisesti. Selkälinjan pitäisi olla tässä iässä jo vakiintunut. Rauhallinen luonne, esiintyy hyvin. Ei parhaassa karvassa tänään. Saa tänään EH:n."

Aina on vaarana joutua oikeisiin töihin

Kaikki loppuu aikanaan jne. jne. Niin myös ihana kotona olemiseni lasten ja koirien kanssa. Aloitin tänään työt. Oli ihana olla töissä, mutta kyllä tämä arjen saaminen sujuvaksi varmasti vie jonkin aikaa. Nyt olen ainakin ihan poikki, kun tuli viime yökin nukuttua tosi huonosti. Atella oli hoitopäivä mennyt hienosti ja Samukin oli reipas koululainen. Sutilla taisi olla minua eniten ikävä ;) Kun katson mennyttä vuotta, voin todeta, että paljon olen saanut aikaankin :)

Mutta nyt tähän viikonloppuun:

Tein Sutille verijäljen lauantaiaamuna. Koirat tarkkailivat toimiani aidan toisella puolella ja Sutihan tietysti tunki itsensä aidan ali ja tuli häiritsemään jäljen tekoa. Koira kainaloon ja takaisin aidan toiselle puolelle. Nyt sain tehdä jäljen rauhassa loppuun, mutta kun aloin pilkkoa puita klapikoneella, Suti hävisi johonkin ja ilmestyi jonkin ajan kuluttua portille, eli jäljellä oli käyty...

Muutaman tunnin kuluttua sitten ajoimme jäljen. Suti nuohosi lähtömakuun tarkasti ja lähti hyvin jäljelle. Jonkin matkan päässä jouduin jälkeä tehdessäni kiertämään pusikon vasemman kautta. Suti meni ensin oikealle, mutta korjasi itsenäisesti. Kulmat suoritti ripeästi, mutta oikein. Toisessa kulmassa tarkisti suunnan, mutta lähti saman tien oikeaan suuntaan. Suti myös jäljesti hienosti melkein 10 metrin narun päässä täysin itsenäisesti ja hanakasti. Maalissa odotti jäniksen käpälä, jonka Suti nappasi suuhunsa ja kantoi sitä ylpeänä ja tohkeissaan :D Kyllä siitä hyvä jälkikoirakin tulisi!

Sunnuntaiaamuna käytiin vähän tokoilemassa Hangan lavalla, jonne piti alun perin tulla enemmänkin väkeä, mutta porukka kuivui kasaan. Onneksi saatiin kuitenkin edes vähän ohitus- ja seuraamisharjoitusseuraa. Tehtiin myös jääviä. Suti pysyi hyvin kontaktissa ja ohitukset onnistuivat hyvin!

Sunnuntai-iltana vielä agilitytreeneihin. Oli oikein mukava harjoitus taas. Parissa kohdassa Suti jäi haistelemaan joka kerta (muutenkin maneesissa haisi niin voimakkaasti hevosen virtsa, että meillä ohjaajilla alkoi päätä särkeä!), mutta sitten kun mentiin, mentiin hyvin. Viimeinen rata sujui täysin ongelmitta, joten lopetin siihen. Toivottavasti kevääseen mennessä on alkanut tottua hevosen hajuun!

Kovasti on töitä paiskittu

Alkukuun pohdintojeni jälkeen olemme paiskineet kovasti hommia saadaksemme seuraamisen parantumaan, noudon kisakuntoon ja luoksetulon pysäytyksen onnistumaan. Olemme treenanneet lähes joka päivä vähintään jotain pientä. Mm. ruokakupilla olen ottanut luoksetulon pysäytystä. Olemme käyneet treeneissä Pieksämäellä, Hangan lavalla ja harjoitelleet kotipihassa, eli olemme saaneet erilaisia häiriöitä. Jokohan sen uskaltaisi ääneen sanoa, mutta olemme me tainneet vähän kehittyäkin.

Seuraamisessa olen palkannut todella nopealla tahdilla, niin, ettei Suti ehdi juuri muuta miettiä kuin syödä suunsa tyhjäksi ja katsoa minua. Olen heittänyt makupalan askeleen, viimeistään kolmen askeleen välein. Sanonut aina sivu-käskyn ennen palkkaamista ja yrittänyt silti pitää asennon ja käteni samalla tavalla kuin kokeessa. Katsotaan, parantaako tämä tyyli intoa seuraamiseen.

Luoksetulon pysäytyksessä olen käyttänyt nyt vallan takapalkkaa, mutta siirtynyt kuitenkin enemmän suulliseen pysäytyskäskyyn, joskin käsimerkki on toisinaan vielä apuna. Se on alkanut selvästi tuottaa tulosta, mutta nyt alkaa vähän näyttää siltä, että Suti alkaa kääntyä kohti takapalkkaa eli selin minuun... Niinpä otin sen kanssa tänään Pieksämäellä myös varsinaisen liikkeen ilman palkkausta seisomisesta. Saa nähdä, miten tässä vielä käy... Matkan olen voinut kotona ja Hangan lavalla nostaa jo koemittaan.

Nouto onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Perusasennossa pitoaika on pidentynyt ja luovutuskin joskus onnistuu. Pitää alkaa palkata sitä taas kapulan nostamisestakin niin saan siihen lisää intoa.

Häiriötreeneissä olen yrittänyt tehdä niin paljon AVO:n liikkeitä kuin mahdollista. Hyvinhän ne jo alkavat sujua. Lisäksi paikkamakuu ja paikalla istuminen onnistuvat hienosti.

Jenni E:n kanssa juttelin ja hän mäyräkoiran kanssa tokoilleena ymmärsi tilannettani hyvin. Hän kertoi, että kun sen kanssa vain jaksoi tehdä töitä, tulosta alkoi tulla 5-vuotiaana. On Sutikin jo väläytellyt osaamistaan, joten eiköhän mekin vielä aleta pärjätä, kun saadaan nämä nuoruuden höyryt ensin kulutettua. Enkä minä missään tapauksessa ole ollut luovuttamassakaan! ;)

Agilitytreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Rata oli tosi haastava ja piti jaksaa muistaa millä kierroksella oltiin menossa, kun rata kiersi vähän samantapaista lenkkiä, mutta joka kierroksella oli jotain erilaista kuitenkin. Liian vaikeaa minulle! Suti teki hienosti ja jaksoi mahtavasti! Radan haasteena oli myös se, että ensin mentiin A:n alta menevään putkeen ja vasta viimeisellä kierroksella A:lle. Juuri sellaista treeniä me tarvitaan! Pujoteltiin monta kertaa edes takaisin ja Suti pujotteli joka kerta upeasti! Joissakin kohdissa se meni niin nopeasti, etten perässä pysynyt :)

Haisteluongelmapohdintaa

Kävimme tänä iltana Pieksämäellä tokoilemassa ohjatussa koulutuksessa. Molemmilla kerroilla, joilla olen ollut, olen ollut tosi tyytyväinen koulutuksen tasoon. Teimme AVO:n liikkeet kokeenomaisesti, joskin palkkasin kun siltä tuntui. Suti yritti välillä haistella, mutta oli kuitenkin ihan hyvässä kontaktissa jo suurimman osan ajasta. Kielsin, kun alkoi haistella ja kehuin iloisesti ja palkkasin heti, kun nosti päänsä ylös kontaktiin. Tämä saattaa ihan mennä ohikin, kun vain pääsisimme tarpeeksi treenaamaan halleihin.

Luoksetulon pysäytys ei onnistunut edes tyydyttävästi. Jatkamme siis harjoituksia eli heittelen palloa tai makupaloja ja otamme sitä myös kierron kautta paljon. Googlen kautta päädyin erääseen blogiin, jossa kouluttaja oli kehottanut aluksi käyttämään sekä ääni- että käsimerkkiä, jota koiran pysähtyminen olisi alusta asti nopea. Niitä sitten myöhemmin pystyy häivyttämään. Otan siis vielä äänikäskyn mukaan harjoituksiin.

Muut AVO:n liikkeet minun mielestäni hyvin. Otin jopa noutoa ja se meni oikein hyvin: yksi oikeaoppiseen luovutukseen päättynyt nouto ja kaksi kehujen jälkeen pudotusta.

Mutta se seuraaminen! Kouluttajan toimiessa liikkurina seuraaminen oli välillä ihan kivaa, mutta välillä kuitenkin kontakti tippui ja Suti jäi jopa haistelemaan. Palkkasin kehuilla ja makupaloilla, kun teki hyvin. Kun varsinainen koulutus oli ohi, tein omaan tahtiini seuraamista ja silloin se onnistui paljon paremmin. Olen varmaan itse rennompi ja reippaampi?

Taisin tajuta sellaisen, että Suti tekee innokkaasti kaikki toimintaa vaativat liikkeet ja tehtävät, mutta seuraamista se ei ilmeisesti pidä sellaisena, joten sen motivaatio laskee ja se alkaa tehdä kaikkea muuta eli haistella. Kun esim. perusasennossa tuli liian pitkä aika, ettei mitään varsinaisesti tapahtunut, Suti alkoi haistella maata edessään, vaikka palkkasinkin sitä hyvästä kontaktista tosi usein. Miten ehdin tehdä sen kanssa erilaisia temppuja joka välissä ja niin tiuhaan, että se ei ehdi kyllästyä? Kotonahan palkkaan sitä lyhyestäkin hyvästä seuraamisesta ja siihen olen pyrkinyt toki koulutuksissakin, mutta ehkä olen kuitenkin palkannut liian harvoin, joten Suti uskoo, ettei saa kuitenkaan palkkaa, joten miksi yrittää tmv.? Ja siksi vire laskee, kun menemme koulutushalliin tai kokeeseen, koska täällä ei kuitenkaan saa palkkaa.

Seuraamisesta pitäisi varmaan tehdä nyt sellainen kiva temppu, mutta miten??

Vähän Suti tuntui häiriintyvän kovaäänisestä miehestä, joka treenasi samaan aikaan hallissa ja käskytti koiraansa isoon ja vihaiseen ääneen :( Silloin siltä tuntui unohtuvan se, mitä olimme tekemässä. Eli lisää häiriötreeniä!

Ahkeraa treenausta

RTK1 loi minuun taas uutta intoa treenata myös tokoa. Päivittäisten treenien lisäksi olen käynyt läpi tokon voittajaluokan liikkeitä ja miettinyt miten niitä voisi jo alkaa harjoitella. Olen menossa töihin 1. joulukuuta, joten haluan saada AVO:n liikkeet kisakuntoon ennen sitä, tai ainakin noudon, jos luoksetulon pysäytys ei ihan ehdi.

Tällä viikolla olen panostanut treeneissä innokkaaseen seuraamiseen ja häiriöihin (mm. makupaloja maassa) ja noutoon. Kun huomasin, että Suti pysähtyy paremmin käsimerkillä luoksetulossa, olen harjoitellut sitä mm. kiertämisen kautta ja välillä ottanut liikkeenomaisesti mutta välimatkaa vaihdellen. Rally-tokon avoimessa luokassa on mukana erilaisia käännöksiä, joita olemme myös harjoitelleet. Niissä on pieniä eroja verrattuna tokon käännöksiin, että on pitänyt ihan tarkkaan miettiä, miten ne suoritetaan. Koska Suti treenitilanteessa on hyvässä kontaktissa, se kääntyilee mukana ihan mihin suuntaan vaan. Hyppy ja kaukot taitavat olla kisavalmiit.

Uutena juttuna itseni ja Sutin piristykseksi, otimme ruutua ja ohjattua noutoa. Ohjatusta noudosta oli se hyöty, että Suti toi ohjatun kapulan hienosti, joten nouto alkaa varmaan olla valmistumassa, kun se nostelee muitakin kapuloita mielellään jo suuhunsa :) Sisällä kokeiltiin muutaman kerran metallia ja sekin nousi ja kuljetti hienosti rinnalle. Perustasamaan nouto alkaa olla jo ihan kivalla mallilla. Nyt Suti pitää kapulaa suussaan jo aika pitkään perusasennossa ja olen jopa saanut otettua kapulan muutaman kerran käteeni. Minun pitää vain kumartua ottamaan kapula niin, että taivutan itseni eteenpäin enkä koiraa kohti. Kyllä Iina tiesi, mikä auttoi! Olen aika innoissani, että tämähän taitaakin alkaa sujua vielä :)

Pääsimme eilen kaverin mukana Jattilaan treenaamaan meille uuden porukan kanssa ja meille uudelle alustalle. Sutista näki heti, kun tulimme halliin, että nyt se on valmis tekemään hommia. Se meinaan istui saman tien perusasentoon täydelliseen kontaktiin :) Sellaista se on harvemmin viime aikoina tehnyt, kun olemme menneet uuteen paikkaan. Mm. Taitavilla tassuilla nenä meni saman tien maahan, kun astuimme sisään. Pitäisi käydä sielläkin treenaamassa, että tulisi paikka ja alusta tutummaksi. En tiedä, onko ollut apua, että olemme tehneet niin paljon hommia viime aikoina, vai eikö pohjassa ollut niin paljon hajuja vai oliko nakit vain niin mieluinen palkka, että kontakti oli älyttömän hienoa, vaikka häiriötä oli todella paljon ja monenlaista. Saimme käytyä kaikki AVO:n liikkeet läpi (jopa noudon!!) ja ne menivät hyvin, otimme seuraamista paljon ja 4-5 minuutin paikkamakuun. Olin tosi tyytyväinen Sutiin! Kyllä me oikeasti osataan! Toivottavasti tästä lähti liikkeelle positiivinen kierre :)

Jatkossa on pakko käydä erilaisissa paikoissa treenaamassa enemmän!

2 RT-kisaa, JKL 1.11.2014

Saimme eilen Jyväskylän rally-toko-kisojen järjestäjältä viestiä, että voisimme päästä mukaan tämän päivän kisoihin, jos haluaisimme tulla. Kyselin kisapaikkaa pari kuukautta sitten ja silloin jäin siihen käsitykseen, että emme päässeet edes jonoon asti. Niinpä olin jättänyt koko kisaamismahdollisuuden täysin unholaan, enkä ole tehnyt esim. haisteluongelmalle yhtään mitään Kuopion kisan jälkeen. Olemme treenanneet lähinnä tokon AVO:n liikkeitä kuntoon. Mutta tokihan siinä samalla tulee otettua myös seuraamista. Onneksi kuitenkin on tullut treenattua edes jotain useita kertoja viikossa eikä vain laiskoteltua. Ajattelin ottaa paikat molempiin kisoihin vastaan, ihan vaikka kisakokemuksen saamiseksi. Taitavien Tassujen hallin keinonurmipohja on meille vähintäänkin haastava niin kauan kuin Sutilla on tämä haisteluinnostus ;) Lähdin kuitenkin sillä asenteella, että parhaani tehdään.

Menin paikalle noin tuntia ennen ensimmäisen kisan alkua ja kävimme pitkällä lenkillä. Oli pirteä pikkupakkanen ja tuli ihana fiilis siitä, että onpa mukava olla tässä nyt. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen jälkeen otin jo Sutin autosta, vaikka olimme vuorossa numerolla 16, ja kävimme vähän vielä lenkillä, otimme seuraamista, kävimme sisällä hallissa totuttelemassa paikkaan ja pohjaan, annoin haistella, otin kontaktiin, menimme odottelutilaan jo hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa, Suti otti hyvin kontaktia ja halusi tehdä hommia. Menimme kehään ja nenä meni maahan saman tien! Aargh! Miten paljon voi ärsyttää! Niin sitä sitten mentiin: nenä käytännössä maassa kaikki kyltiltä toiselle siirtymiset, mutta onneksi Suti tekee kyllä kyltin tehtävät aina innoissaan ja hyvin! Ekalta radalta tulokseksi 82 pistettä, tuomarina Iiris Harju. Tämä tuomari muistutti rataantutustumisessa, että kannattaa mieluummin keskittyä rauhassa tekemään liikkeet kunnolla kuin hosua aikaa vastaan. Tätä asennetta haluan alkaa noudattaa.

Pieni lenkki ja Suti autoon ja minä toisen kisan rataantutustumiseen. Tässä kisassa olimme vuorossa viimeisenä. Pidin Sutin autossa siihen asti, kun meitä ennen oli kymmenen koiraa. Nyt en juurikaan teettänyt tehtäviä, halusin sen vain totutella paikkaan ja pohjaan. Tämä kisa meni mielestäni oikein hyvin. Suti seurasi jo paljon paremmin ja olin siitä tietysti iloinen. Se teki liikkeet nopeasti ja innokkaasti. Pisteitä saimme kuitenkin vain 74, tuomarina Tiia Hämäläinen. Vähäsistä pisteistä huolimatta haluan keskittyä tuolla radalla saavuttamaamme hyvään fiilikseen. Pisteet kuitenkin onneksi riittivät hyväksyttyyn tulokseen.

Siitä olen iloinen, ettei Suti ottanut kummassakaan kisassa häiriötä muista koirista ja ihmisistä.

Näin meillä sitten on yhtäkkiä, täysin yllättäen koulutustunnus RTK1 ja suuntaamme seuraavaksi avoimeen luokkaan. Tulostin kylttiohjeet kaikkiin ylempiin luokkiin, kun näyttää siltä, että tämäkin laji on jäänyt meidän harrastuksiin. Pitää yrittää saada tokon ja rally-tokon liikkeet ja seuraaminen kuntoon ensi kesään mennessä, josko ulkokentät olisivat meille parempia paikkoja kuin nämä keinonurmipohjat. Avoimessa luokassa koira on vapaana ja mukaan tulee erilaisia paikallaan käännöksiä (osaa ihan hyvin jo), hyppy (ei varmasti tuota ongelmia), houkutus, istu-seiso asennonvaihto rinnalla (ei olla treenattu ikinä!) ja pyörähdys seuratessa (osaa!).