Saimme eilen Jyväskylän rally-toko-kisojen järjestäjältä viestiä, että voisimme päästä mukaan tämän päivän kisoihin, jos haluaisimme tulla. Kyselin kisapaikkaa pari kuukautta sitten ja silloin jäin siihen käsitykseen, että emme päässeet edes jonoon asti. Niinpä olin jättänyt koko kisaamismahdollisuuden täysin unholaan, enkä ole tehnyt esim. haisteluongelmalle yhtään mitään Kuopion kisan jälkeen. Olemme treenanneet lähinnä tokon AVO:n liikkeitä kuntoon. Mutta tokihan siinä samalla tulee otettua myös seuraamista. Onneksi kuitenkin on tullut treenattua edes jotain useita kertoja viikossa eikä vain laiskoteltua. Ajattelin ottaa paikat molempiin kisoihin vastaan, ihan vaikka kisakokemuksen saamiseksi. Taitavien Tassujen hallin keinonurmipohja on meille vähintäänkin haastava niin kauan kuin Sutilla on tämä haisteluinnostus ;) Lähdin kuitenkin sillä asenteella, että parhaani tehdään.
Menin paikalle noin tuntia ennen ensimmäisen kisan alkua ja kävimme pitkällä lenkillä. Oli pirteä pikkupakkanen ja tuli ihana fiilis siitä, että onpa mukava olla tässä nyt. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen jälkeen otin jo Sutin autosta, vaikka olimme vuorossa numerolla 16, ja kävimme vähän vielä lenkillä, otimme seuraamista, kävimme sisällä hallissa totuttelemassa paikkaan ja pohjaan, annoin haistella, otin kontaktiin, menimme odottelutilaan jo hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa, Suti otti hyvin kontaktia ja halusi tehdä hommia. Menimme kehään ja nenä meni maahan saman tien! Aargh! Miten paljon voi ärsyttää! Niin sitä sitten mentiin: nenä käytännössä maassa kaikki kyltiltä toiselle siirtymiset, mutta onneksi Suti tekee kyllä kyltin tehtävät aina innoissaan ja hyvin! Ekalta radalta tulokseksi 82 pistettä, tuomarina Iiris Harju. Tämä tuomari muistutti rataantutustumisessa, että kannattaa mieluummin keskittyä rauhassa tekemään liikkeet kunnolla kuin hosua aikaa vastaan. Tätä asennetta haluan alkaa noudattaa.
Pieni lenkki ja Suti autoon ja minä toisen kisan rataantutustumiseen. Tässä kisassa olimme vuorossa viimeisenä. Pidin Sutin autossa siihen asti, kun meitä ennen oli kymmenen koiraa. Nyt en juurikaan teettänyt tehtäviä, halusin sen vain totutella paikkaan ja pohjaan. Tämä kisa meni mielestäni oikein hyvin. Suti seurasi jo paljon paremmin ja olin siitä tietysti iloinen. Se teki liikkeet nopeasti ja innokkaasti. Pisteitä saimme kuitenkin vain 74, tuomarina Tiia Hämäläinen. Vähäsistä pisteistä huolimatta haluan keskittyä tuolla radalla saavuttamaamme hyvään fiilikseen. Pisteet kuitenkin onneksi riittivät hyväksyttyyn tulokseen.
Siitä olen iloinen, ettei Suti ottanut kummassakaan kisassa häiriötä muista koirista ja ihmisistä.
Näin meillä sitten on yhtäkkiä, täysin yllättäen koulutustunnus RTK1 ja suuntaamme seuraavaksi avoimeen luokkaan. Tulostin kylttiohjeet kaikkiin ylempiin luokkiin, kun näyttää siltä, että tämäkin laji on jäänyt meidän harrastuksiin. Pitää yrittää saada tokon ja rally-tokon liikkeet ja seuraaminen kuntoon ensi kesään mennessä, josko ulkokentät olisivat meille parempia paikkoja kuin nämä keinonurmipohjat. Avoimessa luokassa koira on vapaana ja mukaan tulee erilaisia paikallaan käännöksiä (osaa ihan hyvin jo), hyppy (ei varmasti tuota ongelmia), houkutus, istu-seiso asennonvaihto rinnalla (ei olla treenattu ikinä!) ja pyörähdys seuratessa (osaa!).
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti