Meidän perheessä tapahtuu

Vähän kuulumisia...

Jojo
Nypin keskiviikkona Jojolta pitkät karvat pois, kun oli niin epäsiistinnäköinen. Nyt siitä tulikin taas ihan nätti. Alta kyllä paljastui vähän tasapaksu koira, eli ruokaa pitää vähentää taas reilusti. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota, että Jojon kulmakarvat ovat harmaantuneet. Sillähän on muutenkin ollut tapana kasvattaa vaaleita karvoja läpi, varsinkin päähänsä, mutta nämä karvat ovat laadultaan ihan erilaisia. Jojohan täyttää ensi kuussa 8 vuotta, että olisiko se nyt sitten vanhuuden ensioireita? Sen mustat läiskät ovat muuttumassa ilmeisesti ruskeiksi, koska pää on jo melkein kokonaan ruskea ja hännän tyvestä pukkaa oikein kauniita punaruskeita karvoja.

Samu ja Jojo ovat alkaneet "löytää toisensa". Samua on alkanut viime aikoina kiinnostaa koirien silittely ja taputtelu, kun ennen se ei ole juurikaan kiinnostanut. Olemme opastaneet samalla, miten koiria käsitellään ja kohdellaan. Jojo nuolee mielellään Samun naamaa, joten siitä on nyt tullut yhteinen hauska juttu.

Papu

Olen nyt vasta myöntänyt itselleni, että Papun rakenne ei ole ollut oikeanlainen agilityyn. Siinä mielessä onni, että lopetus tuli viime talvena pakon edessä, koska luultavasti olisin vain jatkanut hamaan tappiin ja Papulle olisi saattanut tulla ikäväkin vanhuus. Sen etuliikkeethän ovat aina olleet tosi leveät ja sen juokseminen on välillä jotenkin tosi katkonaista ja töksähtelevää. Kyynäriähän (kuten ei selkääkään) siltä ei ole kuvattu, mutta epäilen, että niistä saattaisi vielä vaikka löytyäkin jotain... Selkäkin on jotenkin kankea. Papuhan ei ole koskaan ollut erityisen notkea eikä ketterä. Nyt se on pikkuhiljaa vähän muuttunut, kun ei ole ollut viikottaisessa rasituksessa, joten ehkäpä sen loppuelämä on ihan kiva.

Raakaruokinta
Ostin pari viikkoa sitten Lidlistä keittiövaa'an. Molemmat koirat kuluttavat nykyään niin vähän, että annan niille vain 180-200 g ruokaa. Vaa'alla tarkan määrän näkee nyt tosi helposti ja pakko tunnustaa, että liikaa niille on tullut annettua koko ajan! Tuollainen määrä on silmämääräisesti tosi vähän...

Trimmaus
Ilmoitin Ylökkin keskustelufoorumilla, että trimmaan nypittäviä rotuja Tampereen seudulla. Sain ensimmäisen asiakkaani viime viikolla, kun kävin nyppimässä 1-vuotiaan cairnin Valkeakoskella. Siinä oli aika kova homma ja työ oli ihan erilaista kuin käppänän tai russelin nyppiminen. Kun russelilta lähtee aina kaikki karva pois kerralla ja uusi karva on alla valmiina, tuolta koiralta ei irronnut kaulakarvat ollenkaan, kun taas kyljistä ja takajaloista irtosi helposti. En kuitenkaan nyppinyt kaikkea pois, kun omistajakin toivoi sitä ja toisekseen ei kaikki karva olisi irronnutkaan. Niinpä nypin vain pintakarvoja pois. Omistaja oli tyytyväinen tulokseen. Minun silmääni se näytti aika keskeneräiseltä, mutta toisaalta sellainen villinnäköinenhän cairnin näyttelytrimmikin on. Oli vain vaikea pitää sitä valmiina, kun russeli menee ihan sileäksi ja käppänä trimmataan melkein viivottimen kanssa. Mutta pääasia, että asiakas oli tyytyväinen :)

Muutto
Muutamme ensi kuun aikana Jyväskylän seudulle. Petri on saanut sieltä töitä. Nyt haemme asuntoa ja minäkin töitä sieltä päin.

Päivitys 3.8. Asunto on saatu Jyskästä ja muutto on kuun vaihteessa! Asunto on kiva saunallinen rivitalokolmio. Parempi kuin uskalsimme odottaa :)

Polvi
Polvi on ollut viikon kipeä joka päivä. Se on vähän muuttunut erilaiseksi, kun kipupiste on siirtynyt myös polven päälle. Pääasiallisesti kuitenkin särkee polven sivusta ja alta/sisältä. Särkyä on erityisesti kävellessä, mutta se jatkuu myös yöllä. Elokuun alussa soitan erikoispoliklinikalle, kun ovat palanneet kesälomilta. Kelakin vaatii seuraavaksi ortopedin lausuntoa...

Päivitys 3.8. Kävin viime viikon keskiviikkona aluevastaanotolla terveyskeskuslääkärillä, koska polvessa oli jo monta päivää ollut pistävää kipua levossakin. Anssi Loponen laittoi siihen kortisonipiikin. Tuon teho auttoi pari päivää pistävään kipuun, mutta nyt sekin on taas jatkunut. Polven sivussa olevaan kipuun ei auttanut sekään, mitä en kyllä uskonutkaan, koska tiedän, että syy on kierukassa.

Soitin erityispoliklinikalle. Ensinnäkin jouduin soittamaan monta kertaa, koska kukaan ei meinannut vastata, vaikka oli aukioloaika. Olen kuulemma jonossa numerolla 40. Ortopedien käynneistä ei ole vielä mitään tietoa, mutta kyllä ne varmaan tässä kuussa tulevat ainakin yhtenä päivänä käymään!!! Kerralla ottavat sitten 20 potilasta... Sanoin, että hermot menee kun kipu vain pahenee koko ajan eikä mikään auta eikä töihin pääse ja Kelasta hätyytellään...! Kehotti ottamaan yhteyttä omalääkäriin, joka voi laittaa eteenpäin kiirehtimislähetteen! Mitä!? Olisivatko he voineet laittaa sen jo aikaisemminkin??? No huomiselle on Loposen Anssille soittoaika, kun omalääkäri on kesälomalla. Huh huh, eikö olekin helppoa tämä sairastaminen Nokialla??

Hauskaa pitämässä Mouhijärvellä

Lähdin tänä aamuna käymään Mouhijärvellä, kun on vähän viileämpi päivä (aika kuumalta kyllä näin päivällä taas tuntuu, kun aurinko oikein paistaa...). Olipa ihana pitkästä aikaa käydä vähän ottamassa jotain hallissa. Mitään isompia ratoja en voinut polven takia ottaa, mutta nythän on hyvä tilaisuus harjoitella koirien irtoamista :)

Otin ihan ensimmäiseksi Papun kanssa tokoa, AVO:n liikkeitä taas. Seuraamisessa pysyi kontakti loistavasti ja juoksukin onnistui eikä Papu seilaillut vaan piti hyvin kontaktia!!! Liikkeestä maahan meno meni hienosti. Otin sen vain kerran. Luoksetulon pysäytyksessä palkkasin kaksi kertaa suklaamunan keltaisella "sisämunalla", johon olin laittanut makupalan sisälle. Papu tykkää siitä kovasti ja riemastui palkasta suuresti. Mutta kun namikippo oli niin sopivasti hyvällä linjalla, menin onneton tunari palkkaamaan pari kertaa namikipolle menolla :( Siitähän Papu meni taas ihan sekaisin. En meinannut millään saada sitä enää tekemään liikettä oikein, eli pysähtymään heti ensimmäisellä käskyllä. Vähensin lopulta matkan noin 17 askeleeseen ja sain sen pysähtymään heti. Siitä iso palkka (heitin namin) ja vielä pari kertaa uusiksi. Johan alkoi taas sujua. Jollekin koiralle palkkaamisen vaihtelu sopii, mutta Papulle ilmeisesti ei. Ainakaan tässä liikkeessä.

Sitten vein Papun pienelle tauolle ja otin Jojon hommiin. Se oli ihan intona, niinkuin aina. Leikittiin vähän aikaa kumisella vetolelulla ennen kuin alettiin suunnitellakaan mitään tekemistä. Hallissa oli pari hyppyä, rengas, kepit, putki, A ja pussi aseteltu sillä tavalla sopivasti, että pystyin ottamaan pieniä pätkiä mutta tarvittaessa vaikka pitkääkin rataa. En tehnyt muita muutoksia kuin laskin rimoja ja renkaan korkeutta. Jojo suoritti kaikki esteet innokkaasti. Sen kanssa on aina niin kiva höntsäillä. Kepitkin se vetää jo älytöntä vauhtia ja voin olla jo aika kaukanakin :)

Sitten jatkoin taas Papun kanssa, joka olikin kannustanut meitä kehän laidalta koko ajan, eli se siitä lepäilystä ;) Otin vielä uudestaan joitakin kertoja luoksetulon pysäytyksiä. Pari kertaa liikkeestä seisomista. Ei tuntuisi enää olevan mitään ongelmaa. Toisella kertaa taisin kyllä vahingossa käyttää hieman käsiliikettä, koska Papu jäi katsomaan taakseen, lentikö sinne jotain.

Kaukojen ensimmäinen istumaan nouseminen ei taaskaan onnistunut heti. Nyt tein niin, että kun ei noussut ensimmäisellä käskyllä, menin takaisin rinnalle ja annoin uuden jääntikäskyn. Helpotin vähän, eli jäin ihan lähelle ensin ja kun onnistui nyt heti, menin parin askeleen päähän ja kun tämäkin onnistui ekalla, menin kisamatkan päähän. Nyt nousi ensimmäisellä käskyllä kauempaakin. Tämä on sellainen liike, että sitä pitää muistuttaa vähän väliä. Olemme kotona harjoitelleet niin paljon nyt ihan läheltä kun olen ottanut seisomisen mukaan, ettei ilmeisesti meinaa muistaa tätä varsinaista liikettä enää.

Ensimmäinen noutokapulan heitto epäonnistui... Papu kirmasi heti perään muutenkin ja toi hienosti. En kuitenkaan palkannut. Toinen heitto onnistui paremmin ja Papu odotti hienosti (laskin mielessäni viiteen) nouto-käskyä. Lähti nopeasti, otti hyvin ja toi hienosti. Tähän oli hyvä päättää tämä liike.

Sitten vielä hyppy. Papu ei meinannut taaskaan lähteä ensimmäisellä käskyllä hyppäämään. Mikähän tähän on tullut? Pari toistoa ja lähti loput harjoitukset onneksi jo ekalla käskyllä. Palkkasin pari kertaa siitä, että istui heti sekä luoksetulosta. Sitten otin pari kertaa kisanomaisesti. Pari kertaa etujalat kolahtivat lautaan :(

Heittelin vielä vähän aikaa metallikapulaa ihan vain nostoharjoituksena. Sitten vapautin Papun agilityesteille. Se kirmasi ihan onnessaan putkeen ja kepeille, käskystä tosin, Papuhan ei osaa olla kuriton ;)

Ja taas Jojon kanssa. Se on kyllä älyttömän kuuliainen ja tottelevainen koira nykyään :) Ainakin tuolla hallissa, kun muita ei ole paikalla. Papu halusi vielä väenvängällä päästä tekemään jotain. Kysyin siltä, mitä se sitten haluaisi tehdä ja se juoksi A:lle. Annoin sen tehdä sen muutaman kerran, kun se on siitä aina niin tykännyt eikä ole pitkään aikaan päässyt. Toisekseen A on sen verran leveä, ettei tarvitse pelätä siltä putoamistakaan. ProCaniksen A:n pinta on muuten tosi hyvä eikä koira joudu sillä sutimaan yhtään. Jostain syystä Papu hakeutui jatkuvasti renkaalle ja halusi hypätä sen! Sehän ei ole koskaan oikein ollut sen lempieste, mutta nyt tuntui olevan kiva. Syynä saattoi olla sekin, että Papu osaa lukea rataa niin hyvin, että se hakeutui seuraavalle loogiselle esteelle, kun minä olisin jo palkannut aikaisemmin ja vetänyt radalta pois. Tavallisen hypyn se hyppää edelleen tosi rumasti, eli nostaa takapäätä tosi korkealle. Eli kaikenlaista hypyttämistä pitää välttää.

Niin sitä oltiin kirmailtu tunti, joten oli jo aika lähteä kotiin. Käytiin vielä vähän jäähyttelemässä, ettei tulisi pahoja jumeja. Täytyy vielä hieroa molemmat viimeistään huomenna.

Hellettä riittää ja hiki virtaa

Nyt on ollut pitkään tosi tosi TOSI kuuma. Säätiedotus lupasi parille päivälle vesisateita ja ukkosia, mutta ei täällä satanut kuin vähän aikaa eilen. Hyvä jos vähän maanpintaa kasteli. Toivottavasti mustikat eivät nyt ihan kuivu. Niitä meinaan tulisi kivasti, jos vaan kelit olisivat suotuisat. Ja sataa pitäisi, että tulisi sieniä!

Nyt kun olemme olleet kotona ja on ollut kuuma, olemme käyneet Samun kanssa uimassa monta kertaa päivässä. Minäkin olen uinut jo muutaman kerran. Samu on kehittynyt tosi paljon pienessä ajassa. Hän hyppii laiturilta veteen, sukeltaa (kellukkeiden kanssa tosin mutta kuitenkin) vähän matkaa eteenpäin, ja ui muutenkin kovasti. Opettelee juuri käyttämään käsiään. Yrittää välillä uida ilman kellukkeitakin, mutta ihan vielä se ei onnistu. Luultavasti kesän loppuun mennessä saamme jättää kellukkeetkin pois, niin hienosti homma on edistynyt.

Olin Agirodussa töissä joka päivä. Kuumaa oli, mutta myös kivaa! Oli sellainen olo, että porukka oli niin ammattilaisia kuin voi olla, hommat sujuivat jo vahvalla kokemuksella. Toivottavasti pääsemme hyödyntämään tätä osaamistamme myös tulevaisuudessa saaden lisää isoja agilitytapahtumia järjestettäväksemme.

Papun kanssa olemme käytännössä lomailleet. Välillä teen sen kanssa jotain pientä, esim. kaukoja. Ylösnouseminen sujuu hienosti jo sekä istumasta että makaamasta, mutta seisomisesta istumaan meneminen liikuttaa takapuolta. Olen alkanut nyt vaatia siltä oikeaa suorittamista, kun kerran asennonvaihdot tuntuvat onnistuvan. Metallikapulassa ollaan siinä vaiheessa, että Papu jo liikkuu se suussaan. Olen samalla vahvistanut erikseen kapulan nostoa maasta. Peruuttaminen seuraamisen yhteydessä sujuu, jos on okei, että koira peruuttaa hillittömällä vauhdilla pitkällä ohjaajan takana ;) :D Jääviä liikkeitä olen myös ottanut silloin tällöin, myös istumista.

Meidän pitää harjoitella vielä:
- sivuaskel vasemmalle: sujuu jo vähän, mutta paremmin tietysti pitäisi mennä
- sivuaskel oikealle: alkutekijöissä, kun ajattelin, että harjoittelemme ensin askeleen vasemmalle kuntoon tai ainakin paremmalle mallille
- peruuttamiseen rauhallisuutta
- puukapulan noutoon malttia, ettei karkaa hakemaan ennen käskyä; muuten tykkää tästä liikkeestä paljon ja tekee sen mielellään :)
- luoksetulon pysäytys: vahvistus ei ole koskaan pahasta, varsinkaan meillä
- kaukot: matkan pidennys kun varmasti suorittaa oikein

Jojosta on tullut ihan stressipallo :( Onko se nyt ihmekään, kun joka kerta mennessään ovesta ulos ja sisään joutuu haistamaan vihaamansa koiran hajua. Se on alkanut vihata ihan silmittömästi tuota naapurin lapinkoiraa sen jälkeen, kun se karkasi meidän päälle. Pelkään, että siltä hajoaa vielä sisuskalut, kun joutuu kestämään päivästä toiseen tuollaista stressiä. Nyt olen tehnyt niin, että kannan sen pihan läpi, mikä onkin tuntunut hyvältä ratkaisulta, koska molemmat käyttäytyvät silloin rauhallisemmin, Jojo vähän urisee, mutta siinä kaikki. Toivottavasti me päästään tästä asunnosta pian pois!

Tapasin Agirodussa Wetten, Moonan pentujen isän. Siinä oli kyllä hieno koira! Ei olisi uskonut, että se on vasta 1,5-vuotias. Se kulki emäntänsä Tiian mukana koko ajan vapaana kisapaikallakin, eikä meinannutkaan mennä uhittelemaan kenellekään. Se oli myös rauhallinen eikä yhtään epäluuloinen ihmisiäkään kohtaan. Karva oli upean musta ja karkea. Tuollaisten koirien jälkeläisen todellakin haluaisin ja siksi varmasti joudunkin vielä katumaan sitä, etten nyt pentua voi ottaa. Petri vastustaa voimakkaasti ja olen minä itsekin tullut siihen tulokseen, että oman jaksamiseni vuoksi on parasta, että pentu tulisi vähän myöhemmin. Haluan keskittyä siihen tosissani ja kunnolla. Koska menetän nyt tämän pennun, tuskin haluan enää muutakaan käppänänpentua. Joten joudun vielä aloittamaan joskus kokonaan uuden rodun etsinnän. Borderterriereistä jo tiedän yhden kasvattajan, joka kasvattaa luonnetta ja agilityyn sopivia koiria, mutta en minä nyt vielä tiedä, mihin rotuun tulen päätymään. Tärkeintähän hakemassani pennussa on sopiva luonne: vilkas ja reipas; helppohoitoinen karva ja terve rakenne.

Lisää sairaslomaa...

Kävin tänään omalääkärillä Nokian terveyskeskuksessa hakemassa lisää sairaslomaa. Nyt pääsin ihan oikealle omalle lääkärilleni, viimeksihän oli tuuraaja. Hän ihmetteli, miksei tätä vaivaani ole alunperin laitettu työterveydessä työtapaturmaksi. Jos olisi, olisin päässyt jo korjaukseen vakuutusyhtiön piikkiin ja olisin jo takaisin töissä!!! Arvasin, ettei se meidän työterveyslääkäri ole ihan asioista perillä: hän kun oli laittanut lähetteeseenkin, ettei vaiva olisi työperäinen. Mistä se sitten on tullut, jos ei töistä, koska töissä se ensimmäisenä reagoikin?! Näin minua nyt sitten pompotellaan paikasta toiseen enkä tule hullua hurskaammaksi missään :( Työterveyslääkärikin puhui koko ajan vain siitä, että minut on hoidettava jatkossa joko yksityisellä (omaan laskuun tai työpaikan) tai julkisella puolella jonottamalla ortopedille. Alkaa herätä epäilys, että taisi ohjata vain kavereidensa luo rahastettavaksi.

Tämä meidän terveyskeskuslääkäri sanoi heti, että polvessa taitaa olla kierukka repeytynyt. Kun sanoin, että kaikki lääkärit tuntuvat ihmettelevän sitä, miksi oirehtii, vaikkei ole sattunut mitään erityistä tapaturmaa, mutta kaikki potilaat, joilla on ollut samaa vaivaa ovat sanoneet, että on repeytynyt pelkästä jatkuvasta rasituksestakin. Omalääkärimme sanoi, että kyllä se kuuluu jokaisen lääkärin perusopintoihin oppia, että kierukka voi repeytyä vaikka vain polvistumisesta!! Uskomatonta! Sitähän minä olen juuri töissä tehnyt: kumarrellut, kääntyillyt, nostellut painavia laatikoita jne. Ihanaa päästä vihdoinkin lääkärille, joka uskoo!

Kirjoitti minulle nyt sairaslomaa 15. elokuuta asti. Toivoi, että silloin olisi jo tullut tietoa ortopedille pääsystä ja jatkotoimenpiteistä. Nyt erityispoliklinikka on kuitenkin kiinni pakkolomien ja kesälomien takia. Eli nyt sitten koitetaan vain nauttia kesästä...

Ps. Putosin jo viime viikon maanantaina Kelan rahoille, 28 sairaslomapäivän jälkeen, koska olen ollut töissä tuolla alle kolme vuotta. Sanna töistä hoiti Kelan paperit kuntoon viimeksi, kun siellä kävin. Tänään kun soittelin Kelaan, pitääkö minun vielä tehdä jotain, sanoivat, että hakemus on jo käsitelty ja tulen saamaan ensimmäiset rahat jo perjantaina! Kiitos Sanna! Lääkäri laittoi myös Kelan vaatiman B-lomakkeen suoraan Kelaan, joten minun ei tarvinnut sitäkään sinne viedä.

(Minä) Lääkärissä

Kävin eilen yksityisellä ortopedillä, jotta saisin tämän polviongelman edes vähän eteenpäin (terveyskeskuksen kautta jonotus voi kestää jopa 4kk). Sain maksaa lystistä melkein 80 euroa enkä tullut juurikaan hullua hurskaammaksi. Tämä lääkäri ei voinut kirjoittaa edes sairaslomaa vaan se täytyy käydä hakemassa erikseen työterveydestä.

Ortopedi piti pahimpana ongelmana tällä hetkellä polven rustovaurioita, mutta ei nekään kuulemma ole mitenkään vaarallisia. "Ihan normaalia käyttöä vain." Mahdollisesti jotain vikaa voi olla kierukassakin, mutta ihmetteli, kun ei ole sattunut mitään onnettomuutta. Sivulauseessa tuli jossain vaiheessa, että ehkä polvi on vain joutunut niin kovalle kuormitukselle, että kierukka olisi voinut päästä jotenkin vioittumaan. Ohjasi magneettikuviin.

En kyllä ymmärrä, miten polvea voisi käyttää normaalisti, kun joka päivä särkee :( Haaveilen jo juoksemisesta ja muusta reippaammasta ja rohkeammasta liikkumisesta :/

Vein tänään laput terveyskeskukseen, jotta saisin sitä kautta maksusitoomuksen (tai en vielä mennessäni tiennyt, että on sen niminen ja että vaatii sellaisen, jotta pääsee julkisen kautta lisätutkimuksiin). Omalääkärini tuuraaja lupasi selvittää, pitääkö minun kuitenkin käydä terveyskeskuksen ortopedillä vai saanko suoraan sen maksusitoomuksen. Jos saan maksusitoomuksen, pääsen heti tilaamaan aikaa magneettikuviin!

Terveyskeskuslääkäri kirjoitti sairaslomaa heinäkuun 3:nteen päivään asti. Sen jälkeen tarvitsen jonkun toisen lapun Kelaa varten, koska silloin olen ollut sairaslomalla 60 päivää.

Ehkä tämä piina alkaa vihdoinkin helpottaa.

Hammastarkastuksessa

Torstaina Eläinlääkäriasema Reviiri Epilässä järjesti hammastarkastuspäivän. Käytin koirat siellä vain saadakseni tietää, mitä niiden hampaille pitäisi tehdä. Papullahan on ollut yksi aika ongelmallinen yläetuhammas, jonka tieltä pentuhammas jouduttiin poistamaan. Tämä uusi hammas sitten kasvoi vinoon ja sen ja viereisen hampaan väliin kertyy kaikenlaista töhnää, jota on aika vaikea saada pois. Molemmilla on myös vähän hammaskiveä kulmureissa.

Tuomiona kuulimme, että Papulta pitää ehdottomasti poistaa ainakin tuo vino hammas, koska se hinkkaa alakulmuriin. Muutenkin Papulla on tosi ahdas purenta ja useampiakin hampaita on kasvanut vinoon. Purennalle olisi pitänyt tehdä jotain jo kauan aikaa sitten, mutta enpä ole tuota hoksannut. Kaikki näyttelytuomaritkin ovat kehuneet hyvää purentaa eivätkä eläinlääkäritkään ole mielestäni asiasta maininneet.

Jojolla on kuulemma sellainen purenta kuin pitääkin, mutta senkin katkennut etuhammas kannattaa poistaa.

Eläinlääkäri suositteli siis hampaiden- ja hammaskivenpoistoa. Hinta oli sen verran tyyris, että joudun odottamaan syksyyn ennen kuin operaatiot voidaan tehdä. Jos sairaslomani edelleen jatkuu (ja miksi ei jatkuisi, kun kerran särkee edelleen eikä avusta ole tietoa: julkisella puolella pääsee hoitoon neljän kuukauden sisällä...), putoan pian Kelan rahoille ja ne rahat todennäköisesti ovat pieniä :( Petri on joutunut sairaslomalle kädestään ja hänellä on lisätutkimuksia tulossa tässä kuussa. Voi olla, että hänkin joutuu vaihtamaan työpaikkaa. Eli hyvästi haaveeni pennusta, hyvästi haaveet talosta, hyvästi haaveet mistään paremmasta ja hyvästi nykyinen työni...

Etsinnän loppukoe

Kävimme tänään yrittämässä suorittaa alkeiskurssin loppukoetta. Jouduimme tekemään jäljen ennen omaa jäljestämistämme, joten Papu oli ihan poikki. Olisihan se pitänyt arvata jo etukäteenkin, mutta halusin silti yrittää.

Loppukoejälki, 0,5h vanha, maalikoirana sekarotuinen narttu Kira, helteistä, pilvistä ja yltyvää tuulta
Papu lähti hyvin, mutta muutaman askeleen jälkeen jäi odottamaan minua. Käytännössä pääsimme aina pari askelta eteenpäin, kun se jäi odottamaan minulta apuja/vettä/hajua/mitä tahansa. Keskeytin, kun Papu vain alkoi hyppiä kiveltä toiselle kerjäten makupaloja. Olimme kuitenkin olleet koko ajan menossa ihan oikein, mutta Papu ei vain jaksanut. Kun vein sen autoon, se pisti samantien pään peittojen väliin ja alkoi nukkua silmät kiinni.

Emme pääse yrittämään loppukoejälkeä viikon päästä sunnuntaina. Haluaisin tehdä seuraavaksi seuraavat jäljet: *tuore ja lyhyehkö, sisältää kulmia *vanha ja lyhyehkö, sisältää kulmia *tuore ja pitkä, sisältää kulmia *vanha ja pitkä, loppukoejälki

Jos emme pääse toteuttamaan tällaista suunnitelmaa, saamme unohtaa koko lajin :(