Iloa pienistä onnistumisista

Olemme tainneet päästä takaisin hyvän kierteeseen, toivotaan niin! Reilu viikko sitten Taitavien tassujen hallilla havaitsin jo pientä parantumista kontaktissa ja parannusta näkyy edelleen :)

Viikko sitten pääsin pitkästä aikaa Hangan lavalle Kennelkerhon toko-treeneihin. Suti piti todella hyvin kontaktia ja oli muutenkin innokas tekemään!! Kentällä oli meille uusia koiria, joten otin kaiken hyödyn irti testatessani kontaktin pitämistä ja seuraamista. Lisäksi teimme joitakin liikkeitä omaan tahtiin. Jäi hyvä fiilis!

Viikko vierähti taas nopeasti arjen pyörittämisessä. Onneksi illat ovat jo pidentyneet, joten pääsin parina iltana koirien kanssa ihan lenkillekin.

Eilen kävin Sutin kanssa tunnin lenkillä ja otin sen jälkeen pihassa tokoa. Kotonahan se seuraa lähes täydellisesti! Palkkasin pallolla ja makupalalla ja muutenkin yritin olla yllätyksellinen. Otin ex tempore luoksetulon pysäytyksen ja huomasin, että Suti oli pysähdyksen jälkeen lähdössä takapalkalle! Ai hemmetti, unohdin, että olin käyttänyt sitä viimeksi palkkauskeinona! Ei muuta kuin takapalkka käyttöön ja pystyin muutamalla toistolla pidentämään matkan 30 metriin ja antamaan pysäytyskäskyn vain käsimerkillä :) Hyvin pysähtyi ja kun kehuin sillä samalla sekunnin sadasosalla kääntyi ja lähti takapalkalle. Ei se mitään, eiköhän sitä saa hiottua. Yhden kerran otin kokonaisena liikkeenä noin 20 metrin matkalla.

Tänä aamuna kävimme TT-hallilla (otin maaliskuun ajaksi vielä Tassupassin). Minulla oli pojat mukana, jotka viihtyvät hallissa myös erinomaisesti: lämmin halli, pehmeä lattia ja paljon tilaa kiihdyttää molemmat juoksemaan ympäriinsä :D Onpahan häiriötä Sutille ;)

Suti yritti kyllä haistella, mutta oli vieläkin helpommin ja enemmän kontaktissa kuin viimeksi. Selvää parannusta siis jälleen! Otin seuraamista palkaten nopeasti ja käyttäen repulla odottavaa palkkaa. Tarkoituksena ehdollistaa siihen, että repulla saa sitten lopuksi oikein ison palkan. Viimeiseksi menimmekin sitten repulle ja annoin sille kunnon palkan isoilla kehuilla ja tekemällä siitä oikein "isoa numeroa".

Toiseksi harjoittelukohteeksi olin ajatellut etukäteen ottaa puolikkaan pujottelun. Suti teki sitä hyvin ja innokkaasti, ja kun näytti siltä, että on taas palautunut mieleen, harjoittelin puolen vaihtoa keppien päässä. Hienosti Suti jatkoi pujottelun loppuun, vaikka vaihdoin puolta joko valssaten ja persjättönä. Hetken päähänpistosta otin tähän mukaan sellaisen leikin, että Sutin piti kiertää hallissa olevia betonitolppia ja siirtyä siitä pujottelemaan tai toisin päin. Se oli ihan innoissaan! :) Toinen päähänpisto oli hyppyyttää Sutia maassa makaavan Samun yli ja kiertää hallissa juoksevan Aten ympäri. Kivaa leikkiä kaikille :)

Otimme myös tokon AVO-hyppyä ja rallyn AVO-hyppyä. Hienosti menivät nekin! Luoksetulon pysäytystä otin takapalkalla ja ensimmäisen huonon (hidasteli ja haisteli tullessaan) luoksetulon jälkeen, tähänkin löytyi tekemisen meininki :) Käytin varmuuden vuoksi sekä suullista että käsimerkkiä.

Piristymistä on siis ilmassa!

ps. Olen katsellut meille toukokuulle aika paljon kaikenlaista touhua... ;) Niistä sitten lähemmin!

Vuoden tokokoira 2014

Suti valittiin toista kertaa Hankasalmen Kennelkerhon Vuoden Tokokoiraksi :)

Kävimme eilen treenaamassa Taitavien Tassujen hallilla ja haluan iloita pienistäkin onnistumisista: haistelu on vähentynyt selvästi edellisestä kerrasta ja Suti valitsi monta kertaa mieluummin kontaktin kuin haistelun. Palkkasin vähintään kehumalla heti, kun nosti kuonon maasta. Kyllä se siitä lähtee sujumaan!

Kun emme tehneet mitään tai kun haistelu alkuun meinasi viedä voiton, laitoin Sutin paikkamakuuseen.

Suti 3 vuotta

Sutin 3-vuotissynttäritkin meni ilman sen suurempia julkisia hehkutuksia. Suti pääsi samana päivänä lopuista karvoistaan ja on taas ihan siisti jätkä. Karva irtosi helposti. Seuraavana päivänä kävimme hakemassa kisakokemusta rallykisoista.

Tavoitteena parempi seuraaminen!

Löysin naksun muutama viikko sitten ja ajattelin vain kokeilla, miten Suti siihen reagoi: sehän vallan innostui! Naksautus-ääni tuntui nostavan kierroksia, joten aloin treenailla sen avulla seuraamista. Ajatuksena se, että Sutin pitää itse tarjota perusasentoa ja seuraamista ilman erillistä suullista käskyä. Nopeasti se sen hoksasi, kun olen muutenkin kouluttanut sitä tarjoamisen kautta. Toivon, että tämä harjoittelu lisää sen kiinnostusta seuraamiseen ja nostaa myös virettä. Yksi, mitä meinaan myös treenata on pitkäkestoisuuden kestäminen niin, että palkka odottaa namikipolla esim. repun luona kentän laidalla tai kehän ulkopuolella ja kun seuraa hyvin, pääsee palkalle. Kolmas keino on hyödyntää Papua. Ajattelin ottaa Papun välillä mukaan treeneihin ja ottaa sen kanssa jotain, jos Suti alkaa nuuhkia maata. Ehkä kateus auttaa tässäkin ongelmassa.

Yksi harjoittelukohteemme on myös erilaiset alustat ja paikat. Otin Taitavien Tassujen hallille kuukausikortin, ja olemmekin päässeet sinne yllättävän usein treenaamaan. TT:n hallin pohja on keinonurmea kumirouheella ja se on Sutille TODELLA vaikea, sillä siinä tuntuu olevan miljoonia ylitsepääsemättömän ihania tuoksuja :( Huomasin, että se todellakin haistelee vain hajuja eikä esim. etsi ruokaa, sillä ohitti maassa olleet makupalat sujuvasti! Todella epätoivoinen olo tämän ongelman kanssa välillä!

Osallistuimme Taitavien Tassujen hallissa pidettyyn rallytoko-kisaan, ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Suti kulki nenä maassa lähes koko ajan!! Tuomari kannusti ihanasti ja kyllähän se tietysti näyttikin osaavansa liikkeet, mutta kun kyltiltä kyltille kulkee nenä maassa, ei se ihan täydellistä suorittamistakaan ole! :( Minun mokastani ensimmäiseltä kyltiltä tuli 10 virhepistettä, kun kävelin kyltin ohi ennen kuin sain Sutin tekemään kyltin liikkeen (olisi pitänyt vaikka pysähtyä kyltille). Jos tätä virhettä ei olisi tullut, olisimme saaneet hyväksytyn tuloksen. Mutta eihän tuollaiseen voinut olla muutenkaan tyytyväinen, joten ehkä parempi näin...

Minun piti ilmoittaa Suti BH-kokeeseenkin Pieksämäelle, mutta kyllä nyt on parempi saada tuo seuraaminen (tai paremminkin haisteluongelma) ennen sitä kuntoon! Agilitykisatkin saavat odottaa sitä, että saan taas motivaatiota. Mennyt treenit jotenkin niin penkin alle, ettei ole tuntunut enää kivalta. Minä kun olen aina halunnut, että vaikka olisi mitä tavoitteita agilityssa, sen pitää silti olla kivaa niin minulle kuin koirallekin. Nyt ei enää ole ollut.

Tämän kevään tavoitteina on siis saada haisteluongelma loppumaan ja siten seuraamisesta parempaa, ja alkaa treenata verijälkeä tavoitteellisesti! Mietin, että jos saa haistella jotain luvan kanssa, auttaisi keskittymään paremmin muuhun. Katsotaan, miten käy!

Kirjoitin itselleni ylös, miettiessäni kisojen jälkeen haisteluongelmaa: "Miksi haistelee? Miten haistelua voi vähentää? Miten "rangaista" siitä? Jatka työntekoa! Älä luovuta!" En osaa vastata kysymyksiin, mutta luovuttaa en aio! Pakkohan tämän on joskus alkaa tuottaa tulosta!

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin

Kävimme Tahkolla koko perhe lomailemassa hiihtolomaviikon lauantaista keskiviikkoon. Meillä oli pieni yhden huoneen huoneisto, joten ahdasta meinasi välillä olla, mutta ihan mukavasti meni silti. Koiria piti lenkittää tietysti monta kertaa päivässä. Teki hyvää saada itsekin ulkoilla. Yllättäen paras pari lenkittää oli Suti ja Jojo. Kumpikaan ei vedä remmissä ja jos ketään ei tule vastaan, Jojokin käyttäytyy ihan kivasti. Sutin rauhallinen käyttäytyminen rauhoittaa varmasti Jojoakin. Papu oli todella rasittava yksinkin! Sen pää ei vain meinaa kestää kaikkea sitä jännitystä ja elämää, jota tuollaisissa keskuksissa on ;) Enkä tarkoita mitään pahantahtoisuutta tai pelkoa, vaan kauheeta touhottamista! :D

Olin Sutin kanssa yksin liikkeellä, kun meitä vastaan tuli kettuterrieri ja musta pystykorvainen isompi koira (ehkä musta sakemanni tai sekarotuinen). Näin jo kaukaa ihmisten käytöksestä, että taitaa olla vaikeuksia ohitustilanteissa. Otin Sutinkin lyhyempään remmiin. Kun tulimme lähemmäksi, Suti alkoi vain haistella maata koko ohituksen ajan eikä provosoinut eikä reagoinut vastaantulijoihin mitenkään! Iso musta käveli hölmönä ohi :D Meille kävi samalla tavalla tässä meidän kotinurkilla, kun olimme menossa kylille päin. Naapurin isäntä tuli dreeveriuroksen kanssa vastaan ja ohitus meni hienosti. Kun käännyin vilkaisemaan taakseni, isäntä huuteli, että taitaa se teidän koira olla narttu. Sanoin, että ei kun uros! Isäntä ihmetteli, miten heidän koiransa ei reagoinut mitenkään, vaikka yleensä haukkuu kaikki urokset! Suti ei ilmeisesti halua provosoida muita uroksia, eikä edes pyri niiden luo. Tahkon-reissulla mukana lenkillä oli Jojo ja Suti, kun shelttiuros jäi isäntänsä kanssa odottamaan meitä. Sheltti alkoi jo kaukaa haukkua meitä ja Jojo tietysti rähjäsi takaisin. Sutikin haukahti ohimennessämme kerran, mutta kun sanoin "ohi", lopetti heti ja lähti kävelemään hienosti ohi. Jojokin rauhoittui nopeasti, kun Suti käyttäytyi niin hienosti.

Asuimme Mustin ja Mirrin lemmikkihotellissa, jossa meitä odotti kolme kassillista herkkuja koirille :) Pussit sisälsivät myös mm. lelut ja metalliruokakupit! Ei tarvitse niitäkään nyt ostaa, kun olivat jo ostoslistalla :) Huoneessa oli koirille oma peti, jota Papu tykkäsikin käyttää eikä pyrkinytkään sänkyyn :) Kiitos Musti ja Mirri! Nilsiästä löytyi Agrimarket, josta sain haettua Papulle nivelravinnetta, joka oli juuri loppunut, mikä on näkynyt myös Papun liikkumisessa. Onnistunut reissu siis! ;)

On ihana käydä reissussa, mutta kyllä vaan on ihaninta olla taas kotona!

Vuosikatsaus ja toimintasuunnitelma

Mennyt vuosi 2014 oli varmasti yksi elämäni parhaista. Sain viettää ihanan vuoden lasten ja koirien kanssa kotona. Aten kanssa meni kaikki hienosti ja helposti, Samu aloitti koulunsa ja Sutin kanssa tuli treenattua jotain lähes päivittäin. Sain opinnäytetyön valmiiksi Aten syntymän jälkeen ja valmistuin maaliskuussa hyvin arvosanoin oikeustradenomiksi. Kaiken kruunasi (määräaikainen mutta kuitenkin!) virka uutta koulutustani vastaavassa työssä. Aten hoitotäti on aivan mahtava ja Atte on jäänyt sinne joka aamu mielellään.

Sutin kanssa en tainnut asettaa muita tavoitteita kisarintamalla kuin saada kisakokemusta ja olisihan se ykkönen tokon ALO:ssa ihan kiva. BH-kokeeseen olisimme menneet, jos tällä suunnalla olisi ollut kokeita, joten se sitten jäi. Tokossa kävimme yhdessä kokeessa ja saimme sen toivomani ykkösen. Seuraamisen kanssa tuli sen verran isoja ongelmia, että oli parempi keskittyä vain harjoitteluun loppuvuoden ajan enkä edes katsellut AVO:n kokeita.

Loppukeväästä pääsimme mukaan agilityryhmäkoulutukseen, kun vaihdoimme ryhmää, jonka treeniaika sopi minulle paremmin. Myöhemmin kesällä tuli vielä uusi vaihto, kun pääsin ryhmään, joka tähtää enemmän kisoihin kuin edellinen ja aikakin oli vieläkin parempi kuin edellisen ryhmän. Kesä ja alkusyksy tuli treenattua säännöllisesti ja kehitystä on varmasti tapahtunut nopeasti. Kotona treenattiin ahkerasti vaikeimpia esteitä ja ohjauskuvioita. Kävimme muutamissa epiksissä ja ihan hyvinhän se jo meni, taisimme olla joka kerta palkinnoillakin.

Sutin kanssa tehtiin kahden viikonlopun ja neljän näyttelyn turnee ilman suurempaa menestystä. Se pääsi kesällä karhutestiin, joka osoitti Sutin suojelevan minua vaaran uhatessa. Verijälkeäkin käytiin ajamassa. Sutin silmät todettiin terveiksi, jopa erityisen kauniiksi ;)

Kun tokossa emme kisanneet, ajattelin, että kokeilemme siipiämme rallyssa. Tässä menestyminen yllätti minut täysin! Saavutuksena Sutin ensimmäinen koulutustunnus RTK1, kolme kisaa ja kolme hyväksyttyä tulosta.

Jojo ja Papu olla möllöttelevät. Papussa ikä on alkanut näkyä harmaana partana ja lisääntyneenä jäykkyytenä, mutta hammaskivenpoiston yhteydessä tehdyssä terveystarkastuksessa havaittiin, että se on terve kuin pukki. Sutin kanssa se vahtii pihaa vähän turhankin innokkaasti... Jojossa ei ikä näy oikein missään. Se on ehkä entistäkin pahempi roisto ja ahneempi kuin koskaan, mutta muuten liikkuminen on helppoa eikä jalka paina. Ruoka-aikaan se alkaa komentaa minua sinnikkäämmin ja sinnikkäämmin, joten toivon, ettei se koskaan sairastuisi dementiaan ja alkaisi unohdella syöneensä jo...

Meille muutti marsu, jonka hoitaminen on vaatinut erilaisia järjestelyjä. Sen täytyy mm. ulkoilla pesuhuoneessa, ettei koirat pääsisi sen kimppuun. Mutta on se jo kotiutunut ja ihanan söpöhän se on. Kiljuu jo ruokaakin kurkku suorana kun illalla kuulee ääneni :D

Tuleva vuosi 2015

... tuokoon meidän perheelle, sukulaisillemme ja ystävillemme kaikkea hyvää. Emme vaadi paljoa, kunhan vain saamme elää terveinä ilman suurempia vastoinkäymisiä. Onni ja kiitollisuus tulee ihmiselle silloin, kun hän on tyytyväinen siihen, mitä hänellä jo on. Meidän perheen onni kulminoituu ehkä eiliseen tunnelmaan, kun teimme lumitöitä: Petri ajoi mönkijällä Atte ja Samu kyydissään, minä kolasin lumikolalla koirien juostessa pihalla. Siinä hetkessä oli kaikki mitä tarvitsee.

Mutta pitäähän niitä olla elämässä tavoitteitakin niin pysyy virkeänä ;) Sutin kanssa tavoitteena on suorittaa tänä vuonna BH-koe (toivottavasti pääsemme kokeeseen lähiseudulle) ja luonnetesti. Pyrimme myös niin tokossa kuin rallyssakin avoimen luokan korkkaamiseen ja kisaamisen aloittamiseen agilityssa (mitataanko Suti miniksi vai mediksi? mitenkäs se lisenssi taas hankittiinkaan?). Tulisiko tänä vuonna lähdettyä kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoihin ja osallistuttua niin rallyyn, tokoon kuin agilityynkin? Riittääkö aika tähän kaikkeen, se jää nähtäväksi.

Ja koska sain ilmeisesti opiskellessani jonkun päävamman, olen katsellut uusia opintomahdollisuuksia. Katsotaan, pääsenkö opiskelemaan ja tuleeko siitä sitten yhtään mitään muutenkaan. Toivon myös vakinaista työsuhdetta.

Toivon, että saamme pitää Papun ja Jojon edelleen terveinä laumassamme tulevankin vuoden. Toivon, että Sutikin pysyy kunnossa ja terveenä.

Näyttelyarvostelu minusta

Sain Facebookissa haasteen kirjoittaa itsestäni näyttelyarvostelun. Luonnostelin sen ensin tänne ennen julkaisua. Sen kirjoittaminen oli yllättävän hauskaa :)

Näyttelyarvostelu itsestäni: "35-vuotias tavallisen kokoinen narttu. Hyvä kallo, jossa hieman ilmavat korvat ja leveät posket. Hyvät silmät ja hampaat. Purenta voisi olla parempi. Liikkuu yllättävän ketterästi tarvittaessa, muuten vaivalloisesti. Selkälinjan pitäisi olla tässä iässä jo vakiintunut. Rauhallinen luonne, esiintyy hyvin. Ei parhaassa karvassa tänään. Saa tänään EH:n."

Aina on vaarana joutua oikeisiin töihin

Kaikki loppuu aikanaan jne. jne. Niin myös ihana kotona olemiseni lasten ja koirien kanssa. Aloitin tänään työt. Oli ihana olla töissä, mutta kyllä tämä arjen saaminen sujuvaksi varmasti vie jonkin aikaa. Nyt olen ainakin ihan poikki, kun tuli viime yökin nukuttua tosi huonosti. Atella oli hoitopäivä mennyt hienosti ja Samukin oli reipas koululainen. Sutilla taisi olla minua eniten ikävä ;) Kun katson mennyttä vuotta, voin todeta, että paljon olen saanut aikaankin :)

Mutta nyt tähän viikonloppuun:

Tein Sutille verijäljen lauantaiaamuna. Koirat tarkkailivat toimiani aidan toisella puolella ja Sutihan tietysti tunki itsensä aidan ali ja tuli häiritsemään jäljen tekoa. Koira kainaloon ja takaisin aidan toiselle puolelle. Nyt sain tehdä jäljen rauhassa loppuun, mutta kun aloin pilkkoa puita klapikoneella, Suti hävisi johonkin ja ilmestyi jonkin ajan kuluttua portille, eli jäljellä oli käyty...

Muutaman tunnin kuluttua sitten ajoimme jäljen. Suti nuohosi lähtömakuun tarkasti ja lähti hyvin jäljelle. Jonkin matkan päässä jouduin jälkeä tehdessäni kiertämään pusikon vasemman kautta. Suti meni ensin oikealle, mutta korjasi itsenäisesti. Kulmat suoritti ripeästi, mutta oikein. Toisessa kulmassa tarkisti suunnan, mutta lähti saman tien oikeaan suuntaan. Suti myös jäljesti hienosti melkein 10 metrin narun päässä täysin itsenäisesti ja hanakasti. Maalissa odotti jäniksen käpälä, jonka Suti nappasi suuhunsa ja kantoi sitä ylpeänä ja tohkeissaan :D Kyllä siitä hyvä jälkikoirakin tulisi!

Sunnuntaiaamuna käytiin vähän tokoilemassa Hangan lavalla, jonne piti alun perin tulla enemmänkin väkeä, mutta porukka kuivui kasaan. Onneksi saatiin kuitenkin edes vähän ohitus- ja seuraamisharjoitusseuraa. Tehtiin myös jääviä. Suti pysyi hyvin kontaktissa ja ohitukset onnistuivat hyvin!

Sunnuntai-iltana vielä agilitytreeneihin. Oli oikein mukava harjoitus taas. Parissa kohdassa Suti jäi haistelemaan joka kerta (muutenkin maneesissa haisi niin voimakkaasti hevosen virtsa, että meillä ohjaajilla alkoi päätä särkeä!), mutta sitten kun mentiin, mentiin hyvin. Viimeinen rata sujui täysin ongelmitta, joten lopetin siihen. Toivottavasti kevääseen mennessä on alkanut tottua hevosen hajuun!

Kovasti on töitä paiskittu

Alkukuun pohdintojeni jälkeen olemme paiskineet kovasti hommia saadaksemme seuraamisen parantumaan, noudon kisakuntoon ja luoksetulon pysäytyksen onnistumaan. Olemme treenanneet lähes joka päivä vähintään jotain pientä. Mm. ruokakupilla olen ottanut luoksetulon pysäytystä. Olemme käyneet treeneissä Pieksämäellä, Hangan lavalla ja harjoitelleet kotipihassa, eli olemme saaneet erilaisia häiriöitä. Jokohan sen uskaltaisi ääneen sanoa, mutta olemme me tainneet vähän kehittyäkin.

Seuraamisessa olen palkannut todella nopealla tahdilla, niin, ettei Suti ehdi juuri muuta miettiä kuin syödä suunsa tyhjäksi ja katsoa minua. Olen heittänyt makupalan askeleen, viimeistään kolmen askeleen välein. Sanonut aina sivu-käskyn ennen palkkaamista ja yrittänyt silti pitää asennon ja käteni samalla tavalla kuin kokeessa. Katsotaan, parantaako tämä tyyli intoa seuraamiseen.

Luoksetulon pysäytyksessä olen käyttänyt nyt vallan takapalkkaa, mutta siirtynyt kuitenkin enemmän suulliseen pysäytyskäskyyn, joskin käsimerkki on toisinaan vielä apuna. Se on alkanut selvästi tuottaa tulosta, mutta nyt alkaa vähän näyttää siltä, että Suti alkaa kääntyä kohti takapalkkaa eli selin minuun... Niinpä otin sen kanssa tänään Pieksämäellä myös varsinaisen liikkeen ilman palkkausta seisomisesta. Saa nähdä, miten tässä vielä käy... Matkan olen voinut kotona ja Hangan lavalla nostaa jo koemittaan.

Nouto onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Perusasennossa pitoaika on pidentynyt ja luovutuskin joskus onnistuu. Pitää alkaa palkata sitä taas kapulan nostamisestakin niin saan siihen lisää intoa.

Häiriötreeneissä olen yrittänyt tehdä niin paljon AVO:n liikkeitä kuin mahdollista. Hyvinhän ne jo alkavat sujua. Lisäksi paikkamakuu ja paikalla istuminen onnistuvat hienosti.

Jenni E:n kanssa juttelin ja hän mäyräkoiran kanssa tokoilleena ymmärsi tilannettani hyvin. Hän kertoi, että kun sen kanssa vain jaksoi tehdä töitä, tulosta alkoi tulla 5-vuotiaana. On Sutikin jo väläytellyt osaamistaan, joten eiköhän mekin vielä aleta pärjätä, kun saadaan nämä nuoruuden höyryt ensin kulutettua. Enkä minä missään tapauksessa ole ollut luovuttamassakaan! ;)

Agilitytreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Rata oli tosi haastava ja piti jaksaa muistaa millä kierroksella oltiin menossa, kun rata kiersi vähän samantapaista lenkkiä, mutta joka kierroksella oli jotain erilaista kuitenkin. Liian vaikeaa minulle! Suti teki hienosti ja jaksoi mahtavasti! Radan haasteena oli myös se, että ensin mentiin A:n alta menevään putkeen ja vasta viimeisellä kierroksella A:lle. Juuri sellaista treeniä me tarvitaan! Pujoteltiin monta kertaa edes takaisin ja Suti pujotteli joka kerta upeasti! Joissakin kohdissa se meni niin nopeasti, etten perässä pysynyt :)