Oivalluksia

Saimme ensimmäiseksi tehtäväksi harjoitella niin, että rajatussa tilassa istun tuolilla selin Sutiin. Palkkaan iloisesti siitä, että se tulee katsomaan minua ja heitän makupalan toiseen suuntaan, jolloin se joutuu lähtemään luotani pois ja tulemaan takaisin.

Ensimmäinen harjoitus tuntui hyvältä. Toisen harjoituksen otin ex tempore, kun Atte halusi kuvata meitä. Istuin lattialla ja käännyin aina pois päin siitä suunnasta, mihin heitin Sutille makupalan. Vielä yhden harjoituksen tein niin, että seisoin, jolloin Suti hakeutui hienosti perusasentoon. Tein taas samalla tavalla, että iloisesti palkkasin ja heitin makupalan eteeni ja käännyin. Tuntuu hyvältä tekniikalta!

Facebookissa vanha Ylökkinaikainen kaverini kirjoitti, miten olivat russelinsa kanssa onnistuneet saamaan toko-kokeessa hyvän fiiliksen aikaan. Tässä lainaus hänen kirjoituksestaan (nimet muutettu):

"X:llä haistelu oli ensin motivaation puutteesta johtuvaa, oli paljon kivempi haistella kun tehdä mun kanssa juttuja. Sitten se alkoi olemaan sijaistoimintoa eli kun X:ää jännittää kokeissa, kun se ei ole varma tekeekö se oikein, se mieluummin pakenee siihen haisteluun, eikä yritä tehdä liikkeitä. Mä olen keskittynyt luomaan hyvää fiilistä treeneihin. Treeneissä pitää molemmilla olla hauskaa. Sitten kokeissa kehun ja tsemppaan ja autan vaikka menisi kuinka huonosti, jotta saisin X:n rentoutumaan. Ja kun lakkaa itse välittämästä niistä arvosanoista ja tuloksista ja keskittyy vain koiraan ja hyvän fiiliksen luomiseen, niin ongelma on jo melkein ratkaistu :)    kokeita tulee aina lisää joten ei jokaisessa tarvitse onnistua. Kerran kävin avoimessa luokassa nimenomaan Porissa kokeessa ja se haisteli puolet siitä ajasta eikä tehnyt muuta (niin haisteli muutkin koirat joten siellä oikeasti oli jotain ihanaa). Menin sitten seuraavassa kuussa uudestaan Poriin ja keskityin vain niihin liikkeiden välisiin osuuksiin joissa se karkasi haistelemaan (niissä se usein aloitti haistelun kun oli tylsää eikä se ollut käskyn alla). En vapauttanut sitä liikkeiden välissä ollenkaan eli koko koe oli yksi iso liike. En siis antanut sille mahdollisuutta päästä haistelemaan. Silloin sitten tulikin 1-tulos kun keskityin johonkin aivan muuhun kuin itse suorituksiin :)mutta sanoisin että motivaatio on se kaiken a ja o. Jos on hauskaa tehdä niin sitten ei muuhun keskitytä."

Miten viisaita sanoja!! Tämä asenteenmuutos munkin on nyt saatava aikaan! Hoksasin, että koska olen itse todella herkkä negatiiviselle asenteelle, ja Suti on samanlainen, se luulee, että vika on siinä, vaikka minua vain häiritsee ikävät treenikaverini (tai jokin oma huono fiba). Pitää saada oma pää muuttumaan ja kehittymään niin, että kestän paremmin ulkoa tulevia paineita tai häiriöitä. Pitää päästä koiran kanssa sellaiseen kuplaan, ettei ole väliä miten muut nyrpistelevät nenäänsä kehän laidalla. 

Jos ujostelen jollakin tasolla väkeä ympärilläni, en todennäköisesti palkkaa normaalisti, iloisesti ja reippaasti.

Toinen asennemuutos on tehtävä sitä kohtaan, ettei meidän ole pakko saada tuloksia, eikä meidän ole pakko onnistua. Suorituspaineet vievät ilon tekemisestä.