Olen ollut jonkinlaisessa treenilamassa, sillä tuntuu, ettei tästä tule yhtään mitään! Suti lussuttaa itseään kaikki yöt ja kun menemme treenaamaan halliin, se jäljestää kuola valuen hajuja hallin matosta. Ruokaa se ei etsi, sen olen havainnut jo monta kertaa - niin sujuvasti se ohittaa kaikki maassa olevat makupalat. Olen miettinyt kastrointia, mutta kasvattajalla on jalostusoikeus ja pelkään, että jos se muuttaa muuten maailman helpointa luonnetta. Ehkä meidän pitää vain unohtaa treenaaminen halleissa ja kisaaminen? Jos saisin vuoden parin päästä itselleni sopivamman treenikoiran, ehkä Sutinkin kanssa treenaaminen helpottuu?
Viimeisenä oljenkortenani olen ilmoittautunut ja meidät on hyväksytty Koirakoulu Verkossa -koulutuksentarjoajan CU-mentorointiohjelmaan, jossa keskitytään jokaisen yksilöllisiin ongelmiin. Tarkoituksena on videoita treenejä ja saada kouluttajilta ohjeita ja neuvoja. Tässä meidän ja ongelmamme esittely:
"Kääpiösnautseri Suti on leikkaamaton uros ja kolmas oma koirani. Se täyttää helmikuussa 5 vuotta. Meillä on myös 14-vuotias russeliuros ja 12-vuotias käppänäuros. Niiden kaikkien kanssa olen harrastanut agilitya, tokoa, rallya, mejää, näyttelyitä… Lisäksi Sutin kanssa olemme tutustuneet NoseWorkiin, jossa se onkin suorittanut ensimmäisen luokan hajutestin. Sutin kanssa varsinaisiksi harrastuslajeiksi on nyt valikoitunut NW, toko ja rally. Se on saanut vuonna 2014 tokossa ykkösen alokasluokasta ja rallyssa RTK1:n. Sen jälkeen emme ole pystyneet kisaamaan juuri ollenkaan.
Suti on ns. helppo kotikoira, sillä se käyttäytyy rauhallisesti ja pärjää lasten kanssa, lenkkeily sujuu sen kanssa hienosti, sillä se ei rähjää muille koirille ja ohi-käskyllä ohitukset sujuvat. Ainoa ongelma on yliseksuaalisuus, joka ilmenee itsensä nuolemisena. Meitä ihmisiä se ei pyri astumaan. Olen miettinyt kastrointia, mutta pelkään, että se muuttaa tätä helppoa, coolisti muita kohtaan käyttäytyvää luonnetta huonompaan suuntaan.
Suti on älykäs ja nopeaoppinen koira. Sillä toimii naksutinkoulutus hyvin. Sillä toimii parhaiten, että se saa keksiä ja oivaltaa itse. Se osaa paljon erilaisia temppuja ja liikkeitä (mm. MES-luokan kyltit jo melkein kaikki), mutta emme pysty kisaamaan, koska seuraamisosuudet kyltiltä toiselle eivät onnistu. Se menee koko matkan nenä maassa jäljestäen. Se ei etsi ruokaa (on monta kertaa ohittanut sujuvasti maassa olevat makupalat) vaan jäljestää ilmeisesti muita koiria… Olemme mm. suorittaneet agilityn möllikisoissa pujottelun niin, että Suti meni koko pujottelun täydellisesti, mutta seurasi muiden jälkiä, vauhti oli tietysti hitaampi kuin jos se olisi suorittanut sillä temmolla, jolla normaalisti menee. Jos satun saamaan sen kontaktiin, se suorittaa yleensä tehtävän hyvin.
Suti on erittäin kiintynyt minuun ja haluaisi olla kanssani koko ajan, mutta se ei näy treenitilanteissa haastavissa olosuhteissa, joissa on paljon hajuja. Silloin olen sille ilmaa. Viime kesänä olin jo saamassa ongelmaa hallintaan, mutta sitten siirryimme sisäkauteen, jolloin ongelma taas paheni.
Ongelmana on siis maan haistelu. Se on vaikuttanut omaan treenimotivaatiooni ja harmittaa, etten pysty näyttämään koskaan kenellekään, miten fiksu ja taitava koira se oikeasti on. Eniten kuitenkin harmittaa se, että harjoittelummekin vähenee, jos ei ole kisoja tiedossa. Toivon, että tämä kurssi avaa jotain lukkoja ja saisimme hyvän fiiliksen takaisin.
Ongelmaa on jatkunut siitä lähtien, kun olemme siirtyneet AVO-luokkaan, eli koiran pitäisi seurata vapaana. Suti oli silloin kolmevuotias.
Haistelun laukaisee jo se, että menemme sisälle koirakoulutushalliin. Se lähtee kulkemaan heti nenä maassa.
Saatan saada sen ennen kehäänmenoa seuraamaan hyvin ja olemaan hyvin kontaktissa, mutta kontakti katoaa heti, kun siirrymme suoritusalueelle tai viimeistään sitten, kun lähdemme liikkeelle. Kyllä se tietää, milloin harjoitellaan ja milloin on kyse kisatilanteesta, eikä palkkaa tule, vaikken harjoituksissakaan kulje makupala kädessä.
Saatan saada sen ennen kehäänmenoa seuraamaan hyvin ja olemaan hyvin kontaktissa, mutta kontakti katoaa heti, kun siirrymme suoritusalueelle tai viimeistään sitten, kun lähdemme liikkeelle. Kyllä se tietää, milloin harjoitellaan ja milloin on kyse kisatilanteesta, eikä palkkaa tule, vaikken harjoituksissakaan kulje makupala kädessä.
Haluan, että koira haluaisi tehdä töitä kanssani! Sekin
kuitenkin riittäisi, että se olisi edes sen verran kuulolla, että keskittyisi
siihen, mitä olemme tekemässä, eikä vain menisi omassa hajumaailmassaan. Tiedän,
että kun nenä olisi ylhäällä, pystyisimme yhdessä mihin vain.
Jos tästäkään kurssista ei ole meille apua, Suti saa siirtyä
kokonaan kotiharjoittelijaksi. Erilaisten temppujen harjoittelu on hauskaa ja
mukavaa ja siitä tulee hyvä mieli molemmille. Kisaamisen ja treeniporukat
saamme sitten unohtaa. Kisaaminen toki on vain minun itsekäs tavoitteeni, mutta
haluaisin silti vielä testata, onko tästä kurssista apua.
Kerhollamme on lauantaisin halliharjoitteluvuoro, jota pystyn
tässä koulutuksessa hyödyntämään. Muuten harjoittelu tulisi keskittymään
kotioloihin tai ulkoilulenkin yhteyteen. Olen töissä päivät toisella
paikkakunnalla, eli 24/7-harjoittelua en pysty toteuttamaan. Mutta tällainen
tavoitteellinen opiskelu on varmasti ainoa itselleni sopiva kouluttautumistapa."
Lisään saamani tehtävät ja palautteet, suorittamamme tehtävät ja videot myös tänne.
Joulun aikaan luin verkkokurssin tokosta, josta ja muualtakin sain ideoita omaan tekemiseen:
- Ota käyttöön uusi kontaktia tarkoittava sana -> olen alkanut käyttää sivu-sanan sijasta kato-sanaa
- Kävele seuraamisessa nopeammin (nyt varmaan odottelen liikaa, tuleeko se koira ja eihän se tule)
- Muista ilo! (On melkein kokonaan kadonnut tekemisestä)
- Sanaton seuraaminen myös rallyssa (tärkeää muistaa! Tokossa tuntui toimivan ihan hyvin, miksi sitten höpötän niin paljon rallyssa??!)
- Isompi palkka, kun katsoo + riemu + nopea liikkuminen
- Luopuminen / ohi
Tämä siis tarkoittaa vaikeissa ympäristöissä tapahtuvaa harjoittelua. Kyllä se kotona osaa ja toimii täydellisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti