Viikko sitten vietyäni Samun eskariin ja tokoiltuani hetken Sutin kanssa Hangan lavalla ajelin ajatuksissani kotiin. Naapurin pihasta juoksi sakemanni suoraan auton eteen ja vain lukkojarrutus esti päälle ajon, auto vielä liukui soralla vähän matkaa ennen kuin pysähtyi. Koira joutui itsekin vähän väistämään auton nokan edessä, ettei se osuisi siihen. Säikähdin tietysti, mutta koiraan ei osunut ja se juoksi takaisin pihaan. Lähdin kuitenkin luottavaisesti vaunuttelemaan, kuten aina aamuisin palattuani kotiin. Meiltä ei pääse mihinkään ilman, että kulkee tuon talon ohi.
En ehtinyt vaunujen kanssa edes naapurin tienhaaraan, kun sakemanni juoksi tielle niskakarvat pystyssä nenä maassa ja lähti juoksemaan poispäin minusta. Huusin pihatöitä tekevälle koiran isännän isälle, että koira tuli tielle (ajattelin, että itse olisi ainakin mukava tietää, jos koira poistuu pihasta). Sakemanni kääntyi saman tien ja lähti juoksemaan luokseni. Luotan sen verran ihmisiin ja koiriin, että uskoin koiran olevan riittävän ystävällinen, kun sitä kerran pihassa vapaana pidetään. Ilman mitään varoituksia tai nuuhkaisuja koira iski kiinni käsivarteeni. Huusin, että nyt se puri ja mies alkoi huutaa koiraa pihaan. Koira meinasi vielä kerran lähteä juoksemaan kohti, mutta nappasin kepin käteeni ja uhkasin sitä sillä samalla huutaen vihaisesti. Silloin koira painui pihaan ja mies sai sen kiinni.
Lähdin itsekin pihaan repien takkeja pois päältäni näyttämään, miten kävi. Koiran isäntä tuli ovelle katsomaan ja totesi vain laiskasti: "Eihän tuossa käynyt edes pahasti, kun ei tule verta." Sanoin, että ihan tarpeeksi pahasti kävi, kun koira kerran puri! Isä sai kiskottua sakemannin häkkiin, jossa se kävi saman tien heidän pystykorvauroksensa niskaan kiinni, mistä aloinkin pelätä, että jos se tuollaisella raivolla iskisi meidän koiriin kiinni, niiltä lähtisi henki. Pystykorvaa taisi suojata paksu karva. Mutta eihän se saisi sille tuollaista tehdä, eikä kukaan reagoinut siihen mitenkään! Isä sanoi (pahoitellen onneksi), ettei koira usko häntä yhtään. Vastasin, ettei sitä sitten pidä pitää vapaana. Isäntä totesi, että se on niin arka. Sanoin jälleen, ettei sitä sitten pitäisi pitää vapaana ollenkaan! Alkoi mennä jo hermot. Raivostuin, että mitä jos minulla olisi ollut koirat tai Samu mukana, miten niille olisi käynyt!
Kävin terkkarissa varmuuden vuoksi ja sain jäykkäkouristusrokotuksen sekä todistuksen, että olen joutunut tällaisen takia siellä käymään. Ihan vain vastaisuuden varalta todisteeksi. Onnekseni Lidlistä ostettu vaellustakki on sen verran vahvaa kangasta ja minulla oli takin alla toinenkin takki ja pitkähihainen, etteivät hampaat menneet läpi asti (pitäisi varmaan lähettää Lidliin kiitos-palautetta). Ruhjeet olivat kuitenkin ihan tarpeeksi pahat näinkin, mutta enpähän saanut bakteereja hampaista. Mustelmaa on vieläkin, joten varmaan saan pääsiäiseksi käteeni vielä "kauniin" keltaisen värin.
Petri oli koiran isäntään yhteydessä ja heidän pitäisi nyt ymmärtää tilanteen vakavuus. Vielä emme ilmoittaneet poliisille, mutta heidän pitäisi (sanon "pitäisi", koska mistä sitä koskaan ihmisistä ja heidän käsityskyvystään tietää) olla tietoisia siitä, että jos näen koiran vapaana pihassa, vaikka vain autosta, ilmoitan siitä saman tien. Tähän asti koira on pysynyt hyvin häkissä, mutta onko sekään tuollaiselle aktiiviselle koiralle mitään oikeaa elämää? Sääliksi käy, ja tilanne todennäköisesti vain pahenee. Ilmeisesti omistajat ovat kuvitelleet, että sakemanni on aina tottelevainen automaattisesti ilman, että sitä tarvitsisi yhtään mitenkään kouluttaa :( Eikä tietenkään terävyys ja arkuus ole koskaan mikään hyvä yhdistelmä isossa koirassa.
Että semmosta :(
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti