Koiraurheilu aiheuttaa äärimmäisiä tunteita: koin tänään kokeessa suuren pettymyksen ja pian perään yhden koiraharrastuselämäni suurimmista yllätyksistä.
Halli oli tunkkainen ja ahdas. Siellä oli keinonurmipohja, jota tuntuivat kaikki koirat mielellään haistelevan. Halliin ei saanut mennä koiran kanssa ennen kuin oli itse seuraavana vuorossa eli edellisen koiran suorituksen ajaksi. Yleisöä ja muuta väkeä oli niin paljon, että pelotti koirankin puolesta, ettei jää jalkoihin. Ei kovin kivat lähtökohdat meille :(
Koe meni minun mielestäni täysin penkin alle! Me ei osattu mitään ja Suti vain haisteli maata. Treenikaverini sanoi, että hienoltahan se näytti, seuraaminen oli oikein nättiä ja koira teki liikkeet niin kuin pitää. Ai jaa... Ei kyllä tuntunut yhtään siltä...
Kävin masentuneena hakemassa kisakirjan pois, kun niitä jaettiin ennen kuin kolmas ALO-luokan ryhmä aloitti. Ajattelin häipyä vähin äänin paikalta häntä koipien välissä.
Kun näin tuloslapun, meinasin pudottaa leukani: olimme saaneet 81/100 pistettä!!! Tuomarin (Minna Hillebrand) täytyi olla tosi kiltti, mutta kai me sitten taidettiin jotain osatakin :)
Näin on sitten tämäkin laji korkattu ja ei muuta kuin jatketaan treenaamista ja kohti uusia kokeita! ;)
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
lauantai 11. lokakuuta 2014
perjantai 10. lokakuuta 2014
Meidän lemmikit
Marsu ulkoilemassa.
Jojo näyttää jo niin vanhalta :(
Papulla on jo partakin ihan valkoinen. Tässä kuva siistimisen jälkeen, kun otin jalkakarvatkin alas. Vasemmassa alakulmassa valotuksessa puhkipalanut Aten olkapää.
Koiraveljekset.
Sutista treenikuvia
Suti tulossa pujottelusta. Aika tiukka katse...
Komee alastulokontakti :)
Liikkeestä seisominen, vaikka eihän tässä kuvassa liike näy...
Pyörähdystemppu. Korvat ja parta lepattaa :)
Pujottelusta palkalle, aika vauhdikkaasti.
Rally-toko-viimeistelytreeniä
On jäänyt pari edellistä rally-toko-kertaa Pieksämäellä välistä, kun miehen työajat ovat olleet niin hankalat enkä pysty treenaamaan kunnolla, jos lapset ovat mukana. Tämähän ei tietenkään ole mitenkään hyvä asia tulevaa koetta ajatellen... Mutta olen koittanut kompensoida tappiot laadukkaalla treenillä kotipihassa.
Olen keskittynyt viimeisen viikon aikana erityisesti seuraamiseen ja erilaisiin käännöksiin. Ympyrä vasempaan on ollut meillä aika huono, joten olen nyt panostanut siihen. Olen keksinyt siihen pari kikkaa, joilla saatan saada liikkeen suoritettua ihan hienosti. Minun pitää ottaa Suti parempaan kontaktiin ennen liikkeen aloittamista ja saada se hidastamaan vauhtia, jotta se ei jää jalkoihini. Niinpä olen vähän ennen liikkeen aloittamista antanut sivu-käskyn ja taputtanut tiuhempaan vasemmalla kädellä reiteeni. Silloin se ihan kuin "kokoaa itsensä" ja hidastaa vauhtiaan, jolloin sen paikka on vähän taaempana. Välillä Suti jo tekee liikkeen kuten sen haluaisin eli niin, että se vähän niin kuin peruuttaa koko ajan hakiessaan perusasentoa, eikä kuitenkaan istu.
Toinen, mitä olemme treenanneet on ollut sivuaskel oikealle. Sehän on rally-tokossa erilainen kuin tokossa, joten sen opettaminen minulle on ollut ihan yhtä tärkeää kuin koiralle. Liike ei siis pysähdy missään vaiheessa, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran pitää tulla mukana. Tässä olen hyödyntänyt samaa reiteen taputtamista merkiksi.
Lisäksi olemme harjoitelleet erilaisia liikkeitä, joissa tarvitaan kartioita. Niitä tietysti eri vauhdeilla ja eri suuntiin. Välillä meinaa itselläkin mennä pää pyörälle... Ja tietysti 1+2+3 askelta peruuttaen -liikettä ja 1+2+3 askelta eteenpäin -liikettä.
Toivotaan, että tämä viimeistelytreeni ei ole ainakaan pilannut kaikkea ja että kokeeseen menee innokas ja osaava koira ja tarkka ja keskittynyt ohjaaja.
Tokoa!!
Pari viikkoa sitten sain taas kipinän tokoon ja sitä hiillosta pitää nyt ehdottomasti pitää yllä! Niinpä olemme treenanneet myös AVO:n liikkeitä.
Iinan ohjeet noutoon tuntuvat toimivan meillä loistavasti! Suti pitää jo kapulaa rinnalla niin kauan, että liikkuri antaisi jo käskyn ottaa kapula suusta :) Hienoa edistymistä - ja nopeasti! Sutilla on myös noutoon ihan toisenlainen into kuin ennen, se jaksaa useita toistoja ilman kyllästymistä! Piakkoin alan harjoitella kunnolla kapulan luovutusta. Pari kertaa sekin on jo onnistunut. Silloin olen taivuttanut kroppani suoraan eteenpäin ja ottanut kapulan vasemmalla kädelläni.
AVO:n hyppyä ollaan tietysti myös treenattu. Alkaa olla jo kisavalmis. Tähän päälle välillä otettu myös hyppynoutoa. Sekin alkaa olla valmis liike, jahka saadaan luovuttaminen kuntoon!
Kaukoja välillä välipalkoilla, välillä ilman palkkaa tai jopa kokeenomaisesti. Sujuuhan se, vaikka välillä, jos maa on märkä tai kylmä, maahanmeno on hidas.
Luoksetulon pysäytykseen keksin tänään ratkaisun valumiseen. Aloin käyttää käsimerkkiä! Suti pysähtyy kuin seinään kun luulee, että lentää makupala tai pallo :)
Että pitääköhän tässä ihan alkaa katselee toko-kokeita talvelle? ;) Rally-toko-kisoihin pääsemme seuraavan kerran (tämän Kuopion kisan jälkeen) vasta ensi vuoden puolella, kun Jyväskylän kisa oli täynnä. Nyt olen toivottavasti ajoissa liikkeellä ja saan meidät mukaan, kun lähiseudulla pidetään kisoja.
Agilitya
Viime sunnuntain treeneissä otettiin putkirallia, eli koira piti saada putken kauimmaisesta päästä toiseen vieressä olevan putken kauimmaiseen päähän. Rata jatkui näiden suorien putkien toisessa päässä. Se olikin yllättävän vaikeaa! Harmi, että agilityssa harvemmin otetaan edellisen kerran kertausta kuten tokossa kannattaa tehdä. Tekisi meinaan hyvää, jos tehtäisiin samantapainen harjoitus vähintään kahtena kertana peräkkäin. Nyt halusin harjoitella myös edelliskerralla vaikeaksi osoittautunutta "päällejuoksua", jota en muistanutkaan treenata kotona viikolla. Sujuihan se meiltäkin, kun keskityin kunnolla.
Trimmausta
Siistin Sutia ja trimmasin Papun eilen. Papulla oli ihan hirveän paljon pohjavillaa!! Se on lisääntynyt iän myötä tosi paljon. En tajua, mistä johtuu: iästä, ruokinnasta, vitamiinin puutoksesta, jostain muusta, mistä? Papu pitää ensin karstata läpi monta kertaa ja karsta on ihan täynnä pohjavillaa. Sitten vielä kammata ja vetää pohjavillaveitsellä, jotta on edes jotain mahdollisuuksia saada karva irti ilman kipua.
Olen keskittynyt viimeisen viikon aikana erityisesti seuraamiseen ja erilaisiin käännöksiin. Ympyrä vasempaan on ollut meillä aika huono, joten olen nyt panostanut siihen. Olen keksinyt siihen pari kikkaa, joilla saatan saada liikkeen suoritettua ihan hienosti. Minun pitää ottaa Suti parempaan kontaktiin ennen liikkeen aloittamista ja saada se hidastamaan vauhtia, jotta se ei jää jalkoihini. Niinpä olen vähän ennen liikkeen aloittamista antanut sivu-käskyn ja taputtanut tiuhempaan vasemmalla kädellä reiteeni. Silloin se ihan kuin "kokoaa itsensä" ja hidastaa vauhtiaan, jolloin sen paikka on vähän taaempana. Välillä Suti jo tekee liikkeen kuten sen haluaisin eli niin, että se vähän niin kuin peruuttaa koko ajan hakiessaan perusasentoa, eikä kuitenkaan istu.
Toinen, mitä olemme treenanneet on ollut sivuaskel oikealle. Sehän on rally-tokossa erilainen kuin tokossa, joten sen opettaminen minulle on ollut ihan yhtä tärkeää kuin koiralle. Liike ei siis pysähdy missään vaiheessa, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran pitää tulla mukana. Tässä olen hyödyntänyt samaa reiteen taputtamista merkiksi.
Lisäksi olemme harjoitelleet erilaisia liikkeitä, joissa tarvitaan kartioita. Niitä tietysti eri vauhdeilla ja eri suuntiin. Välillä meinaa itselläkin mennä pää pyörälle... Ja tietysti 1+2+3 askelta peruuttaen -liikettä ja 1+2+3 askelta eteenpäin -liikettä.
Toivotaan, että tämä viimeistelytreeni ei ole ainakaan pilannut kaikkea ja että kokeeseen menee innokas ja osaava koira ja tarkka ja keskittynyt ohjaaja.
Tokoa!!
Pari viikkoa sitten sain taas kipinän tokoon ja sitä hiillosta pitää nyt ehdottomasti pitää yllä! Niinpä olemme treenanneet myös AVO:n liikkeitä.
Iinan ohjeet noutoon tuntuvat toimivan meillä loistavasti! Suti pitää jo kapulaa rinnalla niin kauan, että liikkuri antaisi jo käskyn ottaa kapula suusta :) Hienoa edistymistä - ja nopeasti! Sutilla on myös noutoon ihan toisenlainen into kuin ennen, se jaksaa useita toistoja ilman kyllästymistä! Piakkoin alan harjoitella kunnolla kapulan luovutusta. Pari kertaa sekin on jo onnistunut. Silloin olen taivuttanut kroppani suoraan eteenpäin ja ottanut kapulan vasemmalla kädelläni.
AVO:n hyppyä ollaan tietysti myös treenattu. Alkaa olla jo kisavalmis. Tähän päälle välillä otettu myös hyppynoutoa. Sekin alkaa olla valmis liike, jahka saadaan luovuttaminen kuntoon!
Kaukoja välillä välipalkoilla, välillä ilman palkkaa tai jopa kokeenomaisesti. Sujuuhan se, vaikka välillä, jos maa on märkä tai kylmä, maahanmeno on hidas.
Luoksetulon pysäytykseen keksin tänään ratkaisun valumiseen. Aloin käyttää käsimerkkiä! Suti pysähtyy kuin seinään kun luulee, että lentää makupala tai pallo :)
Että pitääköhän tässä ihan alkaa katselee toko-kokeita talvelle? ;) Rally-toko-kisoihin pääsemme seuraavan kerran (tämän Kuopion kisan jälkeen) vasta ensi vuoden puolella, kun Jyväskylän kisa oli täynnä. Nyt olen toivottavasti ajoissa liikkeellä ja saan meidät mukaan, kun lähiseudulla pidetään kisoja.
Agilitya
Viime sunnuntain treeneissä otettiin putkirallia, eli koira piti saada putken kauimmaisesta päästä toiseen vieressä olevan putken kauimmaiseen päähän. Rata jatkui näiden suorien putkien toisessa päässä. Se olikin yllättävän vaikeaa! Harmi, että agilityssa harvemmin otetaan edellisen kerran kertausta kuten tokossa kannattaa tehdä. Tekisi meinaan hyvää, jos tehtäisiin samantapainen harjoitus vähintään kahtena kertana peräkkäin. Nyt halusin harjoitella myös edelliskerralla vaikeaksi osoittautunutta "päällejuoksua", jota en muistanutkaan treenata kotona viikolla. Sujuihan se meiltäkin, kun keskityin kunnolla.
Trimmausta
Siistin Sutia ja trimmasin Papun eilen. Papulla oli ihan hirveän paljon pohjavillaa!! Se on lisääntynyt iän myötä tosi paljon. En tajua, mistä johtuu: iästä, ruokinnasta, vitamiinin puutoksesta, jostain muusta, mistä? Papu pitää ensin karstata läpi monta kertaa ja karsta on ihan täynnä pohjavillaa. Sitten vielä kammata ja vetää pohjavillaveitsellä, jotta on edes jotain mahdollisuuksia saada karva irti ilman kipua.
tiistai 30. syyskuuta 2014
Pari aktiivista päivää
Kirjoitin tämän tekstin jo aiemmin, mutta blogspotin kanssa tuli tallennusongelmia ja koko pitkä teksti katosi! :( Katsotaan, saanko läheskään samanlaisen tekstin toisella kertaa aikaiseksi, vai tuleeko paljonkin typistetympi versio...
Keskiviikkoiltana otettiin kotipihassa pitkästä aikaa tokoa. Käytiin AVO:n liikkeet läpi ja nehän meni yllättävän hyvin!
Noutoa ei otettu kuin kerran, mutta Suti leikki kapulalla, mikä lienee hyvä asia (?!). Sain käppänistikaveriltani Iinalta neuvoksi harjoitella noutoa niin, että pyrin kehumaan (tai vaihtoehtoisesti naksauttamaan) ennen kuin koira pudottaa kapulan suustaan. Jos tällä tavoin pikkuhiljaa saisi pitoaikaa pidennettyä. Toinen idea tästä eteenpäin oli, että opettelen ottamaan kapulan pois koiralta taivuttamalla kroppani eteenpäin enkä kohti koiraa. Jospa sillä tavalla pystyisi vähentämään koiran paineistumista. Hyviä neuvoja ja vievät varmasti pitkään ennen kuin mitään konkreettista kehitystä alkaa tapahtua. Pitäisi vain ottaa paljon toistoja. Nyt on vähän laiskottanut...
Keskityimme tällä kertaa enemmän hyppyyn. Haluan Sutin istuvan kohtalaisen kaukana esteestä. Niinpä olen heti sen hypättyä mennyt heittämään palkan läheltä hyppyä, että saan sen oikealle paikalle.
Otimme Rauno Virran koulutuksen kolme ensimmäistä hyppyä, ja kuvio onnistui erinomaisesti. Suti tuli tosi nopeasti ja seurasi ohjaamistani hienosti! Lisäsin tähän kuvioon vielä pujottelun samaan paikkaan, jossa koulutuksessa oli putki (este nro 4). Tämän jälkeen harjoittelimme kepeille vientiä ja itsenäistä menemistä 180 asteen kulmasta ja sama rata takaisin päin.
Torstaiaamuna kävimme Hangan lavalla. Jälleen kaikki AVO:n liikkeet läpi. Maa oli kylmä, joten Suti meni nihkeästi maahan. Nouto otettiin jälleen vain kerran. Keskityimme jälleen enemmän hyppyyn ja oikeaan istumispaikkaan esteen takana.
Kotipihassa otimme samaa agilityharjoitusta kuin illallakin, mutta lisäsin siihen vielä yhden käännöshypyn pujottelun jälkeen ja sama rata takaisin päin (eli sisälsi kaksi kertaa pujottelun, kummaltakin puolelta) ja viimeiseksi vielä pituus. Erikseen vielä keinua ja alastulokontaktia. Suti oli ihanan innoissaan, niin kuin edellispäivänäkin.
Torstai-iltana suuntasimme rally-tokoon Pieksämäelle. Siellä on mukava harrastusporukka ja kiva, kun seura ainakin osittain vaihtuu joka kerta. Tekee Sutille tosi hyvää! Teimme ratatreeniä. Kyltit menivät ihan ok, jonkun verran oli Sutilla taas haisteluyrityksiä, mutta vähemmän jo. Otin itselleni kunnon tsemppiasenteen ja kehuin ja kannustin kovasti, mikä ehkä paransi jonkin verran seuraamisosuuksia. Huonoa toko-seuraamista, mutta kai vielä nippanappa hyväksyttävää rally-toko-seuraamista...
Päätin jäädä toko-treeneihinkin ja se oli tosi hyvä idea! Kylläpäs oli toko mukavaa pitkästä aikaa! Otimme paikkamakuussa vahvoja häiriöitä, eli kouluttaja huusi erilaisia käskyjä, kiersi koiria, juoksi jne. Suti pysyi erinomaisesti! Pääsin piiloonkin hetkeksi. Seuraaminen oli surkeaa! :(
Jäävät tehtiin niin, että kaikki kolme koirakkoa menivät rinnakkain ja antoivat oman jäävän käskynsä yhtä aikaa. Ajatuksena oli, että koiran pitää kuunnella omaa ohjaajaansa, vaikka muut huutaisivat mitä. Suti kuunteli hyvin ja teki kaikki jäävät kokeenomaisesti hienosti. Pysyi paikallaan seisomisessakin, vaikka kiersin koko koiran, ja teki istumisenkin ihan oikein, vaikka emme ole tehneet sitä koskaan ennen!
Luoksetulo tehtiin täydestä matkasta ja pysäytys onnistui mielestäni ihan hyvin. Hypyssä jälleen jatkettiin oikean istumispaikan vahvistamista ja nopeampaa istumista.
Sitten Sutille pari lomapäivää ja sunnuntaina agilitya. Saara oli laatinut mielenkiintoisen ohjausharjoituksen. Meiltä onnistui molemmilla kerroilla hyvin kepeille meno täydestä vauhdista, ts. haltuunotto ennen keppejä. Jotenkin saimme rämmittyä ensimmäisen kerran radan läpi ilman suurempia virheitä, vaikka tuskinpa tuo kovin kaunista katseltavaa oli. Toiselle kerralle saimme ohjeita muuttaa ohjausta, ja koska minulla ei todellakaan ollut tänään terävimmät kynät penaalissa, vaikeaahan se oli! Suti olisi ollut hyvässä vireessä, mutta minä ohjasin miten sattuu! :( Olen muuten selvinnyt kaikki nämä vuodet osaamatta päällejuoksua! Ilmeisesti olen pystynyt ratkaisemaan sen jotenkin muuten. Niin vaikeaa tuo oli, että pakko vähän harjoitella kotona, että oppisin.
ps. Iltaisin ruokakupilla olemme harjoitelleet jonkin aikaa jo merkille menoa. Välillä Sutin pitää seistä (toko) ja välillä mennä maahan (rally-toko) merkin takana.
Keskiviikkoiltana otettiin kotipihassa pitkästä aikaa tokoa. Käytiin AVO:n liikkeet läpi ja nehän meni yllättävän hyvin!
Noutoa ei otettu kuin kerran, mutta Suti leikki kapulalla, mikä lienee hyvä asia (?!). Sain käppänistikaveriltani Iinalta neuvoksi harjoitella noutoa niin, että pyrin kehumaan (tai vaihtoehtoisesti naksauttamaan) ennen kuin koira pudottaa kapulan suustaan. Jos tällä tavoin pikkuhiljaa saisi pitoaikaa pidennettyä. Toinen idea tästä eteenpäin oli, että opettelen ottamaan kapulan pois koiralta taivuttamalla kroppani eteenpäin enkä kohti koiraa. Jospa sillä tavalla pystyisi vähentämään koiran paineistumista. Hyviä neuvoja ja vievät varmasti pitkään ennen kuin mitään konkreettista kehitystä alkaa tapahtua. Pitäisi vain ottaa paljon toistoja. Nyt on vähän laiskottanut...
Keskityimme tällä kertaa enemmän hyppyyn. Haluan Sutin istuvan kohtalaisen kaukana esteestä. Niinpä olen heti sen hypättyä mennyt heittämään palkan läheltä hyppyä, että saan sen oikealle paikalle.
Otimme Rauno Virran koulutuksen kolme ensimmäistä hyppyä, ja kuvio onnistui erinomaisesti. Suti tuli tosi nopeasti ja seurasi ohjaamistani hienosti! Lisäsin tähän kuvioon vielä pujottelun samaan paikkaan, jossa koulutuksessa oli putki (este nro 4). Tämän jälkeen harjoittelimme kepeille vientiä ja itsenäistä menemistä 180 asteen kulmasta ja sama rata takaisin päin.
Torstaiaamuna kävimme Hangan lavalla. Jälleen kaikki AVO:n liikkeet läpi. Maa oli kylmä, joten Suti meni nihkeästi maahan. Nouto otettiin jälleen vain kerran. Keskityimme jälleen enemmän hyppyyn ja oikeaan istumispaikkaan esteen takana.
Kotipihassa otimme samaa agilityharjoitusta kuin illallakin, mutta lisäsin siihen vielä yhden käännöshypyn pujottelun jälkeen ja sama rata takaisin päin (eli sisälsi kaksi kertaa pujottelun, kummaltakin puolelta) ja viimeiseksi vielä pituus. Erikseen vielä keinua ja alastulokontaktia. Suti oli ihanan innoissaan, niin kuin edellispäivänäkin.
Torstai-iltana suuntasimme rally-tokoon Pieksämäelle. Siellä on mukava harrastusporukka ja kiva, kun seura ainakin osittain vaihtuu joka kerta. Tekee Sutille tosi hyvää! Teimme ratatreeniä. Kyltit menivät ihan ok, jonkun verran oli Sutilla taas haisteluyrityksiä, mutta vähemmän jo. Otin itselleni kunnon tsemppiasenteen ja kehuin ja kannustin kovasti, mikä ehkä paransi jonkin verran seuraamisosuuksia. Huonoa toko-seuraamista, mutta kai vielä nippanappa hyväksyttävää rally-toko-seuraamista...
Päätin jäädä toko-treeneihinkin ja se oli tosi hyvä idea! Kylläpäs oli toko mukavaa pitkästä aikaa! Otimme paikkamakuussa vahvoja häiriöitä, eli kouluttaja huusi erilaisia käskyjä, kiersi koiria, juoksi jne. Suti pysyi erinomaisesti! Pääsin piiloonkin hetkeksi. Seuraaminen oli surkeaa! :(
Jäävät tehtiin niin, että kaikki kolme koirakkoa menivät rinnakkain ja antoivat oman jäävän käskynsä yhtä aikaa. Ajatuksena oli, että koiran pitää kuunnella omaa ohjaajaansa, vaikka muut huutaisivat mitä. Suti kuunteli hyvin ja teki kaikki jäävät kokeenomaisesti hienosti. Pysyi paikallaan seisomisessakin, vaikka kiersin koko koiran, ja teki istumisenkin ihan oikein, vaikka emme ole tehneet sitä koskaan ennen!
Luoksetulo tehtiin täydestä matkasta ja pysäytys onnistui mielestäni ihan hyvin. Hypyssä jälleen jatkettiin oikean istumispaikan vahvistamista ja nopeampaa istumista.
Sitten Sutille pari lomapäivää ja sunnuntaina agilitya. Saara oli laatinut mielenkiintoisen ohjausharjoituksen. Meiltä onnistui molemmilla kerroilla hyvin kepeille meno täydestä vauhdista, ts. haltuunotto ennen keppejä. Jotenkin saimme rämmittyä ensimmäisen kerran radan läpi ilman suurempia virheitä, vaikka tuskinpa tuo kovin kaunista katseltavaa oli. Toiselle kerralle saimme ohjeita muuttaa ohjausta, ja koska minulla ei todellakaan ollut tänään terävimmät kynät penaalissa, vaikeaahan se oli! Suti olisi ollut hyvässä vireessä, mutta minä ohjasin miten sattuu! :( Olen muuten selvinnyt kaikki nämä vuodet osaamatta päällejuoksua! Ilmeisesti olen pystynyt ratkaisemaan sen jotenkin muuten. Niin vaikeaa tuo oli, että pakko vähän harjoitella kotona, että oppisin.
ps. Iltaisin ruokakupilla olemme harjoitelleet jonkin aikaa jo merkille menoa. Välillä Sutin pitää seistä (toko) ja välillä mennä maahan (rally-toko) merkin takana.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Axaa, axaa-aa
Sunnuntain agilitytreeneissä oli vain minä ja kouluttajat, joista toinen treenasi oman koiransa kanssa. Oli mukava, kun sai rauhassa keskittyä eikä tarvinnut miettiä, että nyt olen jo treenannut niin kauan, että pakko antaa jo muidenkin treenata. Suti jaksoi hienosti useamman toistonkin, kun toistot olivat lyhyitä. Harjoittelin Sutin kanssa radan tekemisen lisäksi leijeröintiä, kepeille menoa sekä kolmea erilaista ohjausvaihtoehtoa samoille esteille.
Leijeröintiä (piirroksen reitti B) harjoittelin putkelta pussiin viennillä hypyn ollessa sivuttain matkalla. Arvasin, että Suti on jo sen verran oppinut agilitya, että se kuvittelee, että jokainen este, joka on matkalla pitää suorittaa. Niinpä halusin harjoitella tuon esteen ohitusta. Harjoitus olikin paikallaan. Suti meni kaksi ensimmäistä kertaa hypyn, vaikka kuinka yritin ohjata pussiin. Kolmannella kerralla kouluttaja neuvoi näyttämään voimakkaammin hypyn kohdalla, että se pitää kiertää. Nyt ohitukset alkoivatkin onnistua.
Pussin jälkeen oli hyppy, jolta piti lähteä toiseen suuntaan kepeille. Erittäin hyvää harjoitusta! Pari kertaa taisi onnistuakin ihan ekalla kerralla meno kepeille. Pitää vain antaa Sutille tilaa mennä. Kun lähtee pujottelemaan, vauhti kiihtyy mahtavasti loppua kohti.
Neljällä hypyllä (piirroksen reitti A) harjoittelimme ensin edessä ohjausta (en tiedä nimiä, mutta koitan kuvata mitä tein) eli menin toisen hypyn taakse ja kun Suti hyppäsi ensimmäisen esteen ja tuli tarpeeksi pitkälle, merkkasin hyppäämään toisenkin hypyn tässä-sanalla ja lähdin liikkeelle kohti vieressä olevaa hyppyä. Onnistui. Kolmannella hypyllä hyppy poispäin minusta ja neljäs hyppy takaakiertona kohti minua. Tämä oli hyvä ja toimiva ratkaisu. Toinen vaihtoehto oli persjättö kolmannella hypyllä. Se toimii silloin, kun on jo vauhtia. Kolmas vaihtoehto oli sylikääntö neljännelle hypylle. Se oli meille hitain osittain oman kankeuteni vuoksi, mutta kyllä sekin saatiin menemään.
Suti sai kehuja siitä, miten kiltti se on, kun se tekee asiat just niin kuin ohjaan ja suorittaa esteet huolellisesti, vaikka juoksisin jo kaukana edessäkin. Se myös irtoaa ja lukee rataa :) Osaan kuulemma liikkua ja ohjata hyvin ja mitoittaa vauhdin oikein oikeisiin kohtiin. Tämä kouluttaja sanoi jo toisen kerran, että "Suti kun on niin hidas koira"... Vähän se särähtää korvaan, mutta uskon ja luotan siihen, että vauhti kasvaa, kun saamme varmuutta ohjaukseen ja yhteiseen tekemiseen. Harjoitteluvaiheessa on mielestäni hyväkin olla vähän hitaampi vauhti, että koira varmasti oppii kunnolla. Minulla on omassa päässäni visio siitä, millaisen haluan oman agilitykoirani olevan ja olemme menossa siihen suuntaan hyvää vauhtia, jopa nopeammin kuin olin uskaltanut toivoa (ottaen huomioon, että viime talvena ei olla treenattu yhtään)! Tämän kouluttajan oma koira on kyllä nopea, mutta heidän yhteistyössään on vielä paljon parannettavaa. Agility on kuitenkin yhteistyötä. On ihan sama, vaikka koira ja ohjaaja juoksisivat radan kuinka nopeasti, jos he ovat hyllyttäneet sen. Toisekseen Suti kyllä on mielestäni ihan riittävän nopea tässä vaiheessa, ei sitä todellakaan tarvitse perässä vetää ;)
Rauno Virran koulutuksessa
Maanantai-iltana osallistuimme Vihtavuoressa Rauno Virran agilitykoulutukseen. Olisihan se pitänyt arvata, miten käy, jos koira jää jo kotipihassa kuistille seisomaan eikä halua tulla autolle, kun sataa niin vettä... Lähti onneksi toisella kerralla mukaan ja lämmittelylenkkikin sujui ihan ok. Iltapäivän mittaan oli tullut vettä jo sen verran rankasti, että kaukalossa alkoi olla isoja vesilätäköitä juuri siinä päässä, jossa esteet olivat :( Olimme kaiken lisäksi koulutusryhmän viimeisessä parissa, ja vettä tuli taivaan täydeltä jatkuvasti ja tuuli kylmästi. Kaivoin itselleni kaikki mahdolliset hanskat ja vaatteet, mitä autosta löysin eikä olisi ollut liioittelua pukea Sutillekaan talvimanttelia, mutta sellaista ei tietenkään tullut otettua mukaan :(
Harjoitus oli mielenkiintoinen ja olisi ollut sekä minulle että Sutille kohtalaisen haastava, mutta uskon, että olisimme siitä kyllä selvinneet. Jos Suti olisi suostunut tekemään jotain!! Ensimmäisen ja toisen esteen väliin oli muodostunut iso vesilätäkkö, jonka Suti kiersi eikä suostunut juoksemaan sen läpi ollenkaan. Se oli tästä nöyryytyksestä niin loukkaantunut, että koko muukin rata meni ihan pilalle. Kepit suoritti onneksi kahteen kertaan hienosti (kuivassa päässä rataa) ja puomi meni reippaasti ja otti alastulokontaktin.
Virta sai sellaisen käsityksen (joka toki saattoi olla ennakkokäsityksiä käppänöistä muutenkin), että Suti olisi jotenkin perässä vedettävä... Kävimme rataa läpi ilman koiraa ja sain paljon persjättöohjeita ja että koira pitäisi saatella pitkälle mm. putkeen, jotta oma liikkeeni jatkuu jne. Mutta kun kyllä se menee sinne putkeen kaukaakin sitten, kun haluaa! Eli poimin tästä koulutuksesta sen hyödyn, mitä oikeasti voin hyödyntää jatkossa: rytmitys. Muita kikkoja pitää kokeilla joku kerta treeneissä.
Leijeröintiä (piirroksen reitti B) harjoittelin putkelta pussiin viennillä hypyn ollessa sivuttain matkalla. Arvasin, että Suti on jo sen verran oppinut agilitya, että se kuvittelee, että jokainen este, joka on matkalla pitää suorittaa. Niinpä halusin harjoitella tuon esteen ohitusta. Harjoitus olikin paikallaan. Suti meni kaksi ensimmäistä kertaa hypyn, vaikka kuinka yritin ohjata pussiin. Kolmannella kerralla kouluttaja neuvoi näyttämään voimakkaammin hypyn kohdalla, että se pitää kiertää. Nyt ohitukset alkoivatkin onnistua.
Pussin jälkeen oli hyppy, jolta piti lähteä toiseen suuntaan kepeille. Erittäin hyvää harjoitusta! Pari kertaa taisi onnistuakin ihan ekalla kerralla meno kepeille. Pitää vain antaa Sutille tilaa mennä. Kun lähtee pujottelemaan, vauhti kiihtyy mahtavasti loppua kohti.
Neljällä hypyllä (piirroksen reitti A) harjoittelimme ensin edessä ohjausta (en tiedä nimiä, mutta koitan kuvata mitä tein) eli menin toisen hypyn taakse ja kun Suti hyppäsi ensimmäisen esteen ja tuli tarpeeksi pitkälle, merkkasin hyppäämään toisenkin hypyn tässä-sanalla ja lähdin liikkeelle kohti vieressä olevaa hyppyä. Onnistui. Kolmannella hypyllä hyppy poispäin minusta ja neljäs hyppy takaakiertona kohti minua. Tämä oli hyvä ja toimiva ratkaisu. Toinen vaihtoehto oli persjättö kolmannella hypyllä. Se toimii silloin, kun on jo vauhtia. Kolmas vaihtoehto oli sylikääntö neljännelle hypylle. Se oli meille hitain osittain oman kankeuteni vuoksi, mutta kyllä sekin saatiin menemään.
 |
| Hahmotelma sunnuntain treeneistä. |
Rauno Virran koulutuksessa
Maanantai-iltana osallistuimme Vihtavuoressa Rauno Virran agilitykoulutukseen. Olisihan se pitänyt arvata, miten käy, jos koira jää jo kotipihassa kuistille seisomaan eikä halua tulla autolle, kun sataa niin vettä... Lähti onneksi toisella kerralla mukaan ja lämmittelylenkkikin sujui ihan ok. Iltapäivän mittaan oli tullut vettä jo sen verran rankasti, että kaukalossa alkoi olla isoja vesilätäköitä juuri siinä päässä, jossa esteet olivat :( Olimme kaiken lisäksi koulutusryhmän viimeisessä parissa, ja vettä tuli taivaan täydeltä jatkuvasti ja tuuli kylmästi. Kaivoin itselleni kaikki mahdolliset hanskat ja vaatteet, mitä autosta löysin eikä olisi ollut liioittelua pukea Sutillekaan talvimanttelia, mutta sellaista ei tietenkään tullut otettua mukaan :(
Harjoitus oli mielenkiintoinen ja olisi ollut sekä minulle että Sutille kohtalaisen haastava, mutta uskon, että olisimme siitä kyllä selvinneet. Jos Suti olisi suostunut tekemään jotain!! Ensimmäisen ja toisen esteen väliin oli muodostunut iso vesilätäkkö, jonka Suti kiersi eikä suostunut juoksemaan sen läpi ollenkaan. Se oli tästä nöyryytyksestä niin loukkaantunut, että koko muukin rata meni ihan pilalle. Kepit suoritti onneksi kahteen kertaan hienosti (kuivassa päässä rataa) ja puomi meni reippaasti ja otti alastulokontaktin.
Virta sai sellaisen käsityksen (joka toki saattoi olla ennakkokäsityksiä käppänöistä muutenkin), että Suti olisi jotenkin perässä vedettävä... Kävimme rataa läpi ilman koiraa ja sain paljon persjättöohjeita ja että koira pitäisi saatella pitkälle mm. putkeen, jotta oma liikkeeni jatkuu jne. Mutta kun kyllä se menee sinne putkeen kaukaakin sitten, kun haluaa! Eli poimin tästä koulutuksesta sen hyödyn, mitä oikeasti voin hyödyntää jatkossa: rytmitys. Muita kikkoja pitää kokeilla joku kerta treeneissä.
 |
| Tässä omatekoinen ratapiirrokseni, jossa mittasuhteet heittävät pahasti, mutta ehkä tuosta kuitenkin jonkinlaisen käsityksen saa, millaisen harjoituksen Virta oli meille suunnitellut. |
lauantai 20. syyskuuta 2014
Epiksissä ja rally-tokoa
Käytiin eilen Sutin kanssa Taitavilla Tassuilla epävirallisissa agilitykisoissa. Osallistuin vain hyppy-putki-luokkaan ja se oli ihan fiksu päätös. Jos olisin osallistunut vielä kisaavienkin radalle, olisin ollut kotona vasta yöllä.
Vein Sutin halliin vasta vähän ennen meidän suoritusvuoroa (oltiin ensimmäisinä suoritusvuorossa). Hallissa oli tosi paljon väkeä ja koiria. Suti kulki keinonurmella nenä maassa. Se jäljesti koko matkan lähtöön. Sen jäädessä istumaan lähtöön, se vielä nenä pitkällä yritti haistella niin isolta alalta ympäriltään kuin vain pystyi. Huoh :/ Pelkäsin, ettei se lähde suorittamaan kunnolla tuon haisteluinnostuksen takia, mutta mitä vielä! Se lähti radalle ja teki töitä reippaasti ja innokkaasti!
Rata oli yksinkertainen, mutta toisaalta piti siinä vähän osata ohjatakin. Meidän aikaa varmasti hidasti se, että olin yhdessä kohdassa tosi epävarma, onnistuuko ohjaus, meneekö se sinne putkeen tästä kulmasta jne. Mutta meni se. Jos olisin uskaltanut luottaa siihen, että menee, olisin edennyt pitemmälle radalla eteenpäin. Mutta teimme puhtaan radan kohtalaisen sujuvalla suorituksella. Olimme toisia! :) Vähäksi aikaa riittää taas puruluita ja makupaloja.
Torstaina käytiin Pieksämäellä rally-toko-treeneissä. Tehtiin taas ALO:n rataa. Testasin sellaista, etten palkannut radalla. Kyltit kyllä sujuvat ihan hyvin, mutta Suti haluaisi haistella ihan liikaa. Kontakti on paikoitellen huonoa, mutta toisaalta rally-tokossa ei tarvitse tokomaista seuraamista ollakaan. Haistelu taitaa olla ongelma silloin, kun en ole ehtinyt käyttää sitä pitkällä lenkillä ennen treenejä. Treeniaika on jo viideltä, joten olen paikalla usein vasta juuri viideltä. Haisteluun antoi kouluttaja ohjeeksi hankkia purkin, jossa on koiralle mieluista hajua. Kun koira ei haistele ja tekee sitä mitä pitää eli pitää kontaktia, annetaan sen haistaa purkkia. Ihan mielenkiintoinen vinkki. Pitää kyllä testata.
Lisäharjoituksina oli takapään käyttöä niin, että koiran etupää on kanisterin päällä ja koiran pitää seurata perusasennossa mukana kun ohjaaja kiertää kanisteria. Suti muisti tämän harjoituksen hyvin ja oli siitä ihan innoissaan :) Lisäksi harjoiteltiin MES-luokan käännöksiä. Pitää ottaa ne harjoitteluohjelmaan jossain vaiheessa. Oli mukavaa vaihtelua.
Vein Sutin halliin vasta vähän ennen meidän suoritusvuoroa (oltiin ensimmäisinä suoritusvuorossa). Hallissa oli tosi paljon väkeä ja koiria. Suti kulki keinonurmella nenä maassa. Se jäljesti koko matkan lähtöön. Sen jäädessä istumaan lähtöön, se vielä nenä pitkällä yritti haistella niin isolta alalta ympäriltään kuin vain pystyi. Huoh :/ Pelkäsin, ettei se lähde suorittamaan kunnolla tuon haisteluinnostuksen takia, mutta mitä vielä! Se lähti radalle ja teki töitä reippaasti ja innokkaasti!
Rata oli yksinkertainen, mutta toisaalta piti siinä vähän osata ohjatakin. Meidän aikaa varmasti hidasti se, että olin yhdessä kohdassa tosi epävarma, onnistuuko ohjaus, meneekö se sinne putkeen tästä kulmasta jne. Mutta meni se. Jos olisin uskaltanut luottaa siihen, että menee, olisin edennyt pitemmälle radalla eteenpäin. Mutta teimme puhtaan radan kohtalaisen sujuvalla suorituksella. Olimme toisia! :) Vähäksi aikaa riittää taas puruluita ja makupaloja.
Torstaina käytiin Pieksämäellä rally-toko-treeneissä. Tehtiin taas ALO:n rataa. Testasin sellaista, etten palkannut radalla. Kyltit kyllä sujuvat ihan hyvin, mutta Suti haluaisi haistella ihan liikaa. Kontakti on paikoitellen huonoa, mutta toisaalta rally-tokossa ei tarvitse tokomaista seuraamista ollakaan. Haistelu taitaa olla ongelma silloin, kun en ole ehtinyt käyttää sitä pitkällä lenkillä ennen treenejä. Treeniaika on jo viideltä, joten olen paikalla usein vasta juuri viideltä. Haisteluun antoi kouluttaja ohjeeksi hankkia purkin, jossa on koiralle mieluista hajua. Kun koira ei haistele ja tekee sitä mitä pitää eli pitää kontaktia, annetaan sen haistaa purkkia. Ihan mielenkiintoinen vinkki. Pitää kyllä testata.
Lisäharjoituksina oli takapään käyttöä niin, että koiran etupää on kanisterin päällä ja koiran pitää seurata perusasennossa mukana kun ohjaaja kiertää kanisteria. Suti muisti tämän harjoituksen hyvin ja oli siitä ihan innoissaan :) Lisäksi harjoiteltiin MES-luokan käännöksiä. Pitää ottaa ne harjoitteluohjelmaan jossain vaiheessa. Oli mukavaa vaihtelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)