Suti 2 vuotta!

Suti täyttää tänään jo kaksi vuotta!

Se ei saanut syntymäpäivälahjaksi mitään erityistä, vähän tokoiltiin aamulla, iltapäivällä sain vihdoinkin nypittyä loppuun marraskuussa keskenjääneen pussihousujen poiston ja nyt se sai puruluun.

Aamulla harjoiteltiin taas ketjutusta ja palkkaamattomuuden kestoa. Namikippo on tällä hetkellä toimiva palkkauskeino :) Kotona harjoittelimme viime viikolla erilaisten häiriöiden kestämistä, eli tein pihaan kehän, jossa kehänauhat lepattivat tuulessa ja asettelin keskelle kehää erilaisia kartioita ja leluja. Kartioiden kohdalla se luuli, että kyseessä olisi merkille meno, josta se tykkää, mutta onneksi kuunteli hyvin ja korjasi nopeasti takaisin sivulle seuraamiseen.

Noutokapulaharjoittelua tältä päivältä metallikapulalla:

Suti on aina mukana vauvan imetystä valvomassa :)

 

Odotin tätä pentua useita vuosia. Tämän koiran kohdalla minulla on ollut paljon odotuksia ja tavoitteita. Tavoitteet ovat nyt viivästyneet kohtalaisen raskaan raskauden ja vauvan syntymän sekä opinnäytetyön takia. Kyllä tästä koirasta olisi vaikka mihin, jos minä vain osaisin sitä kouluttaa. Vaikkemme koskaan saavuttaisi yhtään ykköstä, nollaa tai SA:ta, on se silti jotain erityistä olemalla mielettömän hieno, hyväpäinen ja helppo koira. Toivon mukaan meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessä!

Suunnitelma

Poika on tänään 11 viikkoa vanha. Mitä olen ehtinyt hänen syntymänsä jälkeen tehdä? Päivät menevät nopeasti ja illalla tuntuu, ettei mitään olisi saanut taas aikaiseksi. Mutta kai sitä nyt kuitenkin jotain on ehtinyt tehdä. Ainakin minulla on SUUNNITELMA.

Sain opinnäytetyön viimeistelyä vaille valmiiksi ennen pojan syntymää. En katsonutkaan sitä kuuteen viikkoon, kunnes aloin selvittää palautuspäiviä. Selvisi, että jos haluan työn arvosteltavaksi maaliskuussa, se pitää palauttaa jo helmikuun alussa. Niinpä kiireesti töihin! Pari viikkoa luin opparia läpi, muokkasin pohdintaa ja johdantoa, korjailin kirjoitusvirheitä, poistin turhia kappaleita ja ennen kaikkea lähetin sitä sinne sun tänne luettavaksi ja tarkistettavaksi. Yllättävän kauan meni aikaa siinäkin, että väsäsin kuvailulehtiä mukaan raporttiin! Nyt se on kuitenkin palautettu ja olen tehnyt kypsyysnäytteenkin. Sitten vain odottelen arvosanaa.

Kävin myös työhaastattelussa työpaikassa, jossa olin syksyn töissä. Tällä kertaa ei onni osunut kohdalle, mutta siellä annettiin ymmärtää, että kyllä minä sinne vielä joskus pääsen, sitten kun minulla on oikeasti töihin paluu edessä.

Mutta siihen suunnitelmaan. Olen käynyt Sutin kanssa pikatokoilemassa Hangan lavalla lähes joka arkiaamu vietyäni vanhemman pojan eskariin. Olemme harjoitelleet ALO:n liikkeitä ketjutuksen kautta eli niin, että aloitan viimeisestä liikkeestä ja lisään aina edellisen liikkeen "eteen". Esim. Alokasluokan liikkeistä ensimmäisenä harjoitellaan liikkeestä seisominen ja hyppy, lisätään siihen luoksetulo jne.

Aloitan harjoituksen niin, että otan Sutin autosta ja käsken sen sivulle. Kun se on hyvässä asennossa valppaana valmiina töihin, vapautan sen ja annan mennä pissalle, millä aikaa käyn siirtämässä hypyn sopivalle paikalle. Se tulee innokkaasti luokseni vapaaehtoisesti. Se haluaa tehdä töitä!

Palkkaan satunnaisesti joko heti, kun Suti vaikka pysähtyy hienosti tai liikkeen jälkeen, mutta yleensä vähintään yhden kerran mennään kaikki ketjun liikkeet läpi ennen kuin saa palkan. Palkan Suti saa namikiposta auton vierestä, enkä palkkaa sitä kädestä enää juurikaan. Joskus palkkana voi olla kehuminen kesken liikkeen. Eikä liikkeitä edes tehdä joka kerta loppuun asti.

Olemme nyt päässeet liikkeestä maahan menoon asti, eli maahan, luoksetulo, seiso ja hyppy ja sitten palkka. Harjoittelemme viikon ajan samaa kuviota ennen kuin lisään uuden liikkeen. Tarkoituksena on kasvattaa palkkaamattomuuden kestävyyttä, mutta toisaalta pitää myös muistaa yllättää koira välillä, ettei se tietäisi, milloin palkan voisi saada.

Liikkeestä seisomisessa toimii takapalkka hyvin. Hyppy toimii hyvin. Maahan meno on ollut vähän ikävää, kun on ollut niin kylmää. Luoksetulo on nopea ja iloinen. Seuraamista olen ottanut ihan erillisenä liikkeenä niin, että kävelemme kohti namikippoa. Kun Suti malttaa seurata hienosti, se pääsee kipolle. Vaikuttaa toimivan :)

Kotona harjoittelemme seuraamista ja perusasentoa ja nostatan Sutin kierroksia vähän ennen liikkeen aloittamista. Tällä pyrin siihen, että se tietää, että tulossa on seuraamisliike ja homma alkaa ja että sillä olisi hyvä vire, kun menemme kehään.

Eli nyt kun minulla on oikea suunnitelma, jota toteutan, saamme EHKÄ tuloksiakin aikaan. Tavoitteena on kisata viimeistään kesällä. Haluaisin suorittaa myös BH-kokeen.

Nyt kun pakkaset hellittivät, olen pyrkinyt käymään vaunulenkeillä päivittäin. Joskus mukana on Suti, joskus Papu, joka saa juosta vapaana koko matkan postilaatikolle ja takaisin, koska se ei minusta kauaksi lähde. Tänään kävimme koko perhe ulkoilemassa, Jojokin oli mukana eikä ollut edes remmejä mukana. Onneksi ketään ei sattunut tulemaan tiellä vastaan.

Suti ja Papu ovat lähteneet kaksi kertaa pihasta pakkasten hellitettyjä. Emme pistäneet pakkasilla porttia kiinni, koska kukaan koirista ei viihtynyt yhtään pakollista enempää pihalla. Portti oli sitten auki edelleen, kun Suti ja Papu kävivät portin ulkopuolella, ilmeisesti olivat kuitenkin edelleen meidän tontilla. Liekö jäniksen tai kissojen hajut vieneet mennessään. Onneksi ei sattunut naapuriin tulemaan autoja samaan aikaan. Kaikki ei välttämättä ymmärrä auton edessä patsastelevaa Sutia ;) Kun menin huutamaan ulos, molemmat juoksivat pihaan niin lujaa kuin koivistaan pääsivät.

Poika tuli 23.11.

Meille syntyi toinen poika 23.11. klo 3.53. Painoa oli 3 300 grammaa ja pituutta 49,9 senttiä.

Osasin ajoittaa tämän homman ihan mukavasti, sillä lähetin juuri edellisenä päivänä opinnäytetyöni opettajille luettavaksi. Tosin ajattelin, että olisin saanut vielä viikon levätä ja trimmata koirat loppuun, mutta vauva päätti tulla maailmaan vajaa viikko etuajassa.

Avautumisvaihe oli hirveä kokemus, mutta itse synnytyksestä jäi hyvä olo, vaikka imukuppiin jouduttiinkin lopulta turvautumaan. Vauva joutui teholle 1,5 vuorokaudeksi, mutta onneksi pääsi happikaapista pois jo ensimmäisen aamupäivän aikana, joten sain pidellä häntä paljon sylissä ja hän pääsi imemisen alkuunkin. Onneksi suurempaa hätää ei sitten lopulta ollut, 5 päivän antibioottikuurilla selvittiin.

Kotiuduttuamme olemme viettäneet vauvantahtista rauhallista arkea. Koirat olivat innoissaan kotiinpaluustani, mutta kyllä vauvakin sai ystävällisen nuuhkinan aikaiseksi. Suti itse asiassa on ottanut vauvan ihan omakseen eikä meinannut alkupäivinä päästää Jojoa, Papua eikä Samuakaan lähellekään vauvaa. Äitini vieraillessa Suti meni myös vauvan ja mummun väliin. Suti on ollut tyytyväinen, kun olen taas kotona ja kulkee mukanani joka paikkaan. On vähän turhankin innokas osallistumaan vauvan hoitoon...

Nyt vain odotellaan rauhassa joulun tuloa ja ristiäisiä, jotka pidetään jo joulun jälkeen.

Pitkästä aikaa

Hengissä ollaan, vaikkei olla paljon päivityksiä ehditty tehdä. Olin syksyn kokopäiväisesti töissä ja suoritin vielä yhden opintojakson enkä jaksanut tehdä mitään ylimääräistä koneella iltaisin. Selkä ja maha olivat kovilla jo päivän istumisesta. Nyt kun jäin äitiyslomalle, olen tehnyt opinnäytetyötä mahdollisimman paljon, jotta saisin senkin joskus valmiiksi.

Sutin kanssa ollaan treenailtu lähinnä kaikkea pientä ruokakupilla: perusasentoa, innokasta seuraamista, "kierrostennostoa" ja kapulannostoa. Joskus jos oikein hyvin on voimia, ollaan pihallakin tokoiltu tai harjoiteltu agilityesteitä. Suti tekee puolikkaan pujottelun molemmilta puolilta jo erinomaisesti ja hyppää renkaan aika vaikeastakin kulmasta :) Mitenköhän taitava se olisikaan, jos minä olisin ollut paremmassa iskussa viimeisen puolen vuoden ajan? :/ Toisaalta se on myös maailman onnellisin koira nyt, kun olen vain kotona. Se saa lähteä mukaan viemään ja/tai hakemaan Samua eskarista, makoilla jaloissani kun kirjoitan koneella tai kääriytyä kainalooni, jos makaan sohvalla.

Tavoitteenani on myös saada koirat nypittyä ennen vauvan syntymää. Yksi syy tähän on myös se, että ennen talvea on kivempi, kun ei tarvitse sitten sisällä pöllyttää karvaa. Onneksi on ollut lämmintä ja kohtalaisen poutaistakin. Papu on nyt nypitty ja Suti aloitettu. Innostuin vähän ja nypin Sutilta myös eturinnasta karvat pois. Jos minulla on voimia ja aikaa, aion nyppiä maha- ja jalkakarvatkin, jos irtoavat yhtä helposti kuin eturinnasta. Projekti on kuitenkin vasta lapaluissa asti eli vielä on aika monta karvaa irrotettavana. Tänään taas jatketaan, kun ei sada. Jojon saan nypittyä sitten viimeisenä, kun siinä ei kauan mene.

Koirat ovat saavuttaneet keskenään jonkinlaisen rauhan, sillä ne eivät ole tapelleet pitkään aikaan. Toki pyrimme välttämäänkin konflikteja, mutta aika hyvin niillä tuntuu nyt olevan kuviot selvillä. Jojo syö edelleen kuistilla ja Suti ja Papu terassilla. Annan Papulle ruuan ensin, koska se on hitaampi syömään ja Suti saa ruokansa vasta hyvästä seuraamisesta tai perusasennosta tai muusta tehtävästä. Näin vältän sen, ettei Suti ryntää Papun ruokakupille kesken syönnin. Aloin syöttää Papulle nivelravinnetta, jos se alkaisi auttaa sen jäykkyyteen. Samalla lisäsin sille ruuan määrää, koska se oli jo todella laiha. Osasyynä toki saattoi olla, että Suti ehti aina syödä sen ruuasta osan... 

Raakaruokaa

Mukava tapa testata uutta ruokaa! Mushilta saa näytepakkauksen raakaruokaa helposti koodia tietyissä eläinkaupoissa näyttämällä.

Tykkäsin siitä, että paketissa oli palleroita -  on helppo ottaa vaikka matkalle mukaan ja annostella ilman sotkua.

Ilmaisen aterian saa tilata osoitteesta:  www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria

Kuvia möllitokosta 27.8.2013

Kuvia möllitokosta Hankasalmelta 27.8.2013. Kuvaaja Marjo Tiihonen.

Valmiina? Maha haittaa jo suoraa perusasentoa...

Tässä näkee, että erinomaisessa seuraamisessa on vielä paljon töitä.

 

Siirtymässä seuraavan liikkeen aloituspaikalle.

Touhua monenlaista

Aloitin uuden kokoaikaisen työn elokuun alussa ja koska työskentelen toimistossa enimmäkseen tietokoneella, en meinaa jaksaa enää illalla kotona tehdä koneella mitään. Treenattu ollaan, mutta päivitykset ovat viivästyneet, niinpä yritän nyt vähän kerrata, mitä olemme viimeisen kuukauden aikana tehneet.

Heinäkuussa harjoittelimme Sutin kanssa kapulan pitämistä suussa ja liikkumista samalla, hyppynoutoa ja eteenistumista kapula suussa. Tämän harjoittelu on nyt jäänyt vähemmälle, joten pitääpäs taas ottaa ohjelmaan. Jäävien harjoittelun tehostaminen tuotti tulosta ja liikkeestä seisominen on jo erittäin hyvää, maahanmeno erinomaista. Myös luoksetulon perusasento parantui ahkeran harjoittelun myötä. Agilityharjoitteista puolikkaat kepit alkoivat sujua heinäkuun aikana ja nyt olemme voineet ottaa niitä jo kokonaisina radalla. Kaukot ovat parantuneet huomattavasti. Luoksetulon pysäytys (seisominen) onnistuu melkein missä tahansa, mutten ole ottanut sitä vielä kokonaisena liikkeenä.

Kotona meillä on käytössä tällä hetkellä myös lyhyt putki, yksi hyppy, rengas ja keinu. Näitä olemme harjoitelleet tasaisin väliajoin ja hyvinhän ne jo kotona sujuvatkin. Vielä kun ehdimme kunnostaa pituuden. Pussi voisi myös olla kiva, mutta se vaatii vähän enemmän nikkarointia ja meidän perheen nikkaroijan aika menee tällä hetkellä vessaremonttiin ja polttopuiden tekoon.

Toko-koe Laukaassa 18.8.

18.8. osallistuin Sutin kanssa Laukan viralliseen toko-kokeeseen. Tuomarina oli Pauli Härkönen, jonka kehässä en ole ollut aiemmin. Minulle jäi meidän suorituksesta aika huono olo, mutta onneksi Tuija oli kuvannut liikkeet. Videolta katsottuna ei se nyt ihan niin hirveää ollutkaan kuin miltä minusta tuntui. Seuraamisen olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla parempaa enkä ymmärrä, mikä Sutille tuli viikko ennen koetta: se kulkisi kaukalossa vain nenä maassa ja nassuttaisi hajuja!! (Hormonit alkanut hyrrätä??) Menin koepaikalle hyvissä ajoin, että se ehtisi väsyttää itsensä ja haistella rauhassa kaikki maailman hajut. Jossakin vaiheessa se alkoikin jo hyppiä minua vasten, minkä tulkitsen, että se haluaa silloin tehdä töitä. Jouduimme kuitenkin vielä odottamaan vähän aikaa enkä saanut viriteltyä sitä kunnolla ennen kehään menoa. Olimme suoritusvuorossa ensimmäisinä. Paikkamakuu otettin kahdessa erässä, joten emme päässeet heti paikkamakuusta suoraan tekemään liikkeitä.

Paikkamakuussa Suti makasi ihan reunassa. Olin aika luottavainen, että tämän se osaa. Toisesta päästä lähti koira liikkeelle kuin salama ja sai kaikki koirat yksitellen lähtemään paikaltaan. Onneksi kaikki juoksivat ohjaajiensa luo eikä mitään vakavaa sattunut. Sutikin lähti liikkeelle sitten kun sen vieruskaverikin lähti. Kaikki muut yhtä lukuunottamatta juoksivat ohjaajansa luo, mutta se yksikin oli noussut ylös ja liikkunut. Harmittelin, että se siitä sitten: nolla tuli. Mutta tuomari päättikin antaa nollan vain ensimmäisenä karanneelle koiralle ja antoi muille vielä toisen mahdollisuuuden. Toisella kertaa liike onnistuikin kaikilta :) Meiltä putosi piste kaksoiskäskystä loppuasentoon nousussa.

Seuraamiset oli ihan hirveitä, mutta tuomari oli ilmeisen kiltti, koska antoi noinkin hyvät pisteet. Videolta näin, että Suti selvästi odotti koko ajan, että liike olisi liikkeestä seisominen... Siitä sitten saimmekin kympin :D Nyt olen harjoitellut seuraamista erilaisilla innostavilla keinoilla, josko saisin sen parantumaan.

Estehypyssä sattui semmoinen kiva juttu, että este oli ihan kehänauhan vieressä ja toisella puolella nauhaa oli kehäsihteerien teltta. Videolta näkyy, että ennen liikkeen aloitusta, katsomme molemmat estettä. Kun annan käskyn, Suti singahtaa toimitsijatelttaan! Jäin ilmeisesti monttu auki katsomaan, koska en osannut reagoida mitenkään ennen kuin se oli ylittänyt kehänauhan. Jos koira poistuu kehästä, siitä tulee nolla... Otin koiran vielä sivulle ja liikkuri käskytti uudestaan. Ja totta kai se nyt sitten onnistui niin kuin pitää!! Tämä kun on ollut Sutin lempiliike, niin olisimme varmaan saaneet siitä vähintään ysin ja se olisi riittänyt meille, jotta olisimme saaneet ykköstuloksen :(

Tässä vielä kunkin liikkeen pisteet, suluissa kerroin:
Luoksepäästävyys 10 (1)
Paikalla makaaminen 9 (3)
Seuraaminen kytkettynä 7 (2)
Seuraaminen vapaana 5,5 (4)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 (2)
Luoksetulo 9 (3)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (2)
Estehyppy 0 (2)
Kokonaisvaikutus 8,5 (1)
Yht. 143,5, II palkinto

Kyllä harmitti, mutta onneksi olen nyt alkanut toeta. Toivottavasti saan vielä hiottua juttuja niin, että saamme alokasluokasta ykkösen tänä syksynä.

Kateus avuksi motivaatioon?

Papu on päässyt mukaan treeneihin. Hyödynnän sen innokkuutta ja mahdollista kateuden kipinää tekemällä sen kanssa jotain pientä Sutin joutuessa katsomaan autosta. Jos saisin tällä keinolla Sutin haluamaan enemmän tehdä töitä kanssani. Eikä se huonoa tee Papullekaan päästä vähän harjoittelemaan rally-tokoa. Ihmejuttu, että nyt se tekee mm. tokon avo-luokan kaukot täydellisesti ja nousee myös seisomaan 5 metrin päästä. On tainnut silläkin tauon aikana vasta palaset loksahtaa paikalleen. Pitäisikö sen kanssa nyt kuitenkin mennä vielä toko-kokeeseen? ;)

Agilityryhmäkin on alkanut pyöriä kesän jälkeen paremmin. Mekin olemme tehneet lyhyttä rataa, mutta aika takkuistahan se vielä on, kun olen itse ihan ruosteessa ja koira on vielä aika kokematon. Pitää vain yrittää pitää hauskaa, enkä saa verrata meitä muihin. Tiedän mm. että Sutista löytyy nopeutta ihan tarpeeksi heti, kun se on siihen valmis eli ymmärtää ohjaamistani ja hallitsee esteet tarpeeksi hyvin. Niinpä en ole huolissani paikoittaisesta hitaudesta. Puomi mm. on mielestäni jo erinomainen, vaikka ollaan harjoiteltu sitä vasta muutaman kerran. Kepit tekee yllättävän hyvin ottaen huomioon, ettei se tehnyt ennen heinäkuuta kunnolla vielä yhtään väliä!! Oma kasvava olomuotoni tulee vain tuottamaan vaikeuksia pitemmällä syksyllä enkä varmasti ole ihan penaalin terävin kynä nytkään.

Olemme käyneet Vihtavuoressa Kohti alokasluokkaa -kurssia ja viime perjantaina tunnin veti Anna Savolainen. Kerroin kokeessa olleesta telttahäiriöstä, joten Anna vaikeutti hyppyharjoitusta häiritsemällä todella voimakkaasti antamalla äänekkäitä liikkurin käskyjä ja houkuttelemalla koiraa. Tehtävä oli vaikea, mutta lopulta Suti alkoi kuunnella minua! Suuttua ei tietenkään saanut missään vaiheessa. Koiraa ei vain palkattu väärästä toiminnasta. Yhtenä harjoituksena otettiin sellaista, että koiran piti istua kontaktissa tai maata rinnalla eikä se saanut häiriintyä tekemään mitään mitä Anna yritti sitä houkutella tekemään. Todella hyvä harjoitus! Uutena juttuna meille otettiin ruutu. Sehän olikin yllättäen tosi kivaa! Saimme askeleen kerrallaan nostettua matkan kisamittaan. Eipä ollut ipanalla ongelmia irrota ohjaajasta :) Lopuksi vielä paikkamakuu ja hienostihan sekin meni. Suti oli nyt ihan erilailla kontaktissa ja halukas tekemään hommia kuin kokeessa tai edellisissä treeneissä. Harjoittelin sen kanssa kaukalon ulkopuolella myös rinnalla pyörähtämistä molemmilla puolilla (ajattelin hyödyntää sitä kokeissa välipalkkana) ja mm. luoksetulon pysäytyksinä niin seisomista kuin maahanmenoa. Matkat ei ole vielä pitkiä ja itsekin liikun koko ajan taaksepäin, mutta haluan jo alkaa vähän totutella tähän "ideaan".

Möllitoko Hangan lavalla 27.8.

Osallistuimme eilen Hankasalmen Kennelkerhon möllitokoon. Suti oli ihan riittävän innokas ennen kehään menoa. Paikkamakuu meni ok, joskin se meni maahan vinoon. Seuraamiset olivat parempaa kuin Laukan kokeessa, mutta ei erinomaista vieläkään. Vapaana seuraamisen viimeisessä täyskäännöksessä Suti jäi tuijottamaan kehän vieressä ollutta labradorinnoutajaurosta (en ymmärrä, mikä sille on tullut, kun on selvästi tosi epäileväinen isompia uroksia kohtaan. Joku myöhäinen mörköikä?). Luoksetulossa teki saman, lähtöpaikka oli sama kuin käännöksessä. Lähti luokse vasta kolmannella käskyllä! Muut liikkeet meni hyvin. Saimme yhteensä 188 pistettä ja voitimme alokas-luokan.