Kävimme tänä iltana Pieksämäellä tokoilemassa ohjatussa koulutuksessa. Molemmilla kerroilla, joilla olen ollut, olen ollut tosi tyytyväinen koulutuksen tasoon. Teimme AVO:n liikkeet kokeenomaisesti, joskin palkkasin kun siltä tuntui. Suti yritti välillä haistella, mutta oli kuitenkin ihan hyvässä kontaktissa jo suurimman osan ajasta. Kielsin, kun alkoi haistella ja kehuin iloisesti ja palkkasin heti, kun nosti päänsä ylös kontaktiin. Tämä saattaa ihan mennä ohikin, kun vain pääsisimme tarpeeksi treenaamaan halleihin.
Luoksetulon pysäytys ei onnistunut edes tyydyttävästi. Jatkamme siis harjoituksia eli heittelen palloa tai makupaloja ja otamme sitä myös kierron kautta paljon. Googlen kautta päädyin erääseen blogiin, jossa kouluttaja oli kehottanut aluksi käyttämään sekä ääni- että käsimerkkiä, jota koiran pysähtyminen olisi alusta asti nopea. Niitä sitten myöhemmin pystyy häivyttämään. Otan siis vielä äänikäskyn mukaan harjoituksiin.
Muut AVO:n liikkeet minun mielestäni hyvin. Otin jopa noutoa ja se meni oikein hyvin: yksi oikeaoppiseen luovutukseen päättynyt nouto ja kaksi kehujen jälkeen pudotusta.
Mutta se seuraaminen! Kouluttajan toimiessa liikkurina seuraaminen oli välillä ihan kivaa, mutta välillä kuitenkin kontakti tippui ja Suti jäi jopa haistelemaan. Palkkasin kehuilla ja makupaloilla, kun teki hyvin. Kun varsinainen koulutus oli ohi, tein omaan tahtiini seuraamista ja silloin se onnistui paljon paremmin. Olen varmaan itse rennompi ja reippaampi?
Taisin tajuta sellaisen, että Suti tekee innokkaasti kaikki toimintaa vaativat liikkeet ja tehtävät, mutta seuraamista se ei ilmeisesti pidä sellaisena, joten sen motivaatio laskee ja se alkaa tehdä kaikkea muuta eli haistella. Kun esim. perusasennossa tuli liian pitkä aika, ettei mitään varsinaisesti tapahtunut, Suti alkoi haistella maata edessään, vaikka palkkasinkin sitä hyvästä kontaktista tosi usein. Miten ehdin tehdä sen kanssa erilaisia temppuja joka välissä ja niin tiuhaan, että se ei ehdi kyllästyä? Kotonahan palkkaan sitä lyhyestäkin hyvästä seuraamisesta ja siihen olen pyrkinyt toki koulutuksissakin, mutta ehkä olen kuitenkin palkannut liian harvoin, joten Suti uskoo, ettei saa kuitenkaan palkkaa, joten miksi yrittää tmv.? Ja siksi vire laskee, kun menemme koulutushalliin tai kokeeseen, koska täällä ei kuitenkaan saa palkkaa.
Seuraamisesta pitäisi varmaan tehdä nyt sellainen kiva temppu, mutta miten??
Vähän Suti tuntui häiriintyvän kovaäänisestä miehestä, joka treenasi samaan aikaan hallissa ja käskytti koiraansa isoon ja vihaiseen ääneen :( Silloin siltä tuntui unohtuvan se, mitä olimme tekemässä. Eli lisää häiriötreeniä!
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
maanantai 10. marraskuuta 2014
perjantai 7. marraskuuta 2014
Ahkeraa treenausta
RTK1 loi minuun taas uutta intoa treenata myös tokoa. Päivittäisten treenien lisäksi olen käynyt läpi tokon voittajaluokan liikkeitä ja miettinyt miten niitä voisi jo alkaa harjoitella. Olen menossa töihin 1. joulukuuta, joten haluan saada AVO:n liikkeet kisakuntoon ennen sitä, tai ainakin noudon, jos luoksetulon pysäytys ei ihan ehdi.
Tällä viikolla olen panostanut treeneissä innokkaaseen seuraamiseen ja häiriöihin (mm. makupaloja maassa) ja noutoon. Kun huomasin, että Suti pysähtyy paremmin käsimerkillä luoksetulossa, olen harjoitellut sitä mm. kiertämisen kautta ja välillä ottanut liikkeenomaisesti mutta välimatkaa vaihdellen. Rally-tokon avoimessa luokassa on mukana erilaisia käännöksiä, joita olemme myös harjoitelleet. Niissä on pieniä eroja verrattuna tokon käännöksiin, että on pitänyt ihan tarkkaan miettiä, miten ne suoritetaan. Koska Suti treenitilanteessa on hyvässä kontaktissa, se kääntyilee mukana ihan mihin suuntaan vaan. Hyppy ja kaukot taitavat olla kisavalmiit.
Uutena juttuna itseni ja Sutin piristykseksi, otimme ruutua ja ohjattua noutoa. Ohjatusta noudosta oli se hyöty, että Suti toi ohjatun kapulan hienosti, joten nouto alkaa varmaan olla valmistumassa, kun se nostelee muitakin kapuloita mielellään jo suuhunsa :) Sisällä kokeiltiin muutaman kerran metallia ja sekin nousi ja kuljetti hienosti rinnalle. Perustasamaan nouto alkaa olla jo ihan kivalla mallilla. Nyt Suti pitää kapulaa suussaan jo aika pitkään perusasennossa ja olen jopa saanut otettua kapulan muutaman kerran käteeni. Minun pitää vain kumartua ottamaan kapula niin, että taivutan itseni eteenpäin enkä koiraa kohti. Kyllä Iina tiesi, mikä auttoi! Olen aika innoissani, että tämähän taitaakin alkaa sujua vielä :)
Pääsimme eilen kaverin mukana Jattilaan treenaamaan meille uuden porukan kanssa ja meille uudelle alustalle. Sutista näki heti, kun tulimme halliin, että nyt se on valmis tekemään hommia. Se meinaan istui saman tien perusasentoon täydelliseen kontaktiin :) Sellaista se on harvemmin viime aikoina tehnyt, kun olemme menneet uuteen paikkaan. Mm. Taitavilla tassuilla nenä meni saman tien maahan, kun astuimme sisään. Pitäisi käydä sielläkin treenaamassa, että tulisi paikka ja alusta tutummaksi. En tiedä, onko ollut apua, että olemme tehneet niin paljon hommia viime aikoina, vai eikö pohjassa ollut niin paljon hajuja vai oliko nakit vain niin mieluinen palkka, että kontakti oli älyttömän hienoa, vaikka häiriötä oli todella paljon ja monenlaista. Saimme käytyä kaikki AVO:n liikkeet läpi (jopa noudon!!) ja ne menivät hyvin, otimme seuraamista paljon ja 4-5 minuutin paikkamakuun. Olin tosi tyytyväinen Sutiin! Kyllä me oikeasti osataan! Toivottavasti tästä lähti liikkeelle positiivinen kierre :)
Jatkossa on pakko käydä erilaisissa paikoissa treenaamassa enemmän!
Tällä viikolla olen panostanut treeneissä innokkaaseen seuraamiseen ja häiriöihin (mm. makupaloja maassa) ja noutoon. Kun huomasin, että Suti pysähtyy paremmin käsimerkillä luoksetulossa, olen harjoitellut sitä mm. kiertämisen kautta ja välillä ottanut liikkeenomaisesti mutta välimatkaa vaihdellen. Rally-tokon avoimessa luokassa on mukana erilaisia käännöksiä, joita olemme myös harjoitelleet. Niissä on pieniä eroja verrattuna tokon käännöksiin, että on pitänyt ihan tarkkaan miettiä, miten ne suoritetaan. Koska Suti treenitilanteessa on hyvässä kontaktissa, se kääntyilee mukana ihan mihin suuntaan vaan. Hyppy ja kaukot taitavat olla kisavalmiit.
Uutena juttuna itseni ja Sutin piristykseksi, otimme ruutua ja ohjattua noutoa. Ohjatusta noudosta oli se hyöty, että Suti toi ohjatun kapulan hienosti, joten nouto alkaa varmaan olla valmistumassa, kun se nostelee muitakin kapuloita mielellään jo suuhunsa :) Sisällä kokeiltiin muutaman kerran metallia ja sekin nousi ja kuljetti hienosti rinnalle. Perustasamaan nouto alkaa olla jo ihan kivalla mallilla. Nyt Suti pitää kapulaa suussaan jo aika pitkään perusasennossa ja olen jopa saanut otettua kapulan muutaman kerran käteeni. Minun pitää vain kumartua ottamaan kapula niin, että taivutan itseni eteenpäin enkä koiraa kohti. Kyllä Iina tiesi, mikä auttoi! Olen aika innoissani, että tämähän taitaakin alkaa sujua vielä :)
Pääsimme eilen kaverin mukana Jattilaan treenaamaan meille uuden porukan kanssa ja meille uudelle alustalle. Sutista näki heti, kun tulimme halliin, että nyt se on valmis tekemään hommia. Se meinaan istui saman tien perusasentoon täydelliseen kontaktiin :) Sellaista se on harvemmin viime aikoina tehnyt, kun olemme menneet uuteen paikkaan. Mm. Taitavilla tassuilla nenä meni saman tien maahan, kun astuimme sisään. Pitäisi käydä sielläkin treenaamassa, että tulisi paikka ja alusta tutummaksi. En tiedä, onko ollut apua, että olemme tehneet niin paljon hommia viime aikoina, vai eikö pohjassa ollut niin paljon hajuja vai oliko nakit vain niin mieluinen palkka, että kontakti oli älyttömän hienoa, vaikka häiriötä oli todella paljon ja monenlaista. Saimme käytyä kaikki AVO:n liikkeet läpi (jopa noudon!!) ja ne menivät hyvin, otimme seuraamista paljon ja 4-5 minuutin paikkamakuun. Olin tosi tyytyväinen Sutiin! Kyllä me oikeasti osataan! Toivottavasti tästä lähti liikkeelle positiivinen kierre :)
Jatkossa on pakko käydä erilaisissa paikoissa treenaamassa enemmän!
lauantai 1. marraskuuta 2014
2 RT-kisaa, JKL 1.11.2014
Saimme eilen Jyväskylän rally-toko-kisojen järjestäjältä viestiä, että voisimme päästä mukaan tämän päivän kisoihin, jos haluaisimme tulla. Kyselin kisapaikkaa pari kuukautta sitten ja silloin jäin siihen käsitykseen, että emme päässeet edes jonoon asti. Niinpä olin jättänyt koko kisaamismahdollisuuden täysin unholaan, enkä ole tehnyt esim. haisteluongelmalle yhtään mitään Kuopion kisan jälkeen. Olemme treenanneet lähinnä tokon AVO:n liikkeitä kuntoon. Mutta tokihan siinä samalla tulee otettua myös seuraamista. Onneksi kuitenkin on tullut treenattua edes jotain useita kertoja viikossa eikä vain laiskoteltua. Ajattelin ottaa paikat molempiin kisoihin vastaan, ihan vaikka kisakokemuksen saamiseksi. Taitavien Tassujen hallin keinonurmipohja on meille vähintäänkin haastava niin kauan kuin Sutilla on tämä haisteluinnostus ;) Lähdin kuitenkin sillä asenteella, että parhaani tehdään.
Menin paikalle noin tuntia ennen ensimmäisen kisan alkua ja kävimme pitkällä lenkillä. Oli pirteä pikkupakkanen ja tuli ihana fiilis siitä, että onpa mukava olla tässä nyt. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen jälkeen otin jo Sutin autosta, vaikka olimme vuorossa numerolla 16, ja kävimme vähän vielä lenkillä, otimme seuraamista, kävimme sisällä hallissa totuttelemassa paikkaan ja pohjaan, annoin haistella, otin kontaktiin, menimme odottelutilaan jo hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa, Suti otti hyvin kontaktia ja halusi tehdä hommia. Menimme kehään ja nenä meni maahan saman tien! Aargh! Miten paljon voi ärsyttää! Niin sitä sitten mentiin: nenä käytännössä maassa kaikki kyltiltä toiselle siirtymiset, mutta onneksi Suti tekee kyllä kyltin tehtävät aina innoissaan ja hyvin! Ekalta radalta tulokseksi 82 pistettä, tuomarina Iiris Harju. Tämä tuomari muistutti rataantutustumisessa, että kannattaa mieluummin keskittyä rauhassa tekemään liikkeet kunnolla kuin hosua aikaa vastaan. Tätä asennetta haluan alkaa noudattaa.
Pieni lenkki ja Suti autoon ja minä toisen kisan rataantutustumiseen. Tässä kisassa olimme vuorossa viimeisenä. Pidin Sutin autossa siihen asti, kun meitä ennen oli kymmenen koiraa. Nyt en juurikaan teettänyt tehtäviä, halusin sen vain totutella paikkaan ja pohjaan. Tämä kisa meni mielestäni oikein hyvin. Suti seurasi jo paljon paremmin ja olin siitä tietysti iloinen. Se teki liikkeet nopeasti ja innokkaasti. Pisteitä saimme kuitenkin vain 74, tuomarina Tiia Hämäläinen. Vähäsistä pisteistä huolimatta haluan keskittyä tuolla radalla saavuttamaamme hyvään fiilikseen. Pisteet kuitenkin onneksi riittivät hyväksyttyyn tulokseen.
Siitä olen iloinen, ettei Suti ottanut kummassakaan kisassa häiriötä muista koirista ja ihmisistä.
Näin meillä sitten on yhtäkkiä, täysin yllättäen koulutustunnus RTK1 ja suuntaamme seuraavaksi avoimeen luokkaan. Tulostin kylttiohjeet kaikkiin ylempiin luokkiin, kun näyttää siltä, että tämäkin laji on jäänyt meidän harrastuksiin. Pitää yrittää saada tokon ja rally-tokon liikkeet ja seuraaminen kuntoon ensi kesään mennessä, josko ulkokentät olisivat meille parempia paikkoja kuin nämä keinonurmipohjat. Avoimessa luokassa koira on vapaana ja mukaan tulee erilaisia paikallaan käännöksiä (osaa ihan hyvin jo), hyppy (ei varmasti tuota ongelmia), houkutus, istu-seiso asennonvaihto rinnalla (ei olla treenattu ikinä!) ja pyörähdys seuratessa (osaa!).
Menin paikalle noin tuntia ennen ensimmäisen kisan alkua ja kävimme pitkällä lenkillä. Oli pirteä pikkupakkanen ja tuli ihana fiilis siitä, että onpa mukava olla tässä nyt. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen jälkeen otin jo Sutin autosta, vaikka olimme vuorossa numerolla 16, ja kävimme vähän vielä lenkillä, otimme seuraamista, kävimme sisällä hallissa totuttelemassa paikkaan ja pohjaan, annoin haistella, otin kontaktiin, menimme odottelutilaan jo hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa, Suti otti hyvin kontaktia ja halusi tehdä hommia. Menimme kehään ja nenä meni maahan saman tien! Aargh! Miten paljon voi ärsyttää! Niin sitä sitten mentiin: nenä käytännössä maassa kaikki kyltiltä toiselle siirtymiset, mutta onneksi Suti tekee kyllä kyltin tehtävät aina innoissaan ja hyvin! Ekalta radalta tulokseksi 82 pistettä, tuomarina Iiris Harju. Tämä tuomari muistutti rataantutustumisessa, että kannattaa mieluummin keskittyä rauhassa tekemään liikkeet kunnolla kuin hosua aikaa vastaan. Tätä asennetta haluan alkaa noudattaa.
Pieni lenkki ja Suti autoon ja minä toisen kisan rataantutustumiseen. Tässä kisassa olimme vuorossa viimeisenä. Pidin Sutin autossa siihen asti, kun meitä ennen oli kymmenen koiraa. Nyt en juurikaan teettänyt tehtäviä, halusin sen vain totutella paikkaan ja pohjaan. Tämä kisa meni mielestäni oikein hyvin. Suti seurasi jo paljon paremmin ja olin siitä tietysti iloinen. Se teki liikkeet nopeasti ja innokkaasti. Pisteitä saimme kuitenkin vain 74, tuomarina Tiia Hämäläinen. Vähäsistä pisteistä huolimatta haluan keskittyä tuolla radalla saavuttamaamme hyvään fiilikseen. Pisteet kuitenkin onneksi riittivät hyväksyttyyn tulokseen.
Siitä olen iloinen, ettei Suti ottanut kummassakaan kisassa häiriötä muista koirista ja ihmisistä.
Näin meillä sitten on yhtäkkiä, täysin yllättäen koulutustunnus RTK1 ja suuntaamme seuraavaksi avoimeen luokkaan. Tulostin kylttiohjeet kaikkiin ylempiin luokkiin, kun näyttää siltä, että tämäkin laji on jäänyt meidän harrastuksiin. Pitää yrittää saada tokon ja rally-tokon liikkeet ja seuraaminen kuntoon ensi kesään mennessä, josko ulkokentät olisivat meille parempia paikkoja kuin nämä keinonurmipohjat. Avoimessa luokassa koira on vapaana ja mukaan tulee erilaisia paikallaan käännöksiä (osaa ihan hyvin jo), hyppy (ei varmasti tuota ongelmia), houkutus, istu-seiso asennonvaihto rinnalla (ei olla treenattu ikinä!) ja pyörähdys seuratessa (osaa!).
lauantai 11. lokakuuta 2014
Rally-toko, Kuopio 11.10.2014
Koiraurheilu aiheuttaa äärimmäisiä tunteita: koin tänään kokeessa suuren pettymyksen ja pian perään yhden koiraharrastuselämäni suurimmista yllätyksistä.
Halli oli tunkkainen ja ahdas. Siellä oli keinonurmipohja, jota tuntuivat kaikki koirat mielellään haistelevan. Halliin ei saanut mennä koiran kanssa ennen kuin oli itse seuraavana vuorossa eli edellisen koiran suorituksen ajaksi. Yleisöä ja muuta väkeä oli niin paljon, että pelotti koirankin puolesta, ettei jää jalkoihin. Ei kovin kivat lähtökohdat meille :(
Koe meni minun mielestäni täysin penkin alle! Me ei osattu mitään ja Suti vain haisteli maata. Treenikaverini sanoi, että hienoltahan se näytti, seuraaminen oli oikein nättiä ja koira teki liikkeet niin kuin pitää. Ai jaa... Ei kyllä tuntunut yhtään siltä...
Kävin masentuneena hakemassa kisakirjan pois, kun niitä jaettiin ennen kuin kolmas ALO-luokan ryhmä aloitti. Ajattelin häipyä vähin äänin paikalta häntä koipien välissä.
Kun näin tuloslapun, meinasin pudottaa leukani: olimme saaneet 81/100 pistettä!!! Tuomarin (Minna Hillebrand) täytyi olla tosi kiltti, mutta kai me sitten taidettiin jotain osatakin :)
Näin on sitten tämäkin laji korkattu ja ei muuta kuin jatketaan treenaamista ja kohti uusia kokeita! ;)
Halli oli tunkkainen ja ahdas. Siellä oli keinonurmipohja, jota tuntuivat kaikki koirat mielellään haistelevan. Halliin ei saanut mennä koiran kanssa ennen kuin oli itse seuraavana vuorossa eli edellisen koiran suorituksen ajaksi. Yleisöä ja muuta väkeä oli niin paljon, että pelotti koirankin puolesta, ettei jää jalkoihin. Ei kovin kivat lähtökohdat meille :(
Koe meni minun mielestäni täysin penkin alle! Me ei osattu mitään ja Suti vain haisteli maata. Treenikaverini sanoi, että hienoltahan se näytti, seuraaminen oli oikein nättiä ja koira teki liikkeet niin kuin pitää. Ai jaa... Ei kyllä tuntunut yhtään siltä...
Kävin masentuneena hakemassa kisakirjan pois, kun niitä jaettiin ennen kuin kolmas ALO-luokan ryhmä aloitti. Ajattelin häipyä vähin äänin paikalta häntä koipien välissä.
Kun näin tuloslapun, meinasin pudottaa leukani: olimme saaneet 81/100 pistettä!!! Tuomarin (Minna Hillebrand) täytyi olla tosi kiltti, mutta kai me sitten taidettiin jotain osatakin :)
Näin on sitten tämäkin laji korkattu ja ei muuta kuin jatketaan treenaamista ja kohti uusia kokeita! ;)
perjantai 10. lokakuuta 2014
Meidän lemmikit
Marsu ulkoilemassa.
Jojo näyttää jo niin vanhalta :(
Papulla on jo partakin ihan valkoinen. Tässä kuva siistimisen jälkeen, kun otin jalkakarvatkin alas. Vasemmassa alakulmassa valotuksessa puhkipalanut Aten olkapää.
Koiraveljekset.
Sutista treenikuvia
Suti tulossa pujottelusta. Aika tiukka katse...
Komee alastulokontakti :)
Liikkeestä seisominen, vaikka eihän tässä kuvassa liike näy...
Pyörähdystemppu. Korvat ja parta lepattaa :)
Pujottelusta palkalle, aika vauhdikkaasti.
Rally-toko-viimeistelytreeniä
On jäänyt pari edellistä rally-toko-kertaa Pieksämäellä välistä, kun miehen työajat ovat olleet niin hankalat enkä pysty treenaamaan kunnolla, jos lapset ovat mukana. Tämähän ei tietenkään ole mitenkään hyvä asia tulevaa koetta ajatellen... Mutta olen koittanut kompensoida tappiot laadukkaalla treenillä kotipihassa.
Olen keskittynyt viimeisen viikon aikana erityisesti seuraamiseen ja erilaisiin käännöksiin. Ympyrä vasempaan on ollut meillä aika huono, joten olen nyt panostanut siihen. Olen keksinyt siihen pari kikkaa, joilla saatan saada liikkeen suoritettua ihan hienosti. Minun pitää ottaa Suti parempaan kontaktiin ennen liikkeen aloittamista ja saada se hidastamaan vauhtia, jotta se ei jää jalkoihini. Niinpä olen vähän ennen liikkeen aloittamista antanut sivu-käskyn ja taputtanut tiuhempaan vasemmalla kädellä reiteeni. Silloin se ihan kuin "kokoaa itsensä" ja hidastaa vauhtiaan, jolloin sen paikka on vähän taaempana. Välillä Suti jo tekee liikkeen kuten sen haluaisin eli niin, että se vähän niin kuin peruuttaa koko ajan hakiessaan perusasentoa, eikä kuitenkaan istu.
Toinen, mitä olemme treenanneet on ollut sivuaskel oikealle. Sehän on rally-tokossa erilainen kuin tokossa, joten sen opettaminen minulle on ollut ihan yhtä tärkeää kuin koiralle. Liike ei siis pysähdy missään vaiheessa, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran pitää tulla mukana. Tässä olen hyödyntänyt samaa reiteen taputtamista merkiksi.
Lisäksi olemme harjoitelleet erilaisia liikkeitä, joissa tarvitaan kartioita. Niitä tietysti eri vauhdeilla ja eri suuntiin. Välillä meinaa itselläkin mennä pää pyörälle... Ja tietysti 1+2+3 askelta peruuttaen -liikettä ja 1+2+3 askelta eteenpäin -liikettä.
Toivotaan, että tämä viimeistelytreeni ei ole ainakaan pilannut kaikkea ja että kokeeseen menee innokas ja osaava koira ja tarkka ja keskittynyt ohjaaja.
Tokoa!!
Pari viikkoa sitten sain taas kipinän tokoon ja sitä hiillosta pitää nyt ehdottomasti pitää yllä! Niinpä olemme treenanneet myös AVO:n liikkeitä.
Iinan ohjeet noutoon tuntuvat toimivan meillä loistavasti! Suti pitää jo kapulaa rinnalla niin kauan, että liikkuri antaisi jo käskyn ottaa kapula suusta :) Hienoa edistymistä - ja nopeasti! Sutilla on myös noutoon ihan toisenlainen into kuin ennen, se jaksaa useita toistoja ilman kyllästymistä! Piakkoin alan harjoitella kunnolla kapulan luovutusta. Pari kertaa sekin on jo onnistunut. Silloin olen taivuttanut kroppani suoraan eteenpäin ja ottanut kapulan vasemmalla kädelläni.
AVO:n hyppyä ollaan tietysti myös treenattu. Alkaa olla jo kisavalmis. Tähän päälle välillä otettu myös hyppynoutoa. Sekin alkaa olla valmis liike, jahka saadaan luovuttaminen kuntoon!
Kaukoja välillä välipalkoilla, välillä ilman palkkaa tai jopa kokeenomaisesti. Sujuuhan se, vaikka välillä, jos maa on märkä tai kylmä, maahanmeno on hidas.
Luoksetulon pysäytykseen keksin tänään ratkaisun valumiseen. Aloin käyttää käsimerkkiä! Suti pysähtyy kuin seinään kun luulee, että lentää makupala tai pallo :)
Että pitääköhän tässä ihan alkaa katselee toko-kokeita talvelle? ;) Rally-toko-kisoihin pääsemme seuraavan kerran (tämän Kuopion kisan jälkeen) vasta ensi vuoden puolella, kun Jyväskylän kisa oli täynnä. Nyt olen toivottavasti ajoissa liikkeellä ja saan meidät mukaan, kun lähiseudulla pidetään kisoja.
Agilitya
Viime sunnuntain treeneissä otettiin putkirallia, eli koira piti saada putken kauimmaisesta päästä toiseen vieressä olevan putken kauimmaiseen päähän. Rata jatkui näiden suorien putkien toisessa päässä. Se olikin yllättävän vaikeaa! Harmi, että agilityssa harvemmin otetaan edellisen kerran kertausta kuten tokossa kannattaa tehdä. Tekisi meinaan hyvää, jos tehtäisiin samantapainen harjoitus vähintään kahtena kertana peräkkäin. Nyt halusin harjoitella myös edelliskerralla vaikeaksi osoittautunutta "päällejuoksua", jota en muistanutkaan treenata kotona viikolla. Sujuihan se meiltäkin, kun keskityin kunnolla.
Trimmausta
Siistin Sutia ja trimmasin Papun eilen. Papulla oli ihan hirveän paljon pohjavillaa!! Se on lisääntynyt iän myötä tosi paljon. En tajua, mistä johtuu: iästä, ruokinnasta, vitamiinin puutoksesta, jostain muusta, mistä? Papu pitää ensin karstata läpi monta kertaa ja karsta on ihan täynnä pohjavillaa. Sitten vielä kammata ja vetää pohjavillaveitsellä, jotta on edes jotain mahdollisuuksia saada karva irti ilman kipua.
Olen keskittynyt viimeisen viikon aikana erityisesti seuraamiseen ja erilaisiin käännöksiin. Ympyrä vasempaan on ollut meillä aika huono, joten olen nyt panostanut siihen. Olen keksinyt siihen pari kikkaa, joilla saatan saada liikkeen suoritettua ihan hienosti. Minun pitää ottaa Suti parempaan kontaktiin ennen liikkeen aloittamista ja saada se hidastamaan vauhtia, jotta se ei jää jalkoihini. Niinpä olen vähän ennen liikkeen aloittamista antanut sivu-käskyn ja taputtanut tiuhempaan vasemmalla kädellä reiteeni. Silloin se ihan kuin "kokoaa itsensä" ja hidastaa vauhtiaan, jolloin sen paikka on vähän taaempana. Välillä Suti jo tekee liikkeen kuten sen haluaisin eli niin, että se vähän niin kuin peruuttaa koko ajan hakiessaan perusasentoa, eikä kuitenkaan istu.
Toinen, mitä olemme treenanneet on ollut sivuaskel oikealle. Sehän on rally-tokossa erilainen kuin tokossa, joten sen opettaminen minulle on ollut ihan yhtä tärkeää kuin koiralle. Liike ei siis pysähdy missään vaiheessa, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran pitää tulla mukana. Tässä olen hyödyntänyt samaa reiteen taputtamista merkiksi.
Lisäksi olemme harjoitelleet erilaisia liikkeitä, joissa tarvitaan kartioita. Niitä tietysti eri vauhdeilla ja eri suuntiin. Välillä meinaa itselläkin mennä pää pyörälle... Ja tietysti 1+2+3 askelta peruuttaen -liikettä ja 1+2+3 askelta eteenpäin -liikettä.
Toivotaan, että tämä viimeistelytreeni ei ole ainakaan pilannut kaikkea ja että kokeeseen menee innokas ja osaava koira ja tarkka ja keskittynyt ohjaaja.
Tokoa!!
Pari viikkoa sitten sain taas kipinän tokoon ja sitä hiillosta pitää nyt ehdottomasti pitää yllä! Niinpä olemme treenanneet myös AVO:n liikkeitä.
Iinan ohjeet noutoon tuntuvat toimivan meillä loistavasti! Suti pitää jo kapulaa rinnalla niin kauan, että liikkuri antaisi jo käskyn ottaa kapula suusta :) Hienoa edistymistä - ja nopeasti! Sutilla on myös noutoon ihan toisenlainen into kuin ennen, se jaksaa useita toistoja ilman kyllästymistä! Piakkoin alan harjoitella kunnolla kapulan luovutusta. Pari kertaa sekin on jo onnistunut. Silloin olen taivuttanut kroppani suoraan eteenpäin ja ottanut kapulan vasemmalla kädelläni.
AVO:n hyppyä ollaan tietysti myös treenattu. Alkaa olla jo kisavalmis. Tähän päälle välillä otettu myös hyppynoutoa. Sekin alkaa olla valmis liike, jahka saadaan luovuttaminen kuntoon!
Kaukoja välillä välipalkoilla, välillä ilman palkkaa tai jopa kokeenomaisesti. Sujuuhan se, vaikka välillä, jos maa on märkä tai kylmä, maahanmeno on hidas.
Luoksetulon pysäytykseen keksin tänään ratkaisun valumiseen. Aloin käyttää käsimerkkiä! Suti pysähtyy kuin seinään kun luulee, että lentää makupala tai pallo :)
Että pitääköhän tässä ihan alkaa katselee toko-kokeita talvelle? ;) Rally-toko-kisoihin pääsemme seuraavan kerran (tämän Kuopion kisan jälkeen) vasta ensi vuoden puolella, kun Jyväskylän kisa oli täynnä. Nyt olen toivottavasti ajoissa liikkeellä ja saan meidät mukaan, kun lähiseudulla pidetään kisoja.
Agilitya
Viime sunnuntain treeneissä otettiin putkirallia, eli koira piti saada putken kauimmaisesta päästä toiseen vieressä olevan putken kauimmaiseen päähän. Rata jatkui näiden suorien putkien toisessa päässä. Se olikin yllättävän vaikeaa! Harmi, että agilityssa harvemmin otetaan edellisen kerran kertausta kuten tokossa kannattaa tehdä. Tekisi meinaan hyvää, jos tehtäisiin samantapainen harjoitus vähintään kahtena kertana peräkkäin. Nyt halusin harjoitella myös edelliskerralla vaikeaksi osoittautunutta "päällejuoksua", jota en muistanutkaan treenata kotona viikolla. Sujuihan se meiltäkin, kun keskityin kunnolla.
Trimmausta
Siistin Sutia ja trimmasin Papun eilen. Papulla oli ihan hirveän paljon pohjavillaa!! Se on lisääntynyt iän myötä tosi paljon. En tajua, mistä johtuu: iästä, ruokinnasta, vitamiinin puutoksesta, jostain muusta, mistä? Papu pitää ensin karstata läpi monta kertaa ja karsta on ihan täynnä pohjavillaa. Sitten vielä kammata ja vetää pohjavillaveitsellä, jotta on edes jotain mahdollisuuksia saada karva irti ilman kipua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)