Mejäilyä

Tein tänä aamuna pitkästä, pitkästä aikaa koirille verijäljet. Suti ei ole tainnut tätä lajia kokeilla vielä kertaakaan.

Kun koira laitetaan ensimmäistä kertaa seuraamaan verijälkeä, sitä yleensä alkuun jännittää. Häntä saattaa olla alhaalla, koira saattaa kierrellä haistelemassa välillä puskia, pissailla ym. tehdä erilaisia sijaistoimintoja rauhoittaakseen itseään.

Tein kolme jälkeä peräkkäin, joten haisin verelle varmasti kilometrin päähän, kun tulin sisälle. Suti oli kiinnostunut ja intoili muiden mukana, että jotain jännää pian tapahtuu. Papu ja Jojo eivät meinanneet pysyä nahoissaan, kun tiesivät jo mitä pian seuraa. Niilläkin aikaa varmasti kolme vuotta, kun ovat viimeksi päässeet jäljelle.

Sutin jälki sai olla vielä tuore, joten ajoimme sen tunnin vanhentumisen jälkeen. Tulimme jäljen päähän tuulen alta, joten Suti kulki nenä pystyssä jo ennen lähtöön saapumista. Lähdössä rikotaan maata ja jätetään vähän enemmän verta, jotta se mukailisi hirven makuupaikkaa. Suti meni lähtöön rohkeasti häntä pystyssä ja alkoi nuolla verikohtia. Jouduin lopulta hoputtamaan sitä lähtemään liikkeelle, jotta ymmärtäisi, mistä on kyse. Huomasin, että olisi pitänyt laittaa vähän enemmän verta alkumatkalle, jotta Suti hoksaisi omatoimisesti lähteä seuraamaan jälkeä. No, liikkeelle kuitenkin päästiin, kun näytin maata ja sanoin "etsi jälki". Se seurasi hyvin hieman jäljen sivussa, mutta tuulihan voi heitellä tuoretta hajua vähän "miten sattuu". Sen katsoin, että minunkaan jälkeäni ei seurannut.

Olisin voinut tehdä vähän pitemmänkin jäljen, niin hyvin jäljestäminen sujui. Nyt mittaa tuli vain noin 20-30 metriä. Toisaalta on hyvä tehdä alkuun lyhyempiä jälkiä, jotta koira saa nopeasti palkkaa. Nyt palkkana "maalissa" oli jäniksenkäpälä, jota Suti kuljetteli suussaan ylpeänä :) Pihaan päästyämme vielä vähän taistelimme siitä, ja sitten vaihdoin sen makupaloihin.

Jojon ja Papun jäljet saivat vanhentua rauhassa ja ajaminen onnistui vasta, kun Atte nukkui iltapäiväuniaan. Tein Sutin jäljen aidan sisäpuolelle, Jojon ja Papun ulkopuolelle. Säikähdin mitä Jojo haukkuu ulkona ihan oudolla äänellä: Se haukkui portilla jälkien suuntaan :D

Samu lähti mukaan tarkkailijaksi. Se kulki kohtalaisen hyvin perässä ja oli suhteellisen hiljaakin ;) Antoi kuitenkin koirille hyvin työrauhan, kun sitä etukäteen olin painottanut. Papu lähti jäljelle tarkasti, mutta hukkasi pian jäljen kuitenkin. Se etsi hyvin ja lopulta löysi jäljen itsenäisesti uudelleen. Nyt seurasi tarkemmin loppuun asti, jäljen päällä "seilaten". Ei halunnut ottaa käpälää suuhunsa, joten palkkasin makupaloilla ja kehuilla.

Jojo oli oma suurpiirteinen itsensä ;) Se lähti etsimään lähtöä kovalla tohinalla, mutta löytötarkkuus oli heikohko. Se ohitti lähdön. Ensimmäisessä kulmassa se ei oikein osannut päättää, mihin suuntaan jatkaisi ja pyöri ympyrää. Papun jäljen maali oli aika lähellä tuota kohtaa, joten se varmaan häiritsi. Lopulta Jojo keksi, että jälki jatkuu ojan toisella puolella ja sitten mentiin. Se seurasi hyvin ja tarkasti tämän välin. Viimeisen kulman se jälleen oikaisi, kuten aina ennenkin. Viimeisen suoran se seurasi tarkasti, mutta mitä lähemmäksi pääsimme maalia, sitä isompaa kaarrosta se alkoi tehdä. Lopulta se "uskaltautui" maaliin ja ihmetteli käpälää. Kun ymmärsi, että saa ottaa sen, se nappasi sen ahnaasti suuhunsa ja meinasi alkaa repiä. Kiskottiin sitä hetki ja vaihdoin käpälän makupaloihin.

Vapun aika

Viime viikon tiistaina harjoittelimmekin aamusta rallytokoa. Kiersimme kartioita kävellen ja juosten. RT:ssä on hyvä, kun koiraa saa koko ajan kannustaa ja kehua. Suti ei meinannutkaan mennä haistelemaan kartioita vaan seurasi tarkasti. Lisäksi otimme eteen istumista ja seuraamista peruuttaessani. Se vaatii vähän harjoitusta, mutta käskyttämällä sujuu jo nytkin ihan ok. Tosin istumisasento alkaa mennä vinoon useamman toiston jälkeen. Pitää siis osoittaa oikea istumispaikka.

Vapun aika meni ihan ilman tokoiluja. Nypin Sutin valmiiksi viikon aikana. Varmasti jäi pitkiä karvoja kylkiin, mutta nypin ne pois, kun "pölähtävät". Kannoin polttopuita pinoon liiteriin, missä hurahtikin muutama aamu. Koirat olivat tietysti mukana touhussa. Ihanat tuoksut puukasan alla ja raitis ulkoilma monta tuntia putkeen takasivat sen, että meillä on ollut rauhallisia koiria pitkään ;)

Omassa pihassa on tullut otettua pujottelua silloin tällöin ohikulkiessa. Papu tekee kepit joka kerta täydellisesti, kun pääsee tekemään. Suti ei pysty keskittymään, jos muutkin ovat mukana touhottamassa. Yksin tekee vasemmalla puolella virheettömästi, oikealla puolella vähän hitaammin ja saattaa yrittää oikaista viimeisestä välistä.

Olemme leikkineet piiloleikkiä, jossa Samu menee piiloon ja Suti etsii. Viime kesänä leikki alkoi sujua vähän paremmin ja nyt huomaa, että Suti ihan oikeasti etsii Samua. Pidättelen Sutia sen aikaa, että Samu ehtii piiloon ja kun Samu huutaa olevansa valmis, päästän Sutin matkaan sanomalla "Etsi Samu!". Se lähtee ensin maavainulla liikkeelle ja sitten hyödyntää myös ilmavainua, koska totta kai Samun jälkiä on pihassa liian paljon. Kivaa touhua, jossa molemmat saavat tekemistä. Jos minä menen piiloon, koirat paljastavat välittömästi, missä lymyilen ;)

Tänään vasta ehdimme taas tokoilemaan Hangan lavalle. Kävimme läpi ALO:n liikkeet, noutoa ja kaukoja. Lisäksi vähän temppuja ja saksalaista täyskäännöstä. Seuraaminen ei ollut nyt niin hyvää kuin viime viikolla. Olisi pitänyt varmaan ottaa enemmän kontaktiharjoittelua ennen varsinaista treeniä. Pääharjoittelukohteeksi muodostui yllättäen seisomisasennossa pysyminen, kun Suti meinasi ennakoida perusasentoa. Annoin seiso-käskyn, siirryin pois sivulta ja takaisin. Sanoin käskytysäänellä erilaisia sanoja hämätäkseni Sutia istumaan. Alkuun i:llä alkava "Iita" aiheutti istumisen, mutta kun korjasin asennon rauhallisesti vain takaisin seisomaan, ei Suti tarvinnut useampia hämäyksiä. Hyvin meni taas oppi perille. Viimeiseksi otin ihan oikealla "istu"-käskyllä ja sitten istui heti. Eli kuunteluharjoittelua!