Ihana elämäni

Voin sanoa olevani onnellinen :) Enkä tarkoita voittaneeni lotossa vaan olen tyytyväinen ihan tähän peruselämään, joka sujuu ja maistuu hyvältä!

Viikonloppu on ollut jälleen aktiivinen, tuottoisa ja mukava.

Eilen kävin Sutin kanssa agilityssa. Samukin pääsi mukaan, kun Petri on ollut tässä kuussa lauantaisinkin töissä. Suti oli jälleen pätevä. Vähän tähän kertaan liittyi harmitustakin, mikä samantapaisten aiempienkin tuntemusten kanssa saattaa johtaa siihen, että tulen jatkossa reenaamaan yksin. Eikä kyseessä ole mitään vakavaa, en vain viihdy tuossa ryhmässä.

Suti meni kuitenkin hyvin kun vain ohjasin enkä olettanut! Perushokema agilitaajilla... Huomasin, että rengas vaatii kertaamista, joten senkin harjoittelua pitäisi saada tehdä omissa oloissaan eikä samaan aikaan muiden reenatessa rataa vierellä. Onneksi varastossa odottaa rengas-este huoltoa ja lumien sulamista :)

Tänään aloitin päivän lumitöillä. Lunta tuli eilisillan aikana yllättävän paljon, ja vaikka se olikin kevyttä, oli se määränsä takia myös painavaa. Niinpä kolasin vain "tarkkuutta" vaativat paikat ja jätin Petrin ja mönkijän kolattavaksi isoimmat alueet. Hiki tuli silti. Suti ja Papu kirmailivat koko ajan mukanani.

Olimme ahkeria ja laitoimme saunaan tinapaperit vihdoinkin. Laitoin tinateipit vielä saumojen päälle. Nyt pääsee paneloimaan. Jahka saadaan aineet ja taas ehtii ja jaksaa.

Imuroin. Kyllä olikin taas pölyä. Meinasin jättää imuroinnin ensi viikkoon, kun viikonloppuna tulee vieraitakin, mutta ihan hyvä, että tuli tehtyä jo tässä vaiheessakin.

Samu ja Petri lähtivät Aseman koululle luistelemaan (Samu on kehittynyt muutamassa kerrassa tosi paljon!) ja minä lähdin Sutin kanssa kävelemään koululle. Menomatkalla kiersimme vähän pitemmän lenkin. Koirat saavat olla aluksi noin kilometrin vapaana, kunnes päästään asutuksen pariin. Sutin kanssa on mukava lenkkeillä, se kun ei vedä remmissä (eikä kyllä Papu ja Jojokaan yksin ollessaan vedä). Juuri koululle päästyämme kävelytiellä tuli vastaan lapinkoiran oloinen koira tupakkaa vetävine emäntineen. Koira jäi heti paikalleen maahan odottamaan. Suti pyrki selvästi kiertämään heidät kauempaa, koska siirtyi kävelemään autotielle. Sillä kohdalla oli tosi kapea kävelytie muutenkin. Hoin ohituksessa Ohi-käskyä ja palkkasin vähän väliä. Suti meni hyvin. Toinen koira hyökkäsi emännän jalkojen takaa uristen meitä kohti juuri kun olimme kohdalla. Onneksi ei remmi ylettynyt meihin asti. Suti käännähti eteeni (ja kontakti tietysti katkesi), mutta ei sanonut mitään. Toivottavasti ei oppinut jotain huonoa.

Kotimatkalla Suti saikin kulkea vapaana melkein koko matkan eikä ketään tullut vastaan (maaseudun rauhaa :) ).

Olen yrittänyt agilityreenien yhteydessä harjoitella ohitustilanteita ym. käyttäytymistapoja ihmisten ilmoilla, kun ei meillä tule juurikaan näitä tällaisia oikeita kohtaamisia nykyään. Toisaalta ajatellen, on varmasti parempi, että saamme harjoitella hyvinkäyttäytyvien koirien kanssa, jolloin toivon myös onnistuneiden ohitusten myötä kehittyvän hyvää käytöstä jatkossakin.

Tokoilua viikolla

Tiistaina tehtiin vähän tokoa pihassa. Suti ei suostu tällä hetkellä noutamaan ollenkaan! Ollaan harjoiteltu tosi vähän viime aikoina, joten pitänee mennä vähän takaisin päin ja alkaa harjoitella taas sisällä ja usein. (Enpä ole tosin saanut tällä viikolla kertaakaan harjoiteltua... Toivottavasti motivaatio keväämmällä taas löytyy.)

Otin uudeksi jutuksi ohjatun suunnat. Kokeilimme tätä syksyllä muutaman kerran, mutta tuntui, ettei Suti vielä silloin hoksannut, että pitää mennä sinne mihin näytän. Nyt tämän kanssa ei ollut mitään ongelmaa yhtenäkään kertana!! Vein palkan itse alustalle ja kävin vielä koskemassa toista alustaakin hämäykseksi. Vaikka Suti olisi seissyt merkillä miten päin tahansa, se lähti sinkoamaan oikeaan suuntaan! Hyvin on siis oppinut lukemaan ohjaustani - agilityn myötä? Vahvistin merkkiä myös paljon, koska se meni sillekin innokkaasti. Tykkäsi selvästi, kun sai tehdä välillä jotain uutta.

Seisomista vahvistin nyt eri liikkeiden myötä paljon: merkki, liikkeestä seisominen ja hyppy. Pientä häsläystä tuntuisi olevan tällä hetkellä hypyn kanssa, mutta kivahan se on, että tykkää hypätä! :) Liikkeestä seisomisessa pysäytän edelleen kädellä. Pakko päästä siitä pian eroon. Toistoja, toistoja. Jo tällä harjoituskerralla näytti pysähtyminen paranevan.

Seuraamista ja käännöksiä. Hyvä kontakti.

Sitten leikittiin vähän uusilla leluilla. Paras lelu tuntui kuitenkin olevan edelleen punainen, pehmeä pallo. Suti kyllä repii lelua, jos minäkin revin. Se menettää mielenkiintonsa repimisleluun, kun irrotan otteeni.

Sisällä harjoiteltiin vielä illan mittaan kaukoja.

Samu temputti Jojoa. Jojo tekee todella mielellään, vaikkei palkasta ole varmuutta ja sen eteen joutuu tekemään paljon töitä :D

Erikseen ruokailut ovat jatkuneet ja toimineet. Suti ja Papu tulevat hyvin toimeen eikä ruuasta tule riitaa.

Tappelu

Elämä kolmen uroksen kesken samassa taloudessa on ollut yllättävänkin rauhallista. Jojo ja Papu ovat ottaneet joskus mutta todella harvoin yhteen vaikkapa luusta, mutta riita on loppunut heti, kun komennan. Pyrin ennemmin välttämään riitoja kuin olemaan erotuomarina, niinpä koirat esim. syövät luut eri tiloissa. Jojo ryntää usein Papun ruokakupille ja Papu yleensä väistää. Silloin komennan Jojon pois, että Papu saa syödä loppuun rauhassa.

Mutta nyt meillä asuukin Suti, jonka sisällä asuu pieni terrieri, joka ei hyväksykään ihan kaikenlaista käytöstä Jojolta.

Kerron vähän taustaa Sutin käytöksestä tämän talven aikana. Mielestäni on erikoista, että vaikka Papu ryntäisi Sutin luo tavoitellen Sutilla olevaa lelua ja varastaa sen siltä, Suti vain "nöyristelee" ja väistää ja antaa viedä lelun. Ihan hyvä, en valita, mutta mielestäni näyttää käytökseltä, jota alempiarvoinen koira/susi osoittaa ylempäänsä kohtaan. Jos Jojo käyttäytyy vähänkin samalla tavalla kuin Papu, Suti on heti valmis taistelemaan. Niille saattaa tulla vähän tiukempaa kinaa milloin mistäkin aiheesta. Tosin kyllä myös leikkivät paljon yhdessä.

Annan koirille ruokakupit ulos terassille. Ensin niiden pitää odottaa paikallaan lupaa mennä kupille. Kun annan luvan, jokainen ryntää omalleen ja alkaa ahmia. Jojo mättää ruuan suuhunsa eikä ehdi edes syödä kuppia tyhjäksi, kun ryntää jo toisten kupeille. Yleensä Papun, mutta nyt parina iltana, Sutin. Ensimmäisenä iltana pääsin väliin, kun Suti puri Jojoa niskaan ja kiskoi sitä kuin vetolelua. Eikä meinannut irrottaa millään. Jojo oli melkein päässyt jo kupille. Vammoja ei tullut.

Toisena iltana olin tarkkailuetäisyydellä ja jälleen Jojo ryntäsi Sutin kuppia kohti. Nyt Suti hyökkäsi jo vastaan ja ne painivat hetken pystypainia. Otin molempien niskoista kiinni, mutta Jojo ehti livahtaa Sutin kupille ja Suti tarttua Jojoa taas niskasta. Eikä millään irti. Lopulta sain ne jotenkin irti ja huomasinkin, että omista sormistani tuli verta ja Jojolla oli reikä kaulassa. Verta ei kuitenkaan tullut juurikaan, joten eiköhän tuo parane samalla tavalla kuin Mossen kanssa tappelun jälkeen.

Tästä eteenpäin tulen siis ruokkimaan koirat niin, että Suti ja Papu syö takapihalla terassilla ja Jojo etupihalla kuistilla. Parempi vältellä tappelutilanteita, etteivät ne ala jatkuvasti kyräillä toisiaan. Systeemi onkin toiminut: Sutilla ja Papulla ei ole mitään riitoja.

Molemmissa tilanteissa Suti on siis ollut ns. niskan päällä eli voittamassa riidan. Eikä se todellakaan ole meinannut antaa periksi. Pakko sanoa, että Jojo on kyllä tässä asiassa tosi tyhmä! Sillä ei russelimaiseen tyyliin ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Jos se haluaa jotain (tässä tapauksessa ruokaa), se ei kunnioita ketään vaikka toinen olisi ennenkin antanut sille selkään. Ihan sama mikä sakemanni tai rotikka olisi vastassa. Ilmeisesti Papulle ruoka ei ole sen arvoista, että sen takia jaksaisi tapella, koska se ennemmin väistää.

Petri on väittänyt tähän asti, että Jojo olisi meillä koirista korkeimmassa asemassa. Minä taas olen kääntynyt Sutin tulon jälkeen sille kannalle, että Papu on korkeimmalla (ehkä rauhallisen ja siten arvokkaamman käytöksensä ansiosta) ja koska Jojo on seuraavalla sijalla Sutista, Suti ei annakaan sen tehdä ihan mitä tahansa. Suti tulee menemään Jojon ohi vielä joku päivä. Toivottavasti se ei vaadi tikkejä...

Kenguru

Olen tainnut joskus jossain mainita, että Suti on kuin kenguru. Siitä tuli jälleen todistus eilen, kun seisoin leipä kädessäni suunnilleen suuni korkeudella keittiössä. Selitin samaan aikaan jotain Petrille ja koirat seurasivat tilannetta ilmeisesti kuola suusta valuen. Suti hyppäsi ilmaan ja sen hampaat kävivät sentin päässä leivästäni. Korkeus olisi riittänyt, mutta hyppy jäi vähän lyhyeksi.

Näen vieläkin sieluni silmin valkoiset hampaat, jotka kurkottavat leipääni.

Eli se pystyy hyppäämään noin 160 cm korkeita hyppyjä... Voi apua!!

Täytyy vain toivoa, ettei se koskaan ikinä tee samoin kenellekään vieraalle...

Sen jälkeen se hyppi varmaan 50 kertaa edessäni syödessäni leipää, mutta nyt hypyt olivat jo maltillisempia. Tuon kanssa ei varmaan koskaan tarvi lähteä ylämäkeen treenaamaan takajalkalihaksia! ;)

Agility jatkuu

Vuoden ensimmäiset agilitytreenit olivat eilen. Taukoa ehti kertyä kuukauden verran. Edellisissä treeneissä Suti jo osoitti, että oli innostunut lajista, se mm. istui lähdössä jo "pää pitkällä" valmiina syöksymään ensimmäiselle esteelle. Ensimmäinen koirani, joka odottaa näin innokkaasti lupaa päästä matkaan :)

Eilen sitten jatkettiin siitä, mihin jäätiin viimeksi. Myös henkisesti. Rata oli yksinkertainen, jota tullaan muokkaamaan pikkuhiljaa sellaiseksi, että koira menee "serpentiiniä" eli hyppää esteet vuorotellen molempiin suuntiin. Se sisälsi lähtöhypyn, mutkaputken ja kolmen hypyn suoran. Toisella harjoituskerralla hyppyjä käännettiin jo vähän vinoon, mutta niin että koira ja ohjaaja pystyivät juoksemaan edelleen suoraan.

Suti oli todella innokas ja juoksi koko radan molemmilla kerroilla (3-4 toistoa / kerta) hienosti ja hyppäsi ilmavat hypyt. Minä pyrin siihen, etten kuluttaisi voimiani suotta esteiden nimien huutamiseen vaan ainoastaan kehumiseen ja ohjaamiseen. Lisäksi minun pitää kiinnittää huomiota siirtymiin eli lähtöön palaamiseen, ettei Suti ehdi kiinnittää huomiota kaikkeen mahdolliseen muuhun. Niinpä imutin sitä namin perässä lähtöön ja asetin istumaan jalkojeni väliin ja palkkasin. Suti oli ihan intoa piukassa :)

Leikkimään se ei vielä kanssani suostunut, mutta jatketaan senkin yrittämistä.

Odottelua oli jälleen todella paljon, koska paikalla oli 6-7 koirakkoa. Ryhmä tullaan jakamaan jatkossa kahteen osaan niin, että toinen porukka tulee tunnin myöhemmin kuin toinen. Mielestäni hyvä ratkaisu, niin odottelua ei tule niin paljon ja saadaan tehokkaammin reenattua.

Lopuksi mentiin vielä kepit. Toisen puolen pujottelussa oli verkot ja toisen puolen läpinäkyvät muoviset "nauhat", en tiedä miksi niitä kutsutaan. Pujottelu oli siis kahdessa osassa niin, että palkkakippo oli osien välissä ja lopussa. Alkuun Suti ihmetteli toista puolikasta ja meinasi hyppiä muoviosien yli, mutta hoksasi pian idean. Niinpä se suoritti muutaman toiston jälkeen molemmat puolikkaat varsin mallikkaasti :)

Menestyksekästä uutta vuotta!

On aika kerrata vuoden 2012 tapahtumat ja alkaa suunnitella uutta vuotta. Tapahtumat siinä järjestyksessä kuin tulevat mieleen:

1. Suti saapui sulostuttamaan elämäämme pääsiäisenä. En ole katunut päivääkään. Olen edelleen siitä yhtä innoissani kuin pentuvaiheessa. Se on todella oppivainen ja helposti motivoitavissa, siltä löytyy taistelutahtoa mutta on myös ahne ruualle, se innostuu palloista ja repii leluja kanssani kuin mikäkin terrieri. Se on leimautunut minuun täydellisesti. Se on myös ketterä ja nopea, mitä tarvitaan agilityssa ja vaikuttaisi siltä, että se myös innostuu lajista koko ajan enemmän ja enemmän. Suti on myös erittäin hyväpäinen tapaus, joka ei tunnu hätkähtävän mistään. Se sopeutuu paikkaan kuin paikkaan erinomaisesti. Se on juuri sitä, mitä omalta harrastuskoiraltani haluan!

Sutin kanssa on vuonna 2013 tavoitteena aloittaa kisaaminen tokossa. Toivon, että saamme ykköset niin alokas- kuin avoimesta luokastakin tänä vuonna. Agilitya jatketaan Laukassa, mutta kisaaminen aloitetaan aikaisintaan keväällä 2014. Yritän malttaa mieleni, vaikka olisi miten ihanaa taas mennä ja lujaa :) Näyttelyissä varmaan käydään vuonna 2013 jonkin verran, jos kasvattaja ehtii laittaa Sutin näyttelykuntoon. Minä en osaa viimeistellä niin hienoksi.

2. Omakotitalo. Ihanaa asustaa omassa kodissa luonnon keskellä omassa rauhassa. Koirat voi päästää ovesta pihalle eikä niitä tarvitse erikseen lähteä lenkittämään. Jos ulkoilemaan lähdetään, lähdetään metsään tai postilaatikolle kilometrin päähän ja koirat ovat silloinkin vapaana. Kaikki nauttivat pihassa vapaana liikkumisesta ja on ollut mukava seurata niiden keskinäisiä juoksukilpailuja. En ole koskaan viettänyt noin ihanaa uuden vuoden vaihdetta kuin nyt!

3. Samusta on tullut iso poika. Hän varmaan oppii pian lukemaankin. Syksyllä alkaa eskari.

4. Petri on palkannut työntekijän autopesulaansa. Töitä on hyvin.

5. Minä sain työpaikan asianajotoimistosta sihteerinä. Oikea onnenpotku! Työsopimusta jatkettiin kesän jälkeen toistaiseksi voimassa olevaksi ja syksyn olen tehnyt kahta päivää viikossa. Keväällä jatkan samalla tavalla toukokuuhun asti, jolloin pystyn taas olemaan kokoaikainen. Opinnot Jamkissa ovat jo loppusuoralla. Keväällä on tarkoitus suorittaa viimeiset ammattiopinnot ja opinnäytetyönteko alkaa. Taloushallinnon ammattitutkinnon opinnot päättyvät toukokuussa.

6. Papun kanssa kävin vielä joissakin toko-kokeissa, mutta kun se oli niin väsyttävää meille molemmille, Papu sai jäädä ansaitulle varhaiseläkkeelle. Se on ollut varsin tyytyväinen tilanteeseensa. Papu on ollut minulle siitä ihana harrastuskoira, että olen sen kanssa päässyt kokemaan paljon. Viime vuonna pääsin sen kanssa Ylökkin joukkueeseen Tokon SM-kisoihin, jotka olivat mahtava kokemus, vaikkei saatukaan hyviä pisteitä. Teen sen kanssa välillä jotain pikkutokoliikkeitä ja se saa tehdä ne ihan niin hyvin tai huonosti kuin haluaa. Se tekeekin ne lähinnä kovalla innolla eikä tarkkuudesta ole enää mitään tietoa, mutta ei se haittaa. Pääasia, että tekee mielellään :) Papu täytti elokuussa 8 vuotta ja olisi näyttelyissä veteraani-ikäinen. Se ei kuitenkaan mitenkään ole enää näyttelykuntoinen (vaikka eihän sillä ole enää pallejakaan) jäykkine liikkeineen ja lyhyine partoineen (Papun partaa ei ole koskaan lyhennetty, mutta se on silti tosi lyhyt). Nyt se saa viettää loppuikänsä pihavahtina ja sen työn se tekeekin intohimoisesti ja tarkasti ;)

7. Jojon stressitila on selvästi alentunut maalle muuton jälkeen. Se saakin olla ihan vaan kotona niin paljon kuin haluaa. Kylmällä ilmalla ulos ei huvittaisi mennä, mutta kun ruokin koirat ulos, tulee samalla käynnillä käytyä pissallakin. Joskus Jojo pääsee Petrin kanssa käymään pakettiautolla kirkonkylällä ja matkustaa silloin tietysti etupenkillä. Jojo sairasti loppuvuodesta todella pahan kutinan, jonka aiheuttajaksi epäilen kapia. Onneksi asiantunteva eläinlääkäri pystyi auttamaan meitä nopeasti. Jojo täytti elokuussa 10 vuotta eikä ikä paina vielä yhtään. Papu on meillä enemmän papparainen kuin Jojo.