Niin sitä tuli sitten käytyä Kuopiossakin. Matka ei ole paha: ihan sama kuin Nokialta Turkuun, joten ihan oli mukavaa ajella. Nyt otin asenteeksi, että nautin siitä, että saan olla siellä Papun kanssa. Harmi, ettei Papu tainnut nauttia samalla tavalla kuin minä.
Paikalla makuu onnistui! Papu ei vain noussut ihan samantien kuin annoin viimeisen istumiskäskyn, joten tuomari rokotti siitä yhden pisteen. Seuraaminen oli laiskaa ja Papu luuli, että olemme tekemässä liikkeestä seisomista ja pysähtyi kesken ensimmäistä suoraa! Maahanmeno ok. Luoksetulossa ei sitten tällä kertaa pysähtynytkään! Meinasi, muttei kuitenkaan :( Seisomisen olisi pitänyt ilmeisesti ollut nopeampi. Noutaminen meni ihan pieleen. Osuin merkkiämpäriin ja Papu karkasi noutoon, mikä nollasi liikkeen. Kauko-ohjauksessa ei noussut taaskaan ensimmäisellä!! Estehyppy meni mielestäni samalla tavalla hienosti kuin viikko sitten, mutta nyt tuomari oli sitä mieltä, että takaisintulo olisi voinut olla nopeampi tai jotain ja pudotti pisteen. Kokonaisvaikutuksessa sanoi, ettei koira oikein ollut innokas. Puhuimme siitä, miten ilmeisesti häiriintyy halliolosuhteista. Mikä on kyllä harmi, koska hallit ovat olleet mahtavat sekä Varkaudessa että Kuopiossa! Hyvät lattiat ja rauhalliset sivut. Mutta joku sillä nyt on :/ Nyt pidin sitä autossakin enemmän ennen kehään menoa ja se tuntui taas ennen kehää kuuliaiselta ja innokkaalta tekemään mitä vain pyydän...
Kuopio 24.3. Tuomarina Katja Rautiainen.
Paikalla makuu 9
Seuraaminen 7,5
Maahanmeno 9
Luoksetulo 5
Seisominen 7
Nouto 0
Kaukot 0
Hyppy 9
Kokonaisvaikutus 8,5
Yhteensä 115,5p, III palkinto
Kyllähän tämä meinaa vähän miestä syödä, mutta kaipa sitä pitää vain ottaa se asenne, että kunhan touhutaan, mitä väliä sillä on, miten. Luultavasti saan luopua haaveestani saada Papun kanssa TK2:n, koska se ei koeoloissa toimi normaalisti. Yritän jaksaa vielä yrittää tänä keväänä käydä useammin kehässä, josko se siitä parantuisi, kun tulisi rutiinia. Toisaalta se voi Papun kohdalla myös tarkoittaa sitä, että se kyllästyy lopullisesti...
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Te ootte käyny kokeissa, huippua! Hyvinhän teillä on mennyt, vaikka muutama liike on nollattu. Tiedän kyllä enemmän kuin hyvin tuon turhautumisen tunteen, kun itse tiedät, että koira osaa, mutta ei tee. Olen kerran meinannut oikeasti keskeyttää yhden voittajan kokeen, se oli niin kamalaa haahuilua Armilta! Mutta sitten keräsin taas sisuni ja päätin, että periksi en anna. Älä anna säkään! Vaikka välillä koetellaan.
VastaaPoistaKuinka usein pääset harjoittelemaan häiriössä tai liikkuroituna? Nyt vasta säännöllisessä treeniryhmässä kokeneempien koirakoiden parissa olen tajunnut, miten paljon häiriötä tulee treenata ja miten vähän olen sitä tähän mennessä tehnyt. Armihan saatto kesken noutoliikkeen käydä haistelemassa liikkurin lahjetta yms muuta ihan pöljää. Se kun nyt sattui seisomaan siinä vieressä. Minusta näissä Papun liikkeissä vaivaa enemmänkin rutiinin ja kisatilanteen puute, mitä luen noita kuvauksia. Voisi olla välillä aivan suoraan Armin touhuista:) Sen lisäksi Armin ongelmana on liian suuri palkan odotus joka liikkeen jälkeen. Kun kisoissa ei pallo lennä, motivaatio laskee. Voisiko olla Papullakin tätä? Ja itse olen mestari paineistamaan koiraa siten, että sille tulee todella epämiellyttävä fiilis, jos olen tyytymätön ja sen jälkeen ei tee sitten senkään vertaa. Ihan vaan omalla olemuksella, vaikka en edes sano mitään, Armi osaa kyllä tulkita, koska en ole tyytyväinen. Sen vuoksi yritän mennä aivan yltiöpositiivisella asenteella kokeeseen ja iloita siitä että minulla on aivan ihana kääpiösnautseri, vaikka liikkeet ei mene ihan justiinsa. Iloitsen niistä palasista, jotka onnistuu. Nämä kun ei ole mitään bordercollieita :)
Jos sulla on joskus aikaa, voitaisiin varata tunti tai pari Längelmäeltä Kana-Areenalta ja treenata kimpassa? Sinne ei ole Jyväskylästä kuin vajaan tunnin ajomatka. Ei saa luovuttaa! Kyllä mäkin aion vaikka väkisin vääntää edes sen yhden ykkösen voittajasta!:) t.Maija
Kiitos Maija! Onneksi joku ymmärtää tilannettani :) Yritin mennä molemmilla kerroilla kehään niin, että kehun kyllä, vaikkei menisikään niin justiinsa, mutta kylläpä kai tuo ymmärtää pikkuvarpaan asennostakin jo, milloin olen oikeasti tyytyväinen... Pitää vielä harjoitella sitä. Ja olet varmasti oikeassa, että meillä on taas kokemuksen puutetta, kun ollaan viimeksi vuosi sitten käyty kokeissa. Ehkä jaksan vielä kuitenkin pakertaa, kun tiedän, että se osaa, kunhan vain onnistuttaisiin siellä kokeessa. Kimppareenit on hyvä idea!
VastaaPoista-jenni
Mulla on Armille vielä sellanen tsemppiliike, josta oon saanut kokeessa vielä virtaa tarvittaessa. Ympäri pyöriminen ja siitä maahan meno. Ennen kun mennään kehään (tai jos aletaan edes treenaankaan)hetsaan ja nostan virettä aina samalla tavalla. Koira pyörii ympäri ja tarjoaa siihen aina sen maahanmenon ja saa tästä palkan. Aina treeneissäkin tai kotona jos annan jonkun makupalan, tehdään tätä liikettä. Jos meille kokeessa iskee totaalikooma, ei muuta kun koira vaan ympäri pari kertaa ja kehut palkaksi ja päästään todennäköisesti loput liikkeet ihan hyvällä vireellä :) Koska jos Armi koomailee, sillä on epämieluinen olo ja tuolla tempulla saadaan vapautettua tunnelmaa. Olisko Papulla jotain saman sorttista supermieluista temppua jonka voi vetää ässänä hihasta? Kerran mulle on kyllä sanottu, että nykyään ohjaajat on vähän hillitympiä:) Kokonaisvaikutusta sellanen ehkä voi joillain laskea.
VastaaPoistaIlmottele, jos joskus pääset tännepäin, niin voin varata Liisalta meille vuoron:)
Joo, hetsaan Papua aina ennen reenejä ja ennen kehään menoa samalla tavalla. Lopuksi se pyörii jalkojani ympäri. Tuo voisi olla hyvä idea, että laittaisin sen tekemään sitä kesken kehänkin! Jospa sillä saisi vähän nostettua virettä! Kiitos taas tuhannesti vinkistä! Kokeilen ehdottomasti :)
VastaaPoista