Uudelle vuosikymmenelle

Loppuvuonna emme enää kisanneet. Lähinnä lenkkeilimme, kuljimme metsässä, treenailimme ja haimme mukavaa fiilistä kehään.

Saavutuksiamme vuonna 2019 olivat Munkin RTK1, RTK2 ja tokon alon I tulos sekä Sutin RTK3 ja rm2. Munkki pääsi mukaan Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin. Munkki myös kuvattiin terveeksi rakenteeltaan (VA0, LTV0, kyynärät 0/0, lonkat A/A ja olat puhtaat).

Munkki on tainnut alkaa aikuistua. Treenit isossakin häiriössä ovat alkaneet yllättäen sujua.

Suti on ihanan innokas tekemään hommia. Olenkin ilmoittanut sen tammikuussa rallytokokisoihin.

Munkin kanssa pääsimme mukaan Keski-Suomen palveluskoirayhdistyksen haku-ryhmään. Ensimmäinen treenikerta on takana ja se oli mukavaa hommaa! Porukka oli myös mukava.

Munkin kanssa vahvistamme isossa häiriössä istumista ja paikkamakuuta. Tämän vuoden tavoitteena sen kanssa on suorittaa käyttäytymiskoe ja keskittyä pk-lajeihin. Toivoisin meidän saavuttavan myös TK2:n.

Sutin kanssa tavoitteena on saavuttaa jossakin vaiheessa RTK4. Unelmana minulla on RTVA, mutta mahdollista on, ettei meillä siihen aika ja taito riitä.

Luottavaisesti kohti uutta vuotta!

Syksyn kuulumisia

Ihan hävettää, miten harvoin on tullut päivitettyä kuulumisia, vaikka tämän blogin oli tarkoitus toimia treenipäiväkirjana. Pidän kuitenkin päivittäisistä treeneistä päiväkirjaa ihan kynällä, jotta pysyn jotenkin kartalla siitä, mitä tehdään ja mitä pitäisi tehdä. Treenaamme viikkosuunnitelmieni mukaan lähes päivittäin jotain. Lepopäiviäkin toki väliin mahtuu.

Kesäkuussa Munkin kanssa ekassa tokokokeessa Muuramessa. Oli kyllä ihan liian jännää ja pelottavaa. Paikkamakuuvieruskaveri haastoi kehän ulkopuolella kaikkien kanssa riitaa. Onneksi se oli paikkamakuussa rauhallinen. Munkki yritti katsoa vain poispäin siitä :) Jos Munkki ei olisi kiertänyt hyppyä, olisimme saaneet ykköstuloksen.

Kesäkuun lopussa kävin vielä Munkin kanssa yksin Mikkelissä rallytokokisoissa. Siellä oli ihan hyvä fiilis ja saimme RTK1:n.

Heinäkuussa osallistuimme Hankasalmen Kennelkerhon joukkueessa Keski-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuskisoihin. Munkki teki ihan ok suorituksen ekassa avon kisassaan ja Sutikin sai tasan 70p voittajassa!

Elokuussa pääsimme Hankasalmen Kennelkerhon joukkueessa osallistumaan rallytokon SM-kisoihin Kuopiossa. Kyllä oli jännä paikka osallistua molempien kanssa! Suti meni ihan kivasti, mutta tarkkuusongelmia oli, eikä saatu tulosta. Munkki sen sijaan oli kyllä täpäkkä, mutta jännitin sen kanssa ihan hirveästi ympäristön hälinän takia. Silti hieman yli 70p. Pitkä ja raskas päivä, mutta erittäin opettavainen.

Syyskuussa Sutin kanssa saimme rämmittyä itsemme voittajasta mestariin rallyssa. Viimeinen kisa voittajassa oli tunnelmaltaan sellainen kuin haluaisin meidän aina kokevan, kun olemme yhdessä kehässä. Olimme molemmat rentoja ja pidettiin hauskaa. Munkin kanssa nuo samaiset kisat Hyvinkäällä sen sijaan olivat ihan järkyttävää tasapainoilua karkaamisen ja hallinnan välillä. Hyvältä se ilmeisesti kuitenkin näytti, koska saimme yli 90 pistettä, mutta minulla ei ollut rentoudesta tietoakaan. Tätä yritän nyt saada Munkin kanssa kehitettyä, että voisimme mekin nauttia yhdessätekemisestä. Suti tuli noissa samaisissa kisoissa kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoissa toiseksi! Ensi vuonna sitten tähdätään rotumestaruusvoittoon :)

Munkin kanssa olemme kuuluneet keväästä asti Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin, mutta emme oikein ole löytäneet siitä paikkaamme. Jokainen tiimi on yksilöidensä summa. Ehkä tämä tiimi ei vain ole minua varten. Olen ollut lähtökuopissa jo pitkään. Uskon meidän pääsevän eteenpäin ilman tuota ryhmääkin, joka tuntuu tuottavan itselleni vain pahaa mieltä. Katselen vielä talven yli, muuttuvatko tunnelmat.

Munkin kanssa olemme osallistuneet Sporttirakin voi/evl-verkkokurssille. Siellä on ryhmäni kouluttajana ollut Carita Kuparinen. Olemme oppineet kurssilla tosi paljon ja tällainen tapa kouluttautua tuntuu itselleni tällä hetkellä toimivimmalta. Olen oppinut, mistä voittajan ja evl:n liikkeet koostuvat ja saanut opetettua niitä jo Munkille ainakin perusteiltaan, jolloin jatkossa niiden opettaminen tullee olemaan helpompaa.

Lisäksi olemme osallistuneet ACE Agilityn ACE Super -valmennukseen, jota on kerran kuussa Kuopiossa. Halusin valmennukseen, jotta saisin opetettua Munkille perusteet hyvin ja tehokkaasti. Katsotaan, mihin tämä kurssi etenee. Vaikeaa siellä meillä on ollut, mutta ehkä se tästä alkaa helpottaa.

Suti siis sai RTK3:n Hyvinkään kisoissa ja Munkki RTK2:n samoissa kisoissa.

Munkin kanssa osallistuimme eilen Pieksämäellä tokon alokasluokkaan. Saimme 180p, KP:n ja tulimme toiseksi. Jäi älyttömän hyvä fiilis jatkaa eteenpäin. Munkki halusi tehdä kanssani töitä, vaikka ottikin vielä paljon häiriötä kehän ja hallin ulkopuolisista äänistä. Se ei kuitenkaan häirinnyt sitä niin paljoa, etteikö olisi voinut suorittaa annettuja tehtäviä. Loi uskoa, että kyllä se tästä vielä alkaa helpottaa! Siirrymme suoraan avoon. Avon liikkeet ovat jo lähes koevalmiit, pientä hiomista vaatii toki. Teimme niitä tänään pihassa ja kyllä Munkki on innoissaan, kun on niin paljon juoksuliikkeitä. Avossa voisimme viipyä hankkimassa kokemusta TK2:n verran. Seuraava koe voisi olla Kuopiossa joulukuun lopussa, jos vain mahdumme mukaan. Vahvistettava paikkaistumista ja liikkeestä istumista.

Munkin kanssa on ollut haasteita siinä, että se kiihtyy kovin helposti muiden tekemisestä. Olen yrittänyt siihen hakea meille apuja. Vaikuttaisi siltä, että olemme päässeet eteenpäin, mutta vielä on paljon tehtävää.

Kevät mennyt ihan hujauksessa

Onpa mennyt kevät nopeasti! Munkin kanssa on treenattu ahkerasti yhteistyötä. Olemme kierrelleet eri paikoissa, tapahtumissa ja treeneissä saamassa kokemuksia. Olen oppinut, että Munkin kanssa pitää mennä paikalla hyvissä ajoin ja ottaa sen kanssa vain paikalla makaamista niin kauan, että on ehtinyt ns. tottua ja on valmis töihin.

Osallistuin Munkin kanssa maaliskuussa rallytoko-kisoihin Haukkuvaarassa. Saimme tulokseksi 97 pistettä ja tulimme kolmansiksi. Paikka oli haastava, mutta Munkki teki töitä hyvin ja keskittyneesti.

Sutin kanssa olemme käyneet silloin tällöin rallykisoissa ilman tuloksia. Vaikeaa on.

Munkin rakenne tutkittiin huhtikuussa. A/A-lonkat sekä olat, kyynärät ja selkä puhtaat. Ihanaa, nyt oikeastaan vasta uskalla alkaa suunnitella harrastamista. Ja häämöttäähän se agilitykin jossain haaveissa.

Hain Munkin kanssa Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin ja pääsimme mukaan. Munkki oli pääsykokeissa jälleen keskittynyt ja teki töitä erinomaisesti. Itse mokasin kapulan pidon kun toimin siinä erilailla kuin harjoituksissa ja Munkki pudotti kapulan. Sekä en kuunnellut omavalintaisessa liikkeessä (avon liikkeestä maahan meno) liikkuria ja kun reagoin siihen, Munkkikin liikahti. Tästä huolimatta saimme paljon kehuja ja kannustavaa palautetta jatkoon.

Munkin kanssa käytiin toukokuussa parissa mätsärissä. Munkki esiintyi sillä lailla hyvin, ettei riehunut eikä pelännyt. Vaikka eihän me tietenkään osattu näyttelymäisesti olla. Paikan päällä tajusin, etteihän se osaa näyttelyseisomista, joten hyödynsin käsikosketusta :D Oikeita näyttelyitäkin olen katsellut, sillä 15kk:n ikä alkaa häämöttää. Pitäisi vain sitä ennen harjoitella ahkerasti näyttelyjuoksua ja -seisomista. Tuskinpa sekään mikään ylitsepääsemätön tehtävä Munkin kanssa olisi, mutta itsellä saattaa olla huono motivaatio harjoitella :/ Toisaalta, ehkäpä se motivoi, jos haluan sen H:n ensimmäisellä kerralla, ettei tarvitsisi kovin montaa käydä.

Osallistuin Sutin kanssa Hankasalmen kennelkerhon joukkueeseen tokon piirinmestaruuskisoihin avoimessa luokassa. Suti teki jotkin liikkeet ihan hyvin, mutta tuli liikaa nollia, joten ei saatu tulosta. Meidän joukkueen muut osallistujat olivat niin erinomaisia, että saatiin hopeaa!

Eilen käytiin Pieksämäellä rallytokokisoissa. Hirveä helle ja painostava ilma. Ukkosta oli luvattu, mutta päälle se ei tullut, eikä näin ollen laukaissut painetta. Laitoin Sutin kevythäkkiin märkä mantteli päällään ja viilennysalusta allaan, jotta se virkistäisi. Otin sen kuitenkin ulos odottamaan vuoroaan liian aikaisin. Suti oli jälleen innokas kun odoteltiin vuoroa, mutta en halunnut sitä kovasti väsyttää ja palkata ennen kehään menoa, jotta se arvostaisi enemmän saamansa palkkaa kehän jälkeen. Tämä ei tainnut toimia, sillä Suti halusi vain pois kehästä. Sitä ei kiinnostanut oikeastaan yhtään. Ei siis tulosta.

Munkki oli mukana jo Sutin vuorolla. Ajelimme välillä kotiin syömään ja jätettiin Suti sinne. Sitten takaisin Pieksämäelle alokasluokkaan. Nyt vasta kuuma olikin, kun aurinkokin paistoi täydeltä taivaalta, eikä varjopaikkakaan auttanut viilentämään, kun ei ollut juurikaan tuulta. Onneksi hallin vierellä oli varjoisa paikka odotella vuoroa. Munkki makasi vain maassa, johon sitä välillä palkkasin. Se oli rauhallinen ja keskittynyt minuun. Kehään mennessämme oli täysi arvoitus, miten tällainen valmistautuminen mahtaa toimia. Munkki on kuitenkin työkoira, joka on helppo saada tekemään töitä. Niinpä se seurasi mallikkaasti ja suoritti tehtävät tarkasti. Pieni kontaktin katoaminen tapahtui ennen viimeistä tehtävää, kun rata kääntyi kohti ulko-ovea. Munkki kuitenkin korjasi tilanteen ja jatkoi hienosti pujottelun loppuun. Upea koira! Ei tullut yhtään pistemenetystä, eli 100/100 ja 3. sija aikavertailun jälkeen. Tuomarin kommenttina oli: Upeaa ja tarkkaa työskentelyä erinomaisessa yhteistyössä. :)

Kaikesta tästä huolimatta Sutia ja minua on pyydetty osallistumaan Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen rallytokon SM-joukkueeseen. Munkkikin saa osallistua, jos ehtii saada avosta tuloksen ennen heinäkuun loppua.

Rallattelua molempien kanssa

Kävimme pari viikkoa sitten Sutin kanssa Kuopiossa rallytoko-kisoissa. Suti oli verkatessamme innokas, mutta kun menimme kehään, se oli ihan muissa maailmoissa. Ekalla radalla meni oikeastaan melkein kaikki pieleen. Toiselle radalle pääsyä jouduimme odottamaan liian pitkään ja Sutin vire ehti laskea. Tuomari kuitenkin sanoi, että hylätystä tuloksesta huolimatta reipasta menoa. Olipa kiva kuulla, kun itsestä tuntui niin pahalta.

Olen näiden kisojen jälkeen miettinyt, miksi olemme kadottaneet taas sen ilon, mikä meillä oli viime syksynä. Tajusin, ettemme oikeastaan treenanneet ollenkaan, kävimme vain kisoissa. Niinpä päätin, että harjoittelemme nyt meille vaikeat liikkeet kuntoon ja lähdemme sitten kisaamaan samalla ajatuksella, eli ei treenata ahkerasti välillä ollenkaan :D

Sain peruutuspaikan Haukkuvaaran kisoihin ja koska Sutilla ei ole intoa, päätin ottaa sinne Munkin. Viimeisissä hallitreeneissä ilmeni sellainen, että Munkki huusi hallissa, koska halusi niin kovasti kentälle. Niinpä päätin valmistautua tähän sillä, että menimme paikalle hyvissä ajoin, jotta Munkki ehtii rauhoittua. Muuta ongelmaa kisapaikalla ei juurikaan ollut, paitsi, jos joku leikki äänekkäästi koiransa kanssa tai kehui sitä isoon ääneen. Silloin Munkki sekosi täysin. Rauhoittelin sitä ottamalla kontaktiin ja syöttämällä nameja niin pitkään että rauhoittui. Kentällä Munkki meni lähes kuin ajatus, tai ainakin ikäisekseen varsin mallikkaasti. Parista kontaktin putoamisesta huolimatta, varsin mallikasta seuraamista ja tehtävien suorittamista. Saimme 97 pistettä ja tulimme kolmansiksi! Ihan hyvin tuollaiselta pikkupennulta ekoista kisoistaan! :) Uskon, että riekkuminenkin tasoittuu, kun ikää ja kokemusta tulee lisää.

Sunnuntaina alkoi toko-kurssi. Sama riekkuminen jatkui sielläkin, kun samaan aikaan toisella kentällä treenasi agilityryhmä. Oli kova häiriö, mutta kykeni kuitenkin työskentelemään, joskin kerran halusi itse lähteä ulos rauhoittumaan.

Tilinpäätös vuodelta 2018, tervetuloa uusi vuosi

Vuosi 2018 oli vaihteleva ja avartava. Se alkoi niin, ettei meillä ollut kuin Suti - ja toki Piipli. Oli siis totuttelua siihen, ettei koiria ole kuin yksi ja toisaalta siihen, että Suti ja Piipli alkaisivat pärjätä keskenään. Itseäni työllisti vielä gradu ja muutama suoritettava kurssi yliopistolle.

Kävin Sutin kanssa alkuvuodesta Sasupanin kurssilla, jossa harjoittelimme erilaisia yhteistyötaitoja ja keinoja, joilla saisin Sutin kestämään paremmin kisatilanteita uusissa paikoissa. Tuolla kurssilla apina putosi harteiltani ja rentoutumisen myötä myös yhteistyömme alkoi parantua. Kokonaan Sutin haistelu ei kuitenkaan loppunut. Se päättyi vasta kastrointiin keväällä. Sen jälkeen meillä ei olekaan ollut enää mitään ongelmia kontaktin suhteen!

Keväällä kävimme tiuhaan toko-kokeissa ja saimmekin pikkuhiljaa parempia tuloksia. Käppänän kanssa kisaaminen vain on sellaista, että aina joku liike saattaa mennä pieleen, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö se sitä osaisi. Pikku hiljaa kuitenkin paransimme tahtia ja saimme toisen ykkösemme ja myöhemmin kesällä myös kolmannen, eli TK1-koulutustunnuksen.

Lähdin Sutin kanssa heinäkuussa rallytokon piirinmestaruusjoukkueeseen ilman mitään suorituspaineita. Minähän olin jo päättänyt, ettemme enää koskaan kisaa koko lajissa. Saimme 97 pistettä ja voitimme avoimen luokan! Tästä saimme niin hyvän buustin, että kisasimme vielä RTK2:n verran ja ehdimme saada jopa yhden tuloksen voittajaluokasta. Loistava vuosi Sutin kanssa! Me kun emme voineet talvella edes ajatella kisaamista, kun ei edes uusissa paikoissa treenaaminen onnistunut! Nyt treenaamme Haukkuvaarassa usein, eikä haisteluongelmia todellakaan enää ole!

Ja sitten kesäkuun alussa meille tuli ihana Munkki! Se on hämmästyttänyt minua kontaktihakuisuudellaan ja halullaan tehdä töitä, oppimiskyvyllään ja yleistämistaidoillaan. Munkki on jo opettanut minulle monia uusia tapoja palkata koiraa. Se on tosi kiltti ja kuuliainen koira, joka tuntuu pärjäävän joka paikassa. Se on loistava lasten kanssa ja Aten kanssa niistä on tullutkin varsinainen parivaljakko :) Atte saattaa makoilla Munkin karvaa silittäen puoliksi sen päällä ja Munkki makailee tyytyväisenä. Atte on myös opettanut Munkille vähän kyseenalaisen tavan hyökkäillä Samun perään. Sitä touhua pitää välillä rajoittaa. Munkki on jo nyt osoittanut olevansa uskomaton nenänkäyttäjä, joka löytää esineen melkein mistä vain. Se onkin hienoa, sillä haaveilen sen kanssa pk-lajeista. Toko alkaa olla hyvällä mallilla ja rallya on rakennettu rinnalla myös. Samalla olen koittanut pitää mielessäni, mitä pk-tottis vaatii.

Omat työtehtäväni muuttuivat vuoden alussa ja kevät oli henkisesti tosi raskas. Heinäkuussa sain HTM:n paperit ulos. En tosissani edes etsinyt uusia töitä, sillä työpaikallani saattoi olla mahdollista saada jatkoa sopimukseen vuoden vaihteessa. Petri kuitenkin näki työpaikkailmoituksen työstä, joka hänen mielestään sopisi minulle erinomaisesti ja olisi koulutustani vastaavaa. Hain, pääsin haastatteluun ja hitto sain sen paikan! Vakipaikka ja parempi palkka kuin edellisessä! Kaiken lisäksi minut on otettu hyvin työyhteisössä vastaan ja olen tykännyt työstäni, vaikka siinä omat haasteensa onkin. Uskon kuitenkin kokemuksen myötä oppivani suhtautumaan tilanteisiin paremmin.

Uusia haaveita

Sutin kanssa haaveilen pääsystä mestariluokkaan rallyssa, ehkä jopa RTK4:stä. Tokon avoimeen luokkaankin haluaisin sen kanssa vielä joskus, mutta olen kyllä realisti sen suhteen, että se on ehdottomasti meille jo riittävän vaativa, eikä ole varmuutta selvitäänkö siitä koskaan ykköstuloksen verran. Mutta olkoon Sutin eläkelaji sitten se ;) Nyt olen alkanut miettiä koiratanssin aloittamista Sutin kanssa, sillä se osaa kyllä kaikenlaista, jota olisi kiva päästä esittämään. Vielä ei ole selvää, kumpi laji olisi: HTM vai freestyle. Jos keksin mukavat musiikit molempiin, voihan sitä  molempiakin kokeilla.

Munkin kanssa tähtäämme kokeisiin heti kun olemme valmiita. Rallyyn vaikka heti jo kun ikä sallii. Tokoon keväämmällä. Keväällä jatketaan metsäjäljestystä ja esineiden etsimistä maastosta. Tarkkuusetsintääkin ollaan vähän jo kotona aloiteltu. Jos emme ole BH-kokeeseen valmiita vielä syksyllä, niin se otetaan tavoitteeksi vuoden päästä keväälle. Mutta tärkeintä nyt on kuitenkin, että keväällä suoritettavat luustokuvaukset olisivat myönteiset. Minulla itselläni pitää olla jotain tavoitteita, muuten tulee treenattua ilman suunnitelmallisuutta. Olen realistinen sen suhteen, että sitten tietysti vasta kisataan kun ollaan valmiita.

Sutin kanssa osallistun tänä keväänä Sporttirakin VOI/MES-verkkokoulutukseen. Uskon sen tulevan meille hyvään saumaan ja antavan meille paljon. Aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Samalla siitä hyötyy Munkkikin, kun opin itse uusia tapoja suorittaa kylttejä.

Toivon, että tänä vuonna Suti ja Piipli alkaisivat tulla toimeen keskenään. Munkki ja Piipli ovat kavereita, mutta Suti jahtaa vieläkin Piipliä tilaisuuden tullen. Toivon, että pysymme kaikki terveinä.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Suti RTK2 Mikkelissä 6.10.

Kävimme viikonloppuna Mikkelissä rallytoko-kisoissa ja saimme kolmannen hyväksytyn tuloksen 96 pisteellä. Näin ollen Suti on nykyään RTK2.

Suti oli ihanan innokas, vaikkei ihan täydellisen skarppi radalla ollutkaan. Alkurata oli vähän epätarkkaa, mutta meno parani hienosti loppua kohti. Istumisesta juosten -liikkeessä Suti meinasi lähteä ilmeisesti pois kehästä, mutta pysyi kuitenkin riittävän lähellä, eikä oikeasti karannut kehästä :D

Meillä on ollut tosi huippuvuosi! Seuraavaksi meinaan mennä voittajaluokkaan jo parin viikon päästä! Saadaan ainakin kisakokemusta, vaikka kyllä uskon meidän osaavan ihan riittävän hyvin.

Sutin rallytoko 8.9. Hyvinkäällä

Kun kerran innostuin, ilmoitin Sutin kääpiösnautsereiden rallyn rotumestaruuskisoihin Hyvinkäälle. Ajomatkaa on 3 tuntia suuntaansa, joten ei sinne ihan joka vuosi jaksa, ainakaan turhan takia, lähteä. Tänä vuonna lähdin Samun ja Sutin kanssa matkaan, Munkki sai jäädä kotiin, että Suti saisi ihan omaa aikaa. Otimme reissun retkeilyn kannalta. Varauduimme sateisiin, mutta Hyvinkäällä olikin todella lämmin - ja minulla ainakin oli ihan liikaa vaatetta. Sain järjesteltyä niin, ettei Suti ihan läkähdy autoon (kastelin autosta löytyneen liian, jonka sidoin Sutin ympärille ja laitoin tuulettimen autossa päälle ja pidin tietysti auton perää auki koko ajan). Yritin pitää Sutia mahdollisimman pitkään autossa, mutta liian aikaisinhan minä sen kuitenkin otin! Vähän meinasi Sutin into lässähtää, kun jouduimme odottamaan. Siitä syystä radan alku epäonnistui. Uusin ensimmäisen kyltin ja sitten pääsimme kunnolla vauhtiin. Rata sujui muuten ihan hyvin, yhtään ei tullut haahuilua tai haistelua, vaikkei Suti ihan niin skarppi ollutkaan kuin piirinmestiksissä. Olin päättänyt etukäteen, etten uusi yhtään kylttiä, mutta se suunnitelmahan sitten meni heti ekalla kyltillä pieleen. Toisen kyltin uusin, kun Suti ei ollut kuulolla ja meni suoraan haistamaan käännös vasempaan -kylttiä.

Saimme 91 pistettä ja tulimme kolmansiksi! Meillähän menee nyt oikein hienosti! :) Jouduimme jäämään vielä odottamaan lopullisia rotumestaruustuloksia, kun olimme viimeiseen asti kiinni kolmannessa sijassa. Tipuimme kuitenkin neljänneksi loppumetreillä. Pienen palkinnon sai nelonenkin, että ihan hyvä päivä oli!

Kun nyt näin olemme vedossa, olen katsellut jo lisää kisoja syksylle. Jos saamme piankin RTK2:n, olemme valmiita siirtymään heti voittajaan. Olemme harjoitelleet voittajan ratoja treeneissä ja ne ovat olleet täysin tehtävissä! Suti osaa ne kyllä, jos saan sen hyvin heti alusta asti mukaan.

Munkin kanssa olemme harjoitelleet perusasentoa ja seuraamista. Seuraamisharjoitukset aloitimme kontaktikävelyllä, jossa vain kävelin eteenpäin ja jos Munkki meni edelleni, käännyin heti takaisin päin. Kun se oli oikeassa paikassa, palkkasin. Parilla harjoituksella se ei enää pyrkinyt edelleni, vaan osasi hakea oikean paikan ja nyt se seuraa tosi hienosti! Samalla olemme harjoitelleet peruuttamista ympärilläni. Se kehittää samalla myös perusasentoa ja takapään käyttöä. Eilen aloitettiin harjoittelu korokkeella, mutta se tuntuu olevan nyt kovin vaikeaa, kun Munkki hakeutuu koko ajan vain perusasentoon :D

Sunnuntaina treeneissä harjoittelimme molempien kanssa ruutua.

Sutin kanssa olen ruokakupilla ottanut noutoa. Sutilla on yhtäkkiä kasvanut siihen valtava motivaatio! Kapulan keskiosan paksuudella ei ole enää mitään merkitystä. Kaikki kapulat se tuo reippaasti perusasentoon suoraan sivulle törmäten usein samalla jalkaani. Ehkä se on virhe, mutta minä rakastan tuota intoa!

Jojon kuolemasta tuli eilen vuosi :(