Raakaruokaa

Mukava tapa testata uutta ruokaa! Mushilta saa näytepakkauksen raakaruokaa helposti koodia tietyissä eläinkaupoissa näyttämällä.

Tykkäsin siitä, että paketissa oli palleroita -  on helppo ottaa vaikka matkalle mukaan ja annostella ilman sotkua.

Ilmaisen aterian saa tilata osoitteesta:  www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria

Kuvia möllitokosta 27.8.2013

Kuvia möllitokosta Hankasalmelta 27.8.2013. Kuvaaja Marjo Tiihonen.

Valmiina? Maha haittaa jo suoraa perusasentoa...

Tässä näkee, että erinomaisessa seuraamisessa on vielä paljon töitä.

 

Siirtymässä seuraavan liikkeen aloituspaikalle.

Touhua monenlaista

Aloitin uuden kokoaikaisen työn elokuun alussa ja koska työskentelen toimistossa enimmäkseen tietokoneella, en meinaa jaksaa enää illalla kotona tehdä koneella mitään. Treenattu ollaan, mutta päivitykset ovat viivästyneet, niinpä yritän nyt vähän kerrata, mitä olemme viimeisen kuukauden aikana tehneet.

Heinäkuussa harjoittelimme Sutin kanssa kapulan pitämistä suussa ja liikkumista samalla, hyppynoutoa ja eteenistumista kapula suussa. Tämän harjoittelu on nyt jäänyt vähemmälle, joten pitääpäs taas ottaa ohjelmaan. Jäävien harjoittelun tehostaminen tuotti tulosta ja liikkeestä seisominen on jo erittäin hyvää, maahanmeno erinomaista. Myös luoksetulon perusasento parantui ahkeran harjoittelun myötä. Agilityharjoitteista puolikkaat kepit alkoivat sujua heinäkuun aikana ja nyt olemme voineet ottaa niitä jo kokonaisina radalla. Kaukot ovat parantuneet huomattavasti. Luoksetulon pysäytys (seisominen) onnistuu melkein missä tahansa, mutten ole ottanut sitä vielä kokonaisena liikkeenä.

Kotona meillä on käytössä tällä hetkellä myös lyhyt putki, yksi hyppy, rengas ja keinu. Näitä olemme harjoitelleet tasaisin väliajoin ja hyvinhän ne jo kotona sujuvatkin. Vielä kun ehdimme kunnostaa pituuden. Pussi voisi myös olla kiva, mutta se vaatii vähän enemmän nikkarointia ja meidän perheen nikkaroijan aika menee tällä hetkellä vessaremonttiin ja polttopuiden tekoon.

Toko-koe Laukaassa 18.8.

18.8. osallistuin Sutin kanssa Laukan viralliseen toko-kokeeseen. Tuomarina oli Pauli Härkönen, jonka kehässä en ole ollut aiemmin. Minulle jäi meidän suorituksesta aika huono olo, mutta onneksi Tuija oli kuvannut liikkeet. Videolta katsottuna ei se nyt ihan niin hirveää ollutkaan kuin miltä minusta tuntui. Seuraamisen olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla parempaa enkä ymmärrä, mikä Sutille tuli viikko ennen koetta: se kulkisi kaukalossa vain nenä maassa ja nassuttaisi hajuja!! (Hormonit alkanut hyrrätä??) Menin koepaikalle hyvissä ajoin, että se ehtisi väsyttää itsensä ja haistella rauhassa kaikki maailman hajut. Jossakin vaiheessa se alkoikin jo hyppiä minua vasten, minkä tulkitsen, että se haluaa silloin tehdä töitä. Jouduimme kuitenkin vielä odottamaan vähän aikaa enkä saanut viriteltyä sitä kunnolla ennen kehään menoa. Olimme suoritusvuorossa ensimmäisinä. Paikkamakuu otettin kahdessa erässä, joten emme päässeet heti paikkamakuusta suoraan tekemään liikkeitä.

Paikkamakuussa Suti makasi ihan reunassa. Olin aika luottavainen, että tämän se osaa. Toisesta päästä lähti koira liikkeelle kuin salama ja sai kaikki koirat yksitellen lähtemään paikaltaan. Onneksi kaikki juoksivat ohjaajiensa luo eikä mitään vakavaa sattunut. Sutikin lähti liikkeelle sitten kun sen vieruskaverikin lähti. Kaikki muut yhtä lukuunottamatta juoksivat ohjaajansa luo, mutta se yksikin oli noussut ylös ja liikkunut. Harmittelin, että se siitä sitten: nolla tuli. Mutta tuomari päättikin antaa nollan vain ensimmäisenä karanneelle koiralle ja antoi muille vielä toisen mahdollisuuuden. Toisella kertaa liike onnistuikin kaikilta :) Meiltä putosi piste kaksoiskäskystä loppuasentoon nousussa.

Seuraamiset oli ihan hirveitä, mutta tuomari oli ilmeisen kiltti, koska antoi noinkin hyvät pisteet. Videolta näin, että Suti selvästi odotti koko ajan, että liike olisi liikkeestä seisominen... Siitä sitten saimmekin kympin :D Nyt olen harjoitellut seuraamista erilaisilla innostavilla keinoilla, josko saisin sen parantumaan.

Estehypyssä sattui semmoinen kiva juttu, että este oli ihan kehänauhan vieressä ja toisella puolella nauhaa oli kehäsihteerien teltta. Videolta näkyy, että ennen liikkeen aloitusta, katsomme molemmat estettä. Kun annan käskyn, Suti singahtaa toimitsijatelttaan! Jäin ilmeisesti monttu auki katsomaan, koska en osannut reagoida mitenkään ennen kuin se oli ylittänyt kehänauhan. Jos koira poistuu kehästä, siitä tulee nolla... Otin koiran vielä sivulle ja liikkuri käskytti uudestaan. Ja totta kai se nyt sitten onnistui niin kuin pitää!! Tämä kun on ollut Sutin lempiliike, niin olisimme varmaan saaneet siitä vähintään ysin ja se olisi riittänyt meille, jotta olisimme saaneet ykköstuloksen :(

Tässä vielä kunkin liikkeen pisteet, suluissa kerroin:
Luoksepäästävyys 10 (1)
Paikalla makaaminen 9 (3)
Seuraaminen kytkettynä 7 (2)
Seuraaminen vapaana 5,5 (4)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 (2)
Luoksetulo 9 (3)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (2)
Estehyppy 0 (2)
Kokonaisvaikutus 8,5 (1)
Yht. 143,5, II palkinto

Kyllä harmitti, mutta onneksi olen nyt alkanut toeta. Toivottavasti saan vielä hiottua juttuja niin, että saamme alokasluokasta ykkösen tänä syksynä.

Kateus avuksi motivaatioon?

Papu on päässyt mukaan treeneihin. Hyödynnän sen innokkuutta ja mahdollista kateuden kipinää tekemällä sen kanssa jotain pientä Sutin joutuessa katsomaan autosta. Jos saisin tällä keinolla Sutin haluamaan enemmän tehdä töitä kanssani. Eikä se huonoa tee Papullekaan päästä vähän harjoittelemaan rally-tokoa. Ihmejuttu, että nyt se tekee mm. tokon avo-luokan kaukot täydellisesti ja nousee myös seisomaan 5 metrin päästä. On tainnut silläkin tauon aikana vasta palaset loksahtaa paikalleen. Pitäisikö sen kanssa nyt kuitenkin mennä vielä toko-kokeeseen? ;)

Agilityryhmäkin on alkanut pyöriä kesän jälkeen paremmin. Mekin olemme tehneet lyhyttä rataa, mutta aika takkuistahan se vielä on, kun olen itse ihan ruosteessa ja koira on vielä aika kokematon. Pitää vain yrittää pitää hauskaa, enkä saa verrata meitä muihin. Tiedän mm. että Sutista löytyy nopeutta ihan tarpeeksi heti, kun se on siihen valmis eli ymmärtää ohjaamistani ja hallitsee esteet tarpeeksi hyvin. Niinpä en ole huolissani paikoittaisesta hitaudesta. Puomi mm. on mielestäni jo erinomainen, vaikka ollaan harjoiteltu sitä vasta muutaman kerran. Kepit tekee yllättävän hyvin ottaen huomioon, ettei se tehnyt ennen heinäkuuta kunnolla vielä yhtään väliä!! Oma kasvava olomuotoni tulee vain tuottamaan vaikeuksia pitemmällä syksyllä enkä varmasti ole ihan penaalin terävin kynä nytkään.

Olemme käyneet Vihtavuoressa Kohti alokasluokkaa -kurssia ja viime perjantaina tunnin veti Anna Savolainen. Kerroin kokeessa olleesta telttahäiriöstä, joten Anna vaikeutti hyppyharjoitusta häiritsemällä todella voimakkaasti antamalla äänekkäitä liikkurin käskyjä ja houkuttelemalla koiraa. Tehtävä oli vaikea, mutta lopulta Suti alkoi kuunnella minua! Suuttua ei tietenkään saanut missään vaiheessa. Koiraa ei vain palkattu väärästä toiminnasta. Yhtenä harjoituksena otettiin sellaista, että koiran piti istua kontaktissa tai maata rinnalla eikä se saanut häiriintyä tekemään mitään mitä Anna yritti sitä houkutella tekemään. Todella hyvä harjoitus! Uutena juttuna meille otettiin ruutu. Sehän olikin yllättäen tosi kivaa! Saimme askeleen kerrallaan nostettua matkan kisamittaan. Eipä ollut ipanalla ongelmia irrota ohjaajasta :) Lopuksi vielä paikkamakuu ja hienostihan sekin meni. Suti oli nyt ihan erilailla kontaktissa ja halukas tekemään hommia kuin kokeessa tai edellisissä treeneissä. Harjoittelin sen kanssa kaukalon ulkopuolella myös rinnalla pyörähtämistä molemmilla puolilla (ajattelin hyödyntää sitä kokeissa välipalkkana) ja mm. luoksetulon pysäytyksinä niin seisomista kuin maahanmenoa. Matkat ei ole vielä pitkiä ja itsekin liikun koko ajan taaksepäin, mutta haluan jo alkaa vähän totutella tähän "ideaan".

Möllitoko Hangan lavalla 27.8.

Osallistuimme eilen Hankasalmen Kennelkerhon möllitokoon. Suti oli ihan riittävän innokas ennen kehään menoa. Paikkamakuu meni ok, joskin se meni maahan vinoon. Seuraamiset olivat parempaa kuin Laukan kokeessa, mutta ei erinomaista vieläkään. Vapaana seuraamisen viimeisessä täyskäännöksessä Suti jäi tuijottamaan kehän vieressä ollutta labradorinnoutajaurosta (en ymmärrä, mikä sille on tullut, kun on selvästi tosi epäileväinen isompia uroksia kohtaan. Joku myöhäinen mörköikä?). Luoksetulossa teki saman, lähtöpaikka oli sama kuin käännöksessä. Lähti luokse vasta kolmannella käskyllä! Muut liikkeet meni hyvin. Saimme yhteensä 188 pistettä ja voitimme alokas-luokan.

Jojo 11 vuotta!

Jojo täytti tänään 11 vuotta! Niin se aika vain vierii... Onneksi Jojosta ei vielä näe ikää kuin lisääntyneistä valkoisista karvoista naamasta. Pirteä on edelleen ja mm. juoksutti velipoikiaan tänään pihalla taas oikein kunnolla. Ei sitä vielä vanhuksena osaa pitääkään.

Synttäreiden kunniaksi nyt toista vuotta peräkkäin maksalaatikko-nakki-kakku. Tänä vuonna osasi ilmeisesti jo odottaakin tätä, koska nyt hyökkäsi heti kimppuun, kun sai luvan - viime vuonnahan vähän ihmetteli, että "saanko ihan oikeasti ottaa" :)

Uudet naapurit

Ihanaa! Tätä on odotettu koko kesä! Hevoset ovat vihdoinkin tulleet naapurilaitumelle :)

Aamulla ihmettelin Sutin haukun sävyä ja äänen suuntaa ja ryntäsin takapihalle. Hevoset olivat ihan aidan vieressä ihmettelemässä ja Suti ja Papu haukkuivat ihmeissään. Jojo oli täysin hiljaa (tosin se oli saanut samassa tohinassa napattua jommalta kummalta luun lopun ja söi sitä nyt tyytyväisenä), mutta sehän on vanhana maneesitreenaajana tottunut hevosiin eikä ole koskaan tykännyt niistä huonoa. Papua jouduin maneesiaikoina enemmän totuttelemaan niihin, ettei se olisi haukkunut. Nyt kun aikaa on kulunut vuosia, on Suti kuorokaverina ja kyse on omasta pihasta, ei sekään voinut hillitä itseään. Onneksi hevoset olivat niin rauhallisia, että mustitkin rauhoittuivat alkuyllätyksen jälkeen.

 Nyt tarkkana!

On ne kauniita!

Lena Dankerin näyttelykoulutus

Nahkacollie-ihmiset järjestivät Hankasalmen Revontulessa viime torstaina näyttelykoulutuksen ja luennon koirien rakenteesta. Kouluttajana oli ulkomuototuomari Lena Danker. Dankerilla ei ole ilmeisesti arvosteluoikeuksia kääpiösnautseriin, koska nimi oli täysin outo. Hän kasvattaa ja harrastaa lammaskoiria. Halusin ehdottomasti osallistua, kun kerrankin jotain järjestetään täällä eikä matkaa meiltä ole kuin muutama kilometri.

Ennen päätöksentekoa, osallistunko Sutin kanssa vai ilman, googletin tuomarin nimen. Haku johdatti mm. muutamaan keskusteluun, jossa arvosteltiin Dankeria: hän oli mm. huomauttanut jossakin näyttelyssä useita esittäjiä koiran liian pitkistä kynsistä ja liian tiukalla hihnalla esittämisestä. Minun mielenkiintoni ja arvostukseni vain kasvoi! Kerrankin tuomari, joka uskaltaa huomauttaa koiran huonosta kohtelusta kehässä tai kehän ulkopuolella.

Päätin osallistua Sutin kanssa, jotta oppisin paremmin sen esittämistä. Varsinaisesti en oppinut koiran esittämisestä mitään, mutta Sutista opin sitäkin enemmän.

Koiran rakennetta käsitelleen luennon jälkeen mittailin Sutin kulmauksia ja etu- ja takaosan mittasuhteita. Tulin siihen tulokseen, että Sutilla on ihan aavistuksen lyhyt olkavarsi, mutta muuten kaikki mitat ovat oikeat. Danker oli kanssani samaa mieltä. Hänen mielestään Sutilla on erinomaiset mittasuhteet eikä olkavarsi ole vielä ollenkaan häiritsevän lyhyt kuten useilla samanrotuisilla alkaa jo olla. Hän myös huomasi, että Sutin etuosa on hivenen/aavistuksen pysty, mutta sekin on erinomainen tämänrotuiselle eikä häiritse liikkumista. Hän myös kehui Sutin erinomaista rintaa, jota ei voisi olla, jos etukulmaukset olisivat kovin avoimet. Takakulmauksetkin ovat erinomaiset. Koska rodussa pyritään neliömäisyyteen, ei ole mahdollistakaan saada aikaan saksanpaimenkoiramaisia kulmauksia, mutta Sutilla ne ovat kuitenkin jo aika lähellä.

Tämä antoi uskoa siihen, että Sutin rakenne saattaisi kestää agilityn tuomat haasteet. En toivo mitään muuta kuin, että se saisi viettää terveen elämän, enkä halua rikkoa sitä ymmärtämättömyyttäni. Agilitykoiran takajalan on syytä olla hyvin kulmautunut, jotta se olisi kuin jousi. Jotta koira pysyisi muutenkin terveenä, myös etupään pitää olla samalla tavalla kulmautunut kuin takapään.

Luento pidettiin rantarakennuksessa, johon ei saanut viedä koiria sisälle. Parkkipaikalle oli pitkä matka, joten koiria pidettiin terassilla häkeissä. Suti oli häkissä rauhallinen eikä haukkunut tai vinkunut, vaikka toiset sitä tekivätkin. Kun tauolla osa porukasta tuli tupakalle terassille (miksi mennä kauemmaksi, kun kerran sataakin :( ), lähdin ulkoiluttamaan Sutia vesisateeseen, koska en halunnut sen joutuvan pilaamaan hajuaistiaan ja hyvähän sitä nyt on muutenkin liikuttaa välillä, kun joutuu olemaan pienessä häkissä pitkiä aikoja. Tällaisissa asioissa näkee kyllä näyttelyväen tavat. Ei minulla kovin paljon seuraa ulkoilemassa ollut, mutta tupakalla kyllä norkoiltiin isolla porukalla...

Luennon loppupuolella oli vapaampaa keskustelua näyttelyistä ja siellä toimimisesta. Olin järkyttynyt, millaista touhu voi olla! Onhan minulla toki omiakin kokemuksia jo, mutta että se on noin laajamittaista ja erirotuja koskevaa. Toisten ihmisten huomioon ottaminen on muutenkin kärsinyt jonkinlaisen inflaation koko yhteiskunnassa, mutta miksi koiriakaan ei kohdella hyvin.

Ohitustilanteissa Suti meni hienosti ohi, kun annoin ohi-käskyn. Se ei myöskään provosoitunut, vaikka joku yritti rähistä tai hyökkäillä. Se tapasi ensimmäisen kerran elämässään kaksi mopsia ja kesti upeasti niiden tutustumisrituaalit röhkimisineen ja jäykkine häntineen. Sillä on aivan upea luonne! Toivottavasti tähän ei muutosta tulekaan eikä saisi huonoja kokemuksia. Harjoitusten aikana (jokainen koira käytiin yksitellen läpi ja katsottiin erityisesti sen rakennetta) Suti kylläkin lähinnä jäljesti jotain, mutta annoin sen tehdä sitä, kun tylsäähän siellä olisi muuten ollutkin. Kun vielä illan päätteeksi ajattelin, että tehdään nyt edes vähän töitä ja otin sen perusasentoon, jossa kääntyilin eri suuntiin ja otettiin vielä kaukotkin, se teki innokkaasti, nopeasti ja hyvällä motivaatiolla. Ei ollut siis liian väsynyt tekemään hommia hyvin, vaikka pitkä ilta olikin takana.

Kuvia Jojosta ja Papusta

Jojo-turjake. Aloitettuani nyppimisen karstasin karvan läpi. Siihen jäi karvoja jo tosi paljon, joten olikin jo aika nyppiä se.

Auringonpalvojat Jojo ja Papu, vähän kovalla alustalla. Jojo nyppimisen jälkeen on kuin nuori poika taas, joskin valkoisten karvojen määrä silmien päällä on jälleen lisääntynyt.

Mitäpä sitä ei mamma tekisi pikku-pupunsa takia. Papu tykästyi nukkumaan Petrin vanhalla tyynyllä. Tyyny repesi, joten päätin paikata sen vielä ja päällystin samalla myös vanhalla pussilakanalla. Kyllä kait tuossa kelpaa kölliä.